Onko muilla yksinäisillä vaikeuksia jäsennellä ajatuksiaan tekstiksi ja ilmaista itseään? Itselleni se tuottaa ongelmia.En pidä itseäni mitenkään tyhmänä mutta ajatusten siirtäminen puheeksi tai tekstiksi ei ole minulle helppoa.Usein kuin sanon jotain niin ajattelen että enhän minä nyt juuri noin tarkoittanut sanoa.Lisäksi kelailen puheitani jälkeenpäin.Kyseessä on kai ujouteen liittyvä liiallinen itsensä tarkkailu.Toisaalta luulen ujouteni kehittyneen rintarinnan itsensä tarkkailun kanssa.Mitä enemmän itseänsä analysoi ,sitä ujommaksi tulee.Myös kirjoittaminen on vaikeaa.Pystyn kenties kirjoittamaan lyhyitä tekstejä jostain tietystä asiasta, mutta lähetä napin painaminen on vaikeaa.Tekstini tuntuvat niin typeriltä.Olen lukenut tätä palstaa jo kuukausia, ellen peräti vuosia mutta vasta äskettäin olen rohkaistunut kirjoittamaan yhtään mitään.
Viime aikoina olen vähitellen ruvennut pääsemään eroon pahimmasta ujoudesta ja myös itsetuntoni noussut roimasti, mutta keskustelijaksi minusta ei vielä oikein ole.En vain keksi tarpeeksi sanottavaa.
Tätäkin tekstiä jouduin kirjoittamaan minuuttitolkulla välillä tuumaustaukoja pidellen.Vaikka tekstini tuntuukin vähän typerältä ja rönsyilevältä päätän silti painaa lähetä-nappia.
Viime aikoina olen vähitellen ruvennut pääsemään eroon pahimmasta ujoudesta ja myös itsetuntoni noussut roimasti, mutta keskustelijaksi minusta ei vielä oikein ole.En vain keksi tarpeeksi sanottavaa.
Tätäkin tekstiä jouduin kirjoittamaan minuuttitolkulla välillä tuumaustaukoja pidellen.Vaikka tekstini tuntuukin vähän typerältä ja rönsyilevältä päätän silti painaa lähetä-nappia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minullakin on tapana miettiä tarkasti ennen kun sanon jonkun asian. Jotenkin vaistomaisesti sitä vain ajattelee miten aikoo asian muotoilla ja mitä toisen ihmisen vastaus mahtaa olla (vaikka olisi positiivinenkin asia) Monesti olen kirjoittanut tänne kokonaisen viestinkin ja sitten muuttanut mieleni ja poistanut koko roskan... Johtuu kai osittain siitäkin, kun tietää etten ikinä saa näistä nettikeskusteluista mitään irti, en vaan uskalla lähteä keskusteluun mukaan. Toisaalta omista tuntemuksista kirjoittaminen/puhuminen on minulle täysin outoa joten sekin selittää asiaa...
Ihan selkeää ja hyvää tekstiähän tuo oli. =) mä olen kanssa ujo, välillä sitä ei monet edes huomaa. Töissä pystyn keskustelemaan sujuvasti työasioista ja muista asioista jos olen kahden jonkun kanssa. Sitten jos porukkaa on paljon, tuntuu etten ehdi keskusteluun mukaan, sanottavaa kyllä olisi mutta jotenkin ei vaan saa lauseita aikaan. Sitten huomaankin kohta että olen sanonut (omasta mielestäni) jotain uskomattoman typerää..
Usein koen vastaavani jotenkin typerästi ja vasta jopa useita tunteja jälkeenpäin tulee mieleen, miten olisin voinut vastata paremmin. Monesti mietin jo etukäteen ja sanatarkasti, mitä haluan jossain tilanteessa sanoa, mutta sitten kuitenkin tulee sanottua jotain ihan muuta.
Kirjoittaminenkaan ei aina tunnu sujuvan. Ajatusten saaminen ruudulle vie aikaa ja sen jälkeen jään vielä hiomaan esitysmuotoja. Monesti käy niinkin, että omat ajatukset alkavat näyttää niin typeriltä, että päätänkin olla lähettämättä viestiä.
En tiedä olenko nykyisin kovin ujo, mutta mitään puhuttavaa ei ole kellekään.
Suasittelen semmosta että unohtaa turhan pohtimisen, ei sitä kannata ihmetellä että mitä tulis sanoa ja mitä ei. Tottahan toki siinä nyt kuitenki joku roti tarttee olla mitä suustaan päästää :) Mutta jees, itellä oli aivan sama ongelma, josta johtus etten paljon puhunu seurassa mitään. Sitten vaan jos jotain tuli mieleen niin rupes vaan availemaan suutaan tällöin.
Tottahan toki siitä pääsee pikkusia sammakoita silloin tällöin suusta, mut enemmän itelle ollu iloa ku murhetta. Tää on ite asiassa aika hauskaaki aina välillä, no ei vältteestä omasta mielestä heti, mutta jos muu porukka tai keskustelutoveri saa siitä hyvät naurut niin mitäs pahaa siinä on. Eli siis suu auki vaa ja turhat murehtimiset pois!
Netissä ollessa voi anonyymisti kirjotella mitä hyvänsä mitä mieleen tulee.
Senkun kirjottelee vaan eikä tartte miettiä sen kummemmin.
