Tietysti se on yksilöllistä, mutta onko synnytyksessä repeytyminen tuntunut? ..tai leikkaaminen?
Minkälaiseen kipuun itse vertaisit repeämis tunnetta?
Minkälaiseen kipuun itse vertaisit repeämis tunnetta?
Tuntuuko repeäminen?
pelkääjä
241197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei ainakaan mulla tuntunut vaikkei mitään kivunlievitystä ollutkaan. Paikat oli luonnostaan aivan turrat siinä vaiheessa etten tuntenut mitään kun leikkas....
synnyttänyt kolme lasta ilman mitään kivunlievitystä. Repeytymistä en ole huomannut ennen kuin vasta sitten, kun repeämää on ruvettu ompelemaan.
Ponnistusvaihe on niin intensiivinen ja pakottava, ja väliliha on pingoittunut siinä määrin, että kipua ei tunne ollenkaan. Vain ylimaallisen ponnistamisen ja kaikkivoipaisuuden tunteen. Synnytyksessä jylläävät valtavat voimat.
Itse en ainakaan mitään tuntenut erikseen. Joka paikkaan siinä sattuu, niin ei sitä pysty yhdistää että mistä se kipu tulee :)
Kyllä huomasin että nyt repesi mutta kivuliaana en sitä tuntenut, koska ponnistusvaiheessa se kipu on muutenkin jo aivan omaa luokkaansa. No repeämä olikin vain pieni ensimmäisen asteen pintarepeämä johon pari pinnallista tikkiä ja heti pystyi istumaan :) Hyvillä mielin olen keväällä menossa pikkukakkosta synnyttelemään :)
ei revynnyt mutta leikattiin ja en tosiaan tuntenut mitään kun vissiin puudutettiin se väliliha. mietin vaan kun kätilö sanoi että lääkäri auttaa nyt imukupilla ulos että "jaa eikös ne sitten leikkaakin?" mutta ei siinä tosiaan mitään tunne kun se ponnistus vaihe on muutenkin niin kivulias ja joka paikkaan sattuu. joo ja hyvin istuttiin aamupalalla ilman mitään tyynyjä ei se epparikaan oo niin kauhee ku kaikki antaa ymmärtää!
enkä pienen epparin tekoa. Kyllä siinä on valmiiksi jo niin kipeä :) Ompeleminen sitävastoin sattui. Enemmän kyllä sattui se, että olin synnytyksen jälkeen niin jännittynyt, etten osannut rentoutua, se ei vain onnistunut.
Eikö tuohon ompeluun voisi saada epiduraalia? Ihan järjetöntä että kivuliaan synnytyksen jälkeen joutuu kärsimään myös hirvittävästä kivusta, kun paikkoja kursitaan takaisin kokoon. Ilmeisesti nuo puudutukset eivät tuossa tilanteessa tehoa, niin miksi ei voida käyttää kunnollisia puudutteita?
Multa leikattiin väliliha ja lisäks tuli iso repeämä peräaukkoon asti:/ mun mielestä se tuntu vaan siltä että venyis ja venyis paikat..Mutta mun kohdalla tuo ompelu ei tuntunut juuri miltään,vähän nipisti välillä. en sit tiiä oliko sitä niin turta ja väsynyt vai onko mulla jotenkin "parempi" kipukynnys tai ollut hyvin toimiva puudutus.
mä luulin etten revennyt ollenkaan vaikka 2. asteen repeämiä tuli.
pelkäsin et ompeleminen sattuis, mutta ilokaasua sain siinä vedellä niin en tajunnu oikeen mistään mitään, vaikka tunti mua ommeltiin kasaan :)
Kyllä mulla ainakin se normi puudutus vei kaiken tunnon siitä kun ne pari tikkiä ommeltiin, ja joo ei ollu toosa niin turta ettenkö ois huomannu onko puutunut vai ei koska tunsin kyllä todellakin sen kun puudutus tikkausta varten laitettiin :)
Ja tuosta epparista, meidän synnärillä eppari tehdään lähes kaikille ensisynnyttäjille, jos ei sitä itse tajua kieltää (siellä yli 87% tehdään episiotomia). Joten aika moni kavereista sen on "saanut" ja yksikään ei ole pystynyt istumaan ainakaan kuukauteen ilman että sattuu, joten eivät ole sitten istuneet vaan antaneet parantua haavan kunnolla ettei tikit aukea.
