Olikos se nyt ennen joulua kun oli ne ennätys kylmät päivät suomessa? No kuitenkin, järkytyin kun oli noin 28 astetta iltapäivällä/illalla kun näin autosta käsin kun noin kolmekymppinen nainen ulkoilutti italianvinttikoiran/whippetin näköistä koiraa (en oikein erota näitä kahta toisistaan). Eivätkös ainakin italianvinttikoirat hytise jo pelkästään kylmästä tuulesta/sateesta?
Kuulin että -10 asteessa pitäisi jo pukea kunnolla eikä tällä koiralla ollut mitään! Omistajalla itsellään oli polviin ulottuva paksu punainen toppatakki. Varmasti oli lämmin.. entäs koira? Köpötteli perässä hytisten ja nostellen jalkoja minkä kerkesi! Korvat luimussa ja katse maassa. Omistaja... häpeäisit...
Syy siihen miksen ole aikasemmin tänne kirjoittanut on että olen yrittänyt nähdä heidät uudestaan ja mennä juttelemaan (saarnaamaan) hänelle ja antamaan hieman ohjeita.. ei olisi tarvinnut tänne tulla sitten kirjoittelemaan. En silloin millään kerennyt mennä kun ensimmäisen kerran heidät näin. Ystäväni tosin näki hänet tässä parisen viikkoa sitten eikä kuulemma ollut silloinkaan koirala mitään päällä, mutta ei hänkään millään kerennyt silloin mitään sanomaan hänelle kun oli kiire toisaalle.. että ottaa päähän.
Jos otatte koiran joka ei siedä kylmää niin pukekaa se kylmällä säällä tai jättäkää ottamatta ja hommatkaa kylmässä ilmassa pärjäävä koira!
Asun Vaasassa, jospa joku muukin on huomannut saman.. siksi paikkakunnan ilmoitan.
Kuulin että -10 asteessa pitäisi jo pukea kunnolla eikä tällä koiralla ollut mitään! Omistajalla itsellään oli polviin ulottuva paksu punainen toppatakki. Varmasti oli lämmin.. entäs koira? Köpötteli perässä hytisten ja nostellen jalkoja minkä kerkesi! Korvat luimussa ja katse maassa. Omistaja... häpeäisit...
Syy siihen miksen ole aikasemmin tänne kirjoittanut on että olen yrittänyt nähdä heidät uudestaan ja mennä juttelemaan (saarnaamaan) hänelle ja antamaan hieman ohjeita.. ei olisi tarvinnut tänne tulla sitten kirjoittelemaan. En silloin millään kerennyt mennä kun ensimmäisen kerran heidät näin. Ystäväni tosin näki hänet tässä parisen viikkoa sitten eikä kuulemma ollut silloinkaan koirala mitään päällä, mutta ei hänkään millään kerennyt silloin mitään sanomaan hänelle kun oli kiire toisaalle.. että ottaa päähän.
Jos otatte koiran joka ei siedä kylmää niin pukekaa se kylmällä säällä tai jättäkää ottamatta ja hommatkaa kylmässä ilmassa pärjäävä koira!
Asun Vaasassa, jospa joku muukin on huomannut saman.. siksi paikkakunnan ilmoitan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni on pieni, lyhytkarvainen koira, jota minun on tietysti pakko viedä pikaisesti ulos tarpeilleen pakkasellakin. Ihmiset kyselevät ohikulkiessaan monesti, eikö koirallani ole kylmä, vaikka vastaus on ilmiselvä. Mitä nämä ihmiset eivät tiedä on se, että olemme 20 metrin päässä kotirapustamme; emme suinkaan 20 kilometrin lenkillä. Miksi koirallani ei sitten ole vaatteita päällä? Sitä on pienestä asti totutettu vaatteisiin, mutta se ei edelleenkään suostu liikahtamaan milliäkään puettuna. Sille tulisi taatusti vielä entistä suurempi vilu, jos väkisin laahaisin sitä perässäni lumihangessa, ja siihen, että saisin sen vaatetettuna tekemään tarpeensa, saattaisi mennä hyvinkin kauan.
Suosittelen siis, että ennen kuin menet haukkumaan vierasta ihmistä eläinrääkkääjäksi kysäiset asiasta ihan asiallisesti. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.
Sanoinhan etten tavoittanut häntä enää enkä silloin ehtinyt. Ajoin puistoalueen ohitse eikä taloja ole sen alueen lähellä. Ainakin minä reagoin asiaan samoin kuin teidän ohitse kävelevät ihmiset, jotkut eivät välitä (enkä tällä tarkoita sinua tietenkään). Joskus asiat ovat juuri sitä miltä näyttää.. usko pois. En aio luovuttaa vaan etsiä tämän henkilön ja kysyn_asiallisesti_.
Koiran saa totutettua käyttämään pukua jos vain on tarpeeksi viitseliäs, ja ei en tiedä kuinka kärsivällisesti olet sitä totuttanut mutta sen sanon että parikymmentäkään kertaa ei vielä riitä viikon sisällä. Kaverini totutti omaa kääpiöpinseriä sitkeästi takkiin leikin kautta ja huumoria käyttäen. Hän piilotti takin taskuihin (jotka ompeli siihen itse) nameja ja teki näin siitä miellyttävämmän kun koira sai etsiä namit "vihollisestaan".
Hän myös piilotti takin namit taskuissa ja koira sai etsiä sen, se siis liitti hyvän hajun/leikin takkiin (tämä koira rakastaa yli kaiken etsimisleikkiä).
