Lähes joka toinen sikiö abortoidaan venäjällä

Ihan vaan kun laskeskelen noiden naisten määrää, joilla on "ikuinen menetys sydämessään"
Kyllähän se jättää lähtemättömän jäljen ihmiseen, jos joutuu omastaan luopumaan. En tuomitse. Tuskin kukaan sitä HALUAA joutua tekemään. Kunhan vain ajattelen, miten se vaikuttaa naisen elämään siitä eteenpäin henkisellä puolella. Aika iso osa väestöstä on "kolhittuja". Naisen asema on edelleen surkea, ja sitä myötä lapsenkin. Vaikka kuinka ollaan teollisella ja sivistyneellä pallonpuoliskolla. Miehet pääsevät yhä kuin koira veräjästä.

Aatelkaas Haitilaisia. Siellä aborttejen määrä on taatusti vähäisempi, vaikka väki on köyhääkin köyhempää. Ei tarvita mersua, mutta saa äiti pitää lapsensa.

Itse olen kolme lasta yksin kasvattanut täällä Suomessa, ilman miestä ja voin sanoa, että vaikkapa kuulunkin etuoikeutettuihin keskimääräistä varakkaampiin (työlläni ansainnut) niin voinen sanoa että apua lasten hoitoon/huoltoon on saanut äärimäisen niukasti. Ja kaikesta on saanut kyllä rahalla maksaa. Ellei itsellä olisi ollut poikkeuksellisia resusseja ansaita rahaa, niin puutetta olisi lapset kärsineet. Sen näki naapurustosta, muista yh-äideistä.

Nyt kuitenkin hieman yli nelikymppisenä on jo mahdollisuus velattomana asua siellä missä tahtoo, ja on mökit, autot, asuntovaunut, sun pelit ja rensselit. Vaikka on ollut "vain" yh. Eli mahdollista se on, selvitä yksin lasten kanssa kunnialla, vaikka työtä ja AHKERUUTTA (joka muuten on harvinaista nykynuorten keskuudessa tänä päivänä) se vaatii kaksin verroin. Ei ole ollut aikaa pilettää koskaan, ei rahaa alkoholiin, ei tupakkaan. Ei tatuointeihin, lävistyksiin, ei mihinkään turhaan älyttömyyteen. Tai muoti vaatteisiin, tai meikkeihin. Nykypäivän nuoret taitavat priorisoida nämä asiat ehkä hieman toisin, ja se on sääli, sillä lasta en ole koskaan katunut, ihania he ovat.

Mutta niitäkin ilman on hyvin toimeen tullut, enkä vaihtaisi lapsistani ketään pois, mistään hinnasta. Onnellinen olen valinnastani. Ja onnellinen muutenkin.