Minun sydämeni sykkii väärään suuntaan. Tunnen niin voimakkaasti sen, miten järki ja tunteet käyvät kovaa taistelua. Se tekee minut hulluksi. Näin ei pitänyt käydä minun elämässäni, ei pitänyt. Kuka yrittää kirjoittaa elämäni käsikirjoitusta uudestaan. Miten pääsinkään rakastumaan ja väärään ihmiseen, miten se voi tapahtua näin? Yritän taistella sitä vastaan ja tunnen miten voimani uupuvat siinä taistelussa. Se on jotain niin voimakasta, niin kokonaisvaltaista. Se vie kaiken ajatukseni, elämäni. Tämä tunne joka minussa on.
Minun Jumalani, minun Jumalani, auta minua. En kestä tätä enempää. Ohjaa rakkauteni sinne minne se kuuluu, minun aviomiehelleni. Älä hylkää minua vaan auta. Auta tätä epäonnistunutta lastasi.
Minun Jumalani, minun Jumalani, auta minua. En kestä tätä enempää. Ohjaa rakkauteni sinne minne se kuuluu, minun aviomiehelleni. Älä hylkää minua vaan auta. Auta tätä epäonnistunutta lastasi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Avioliittotyöhön peruskoulutettuja veljiä ja siaria on paljon esikoislestadiolaistenkin piirissä, älä jää yksin.
Sydän sykkii luonnostaan siihen suuntaan mistä näyttää tulevan tärkeille tarpeillesi tyydystystä.
Jos olet mies, niin tarpeesi ovat erilaisia kun naisella, kaunis viehättävä nainen joka kuuntelee ja ymmärtää sinua, ja jolta saat kaipaamaasi arvostusta ja ihailua.
Jos olet nainen, sinua viehättää mies joka aidosti kuuntelee ja ymmärtää sinua, hän ihailee kauneuttasi ja huomioi sinut toisten joukossa, hän palvelee sinua pyyteettämästi tavalla joka saa sinut syttymään.
No mikä sitten neuvoksi? Tilanne vaikuttaa sikäli hyvältä, että sinulla on tahto vielä tallella säilyttää avioliittosi.
Seuraava vaihe on että haleudutte yhdessä asian tuntevan avioparin pakeille puhumaan heidän kanssaan onnellisen avioliiton perusasioista. Sanon vielä kerran; älkää missään tapauksessa jääkö yksin ja kaksin ongelmanne kanssa. Ongelma ei hoidu itsestään sen eteen on tehtävä sitoutuneesti työtä, joka alkuvaiheessa merkitsee hikeä ja paljon kyyneliä.
Tärkeintä on tietoisuus siitä, että apu löytyy, siitä ovat tuhannet ihmiset todistajina.
Tunnustan, että joskus kauan sitten tunsin kuin sinä. Ajatuksissani huusin: auta, pelasta... Mitä enemmän pyristelin vastaan sitä enemmän se väärä tunne sai valtaa. Tunsin olevani hämähäkinverkossa - mitä enemmän rimpuilen sitä enemmän tartun kiinni.
Sitten myönnyin - tunnustin, että näin nyt on, näin tunnen. Mutta pidän sitä vääränä - en halua tuottaa tuskaa kenellekään - haluan kunnioittaa puolisoani ja toisen puolisoa...
Ajan mittaan kaikki jäi taakse. Ei se ollu helppoa. Mutta tiesin, mikä on väärin, enkä halunnut tehdä väärin - miten sanoi Joosef aikoinaan: kuinka tekisin niin suuren synnin...? Synniltä se ei ensin tunnu - tunnehan on hyvä, upea, ainutlaatuinen, ennenkokematon...Ja sitten oletkin jo hämähäkinverkossa kiinni.
Mutta se, että jaksaisi tunnustaa, että näin on - tämä on totta - tämä tunne on, mutta haluan muuta...En hyväksy sitä. Kuinka voikaan näin käydä - enkä ole mitään hakenut, en etsinyt...
Samat olivat sanat kuin sinulla - ihan samat sanat! "Minun Jumalani, minun Jumalani, auta minua. "
Hän auttaa! Se ei ole mitään hokkuspokkusta - ykskaks ei olekaan niin, ettei mitään tunteita ole - se on prosessi. Se voi kestää kauan. Se ei ole helppoa. Mutta on oltava ehdottoman rehellinen...Itselleen ennen kaikkea.
Mutta varmaa on, että Hän auttaa! Hänet voi löytää Sanasta - tartu siihen...kerro kaikki Hänelle...kaikki.