Lopuksi kokeili pitää namia kädessä siten että koiran oli "pakko" pujottaa päänsä kaula-aukosta läpi.
Totuttaminen takkiin aloitettiin vasta murkkuiän jälkeen koiran rauhoituttua ettei koira vain aloita uudestaan inhoamaan sitä. Tietenkin kyseinen totuttamistapa pätee vain ahneisiin koiriin.. kuten tämä kaverin käppis on.
kun ei ihmisillä aina ole sellaista kykyä, että osaisivat asettua toisen asemaan. Paljon näkee ihmislapsiakin, joita ei ole asianmukaisesti puettu kylmällä säällä.
jolle täytyy jo -5 asteen pakkasessa pukea sukat jalkaan. Sukat siksi että ne ovat paremmat kuin kovat ja epämukavat varsinaiset koirien tossut eivätkä yhtään liukkaat. Jos ei niin tee, koira ei yksinkertaisesti pysty liikkumaan pitkää matkaa koska sen jäätyneisiin tassuihin alkaa sattumaan. Kun mittari painuu syksyllä noin viiteen asteeseen, aletaan käyttämään takkia. Yli -10 asteen pakkasilla meillä ei lenkkeillä, ainoastaan tehdään hyvin lyhyitä pissa/kakkareissuja. Ja koira on puettu päästä varpaisiin, myös korvat on suojattu koska ne alkavat jäätymään kärjistään yli 10 asteen pakkasilla.
Italiaanon erottaa whippetistä huomattavasti pienemmän koon perusteella. Italiaano on max. polvenkorkuinen. Lisäksi se eroaa yleensä väritykseltäänkin vipukasta. Useimmat italiaanot ovat erisävyisiä harmaita (sininen, harmaa, liuskeenharmaa) tai vaalean ruskeita. Italiaanolla ei saa olla valkoista väriä muualla kuin korkeintaan hyvin vähän rinnassa tai varpaissa.
Meilläkään ei takkia suostuta laittamaan kovin mielellään päälle ja siinä ei sitten liikuta kunnolla. Ukolla on lyhytturkkiseksi kuitenkin yllättävän karkea ja paksu turkki, pärjää sillä pikkupakkasissa ok ja yli - 10 asteen pakkasissa tehdään aikas pientä lenkkiä. Ja jos on ukolle liian kylmää, se stoppaa niille aloilleen ja nostaa kinttua ylös, tassunpohjat jäässä... Jolloin otan ukon syliin ja lämmitän tassuja vähän aikaa, jonka jälkeen ukko alkaa jo elehtiä sylissä siihen malliin, että kokeillaankos taas pieni pätkä maassa.
Kannattaa tosiaan aloittajan mennä juttelemaan.
Joko aloittaja asia on seljennyt?
No niin, nyt se tapahtui: joku nainen tuli karjumaan minulle raivoissaan, että enkö näe koirani paleltuvan. Hämmentyneenä ehdin vain sanoa, että olemme muutaman kymmenen metrin päässä kotirapustamme, mihin nainen totesi hurjistuneena: "Ihan sama!" Sitten hän jatkoi matkaa puhuen suureen ääneen seurueelleen eläinrääkkäyksestä. Tuntuu todella, todella pahalta, sillä koirani hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa. Mitään en ehtinyt naiselle selittää ja hän poistui siinä uskossa, etten välitä tuon taivaallista koirastani.
Itse asiassa pikkuiseni ei edes palellut mitenkään hurjasti, sillä pakkasta oli kolme astetta ja me olimme pienellä pisulenkillä. Se vain heittäytyi maahan ja alkoi täristä holtittomasti niin kuin innostuessaan usein tekee, kun näki jonkun lähestyvän sille huomiota osoittaen. Kun nainen oli kadonnut näköpiiristä, tärinä lakkasi ja koira haisteli taas muina miehinä portinpieltä.
Uskokaa tai älkää, en minä laiskuuttani tai ymmärtämättömyyttäni ole koiraa pukematta. Yritämme koko ajan totuttautua vaatteisiin, mutta näillä pakkasilla tuota totuttelua ei vain voi harjoittaa ulkona, koska siinähän koira vasta paleltuisikin, kun ei liikahtaisi mihinkään. Tarpeetkin jäisivät tekemättä. Aloittajalla olikin ihan hyviä vinkkejä vaatteisiin totutteluun, mutta tässä tapauksessa niistä ei oikein ole apua. Koira ei nimittäin näytä pelkäävän vaatteita vaan syö kyllä niihin piilotetut namit ja työntää mielihyvin päänsä kalula-aukosta sisään. Kun vaate on päällä koira ei vain liikahda mihinkään. Pelokkaalta se ei edelleenkään vaikuta vaan syö sille tarjotut herkut ja asettuu lopulta nukkumaan, jos vaatteita ei oteta heti pois. Näyttäisi siltä, että se vain kuvittelee jonkin estävän sitä liikkumasta.
Jäi tuosta selkkauksesta niin paha mieli, että toivottavasti aloittaja ei lähesty vinttikoiran ulkoiluttajaa yhtä agressiivisesti kuin tuo nainen minua tänään. Vaikka toinen ei älyäisikään koiransa palelevan, ystävällisellä ja kohteliaalla lähestymistavalla asiaan on varmasti helpompi vaikuttaa kuin purkamalla patoutunutta raivoaan. :)
sitä. Vaikka remmillä perseelle...
Koirat ei pidä kovista pakkasista eikä se riitä,että käyään kusettaas tien toiselle puolelle, ne tarvii liikuntaa!