On helppoa heitellä itsestäänselvyyksiä,että lihavuus on sairaus ja se on kustannus yhteiskunnalle jne jne.
En kuitenkaan ymmärrä täysin pointtiasi,että miksi on tarve paasata asiasta,jonka kaikki tiedostavat ja ymmärtävät,mutta mihin ei löydy ratkaisua.Ja varsinkin koska kyse on jokaisen ihmisen yksilönvapaudesta päättää syökö hän paljon vai vähän.(äläkä alota keskustelua yhteiskunnan terveyskustannuksista)
Olisin halukas ehdottamaan sinulle seuraavaa keskustelun avausta,joka saisi palstalaiset taas kiivaaseen keskusteluun.Otsikko olisi esim,lihavuuteen johtava syy seuraus -suhde ja siitä ulos pääsy.
Haluaisin nähdä kuinka käsittelet kirjoituksessa ylensyömiseen liittyviä psykologisia tekijöitä,perhesuhteet,yhteiskunnallinen asema,syrjintä,työttömyys,kulttuuri jne jne.Siis niin,että kirjoitus ei käsittelisi itse syömistä/ylensyömistä vaan sitä,että mikä saa ihmisen syömään liikaa,kenties stressi,ehkä liiat suorituspaineet,tyytymättömyys itseensä,kotoa opitut ruokatavat?Mitkä ovat ne syyt,jotka saa ihmisen välinpitämättömäksi oman terveyden suhteen.Ja osa kirjoituksesta käsittelisi ratkaisuja näistä ongelmista eroon pääsemiseksi.Mikä on se viisasten kivi,joka auttaisi niin montaa ylipainosta.
Lihavuus kuten kaikki muutkin sairaudet on monesti kiinni korvien välistä.Ei ylensyöjä voi lopettaa hetkessä pahoja tapojaan,jos on tehnyt sitä vuosia ja varsinkaan,jos ruosta on tullut jonkinlainen korvikelohduttaja,siis kun jokin asia elämässä tökkii,niin haetaan automaattisesti lohtua ruosta.
Jos mä sanon lihavalle ahmijalle,että lopeta toi tai kuolet sydän-tai verisuonisairauksiin,niin ei se pysty sitä lopettamaan vaikka kuinka jankuttaisin.Samoin on alkoholistien kanssa,psyykkinen riippuvuus on liian suuri ja tahto heikko(myös fyysinen riippuvuus monissa tapauksisa.ihmisellä on muuten fyysinen riippuvuus evoluution myötä korkeaenergiseen ravintoon kuten koirillakin.Jos annat koiralle kakkua tai koiran muonaa,niin se valitsee kakun,koska sen energia-arvo on suurempi).Ja väittäisin,että moni ylipainoisesta syyllistyy hieman sairaalloisesti ruokaan tai välinpitämättömästi ja tästä johtuen ongelmaa pitää lähteä ratkomaan pään sisältä.Eikä syyllistämällä missään nimessä.(valitettavasti myös sinun kirjoitukset joidenkin päässä kääntyy syyllistäviksi vaikka et sitä varmastikkaan tarkoituksella haekkaan).
Siis,olen sitä mieltä,että edelliset kirjoituksesi ei tuo ratkaisuja mihinkään(en tiedä pyritkökään siihen) vaan aiheuttaa joidenkin keskuudessa kipinöitä ja kaikkein hupaisinta,että siinä ns jauhetaan tulokseton saissee,jonka kautta ei löydetä ratkaisuja.Siis ratkaisuja,kiitos.....tai ehdotuksia ainakin.
En kuitenkaan ymmärrä täysin pointtiasi,että miksi on tarve paasata asiasta,jonka kaikki tiedostavat ja ymmärtävät,mutta mihin ei löydy ratkaisua.Ja varsinkin koska kyse on jokaisen ihmisen yksilönvapaudesta päättää syökö hän paljon vai vähän.(äläkä alota keskustelua yhteiskunnan terveyskustannuksista)
Olisin halukas ehdottamaan sinulle seuraavaa keskustelun avausta,joka saisi palstalaiset taas kiivaaseen keskusteluun.Otsikko olisi esim,lihavuuteen johtava syy seuraus -suhde ja siitä ulos pääsy.
Haluaisin nähdä kuinka käsittelet kirjoituksessa ylensyömiseen liittyviä psykologisia tekijöitä,perhesuhteet,yhteiskunnallinen asema,syrjintä,työttömyys,kulttuuri jne jne.Siis niin,että kirjoitus ei käsittelisi itse syömistä/ylensyömistä vaan sitä,että mikä saa ihmisen syömään liikaa,kenties stressi,ehkä liiat suorituspaineet,tyytymättömyys itseensä,kotoa opitut ruokatavat?Mitkä ovat ne syyt,jotka saa ihmisen välinpitämättömäksi oman terveyden suhteen.Ja osa kirjoituksesta käsittelisi ratkaisuja näistä ongelmista eroon pääsemiseksi.Mikä on se viisasten kivi,joka auttaisi niin montaa ylipainosta.