missä synnärillä noin usein tehdään eppari? pelottavaa..
mulla ainakin ruiskutettiin jotain puudutetta tuonne alapäähän kun alettiin opelemaan sitä epparia. ikinä kuullu että ilman puudutusta ommeltais? se puudute kirveli noin 5 sek sitten en tuntenu yhtään mitään.
Etelä-pohjanmaan keskussairaalan synnärillä. Stakesin sivuilta löytyy asia ihan faktana tilastoista! Ja myös uudelleen synnyttäjille tehdyt episiotomia luvut on myös ihan kärkipäässä, meidän sairaalassa, että aika kakka paikka synnyttää jos ei selvää ole etukäteen asioista ottanut ja toiveita osaa esittää :/ Mullakin se olisi samantein leikattu kun ponnistusvaihe alkoi mutta sanoin että siihen ei kosketa kun ei kerran kenelläkään hätää ole.
:) Minulle ei varmasti olisi auttanut minkäänlainen kokovartalopuudutuskaan :) Olin valvonut kaksi vuorokautta ja kävin ihan ylikierroksilla ja synnytyksen jälkeen voimat olivat niin lopussa, että olin kuin viulun kieli. Kyllä siinä kätilön kanssa jaksoin kuitenkin nauraa omalle jännittyneisyydelle, ettei se ainakaan niin kipeää käynyt. Myös kohdun painaminen yms. sattui juuri tuon jännittyneisyyden vuoksi. Jotenkin sitä väsyneenä vain kokee kivun erilailla. NOrmaalioloissa minulla on mielestäni hyvinkin kova kipukynnys ja olin varma, että koko synnytys mennään ilman kivunlievityksiä. Heh, niin varmaan :)
Siinä vaiheessa nyt ei tunnu enää erikseen mikään, sama vaikka päätä leikattaisiin.
Kolmannen asteen repeämät tuli ainakin minulle ihan huomaamatta, kun kätilön arveluista huolimatta jaksoinkin vielä ponnistaa yllättävän kovaa... Sitten käskikin jo hiljennellä. :)
väliliha ei edes repeä jos on rentona kun lapsi liukuu ulos. älkää kuunnelko ohjetta "työnnä kuin kovaa kakkaa työntäisit". ja jos joku pieni repeämä tulee niin tuntuu ehkä mut ei satu kun kudos on äärimmilleen venyny ja verenkierto seis siinä kohdassa. kannattaa lukea anna wahlgrenin lapsikirja ja siitä synnytysosio, siitä on apua!
jos lapsella on niin iso pää ja itsellä pienet paikat niin kyllä ne repeämät on melko "pakollisia"... itsellä leikattiin :/ ei mikään mukava asia, mutta pakollinen jotta lapsi saatiin maailmaan nopesti! sattuhan tuo helvetisti sillä hetkellä, mutta kipu on hetkellistä!!
Multa kans ekalla leikattiin väliliha ja sen kyllä tunsin! Muuten en muista miltä tuntu supistukset tai miltä se ponnistusvaihe tuntui. Tuon leikkaamisen kyllä muistan! Tuntui ihan siltä kuin olisi saksilla leikattu! Se tosin oli vain se pieni hetkellinen kipu kun ne leikkas, naps vaan, eli mitään traumoja siitä ei jäänyt. Ja jos nyt on tarve leikata niin ehdottomasti ennemmin haluan, et leikkaavat kuin et repeis. Mulle ei tosta leikkauksesta tullut kuin pari tikkiä ja alapää parani n. parissa viikossa. Niin ja kun ne ompeli noi pari tikkiä niin kyllä ne mut ainaki puudutti enkä tuntenut sitä ompelua ollenkaan.
