Sain pari viikkoa sitten tietää olevani raskaana. Pitkään olen jo toista lasta toivonut ja tasan yhtä pitkään mieheni on hokenut ettei toista tule. Voitte siis kuvitella ettei tämä raskaus-uutinen ollut hänelle mitenkään mieluinen. Hän alkoi heti luettelemaan syitä, miksi emme voi pitää tätä lasta. Ensimmäinen syy oli se, että meillä on jo niin helppoa kun lapsemme täyttää pian 4 vuotta, että hän ei enää jaksa aloittaa sitä vauva-vaiheen rumbaa alusta. Sitten hän vetosi korkeaan ikäänsä (täytti juuri 40 v), ettei sen ikäinen kuulemma enää jaksa uutta vauvaa. Taloudellisestikaan meillä ei hänen mielestään ole mahdollista pitää lasta, koska mieheni on työtön. Näihin ja lukuisiin muihinkin syihin vedoten hän vaatii minun tekemään abortin ja on siitä asti ollut minua kohtaan kylmän viileä ja antanut ymmärtää, että jos teen päinvastaisen päätöksen kun hänen tahto niin hän ei aio osallistua mihinkään millään tavalla. Ei siis ole uhannut jättää meitä tms, kertoi vaan että häntä on turha sitten sotkea mihinkään. Mutta mitään hellyyden osoituksia ei siis ole tullut, vaan hän kaikin tavoin kertoo mielipiteensä asiasta.
Tässä minä sitten mietin itsekin vaihtoehtoja, vaikka en aborttia tavallaan vaihtoehtona pidäkään. Mutta tosiaan mietin samoja asioita kun mieheni ja sitä, että joudunko todella olemaan yksin vauvan hoitovastuussa. Toisaalta onko mitään järkeä haluta maailmaan lasta, jota isä ei rakastaisi ja jolle isä ei haluaisikaan olla samalla tavalla isä kuin vanhemmalle lapselle? Eli teenkö lapselle karhun palveluksen jos synnytän hänet tähän maailmaan? Tässä alkaa aika olemaan vähissä päätöksen teon suhteen, viikkoja on nyt täynnä 5 5. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta että mies ei ole halunnut lasta? Miten sitten on ollut tilanne kun lapsi on syntynyt vai teitkö abortin?
Tässä minä sitten mietin itsekin vaihtoehtoja, vaikka en aborttia tavallaan vaihtoehtona pidäkään. Mutta tosiaan mietin samoja asioita kun mieheni ja sitä, että joudunko todella olemaan yksin vauvan hoitovastuussa. Toisaalta onko mitään järkeä haluta maailmaan lasta, jota isä ei rakastaisi ja jolle isä ei haluaisikaan olla samalla tavalla isä kuin vanhemmalle lapselle? Eli teenkö lapselle karhun palveluksen jos synnytän hänet tähän maailmaan? Tässä alkaa aika olemaan vähissä päätöksen teon suhteen, viikkoja on nyt täynnä 5 5. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta että mies ei ole halunnut lasta? Miten sitten on ollut tilanne kun lapsi on syntynyt vai teitkö abortin?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Et tietenkään tapa lasta vain koska miehesi on keskenkasvuinen!
Vastuu on yhtä lailla miehesi, koska on ollut osallisena lapsen alkuunsaattamisessa, mutta hän silti yrittää laistaa vastuusta. Onhan maailma täynnä lapsia, joiden toinen vanhempi tai molemmat ovat työttömiä ja silti ovat onnellisia ja tulevat toimeen!
Jos mies ei kuitenkaan osallistu lapsen hoitoon ja tekee perhe-elämästänne helvetin, eikö silloin lastenkin kannalta ole parempi, että mies ei enää ole myrkyttämässä kodin ilmapiiriä. Vaikka tekisit abortin, miehesi on jo osoittanut, mikä on miehiään.
Miehesi vaikuttaa narsistilta.
Täältä tukea:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
samaa mieltä. Et tietenkään tapa lastasi miehesi tähden. Yhtälailla vanhemmalla lapsellasi on oikeus sisareen. Helppo tie ei tule olemaan, mutta jos teet abortin, joudut elämään syyllisyytesi kanssa ja todennäköisesti avioliittonne ei tule sen helpompi kuitenkaan olemaan. Joudutte vakavasti keskustelemaan nyt miehesi kanssa avioliittonne tilasta sinun pitäessäsi lapsen. Ehkä parasta olisi sovittu väliaikainen asumusero-sinun ei tarvitse asua tunnekylmässä ilmapiirissä ja voit ehkä jopa iloita raskaudesta ja toisaalta miehesi saa aikaa miettiä asioita!
Toivottavasti mies on jotenkin hämmennyksissään ja sekaisin sekä tajuaa itsekin ennen pitkää, että abortti ei ole ratkaisu. Jos itse olisin tuossa tilanteessa eli tahtoisin vauvan ja mies vaatisi aborttia, se olisi minulle selkeä osoitus, että meillä niin erilaiset arvomaailmat, ettei meillä tule pidemmän päälle olemaan mitään mahdollisuuksia yhteiselämään. Anteeksi vaan, mutta miten pystyt ajattelemaan tuossa tilanteessa miehesi tunteita? Luulisi, että 4-kymppinen mies tietää, että seksistä voi seurata aina jälkikasvua. Ja oletko ajatellut, miten suhteenne voi jatkua, jos teet noin kipeän ja peruuttamattoman ratkaisun miehesi itsekkyyden takia?