Vuosien jälkeen voit sanoa, että tunnet itseäsi paremmin - ehkä osaat kartella jotain elämässäsi - ehkä olet viisaampi. Ehkä ymmärrät, miten helposti joudumme ansaan - miten mielellämme siinä ensin olemme - miten kauhistuttavaa on huomata, että sellaista VOI tapahtua.
Nyt olen kiitollinen - myös siitä vaikeasta ajasta, joka ehkä sai kuitenkin jotain hyvääkin aikaan - olen kiitollinen elämästäni, eniten elämäntoveristani...Olen iloinen, kun hän ON.
joskus asiat vievät eroon, sekin on hyväksyttävä. hae apua, puhu kavereittesi kanssa..
Sen kuitenkin tiedämme että hyvin yleisestä ja todella kipeästä asiasta on kysymys.
Tärkeintä on ymmärtää että asiantuntevaa tukea ja apua on saatavana näihin ongelmiin, ettei jää yksin tai kaksinkaan yrittämään.
Vihollinen haluaa rikkoa avioliittoja. Ihminen jonka tärkeät tarpeet eivät täyty aviosuhteessa, hellyys huomioiminen ja läheinen tunnesuhde ovat kylmenneet, rakkauspankki on kenties jo umpijäässä.
Tapeineen yksin jääneet puolisot ovat altiina kiusauksille ja lankeemuksillekin. Avioliiton ulkopuoliset henkilöt kuuntelevat ja ymmärtävät, päin vastoin kun oma puoliso, se tuntuu äkkiä mukavalta ja turvalliselta.
Jokainen huollataa autonsakin määräajoin, mutta parisuhteen uskotaan ja toivotaan toimivan ilman huoltoa vuosikymmeniä.
Kun tunneakku alkaa jäätymään, niin tilanne ei parane passiivisesti odottamalla, kuin tukki kulkisi virran vietävänä, elämäntapaan täytyy TEHDÄ muutos. Vanhoista tavoista ja tottumuksista on hyvin vaikea ja hankala oppia pois, niin että uudet tavat saisivat mahdollisuuden alkaa tervehdyttämään ja lähentämään tunnesuhdetta. Parhaat mahdollisuudet onnitumiseen on sillä parilla joka lähtee ydessä etsimään apua avioliittokoulutuksesta, tai pariterapiasta.
Ohjattuun ryhmätyöskentelyyn prustuvuva avioliittokoulutus on erittäin tehokasta, siinä on apuna ja tukena vertaisryhmä samassa tilanteessa eläviä avioparejaa, myös selvemmille vesille päässeitä. Ryhmän jäsenilta saa tukea myös arkeen, kun tilanne uhkaa mennä solmuun.
Toisilta aviopareilta oppii paljon. Rakastava ryhmä on hyvä peili jokaiselle ryhmän jäsenelle itsensä rehelliseen pilaamiseen. Näin rakastavaa ilmapiiriä en ole missään muualla kokenut, kun näissä piirweissä olen kokenut. Kipeistäkin asioista voi puhua avoimesti ja ryhmä on sitoutunut vaikenemaan toistensa asioista ulkopuolisille. Ryhmissä kuulee 25 vuotta aviossa olleilta pareilta mm. seuraavanlaisia lausahduksia;"tuota et ole minulle koskaan ennen sanonut".
Ryhmissä ja luennoilla mies oppii ymmärtämään mitä perheen päänä oleminen käytännössä tarkoittaa. Hän oppii ymmärtämään ja kuuntelemaan naisen tarpeita, ja nainen oppii ymmärtämään miehen tarpeita. Opitaan yhteinen kieli jota kumpikin ymmärtää. Opitaan puhumaan myös kipeistäkin asioista ja ennen kaikkea opitaan kuntelemaan toisen tarpeita ja huolia. Tarpeemme ovat yksilöllisiä ja monesti hyvin erilaisiakin.
Ilmaista lounasta ei ole tässäkään työssä. Kun suhdetta lähdetään työstämään, niin nousee paljon kipeitä asioita pintaan, tulee hikeä ja kyyneliä. Sitten kun on päästy vähän eteenpäin, onni alkaa kukoistamaan, oma kulta alkaa tuntumaan ihanalta enkeliltä rinnalla ja toivo paremmasta tulevaisuudesta herää, niin eteen tulevat vuosia kestävät onnistumisten ja pettymysten "vaihdevuodet". Kunnes, Jumalan armosta, päästään suvantovaiheeseen parhaassa tapauksessa. Siihen mennessä on oppinut paljon ihmisestä ja ihmisyydestä laajemminkin.
Kannattaa lähteä tuolle matkalle, vaikka en voi luvata helppoa elämää. Jossakin vaiheessa havaitsee elävänsä seesteisempää elämää yhdessä rakkaansa kanssa. Se on juhlaa se. Kiitos Jeesuksen.