Lihavuus kuten kaikki muutkin sairaudet on monesti kiinni korvien välistä.Ei ylensyöjä voi lopettaa hetkessä pahoja tapojaan,jos on tehnyt sitä vuosia ja varsinkaan,jos ruosta on tullut jonkinlainen korvikelohduttaja,siis kun jokin asia elämässä tökkii,niin haetaan automaattisesti lohtua ruosta.
Jos mä sanon lihavalle ahmijalle,että lopeta toi tai kuolet sydän-tai verisuonisairauksiin,niin ei se pysty sitä lopettamaan vaikka kuinka jankuttaisin.Samoin on alkoholistien kanssa,psyykkinen riippuvuus on liian suuri ja tahto heikko(myös fyysinen riippuvuus monissa tapauksisa.ihmisellä on muuten fyysinen riippuvuus evoluution myötä korkeaenergiseen ravintoon kuten koirillakin.Jos annat koiralle kakkua tai koiran muonaa,niin se valitsee kakun,koska sen energia-arvo on suurempi).Ja väittäisin,että moni ylipainoisesta syyllistyy hieman sairaalloisesti ruokaan tai välinpitämättömästi ja tästä johtuen ongelmaa pitää lähteä ratkomaan pään sisältä.Eikä syyllistämällä missään nimessä.(valitettavasti myös sinun kirjoitukset joidenkin päässä kääntyy syyllistäviksi vaikka et sitä varmastikkaan tarkoituksella haekkaan).
Siis,olen sitä mieltä,että edelliset kirjoituksesi ei tuo ratkaisuja mihinkään(en tiedä pyritkökään siihen) vaan aiheuttaa joidenkin keskuudessa kipinöitä ja kaikkein hupaisinta,että siinä ns jauhetaan tulokseton saissee,jonka kautta ei löydetä ratkaisuja.Siis ratkaisuja,kiitos.....tai ehdotuksia ainakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen minä!
vähän liiankin komea. Naiset aristelevat tulla juttusille.
On muuten mielenkiintoista seurata työpaikalla tätä nykyajan nuoria aikuisia.
Nämä parikymppiset tytöt (20-27) ovat _vielä_ hoikkia, ja syövät evääksi suklaata, valkoista leipää, majoneesia ja kaikenlaista todella, todella lihottavaa.
Minä taas kamppailen ylipainoni kanssa ja syön evääksi itse tehtyä ruokaa: riisiä ja sipulia, lihaa, kanaa tai kalaa. He jaksavat ihmetellä, kuinka joku viitsii itse tehdä ruokaa.
Meillä on kohta edess melkoinen terveyspommi.
Eivät nuo tytöt loppuelämäänsä hoikkina pysy, ja jos eivät NYT osaa laittaa ruokaa, niin miten sitten ylipainoisinakaan?
On aika huolestuttavaa katsoa, kuinka he vieroksuvat lämmintä ruokaa ja puputtavat kaikenlaista epäterveellistä valkoiseen jauhoon perustuvaa. Hampurilaisia hakevat myös välillä.
Tämä on uusi uusavuttomien sukupolvi, joka ei ole kotona laittanut ruokaa tai jonka vanhemmat eivät ole olleet juuri kotona näyttämässä miten ruokaa laitetaan. Paha juttu.
Jos minulla on 50-vuotiaana vaikeuksia saada painoa pysymään kurissa edes terveellisellä ruokavaliolla, niin miten nämä pärjäävät tulevaisuudessa?
täsmälleen .
Voin kyllä esitellä näkemyksiäni noista aiheista. Juuri nyt en ehdi kirjoittaa, mutta kenties myöhemmin tänään.
Tässä hiukan pohdintaa aiheesta. Huomiona, että minä EN ole syytellyt ihmisiä verovarojen tuhlaamisesta ja olen sitä mieltä, että lihavuudesta aiheutuneita kuten muitakin enemmän tai vähemmän itseaiheutettuja sairauksia tulee hoitaa julkisen terveydenhuollon piirissä.
Mikä siis aiheuttaa lihavuutta? Olisin taipuvainen väittämään, että lihavuudelle ei ole mitään yhtä ja ainoaa syytä, joka selittäisi kaiken lihomisen. Muutamia ajatuksia on kyllä:
-Evoluutio. Vertauksena kettu kanalassa. Ketulle on kehittynyt saalistusrefleksi, koska se on edullinen luonnossa säilymiseksi. Aina on syytä tappaa saalis, jos mahdollista. Joutuessaan kanalaan, jossa linnut ovat luonnottomasti vailla pakomahdollisuuksia, se tappaa kaiken liikkuvan vaikkei voisi syödä kaikeka. Samoin kivikauden ihmisen oli paras syödä aina kun oli mahdollista, koska seuraavasta ateriasta ei ollut tietoa. Sama käyttäytymismalli on jäänyt nykyihmisille, mutta nykyisen ruoanpaljouden keskellä se johtaa lihomiseen. Tälle ei ole muuta tehtävissä, kuin tarkkailla syömistään ja tiedostaa ongelma.