Mutta ennenkuin teet ratkaisua kandeisi ehkä miettiä ihan rehellisesti kahta asiaa. Jätitkö ehkäisyn pois puhumatta miehellesi? Ja millaista on käyttäytymisesi ollut raskauden ja vauva ajan, kun miehesi pitää ajatusta uudesta vauvasta mahdottomalle.
Olen aikaisemmin pitänyt sinua ihan fiksuna naisena ja kunnioittanut mielipiteitäs. Mutta toi sun otsikko saa karvat pystyyn. Olen 15 sitten tehnyt abortin, syitä en tähän rupea kirjoittamaan mutta olin silloin mm. alaikäinen. Valinta ei ollut helppo, valinnan kanssa ei ole aina helppo elää mutta vielä vaikeammaksi sen tekee tuollaiset ihmiset kuin sinä. Kiitos että pahoitit mieleni tolla otsikolla. Lapsenmurha. Olen siis murhaaja niinkuin kaikenmaailman Jammusedät.
Mietipä tarkemmin ens kerralla kun alat murhasta kirjoittelemaan!
Ymmärrän hyvinkin erilaiset syyt, varsinkin alaikäisenä raskautumisen, raiskauksen ja mitä lie. Mutta ei se asia silti mielessäni miksikään muutu, vaikka syyt olisivat kuinka painavat. Lapselta otetaan harkitusti henki pois.
"Lapselta otetaan harkitusti henki pois. " Jos tappaa jo syntyneen lapsen, niin silloin on murhaaja. Abortti on eri asia!
Todella mustavalkoista ajattelua!
Kutsutko kenties ystäviäsi, jotka ovat joutuneet tekemään abortin, murhaajiksi? Aika raakaa!
No en todellakaan kutsu ja on eri asia tuomita joku henkilö kuin teko. En minä sinua missään nimessä tuomitse enkä olisi osannut puolestasi asiaa päättää. On varmasti ollut muutenkin vaikeaa ja uskon, että varsinkin aikuiset abortin tekijät (ainakin osa heistä) ovat tehneet ratkaisunsa jossakin määrin epätoivoisessa tilassa/tunteneet olevansa umpikujassa. Kuten yksi abortin tehnyt sanoi, ei olisi ollut varmaan helppoa, jos omia lapsia ei olisi tullut. Mutta varsinkaan nyt hänellä ei ollut kuulemma helppoa, kun niitä omia on. En ole todellakaan mikään harvinaisuus tämän mielipiteeni kanssa. Sinulla voi olla oma käsitys oikeasta ja väärästä sekä siitä, onko sikiö esimerkiksi ihminen tai edes arvokas sellaisenaan. Hyvää talvenjatkoa!
No et niin ymmärrä. Anette28 ei näköjään tuomitse vaan lässyttää jotakin muka-ystävällistä ja ymmärtäväistä, mutta minäpä voin huolettomasti tuomitakin. On se kumma, että sivistysvaltio kustantaa tuollaisia huvittelumurhia.
Mikä ero muuten sikiöllä ja ihmisellä on? Mille viikoille sun mielestä sikiön saa tappaa (kai tiesit, että jotta sikiön saa kohdusta ulos kaavinnassa niin ensin se revitään kappaleiksi) ja mitä "ihmistyttävää" viikolla 13 (?) tapahtuu, ettei sen jälkeen sikiötä saa repiä? Kertokaa mulle hyvät ihmiset, mikä ihmistymisen kehitysvaihe tuolloin tapahtuu?!!
Sulla näyttää tosiaan olevan paha olo eikä kuule syyttä. TOIVOTTAVASTI en ikään tule tekemään semmoista tekoa, että pieni nettiteksti 15 vuoden jälkeenkin saa nyyhkimään.
Rauhoittukaa nyt pikkasen. Minunkin mielestä on 2 eri asiaa hyväksyä/ei hyväksyä teko ja sen tekijä. Itse vedän aika samaa linjaa annette28n kanssa, että abortissa on kyse ihmisen tappamista enkä sitä kellekkään suosittelisi. Toiset tilanteet ovat ymmärrettävämpiä kuin toiset, mutta perusongelma ei muutu miksikään. Ei silti nyt tarvi erikseen alkaa haukkumaan tuota abortintekijää, onhan tuo jo rangaistuksensa saanut,kun taas tänään tuli paha mieli! Eikö se muka riitä?
Et todellakaan ole harvinaisuus mielipiteesi kanssa. Aivan samanlaista kantaa on minunkin lähipartioissa joissa on muuten paljon lääkäreitä ja terveydenhuoltoalan väkeä. Eli fiksuja ja lukeneita ihmisiä ollaan (ainakin suht) eikä ajatella näin vain sen takia, että joku herätysliike niin määrää. Mutta nuo toisen syyllistäjät vetoaa just vastustajien tunteisiin, koska ovat itse heränneet selvästi syyllisyyteen vasta vuosi tms.. teon jälkeen.
Ei ole kuules mitään väliä, miten AP on käyttäytynyt aikaisemmin! Fiksu ja henkisesti kypsä mies osaa ajatella omilla aivoillaan, eikä anna vaimon käytöksen vaikuttaa omiin valintoihinsa, varsinkin kun kyseessä on ihmishenki!!!
Mies on ottanut puolet ja puolet vastuun yhdynnässä mahdollisesta lapsesta, mikään ehkäisy ei ole sataprosenttinen (kohdunpoisto yms. tietenkin on asia erikseen) ja tuollainen syyllistäminen on täysin turhaa, kun toisella on muutenkin paha olla.
