hei vaan kaikille!
olin yläasteen alussa erittäin itsevarma jne. kun piti mennä esitystä pitämään luokan eteen niin naureskelin vaan, siis ei pienintäkään jännitystä tuntunut. sitte vuosi myöhemmin samalle luokalle kun piti esiintyä niin aivan kauheaa oli, sydän hakkas hirveesti jne. mitä siinä oikeen tapahtuu kertokaas? rupeaako sitä vaan kun "vanhenee" nii enemmän alitajusesti miettimää mitä ihmiset oikeen ajattelee musta tms??
noh tätä jatku ammattikoulussakin, ihan vaan kun piti omalla paikalla lukea joku teksti niin kyllä oli vaikeeta.
nyt kun on armeija takana, niin aina vaan jännittää esiintyä isommalle joukolle, siis nimenomaan jonkun esitelmän pito. en ymmärrä tätä sillä oon aina ollut sellanen tosi rohkea, voin mennä puhumaan kenelle tahansa jne. tykkään sosiaalisista tilanteista esim. puhua tuntemattomien ihmisten kanssa.
mitenkähän tuosta esiintymisjännityksestä pääsis eroon? pitäis tajuta se ettei mieti paskaakaan mitä muut ajattelee musta, mutta tuntuu ettei sitä vaa sormia napsauttamalla tajua..
ja tiiän sen että esiintymällä se harjaantuu jnejne. mutta onko joku ihan yksinkertasilla konsteilla pääässy eroon tosta pelosta?? kiitoksia mahd. vastauksista etukäteen!
olin yläasteen alussa erittäin itsevarma jne. kun piti mennä esitystä pitämään luokan eteen niin naureskelin vaan, siis ei pienintäkään jännitystä tuntunut. sitte vuosi myöhemmin samalle luokalle kun piti esiintyä niin aivan kauheaa oli, sydän hakkas hirveesti jne. mitä siinä oikeen tapahtuu kertokaas? rupeaako sitä vaan kun "vanhenee" nii enemmän alitajusesti miettimää mitä ihmiset oikeen ajattelee musta tms??
noh tätä jatku ammattikoulussakin, ihan vaan kun piti omalla paikalla lukea joku teksti niin kyllä oli vaikeeta.
nyt kun on armeija takana, niin aina vaan jännittää esiintyä isommalle joukolle, siis nimenomaan jonkun esitelmän pito. en ymmärrä tätä sillä oon aina ollut sellanen tosi rohkea, voin mennä puhumaan kenelle tahansa jne. tykkään sosiaalisista tilanteista esim. puhua tuntemattomien ihmisten kanssa.
mitenkähän tuosta esiintymisjännityksestä pääsis eroon? pitäis tajuta se ettei mieti paskaakaan mitä muut ajattelee musta, mutta tuntuu ettei sitä vaa sormia napsauttamalla tajua..
ja tiiän sen että esiintymällä se harjaantuu jnejne. mutta onko joku ihan yksinkertasilla konsteilla pääässy eroon tosta pelosta?? kiitoksia mahd. vastauksista etukäteen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokeile beetasalpaajaa (propral). Selvästi välität muiden mielipiteistä (niin kuin me kaikki teemme), joten aivan turha kieltää sitä, ettei sillä olisi mitään merkitystä!
unohtu tuosta viestistä..elikkä lääkkeitä minä en tarvitse, ei tää niin paha ole. en edes harkitse niitä.
elikkäs muita keinoja kaipailisin..? varmasti yks hyvä juttu olis mennä johonki ryhmähommaan mukaan jossa esiinnyttäis, vaan ei ole aikaa sellasiin.
ja tokihan on merkitystä muiden mielipiteillä, mutta oon yrittänyt sisäistää sen että ei niistä tarvi piitata mitään, olis vaan oma itsensä. tätä oon yrittäny harjotella..
Hmm. Niin no kyllä se tässä elämässä vaan niin on, että jos haluaa korjata jonkun ongelman, niin siihen pitää myös panostaa aikaa ja energiaa. Joku tuollainen esiintymiskaraistus"terapia" voisi tosiaan auttaa.
Propral ei ole rauhoittava lääke, eikä vaikuta mitenkään mielen toimintaan. Sillä saa kuitenkin rauhoitettua juuri niitä kropan reaktioita, jotka tapahtuu, kun ihminen jännittää esiintymistä. Esim. juuri sydämen hakkaamiseen jne. Monesti siitä voi olla esiintymisessä paljon apua, jos saa hillittyä noita jännitysoireita, niin ei tarvitse keskittyä niihin, vaan voi keskittyä ihan siihen itse asiaan.
Minusta on myös turhaa hokea itselleen "en välitä muiden mielipiteistä mitään", jos oikeasti kuitenkin on niin, että niistä välittää ja ne merkitsevät paljon. Ja on pelkästään inhimillistä, että niin on. Omia tunteitaan ja kokemuksiaan ei saa millään järkipuheella deletoitua päästään.
Voihan olla, että tässä on joku laajempikin tunnepuolen juttu meneillään, kun puhuit, että tämä esiintymisjännitys oli alkanut sinulla jossain vaiheessa, ja sitä ennen et ollut jännittänyt ollenkaan. Tällaisia asioita voi lähteä selvittämään esim. johonkin terapiaan.