19. 1. 2010 noin klo 18:40 - 18:44, ei ehdi hioa, moiks.
olen ovi
johonkin mitä ihmettelen
kuulaana syysaamuna
silmissäsi, haparoivissa sanoissasi
lähes pelästyen
tältäkö tunnun
sisälläsi,
uurteidesi maailmassa
missä kaikki on
sinua
kulkiessasi kauttani
minun ja sinun symbioosiin:
johonkin mitä toivot, johonkin mitä odotat
johonkin missä luulet minun olevan vastaus ja täyttymys
silmäsi tarrautuvat
kynnyksellä
sormiemme liittyessä toisiinsa
minä kuuntelen
odota rakkaani hetki,
odota, kirjoitan runon loppuun, sitten
minä tulen
kuuntelen, kuuntelen enkä tiedä
pitäisikö paeta
kauas pois - ja mitä se on mitä pakenen,
jotain
mitä pelkään
missä sitten olisin
rakkaani, missä minä olisin
jos olen edes osa siitä miksi minut näet
olen ovi
johonkin mitä ihmettelen
kuulaana syysaamuna
silmissäsi, haparoivissa sanoissasi
lähes pelästyen
tältäkö tunnun
sisälläsi,
uurteidesi maailmassa
missä kaikki on
sinua
kulkiessasi kauttani
minun ja sinun symbioosiin:
johonkin mitä toivot, johonkin mitä odotat
johonkin missä luulet minun olevan vastaus ja täyttymys
silmäsi tarrautuvat
kynnyksellä
sormiemme liittyessä toisiinsa
minä kuuntelen
odota rakkaani hetki,
odota, kirjoitan runon loppuun, sitten
minä tulen
kuuntelen, kuuntelen enkä tiedä
pitäisikö paeta
kauas pois - ja mitä se on mitä pakenen,
jotain
mitä pelkään
missä sitten olisin
rakkaani, missä minä olisin
jos olen edes osa siitä miksi minut näet
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka olenkin mies, huomaan
olevani rinnallasi vasta raakile.
Ei minun ole vaikea tunnustaa
sitä. Kertoa, vaikka itsekkyyteni
tuuli koettaa estää..
Vaikka kummalliset miehiset
kivisydämet pyrkivät minunkin
sydämeni jähmettää. Sanani
hyydyttää ja ajatukseni kääriä
kovaan kuoreen..
Tarvitsen sinua vertailukohdaksi,
miten Rakkauden koen. Vastineeksi
miehen kasvulleni. Kätesi minun
miehen käteeni. En minä ole heikko.
Rakkauteni vain avaa..
Auttaa näkemään sinussa, Nainen,
sydämen. Kohtaamaan ihmisen ja
tunnustamaan, että minut, miehen,
Rakkaus pehmittää ja valmistaa
sinulle..
Tarvitsen niin sinua. Ja vasta sinussa
rakennut omilla jaloillaan kulkevaksi
mieheksi. Yksin olen vain ontto kulkija,
jota tuulet siirtelevät ja kuvitelmat
ahdistavat
Tunnustan, ei Rakkauden nälkä
muuten sammu ja todellisuus
syöksy sisälleni.
http://www.youtube.com/watch?v=kbgmIj2XsCk&feature=related
Joskus tarina herää hetkessä, toisinaan
sen pitää varoen antaa tulla..
Valmistaa, valmistella itsensä,
omaksi muodokseen Hänelle..
Arkana, pelokkaana..
Rohkeana, uskaltavana..
Kuin Runo, tarina ja kuitenkin
elämää..Rakkaus.
Rakkausrunosi, jolla oli paljon
annettavaa ja kerrottavaa..
Alusta saakka luettava ja kokemuksia antava
tekstisi..
Lukijalle haastavta säkeet syventyä ja mieltää,
sovittaa itseensä, tunteisiinsa..
Pidin ja tämä oli hyvä,
kokemuksia antava, Runosi.
Iloa ja psositiivisuutta
kooko päivääsi.
Luin tämän monta kertaa, etsien mielikuvia, joita kenties saan tekstistä, hmmmh ...
Aivan kuin ( fiktiivinen ? ) henkilö olisi kohdannut tutun, mutta täysin vieraan ihmisen, joka muistuttaa
jotakin menneisyydestä tai jostakin kaukaisesta ahdistuksesta, jota on mahdollisesti kokenut.
Pakenee kiihkeästi keskeneräisen runonsa ääreen toisen puhuessa kieltä, jota ei ymmärrä .
Epämääräistä pelkoa joutuessaan kenties kahlituksi ja toisaalta kyselee " missä sitten olisin,
rakkaani, missä minä olisin, jos olen edes osa siitä miksi minut näet."
Runo herätti paljon pohdintaa, tämä ei ollut ns. helppo luettava, hyvä niin !
Lopuksi ajatuksia, jotka mielestäni sopivat runoosi ...
- Sinun ongelmasi, Pancho, on siinä, Don Quijote sanoi,
että olet niin peloissasi ettet voi nähdä ja kuulla selvästi;
eräs pelon seurauksia on näet se, että se harhauttaa aistit
ja saa asiat näyttämään toiselta kuin ne ovat.-
Lainaus :
MIGUEL CERVANTES