No miten eroaa elämä kohdussa tai kohdun ulkopuolella? Ihan samaa elämää. Jos sinut laitetaan johonkin tilaan josta et pääse pois, niin yhtä lailla olet elossa kuin sen tilan ulkopuolelle päästyäsi. Luulen, että vaikka me täällä maan päällä hyssyttelemme ja siloittelemme asioita niin taivaan porteilla raaka ja julma totuus nousee silmiemme eteen. Riistetty elämä. Uskon että abortoitu lapsi antaa anteeksi mutta miten antaa itselle anteeksi se, ettei antanut hänelle elämän mahdollisuutta.
nuoruudessani abortista tuli linnareissu.
Vaikea on takkiaan ja ajatteluaan ihan nurin kääntää.
Minusta aborttiin pitää olla todella painavat syyt. Aloittajan miehen narina ei mielestäni ole kyllin painava syy. Syntyyhän Haitin kaduillakin koko ajan lapsia, ja elämänsä hekin elävät kunnes kuolevat.
Minusta on luonnollista, että isä pyrkii suojelemaan lapsiaan kaikin tavoin. Ehkä ne isänvaiotot heräävät tässäkin miehessä aikanaan.
Ei sulla varmaan kovin syviä tunteita ollut sitä lasta kohtaan, kun tapatit sen. Sen verran oltiin valmiita leikkimään aikuista, että nussitaan. Mutta sitten, kun oli vastuunkannon aika, niin märistään, kun ei pysty olemaan äiti. Se on hyvä, kun sinulle tuli sentään paha mieli AIHEESTA. Se osoittaa, että olet astetta inhimillisemmällä tasolla kuin Jammu-setä.
OK. Elikäs abortissa ei tapahdu yhtään mitään vakavaa ja se on täysin oikeutettu asia. Tätäkö halusit sanoa? Abortin tehneiden vakiolause on yleensä se, että he eivät ymmärrä, mikä ihminen siinä tuhoutuu ja mitä ihmeellistä koko asiassa ylipäätään on.
Sitten kun heille kertoo oman näkemyksen abortista eli että se on kivulias elämän lopettaminen ja lapsentappo, he alkavat vedota toisen armeliaisuuteen sanomalla, miten heillä on ollut muutenkin hankalaa ja kukaan ei ymmärrä, miten kovia he ovat joutuneet kokemaan. Eli syyllistävät toista vain sen vuoksi, että he eivät ole taputtamassa käsiä tempulle.
Siis arvoisa abortin tekijä. Onko se abortti nyt kova juttu vai ei? Tapahtuuko siinä mitään vakavaa vai ei? Jos toimenpiteen sisältö on pelkkä haitallisen solumöykyn eliminointi, niin miksi "lapsenmurha"-puheista tulee sitten niin paha mieli? Etkö voisi ajatella, että tuo abortista osaton ei tiedä yhtään mistään mitään ja omaa sen vuoksi noin fundamentalistisia ja tyhmiä mielipiteitä. Ole onnellinen kasvattavasta kokemuksestasi, muuta ei lienee voi sanoa!
Taidat mummeli hyvä sekoittaa laittoman abortin ja laillisen abortin. Lain noudattamisesta ei mummelinkaan nuoruudessa seurannut linnareissua.
yhtään mitään.
Laillisia abortteja oli siihen aikaan hyvin vähän.
Kerropa sinä, kun luulet paremmin tietäväsi, mistä syistä sai esim. vuonna 1950 laillisen abortin?
Ei sitä ainakaan sen takia saanut, että lapsen isä marisi asiasta. Eikä laki vaadi nykyäänkään tekemään aborttia sen takia, että isä ei jaksa innostua tulevasta lapsestaan. Mikään nykyinenkään laki ei vaadi tekemään aborttia, joten se siitä lain noudattamisesta.
Ehkäpä sinut ja minutkin olisi aikoinaan abortoitu, ellei linnareissu olisi uhannut.
Hei kaikki, jotka ovat ottaneet kanssani kielteisen kannan aborttiin! Haluan vain kertoa teille, että tämä loukkaantunut ei tuskin ole koskaan aborttia nähnytkään. Tämä samainen henkilö esiintyy milloin leskeksi jääneenä yksinhuoltajana ja milloin alaikäisenä epätoivoisen aborttipäätöksen tehneenä. Hän on vetänyt aikanaan herneet nenään siitä, kun olen lyönyt pöytään tutkimustuloksia, joiden mukaan pienten lasten paikka ei ole päiväkodissa. Hän lyö suuhuni sanoja (missä todisteet?) joita en ole ikinä sanonut, ymmärtää tahallaan väärin, vastaa provosoivasti asiallisiin aloituksiin ja toivottaa minulle joka käänteessä huonompaa huomista. Ja kun en ole sortunut hänen ilkeilyidensä edessä ja olen napakasti laittanut aina vastaan, hän on ottanut viimeisen kortin käyttöönsä eli kertoo itsestään täysin keksittyjä nyyhkytarinoita ja yrittää saada minut matelemaan edessään ja pyytelemään anteeksi mielipiteitäni. Hän ei ole koskaan pitänyt minua fiksuna naisena saati kunnioittanut mielipiteitäni. Sen verran tekstinlukutaitoa minullakin on.
