Helevetin Savut ja Kitkut

Pistin niinku aina ennen taistelua sätkän palamaan ja tein srategisen tilannearvion.
Euk..vaimo oli leiponu vasta uunituoreet korvapuustit ja outteli jo kotona pannu kuumana laatuauton omistajjoo eli minua, jos jäi jollekkin epäseleväks.
Ja herätyssalin sisältä vasta kuulu alkuhurmoksen villihtemä gospelmusiiki, ja sekkii liian kovalla volyymillä.

Ei prkele, miehän en ruvennu outtelemmaan viittä virttä ja yhtä monta tuntia autossa vaikka autosoittimen c-kasetti onkii täynnä laatumusaa Jamppa Tuomista ja helka hynnistä.

Kahtelin siinä ympärille ja huomasin tercellin olevan seinän vierellä , seinä juu, mutta kun siinä kohtaa olikii kun siunauksena hurmossalin koneellisen ilmanviilennysmasiinan ilmanottoaukko.

No, miepä otin tessukan takakontista jerrykannullisen parasta viiteen kertaan Zetorilla tappiin ajettua jäteöljyä ja roilautin sitä pari litroo tercellin kissamaisesti kehreevän moottorin sisuksiin.

Mänin auton sissään, käynnistin biilin tyhjäkäynnille ja laitoin vakionoppeussäätimen piälle eli otin hanskalokerosta varttiponupullon ja asettelin sen kaasupolokimen painoks. Nostin jalat kojeluvan piälle,ja asettelin karvareuhkan puolittain silimille.
Pistin tällä kertoo Helkaa soimaan ja laskeskelin herätyskeskuksen koneellisen ilmanvaihdon kiertonoppeutta helevetin paksun sinisen savun keskellä.

Kohtapa tuntu hurmoksellinen gospelmusiikki loppuvan riitasointuun ja porukka ryntäs pihamaalle rykien kun kehkotautiset parantolan pihalla tupakkitauolla.

Sieltä tuli myös itse pääkekkuli, kävel tercellin viereen ja sano mulle melekein kiihkotta jotta:
PERKELE !

Mie siihen kuittasin jotta sitähä miekii aattelin että tais tulla kutsumaton vieras alakerrasta, eihän sitä savua ole ilman tulta.
Mutta että ihan ite alakerran isäntä....

Siihen loppu profetoinnit, ei tuo suostunu sen enempiä turisemmaan, Volovo siirty meleko äkäsesti japanilaisen laatuauton tieltä,
ja mie piäsin ihan ruttiinilla kotimatkan tekkooon vehnästä syömään...