-Pula-aika. Sama asia pienemmässä mittakaavassa. Pula-ajan lapset, jotka ovat nyt noin kuusikymppisiä, eivät saaneet tarpeeksi syödäkseen. Täysin maallikkona ajattelen, että tämä voi johtaa ruoan tuhottomaan mässäämiseen myöhemmällä iällä. Näiltä ihmisiltä ovat myös nykyajan nuorehkot aikuiset oppineet ruokailutottumuksensa. Tällekään ei paljon muuta voi kuin evoluutio-ongelmalle.
-Liikunnan puute. Paitsi töiden muuttumisesta ruumiillisista henkisiksi, on kyse myös vapaa-ajasta. TELEVISIO - tuo saatananlaatikko, joka vieressäni seisoo. Se on paha, todella paha. Ei jakseta lähteä urheilemaan tai kävelemään luontoon, kun teeveestä tulee sarjafilmi, jota katsellessa ei tarvitse ajatella, eikä liikkua. Ja samaan aikaan mussutetaan meetvurstivoileipää. Ratkaisu: järjestele ajankäyttösi uudelleen. Päätä ennakolta mitä katsot, äläkä jää tuijottamaan "paskaa ohjelmaa, mutta kun ei muutakaan tule". Jos suosikkisarjasi tulee samaan aikaan liikuntaharrasteen kanssa, ota se nauhalle.
-Stressin ja suorituspaineiden osuutta en pidä kovin isona. Luullakseni niiden suurin vaikutus on siinä, että kova työtahti yms. vie aikaa liikunnalta ja altistaa pikaruokien jatkuvalle syönnille. Terveelliset pikaruoka-annokset olisivat iso apu tällaisille ihmisille. Mutta ei riitä, että niitä alettaisiin valmistaa. Niitä pitäisi myös ostaa, jotta tuotanto kannattaisi.
-Yhteiskunta. Tähän kuuluvat kaikki alusvaatemallit, einestehtaat, pikaruokalat, lehtien terveyspalstat jne. joita säännöllisesti keksitään syyttää lihavuuden aiheuttajiksi. Yhteiskunnan syyttely ongelmasta kuin ongelmasta on liian helppo ratkaisu, jolla vältetään tekemästä asialle mitään. Yhteiskunnan muuttaminen ei ole keino päästä lihavuudesta. Sitäpaitsi me kaikki - niin lihavat kuin laihatkin elämme samassa yhteiskunnassa. Ympäröivät olosuhteet tulee hyväksyä ja suunnitella elämänsä sen mukaan.
-Viivästynyt vaikutus. Tämä on se ylensyömisen pahin puoli. Vaikutus ei tule heti. Tai tulee, nimittäin se mukava vaikutus, eli vatsan täyttyminen. Voit syödä kasan munkkeja tai grillikyljen, etkä ole huomenna yhtään sen lihavampi tai huonovointisempi kuin tänäänkään. Ongelmat tulevat pitkällä aikavälillä ja läheskään jokainen ei jaksa kantaa huolta ensi vudesta, kun tänäänkin on paljon tehtävää.
-Liikunnan aloituksen raskaus. Tähän se monilla tyssää. Käydään lenkillä kerran ja seuraavana päivänä on paikat jumissa. Päätellään, että liikunta on kauheaa. Kun ei ole kokemusta, ei ymmärretä, ettei se pidemmän päälle ehkä olekaan niin kauheaa, vaan nautinto. Tätä tukevat kaikenlaiset huuhaalaihdutusmainokset, joita kuluttaja-asiamiehen soisi kohtelevan ankarammin: "Laihdut ilman vaivalloista ja raskasta liikuntaa!" Helvetti!
Mikä sitten on se viisastenkivi? Ei minulla sellaista ole. Jos olisi, en tosiaan kertoisi sitä täällä, vaan patentoisin sen ja tekisin itsestäni miljardöörin. Ei ole mitään viisastenkiveä, jolla jokainen laihtuisi. Kunkin on syytä miettiä itse ylipainoonsa otaneet seikat. Ei niitä voi netin kautta analysoida tosita tuntematta. Ne kannattaa poistaa, jotta laihtuminen onnistuisi paremmin. Yipainosta toipumiseen on kuitenkin yksi ja vain yksi keino: syö vähemmän ja liiku enemmän. Se on sama ylipainon sysitä riippumatta. (Pl. sairaudet yms. erikoistapaukset.)
Nähtävästi et siis ollutkaan halukas keskustelemaan aiheesta?