Arvoisa henkilö, joka olet muka tällä kertaa sitten loukkaantunut aborttikannastani, keksi itsellesi parempaa tekemistä kuin minun viestieni lukeminen. Jos sinulla on elämässäsi sattunut vakavia takaiskuja, niitä asioita ei voi selvitellä hakemalla samanmielistä seuraa netistä. Tarvitset ammattiauttajaa. Minä en tältä palstalta aio häipyä vaan seison sanojeni takana enkä varsinkaan peittele selkeästi osoitettuja faktoja vain sen vuoksi, että jollekin sattuisi tulemaan paha mieli. Ja jos joskus minulle sattuisi joku vastoinkäyminen, jota viikoittain minulle toivottelet, tuskin tulisin siitä ensimmäisenä raportoimaan sinulle. Minulla kun on oikeakin elämä ja monia hyvin läheisiä ystävyyssuhteita. Keskity sinäkin normaaliin elämään sen sijaan, että kirjoittelet täysin tuntemattomalle ihmiselle tyrät rytkyen henkilökohtaisia vihanosoituksia. Toivotan sinulle erittäin onnellista talvea!
Väitän edelleenkin, että vuonna 1950 :kään ei lain noudattamisesta joutunut linnaan. Älä sotki näitä moraalinäkemyksiäsi, marinoita ja lakeja. Mielipiteillä ei ole mitään merkitystä linnaanjoutumisen kanssa, vain lain kirjaimen noudattamisella ja linnareissulla on jokin yhteys, oli laki mikä tahansa. Älä kehittele tyhjiä korrelaatioita ja aasinsiltoja asioiden välille, joihin niitä ei väkisinkään saa.
"Ehkäpä sinut ja minutkin olisi aikoinaan abortoitu, ellei linnareissu olisi uhannut." Väitän edelleenkin, että linnareissu ei uhannut eikä uhkaa, jos noudatti ja noudattaa lakia mitä tahansa. Aborttilaki oli sinun nuoruudessasi erilainen kuin minun. Aborttilaki on nykyään niin kattava, ettei linnaan tarvi joutua eikä mihinkään terveydenvaarantaviin sikiönlähdetyksiin turvautua. Spekulointi siitä, kenet olisi mahdollisesti abortoitu on täysin tyhjä ja naurettava. Emmehän olisi tässä kirjoittamassakaan. Ehkäisy ei ollut myöskään kovin kehittynyttä 1950-luvulla, kuten tiedät. Varmasti moni lapsi olisi jäänyt syntymättä jos parempia keinoja olisi ollut olemassa. Myös hyvinvointi olisi ollut korkeampaa ja elämä laadukkaampaa monissa perheissä, joissa naiset uupuivat ja katkeroituivat työtaakkansa alle. Ennen naisten ja lasten elämälaadulla vain ei ollut mitään itseisarvoa. Ehkäisyvälineiden saatavuus on kaiken a ja o. Abortteja tarvitsee sitä vähemmän, mitä parempi ehkäisytietous ja välineiden saatavuus on.
Aborttilaki nykyään ei vaadi eikä velvoita yhtään mihinkään, mihin äiti ei halua. Jos abortin haluaa tehdä, niin se onnistuu ihan laillisesti monilla eri syillä. Isältähän asiaa ei kysytäkään, mikä on oikein koska äitihän se vastuun kantaa ja isien osallistuminen kasvatukseen ja huoltoon on käytännössä vapaaehtoista eikä sitä ole missään velvoitettu. Aborttien määrä on romahtanut sen jälkeen kun jälkiehkäisy tuli mahdolliseksi.
Lakitekstikin on netissä saatavana joten miksi jankutat täällä kun voit tarkistaa asetukset ja lait itsekin? Ja tule ihmeessä sieltä 1950-luvulta jo tähän päivään! Mennyt on mennyttä ja se ei enää onneksi palaa.
Etköhän nyt kuitenkin liioittele ja tuo esille turhan korostetusti omaa oletettua merkittävyyttäsi ja mielipiteidesi painavuutta?
Eli näemme kyllä tuon yhden tyypin temput.
Tällä hetkellä on Annetten kimpussa.
Aiemmin uhreina ollut muita.
Monta palstaa jo pilannut sekopää.
Puolustele ja myötäile sinä sellaisia ihan vapaasti,
jos se sinun tyyliisi ja arvoihisi sopii.
Annette28 on mun mielestä oikeasti yksiä tämän palstan järkevimpiä äitejä. Minusta on hyvä, että joku uskaltaa sanoa suoraan, jos lapsia kohdellaan huonosti tai joku toimii epäreilusti. Esimerkiksi abortti, raskaus ajan tupakinpoltto, lasten turha hoidattaminen yhteiskunnalla. Perustakaa joku luuserien psykologipalsta, jossa saatte ruikuttaa omista tappioistanne ja hakea hyväksyntää toisiltanne, kun pilaatte lastenne elämät. Samaa paskaa aikanaan sai Jihuu ja Laine sekä many many more. Kattokaas, kun joku pystyy oikeasti rakastamaan lapsiaan ja laittamaan heidän tarpeensa oman hyödyn edelle!!!
Voi Annette sun kanssas xD Saat ihan vaapaasti elää nettimaailmassa ja olla jonkinsortin kuningatar täällä, ainakin omasta mielestäsi. Ihan hyvää että viihdyt.