Alkuun voi olla vaikeaa jos on kovin epävarma ja itsekritiikki toimii kovasti.
Puheen kanssa on hieman eri asia jos on kovin ujo. Ei vaan saa suutaan auki
ihmisten seurassa ja se voi turhauttaakkin ja tulee ikävä olo.
tuttua on minullekin. siis se että pohdin liikaa sitä mitä sanon, en ehdi saada isossa porukassa suutani auki, kun muut jo menevät kohti seuraavaa aihetta. Ja sitten oma asiani jää helposti sanomatta... en vaan ehdi mukaan.
olen kyllä jo kehittynyt, ja kyllä jokainen meistä pystyy tuossa asiassa kehittymään.
ei ole yhtään hölmö ajatus joskus esim. kotosalla yksin ollessa puhella yksikseen, tai vaikka huonekasveille! :D Siinä kyllä se puheen tuottaminen harjaantuu. Ja sitten sitä voi soveltaa muiden ihmisten kanssa puhuessa myöskin.
Kirjan ääneen lukeminen on myös hyvä keino... tottua omaan ääneen, ja kuulostella miltä se kuulostaa.
Mulla on ihan samanlainen tilanne. Tekisi mieli kirjoittaa jotain rohkaisevaa, jotain fiksua, tai edes kertoa omin sanoin miltä musta tuntuu, mutta pää on vaan tyhjä ajatuksista...
Kirjoittamisessa ei ikinä ole ollut ongelmia. Mutta on aina ollut äärettömän hankala ilmaista suullisesti itseään niin, että tulee ymmärretyksi. Luultavimmin syynä ei ole niinkään yksinäisyys, muut asiat. Tullut asuttua useammassa maassa ja suomessakin viidessä kaupungissa eripuolilla, sekä lapsuus maalla.
Nokun ihmiset on karseita nurkkapatriootteja. Niillä on omat sanontansa ja piilomerkityksensä joka asiassa. Ja asioista puhuessa, niillä on yhteinen mielipide. Ei se juuri koskaan ole täsmälleen oikea, mutta demokratiassa enemmistö päättää.
Eipä tule juurikaan ihmisten kanssa puheltua. Netissä voi kirjoitella ja onhan noita muutamiatutunpia, joitten kanssa satunnaisesti meilaillaan. Meinaan anonyymiteetti auttaa ujoudessa ja netissä kaikki on samalla lähtöviivalla. Tosin nimenomaan keskustelupalstoilla on erittäin voimakasta jengiytymistä, ihminen kun on sosiaalinen eläin.
Mulla oli aiemmin ihan samanlainen ongelma, ja kai se vieläkin vaivaa jonkin verran, mutta kerron nyt tuossa alempana parista keinosta jotka on tehnyt siitä paljon aiempaa lievemmän:
Aloin pitämään päiväkirjaa, jossa tärkeintä oli kirjoittaa nopeasti eikä saada aikaan mitään ainutlaatuista mestariteosta jälkipolvien ihailtavaksi. Mulla oli siinä myös sellainen sääntö, etten saa viivata yli mitään kirjoittamaani vaan jos teen sellaisia virheitä jotka vaikuttaa tekstin sisältöön, korjaan asian seuraavassa lauseessa tai alaviitteessä ja koitan myös kommentoida sitä jotenkin ("Oho, kirjoitin vahingossa mustikoista vaikka kakun päällä oli oikeasti mansikoita. Virhe johtui kai siitä, että laitoin just äsken mustikkapiirakan uuniin ja odottelen jo vesi kielellä koska pääsen syömään sitä. Kokeilin ihan uutta reseptiä, toivottavasti siitä tulee hyvää. Mutta nyt takaisin siihen hääjuhlaan: ......"). Niistä teksteistä tuli välillä aika vaikealukuisia ja asiasta toiseen hyppiviä, mutta so what, kun harvoin keskustelutkaan etenee minkään suunnitelmien mukaisesti. Tärkeintä oli saada ilmaisuun sujuvuutta, ja siinä se päiväkirjan kirjoittaimnen auttoi.
Lisäksi pysähdyin aina välillä miettimään, mitä voisin sanoa juuri nyt jos vierelläni olisi joku kaveri tai tuttu jonka kanssa tahtoisin jutella. Etsin ympäriltäni jotain kommentoitavaa ("Onpa täällä paljon ruotsinkielisiä kirjoja myynnissä. Mistä niille oikeen riittää ostajia kun eihän täällä päin asu ruotsinkielisiä oikeen yhtään?") Julkisilla paikoilla ajattelin repliikkejä vain mielessäni, yksin kotona ollessani keksin välillä kuvitteellisia keskustelukumppaneita, joiden kanssa juttelin ihan ääneen. Puheenaiheet vaihteli laidasta laitaan, välillä kerroin kuvitteelliselle kaverilleni päivän tapahtumistani ja joskus yritin "jutella" esim. jonkun blogin kanssa eli kommentoin ääneen lukemiani asioita. Otin tavoitteeksi keksiä jokaiseen blogitekstin lauseeseen jotain sanottavaa, ja aluksi se vaati paljon miettimistä mutta nykyään asioita tulee mieleen jo paljon nopeammin.
Osa noista asioista voi ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta kannattaa silti kokeilla! Mua ne on auttanut paljon, ja niistä voi olla sullekin apua.