Musta on aivan mahtavaa, miten paljon saan ainakin viestien määrästä päätellen herätettyä ihmisten tunteita. Joskus olen saanut ihan omia aloituksiakin jne. Ja sitten nää kaikki luonneanalyysit, huolehdinnat mun lasten puolesta ja uravinkit. Että joku viittii ihan ilmaiseksi, just for me ja kappaletolkulla. Kotona tavis, netissä kuningatar!
No voi hyvänen aika, eiköhän se abortti sole siinä vaiheessa paras ratkasu lapsenkin kannalta jos äitee on elämiä pilaava luuseri. Taidatte olla niin ihastuneita omaan erinomaisuuteenne että ette ihan oikeasti näe maailmaa ympärillänne. Tämä maailma on ylikansoitettu jo nyt ja ne Haitin kaduille syntyvät lapset elävät todennäköisesti lyhyen ja paskan elämän, jos suoraan saaa sanoa. Heitä tapetaan sisäelinten vuoksi ja kaapataan pedofiilien leluiksi. Mutta juu, abortti on väärin ja tottakai näidenkin lasten etu on saada syntyä. Ovat ne elinolosuhteet sitten mitkä tahansa.
Ja tiedoksenne, abortissa ei tapeta lasta, vaan poistetaan solurypäs. Lapsi siitä tulee vasta myöhemmin. Kun se kehittyy. Tiesittekö muuten että olette itsekin saaneet todennäköisesti varhaisvaiheen keskenmenoja tietämättänne? Ettekä ole huomanneet kuin tavallista runsaammat ja kivuliaammat menkat. Ja uskotte silti että abortissa raastetaan sikiöitä palasiksi. Kyllä ne katkaravunkokoiset möykyt sieltä kokonaisina mahtuvat tulemaan, abortin raja on juuri siitä syystä 12vkoa. Sen jälkeen se solukasa on kehittynyt jo niin pitkälle että sitä ei enää oteta pois. Tajuatteko pöljät?
Kannattaa katsoa ja miettiä tarkkaan.
http://www.abortionno.org/
jos mies ei halua lasta, miksi et ole mennyt sterilisaatioon?
Et voi tehdä lasta, eikö olisi hienompaa, että jokainen lapsi olisi toivottu?
Säälittävää tuhertamista.
Siis tän naisen, joka tän kakkosen haluaa, olis pitäny mennä sterilisaatioon?
Avioliitot eivät ole ikuisia. Minä en ainakaan suostuisi sterilisaatioon jos mieheni sitä vaatisi. Mitä jos tulee ero ja haluaisin uuden miehen kanssa lapsen?
Sitäpaitsi se sterilisaatio on PALJON helpompi tehdä miehelle kuin naiselle. Eli jos mies ei halua lasta niin menköön mies sinne sterilisaatioon... ainiin.. eihän miehet voi kun se jotenkin vie miehyyden tai jotain.
Miksi minun olisi pitänyt mennä sterilisaatioon?? Se on mieheni tehtävä sterilisaatio, hän se tässä ei enää lapsia halua. Hienompaahan se tosiaan olisi, että jokainen lapsi olisi toivottu. Valitettavasti vaan tähän maailman syntyy jatkuvasti toivottuja ja vähemmän toivottuja lapsia. Jos tämän lapsen synnytän, olisi se kuitenkin toivottu, koska MINÄ olen häntä toivonut.
että oletko tietoisesti eli vaikka jättämällä pillerit pois hankkutunut raskaaksi vai onko kyseessä "vahinko".
Jos on vahinko, niin silloin vastuu on minusta molempien ja miehen tulee vain aikansa asiaa pureskeltua sopeutua asiaan.
Jos taas tahallasi hankkiuduit raskaaksi, on miehelläsi syytä olla sinuun pettynyt ja vihainen sinulle.
Mies tässä on säälittävästi tuhertanut, jos ei ole valmis kantamaan tekojensa seurauksia! Nainenhan on siihen valmis. Se, joka ei halua lapsia, vetää itse piuhat poikki.
Miten joku isä voi olla pettynyt ja vihainen omasta lapsestaan?
Ehkäisyt voi aina pettää, eikä aina (useat eivät koskaan) tule raskaaksi ilman ehkäisyäkään. Mies on heittänyt siemenet sisään ja vastuu on myös hänellä seurauksista, oli ehkäisyä tai ei. Jos mies olisi ottanut vastuun ettei halua lasta, olisi hän mennyt sterilisaatioon tai käyttänyt kumia, mikä ei sekään ole satavarma keino, mutta olisi sentään ottanut itse asian hoitoonsa.
Kunnioitan perhettäni ja miestäni niin paljon, etten tosiaan pystyisi miehen tietämättä jättämään pillereitä pois. Eli tämä oli puhdas vahinko. Parisuhde perustuu mielestäni luottamukseen ja tässäkin asiassa aion olla rehellinen miehelleni ja itselleni.
siellä sterilisaatiossa, jos ei kerran tällästä riskiä kestänyt!?
Itse sanoisin ainakin, että se on ihan turha kitistä tässä vaiheessa, kun ei itse tehnyt ehkäsyn hyväks kaikkeensa, eli jos ei jaksanut mennä sterilisaatioon, niin et sinäkään jaksa mennä aborttiin, ja laiskuudesta huolimatta vastuu on kannettava!
puhetta!
Anteeksi nyt vaan, mutta onko miehesi tämän ilmoittamasi suuren kunnioituksen arvoinen? Arvaanko oikein, että nyt kun teillä on tämä yksi nelivuotias lapsi, sinä käyt päivät suht. hyväpalkkaisessa työssä, lapsi on hoitopaikassa ja mies? Mitä hän tekee? Viettää aikaa tietokoneella päivät, oleilee kodissanne?
Mies nyt omasta näkövinkkelistään huolestuu kovasti, että jääkö vaimo pois töistä, eikö hän enää elätäkään meitä, ja täällä kotona tulee olemaan kovin paljon HÄIRIÖTÄ, joka häiritsee hänen puuhiaan.
Onko hänellä jokin sellainen terveydellinen tai mielenterveydellinen ongelma, joka estää työllistymisen? Onko hän aktiivisesti hankkinut itselleen työtä, uutta koulutusta tms.?
Nyt ota vähän henkistä etäisyyttä tilanteeseesi, keskusteluapu olisi tarpeen vaikkapa kirkon perheasiain keskuksessa tms. puolueettoman ulkopuolisen kanssa tilanteestasi ennen lopullista päätöstä. Neuvolan psykologi voisi myös auttaa, jos et seurakunnan puoleen halua kääntyä.
sano sille miehelles, että ottaa nyt vastuun tekemisistään! Kuka käski hedelmöittää munasolusi?
Voi mikä isolapsi sinulla onkaan. Meille tulossa kesällä vauva ja mieheni on jo 44.
Juu tuo ikäjuttu on ihan naurettava, tai itkettävä!
Luulisi miesten olevan jopa onnellisia mitä vanhempana saavat lapsia, että homma toimii vielä ja vielä on mahdollisuus nauttia omasta jälkikasvustaan ennen kuin lähtö tulee.
Oma mieheni on 40v. ja kovasti haluaisi vielä ainakin kaksi lasta jo kahden olemassaolevan lisäksi. Jotenkin olisi enemmän järkeä tuossa hommassa, jos olisi valtava lapsilauma elätettävänä ja holhottavana, mutta ennestään on yksi, niin olisihan se varmaan mukava tuolle yhdellekin lapselle, että olisi sisarus.
No kyllä maailman sivu on lapsia varttunut ilman isien rakkautta. Muinaisaikaan isukit kulkivat sodissa sun muualla, tuskin viikinkiurokset kauaa kotona köllöttivät...
Että eipä ihmisiä varmaan olisi tuolla ajattelumallilla jos aina pitää isän rakkaus saada. Eikös se elämän pois ottaminen ennen aikojaan ole suurempi karhunpalvelus.
On äitejä, jotka jäävät yksin raskauden vuoksi tai jostain muusta syystä raskauden aikana...tai pikkulapsiaikana...isä ei ole ehkä kuvioissa lainkaan. Mutta lapsi voi olla onnellinen kuitenkin!
Kerropa miehen äidille tilanteestanne! Saattaa mies mennä noloksi, ja aiheesta.
Lapsia ei tehdä, vaan saadaan. Jos sinulla on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi ja ikää jo reilusti yli 30 v, niin mahdollista aborttia varmaan katuisit lopun ikäsi, jos jäisi lapsiluku siihen yhteen vastoin tahtoasi. Ajattelepa jos hänelle sattuisi jotakin, millainen elämäsi olisi vanhana?
Siis lapsia ei tehdä, vaan saadaan, sensijaan epäsopivan miehen kanssa ei ole pakko olla yksissä, voi olla yksinelävä kahden lapsen äiti tai etsiä paremmin itselle ja omiin arvoihin sopivan miehen, lapsirakkaamman.
Kummipoikani äiti teki avioliitossa neljä lasta kuudessa vuodessa, päätyi kylläkin yksinhuoltajaksi, jonka osan on hoitanut erinomaisesti. Hänelle monet naiset kertoivat "kyllä minäkin toivoin useampia lapsia, mutta kun mies ei halunnut.."
Samalta neljän lapsen äidiltä kuulin anekdootin naisesta, jolla jo oli kolme poikaa, mutta vauvakuume iski vielä kerran. Mies oli ehdottomasti vastaan, mutta nainen, kun oli pistellyt reikiä kondomeihin, tuli raskaaksi ja synnytti tyttövauvan. Vuosien kuluttua tyttö muodostui isin lempilapseksi näistä neljästä. Että tämmösiä tuli nelikymppisen kolmen lapsen äidin mieleen.
Älä anna miehesi vaikuttaa koko loppuelämääsi vaikuttavaan päätökseen. Jos arvomaailmanne ovat noin eriävät, todennäköisesti yhteiselostanne eí tule mitään kohta jostain muusta syystä. Olet jo nähnyt miehesi sisimmän.
Itse en tuomitse aborttia niin vahvasti kuin jotkut, mutta en kuitenkaan voisi kuvitella itse IKINÄ tekeväni aborttia. en voisi elää sen kanssa, kun kuvittelisin, miltä lapseni näyttäisi, jos en olisi tappanut häntä. Mitä hän osaisi, millainen hän olisi. En voisi elää, kun tietäisin, että omasta, tietoisesta päätöksestäni en ikinä näkisi lapseni oppivan konttaamaan, kävelemään, lukemaan. En näkisi hänen hymyilevän, nauravan, juoksevan. Menevän kouluun, aloittavan harrastuksia, saavan ystäviä. En voisi halata häntä, itkeä hänen kanssaan.. En voisi elää sen kanssa. Tee sinä kuitenkin nyt oma päätöksesi, mikä se ikinä onkaan, mutta muista, me naiset olemme vahvoja. Ilman miehiä!
Voimia, jaksamista ja tsemppiä !
Kiitos vastauksista, sain paljon uusiakin näkökulmia käsitellä asioita. Tänään joka tapauksessa ilmoitin miehelleni että meille syntyy syyskuussa toinen lapsi ja että hänen on aika alkaa totuttelemaan asiaan. Ilmoitin myös että hän lapsen isänä kantaa täyden vastuun lapsesta, tavalla tai toisella. Eli jos perhe-elämä minun ja kahden lapsemme kanssa ei miellytä, niin hän voi minun puolestani alkaa katselemaan itselleen uutta paikkaa missä asua. Voitte vaan kuvitella mieheni hölmistyneet ilmeet kun tähän asti keskustelut aiheesta ovat menneet siten, että olen kysellyt hänen mielipiteitä ja yrittänyt laittaa häntä ajattelemaan asioita myös minun kannalta. Koska se ei ole tuottanut muuta tulosta kuin sen, että aborttia kehtasi vaatia niin toimin sitten tänään täysin toisella tavalla. Mies vastasi vain että vain niin olet päättänyt. Minä sanoin että kyllä, näin olen päättänyt. Sen jälkeen asiasta ei olla keskusteltu, enkä minä ainakaan keskustele. Voitte vaan kuvitella miten helpottunut olo minulla on kun sain sanottua sen, mikä olisi pitänyt sanoa ja siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran ukon kanssa asiasta juteltiin. Mielenkiinnolla odottelen että mitä elämä tuo tullessaan :)
UPEETA MAHTAVAA!!!
Ihanaa, jos olemme olleet apuna varmasti vaikeassa tilanteessasi! Hyvä kun keräsit rohkeutta ja sanoit mikä on sinun mielipiteesi asiassa. Noinhan se juuri menee, koska sinä olet se, joka sitä lasta kantaa ja kasvattaa sisällään, eli sinä päätät kehostasi eikä todellakaan kukaan muu.
Pikkuinen vauvasi jo heti kasvatti teitä vanhempina, mutta näin se vaan on, että lapset kasvattavat meitä ehkä enemmän kuin me kasvatamme heitä. Miehesikin saa tuosta kasvatuksesta osansa, mikä ei liene pahitteeksi.
Olen aivan varma, että kun miehesi alkaa sulatella juttua, niin hyvä tuosta vielä tulee. Tiedä vaikka työpaikkakin järjestyisi tässä odotteluajassa, kun mies saa vähän tuulta purjeisiiinsa. Ja kun ajattelee miten kauan lapsi elää siinä vanhempiensa kanssa, niin eiköhän raha-asiat ja muut kerkeä sen aikana järjestyä.
Suuret kiitokset sinulle, kun jaoit tämän kokemuksen kanssamme!
Ilonkyyneleisin lämpimin halauksin toivotan OIKEIN PALJON ONNEA odotukseen ja elämään yleensä!
Onnea koko perheelle. Lapsi on suurinta kaikesta!
Jauhot vaan suuhun ukolles, hyvin teit :D
Meidän perheessä on kaksi lasta (3v ja 1,5v) ja mies on 44 vuotias. Hän oli sitä mieltä, että yksi riittää. On itse ainokainen ja meinasi, että haluaa antaa kaiken huomionsa yhdelle lapselle, on liian vanha ja kipeä (!), ei oo varaa.. jne syitä kehitteli...
No sen kyllä tietää miten käy, kun luotetaan siihen että kuukautiset ei oo vielä alkaneet ja tulin raskaaksi uudelleen... Raskausaikana ukko ilmoitti monet kerrat, ettei halua toista lasta ja riideltiin railakkaasti aiheesta. Abortist ei puhuttu, mutta erosta kyllä moneen otteeseen..
Lapsen syntymän jälkeen emme ole aihesta riidelleet, sellainen isin rinsessa syntyi joka pehmitti totaalisesti isukin sydämen :D
Onneksi olkoon, teille tulee siis vauva!
Minusta tuohon tilanteeseen ei oikein ole "oikeaa" ratkaisua, molemmissa kun on riskinsä ja oikeastaan kannattaa vain miettiä että onko valmis kasvattamaan lapsensa yksin vai ei ratkaisua miettii. Tietysti ainahan tilanne on se kun raskaaksi tulee että yksin voi jäädä, ikinähän ei tiedä mitä tuleva tuo, mutta jos mies ei lasta halua niin riski on paljon suurempi.
Minulla on kokemusta molemmista ratkaisuista. Olen aina ollut huono ottamaan e-pillereitä joka päivä ja säännöllisesti, yleensä esim loma-ajan erilainen rytmi saa minut unohtamaan ne. Lisäksi asiassa oli sekin että ajattelin jotenkin peruspessimistisesti etten kuitenkaan koskaan tule raskaaksi, jotenkin olin aina jostain syystä ajatellut että olen niitä jotka saavat juosta hedelmöityshoidoissa. Joten en nyt niin vakavasti ottanut muutaman pillerin unohtamista ja kun niitä aina silloin tällöin vuosikausia jäi välistä niin en lopulta ollut niiden kanssa niin tarkka.
Tulinpa sitten raskaaksi. Olimme olleet silloisen avomieheni kanssa siinä vaiheessa vuoden yhdessä ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä että lasta ei missään nimessä pidetä. Kun hän oli niin ehdoton ja olimme olleet suhteellisen lyhyen aikaa yhdessä niin tein raskaan ratkaisun, sen mitä mies toivoi. Ja samalla päätin että en lähde siitä katkeroitumaan, kun päätös on tehty niin se on tehty eikä sitä lähdetä jauhamaan eikä ketään syyttämään. Vahinko oli minun mokani ja siksi turhaan siitä en lähtenyt rutisemaan. En ota tässä nyt ihan tahallisesti kantaa abortin eettisyyteen koska siitä on tuolla oma keskusteluryhmänsä.
Kului 3 vuotta. Olin abortin jälkeen tunnollinen pillerien syöjä mutta taas ajan myötä alkoi ote lipsua. En tullut raskaaksi ja taas sama juttu, ikää rupesi olemaan jo sen verran että ajattelin etten enää raskaaksi voi tullakaan. Tulin sitten. Mies oli taas samalla linjalla muttei enää niin ehdoton. Keskustelimme, sanoi ettei halua lasta muttei halua minua aborttiinkaan pakottaa kun tietää suuri asia se minulle on ja sanoi että joka tapauksessa me kaksi olemme yhdessä. Tuli lapsi tai ei.. Kunnes kävi niin että aika kului niin ettei aborttia enää ehditty tekemään. Se 12 vkoa meni eikä aborttia tehty.
Odotus sujui hyvin. Mies ei ollut niitä joka olisi varustanut kodin uusiksi tai hössöttänyt asiasta muutenkaan, mutta oli kuitenkin hommassa mukana. Vauva syntyi, yhdessä sitä hoidettiin. Kunnes vauva oli 7 kk vanha ja mies lähti. Yhdellä ovenkolaus ja mies oli poissa. Minä yksin 7 kk vanhan vauvan kanssa. Syyksi ilmoitti että rakkaus sammui.
Joten. Juttele asiasta miehesi kanssa, jos häntä rakastat ja hän sinulle merkitsee. Se että ilmoitat ettei aborttia tehdä ja mies voi lähteä jos huvittaa voi olla miehelle ihan todellinen vaihtoehto. Oletko varautunut siihen? Sen lisäksi että perheesi hajoaa niin rakkaasi katoaa viereltäsi. Näitä asioita ei voi päättää yksin. Eikä mies välttämättä asiaan sopeudu. Siksi sinuna yrittäisin nyt keskustella asiasta vielä miehesi kanssa, ettei hänelle tule sellainen olo että hänen mielipiteensä on tästä lähtien teidän perheessä täysin yhdentekevä. Sen jälkeen on helppo lähteäkin.
Vielä, onnea, ei ollut tarkoitus pilata odotustasi vaan muistuttaa että mies on kuitenkin aika tärkeä osa perhettä ja sekin voi äänestää jaloillaan... usein tuppaavat äänestämäänkin. Eli koita saada välit kuntoon.
Olen itse miettinyt ehkäisyjuttuja. Oliko teillä keskeyetty yhdyntä, varmat päivät systeemi, vai mikä?
Mielestäni sun ei kannata tehdä aborttia miehesi typeryyden takia. Jos olisin tilanteessasi, ja tekisin abortin syyttäisin siitä itseäni ja miestäni koko loppuelämäni ajan. Voisitteko mennä pariterapiaan keskustelemaan aiheesta?
parisuhteessa tai avioliiton omaisessa suhteessa lapsikin suunnitellaan yhdessä eikä mietitä jälkeenpäin mitä tehdään. Miten se tärkeä asia jäi tekemättä? Et voi vaatia miestä vastaamaan jos olet toiminut itsekkäästi, eikä miehesi ole ollut valmis uuden lapsen hankintaan. Olisit eronnut jos vaadit lasta ja tehnyt uuden isäehdokkaan kanssa lapsen. Ei lupaa hyvää tulevaisuutta lapselle eikä kenellekään tuollainen itsekäs ajattelu ja toiminta. Tajuat sen varmaan kun mietit. Jos käännät roolit toisinpäin ymmärrät kyllä ja huomaat.
laitan linkin sulle tuohon, meillä oli tismalleen sama tilanne vuosi sitten. pidin lapsen. nyt meillä kaksi ihanaa tytärtä ja edelleen yhdessä
tää nyt tulee myöhään mutta mulla nyt tilanne et vahinko päässy käymään ja mies sanoo ettei halua ettei oo valmis ja yrittää puhuu ympäri aborttii... ollaan oltu kohta 3v yhdessä ja minä olen kuitenkin jo kohta 27v ja minulla on 5v ja 6v lapset...mies 25 kohta ja käyttäytyy kun kakara ja yrittää paeta vastuuta
Pidä lapsesi. Jos mies on lähteäkseen niin siihen ei vaikuta lasten lukumäärä. Mietippä jos tekisit abortin miehesi painostuksesta ja hän häipyisi sen jälkeen.
No siinä on silloin menetetty kaksi yhdellä iskulla.
Sinulla on kuitenkin kaksi lasta niin tiedät mitä on elämä lasten kanssa, voi olla että et saakaan enää kolmatta mahdollisuutta jos nyt päädyt keskeytykseen.
Aika paljon paljastaa miehestäsi "käyttäytyy kuin kakara" en tekisi noin tärkeää ratkaisua minkään kakaran vaatimuksesta. Enkä itse ikinä tekisi aborttia, keskenmeno oli jo niin kamala kokemus kesti kauan päästä siitä yli.
Sen jälkeen en ole tullut raskaaksi, kaavinta voi vahingoittaa kohtua..
mä olen jo pättänyt että raskaus saa jatkua jos jatkuakseen mutta aborttia en rupee tekemään