Eli en ainakaan sinuna pelkäis tuota leikkaamista. Itellä ei oo kokemusta repeämisestä ja se mua kans pelottaa... Synnytys on kohta ja just toi ponnistusvaihe ja mahdollinen repeäminen mua on alkanut pelottamaan...
Eppari tosiaan leikataankin saksilla...ehkä siksi se silltä tuntuukin. Ja usein ei riitä yksi nipsaisu, vaan parikin kertaa voidaan saksia, ja sisempiä kudoskerroksia myös.
Eppariin ei koskaan tule vain paria tikkia. Paikattavia kudoskerroksia on useita ja normaali episiotomian tikkaus vaatiin keskimäärin 20 tikkiä. Uloimpaan kerrokseen saattaa riittää muutama, mutta parilla tikillä ei kukaan epparin kokenut pääse.
Jaa no, mulle kätilö sano ettei tähän tarvi ku pari tikkiä. Eikä siinä ompelussa kestänyt kauaa. Jos ne sit on tikannu enemmän sinne "sisäkerrokseen" enkä vaan oo tienny ku niitähän ei tarvi poistaa ku sulavat ite pois. Mut, niin mä tosiaan oon luullu ettei tikkejä tullut kuin pari.
Ja nyt ku mulla oli äitipolilla kokoarvio niin siellä puhuin tuosta, että on alkanut jännittämään lähestyvä synnytys. Kätilö kyseli mikä mua pelottaa ja selitin, et toi ponnistusvaihe. Ja kerroin, et aikasempi synnytys meni hyvin ponnistusvaiheen osalta ku en revenny ja sain vaan ton pari tikkiä leikkauksen takia. Jännää ettei se kätilö korjannu asiaa ja sanonnu ettei mulle sit vaan sitä paria tikkiä oo voitu laittaa.
Nyt jäi kyllä niin vaivaan tämä asia, et pitääpä kysyä ens viikolla neuvolassa tästä ja ens viikolla mulla on myös aika äitipolille, et kysyn vielä sieltäki.
Mulle kätilö sanoin esikoisen syntymän jälkeen että jos episiotomia tehdään se vaatii aina sen n.20 tikkiä ulkoiset ja sisäiset tikit yhteen laskettuna. Kun episiotomia tehdään siinä menee hermoa ja lihasta, ei todellakaan kukaan pääse muutamalla tikillä. Ainoastaan ensimmäisen asteen repeämät ommellaan niillä muutamalla tikillä. Niin ja sen kätilö myös sanoi että episiotomia vastaa aina 2.asteen repeämää.
Itseltä ei tuota välilihaa leikattu kun en halunnut, koska on tutkittu että se ei edes säästä ketään isoilta repeämiltä, jos on revetäkseen niin repeää. Ja monilla ystävilläni tosiaankin on tuo väliliha leikattu ja silti ovat saaneet sen lisäksi jopa toisenkin asteen repeämiä toiseen kohtaan kuin leikkaushaava. Ja yhdelle ystävälle tehtiin suora episiotomia kohti peräaukkoa ja leikkaushaava repesi sulkijalihakseen asti :( Elikkä ei sitä episiotomiaa kannata repeämisen pelossa haluta... Episiotomia pitäisi tehdä vain ja ainoastaan silloin kun se TODELLA on tarpeellista.
Ja tosiaan itselle tuli niitä pinnallisia tikkejä pelkästään, ja niiden lukumäärä oli neljä. Ensimmäinen lapsi oli ja painoi 3900g että ei mikään pikkuvauva :D Miehen puolelta isoja vauvoja aina ollut joten johtui lapsen koko varmaan siitä, onneks oli tilava lantio vaikka hoikka oonkin :)
Siltikin niitä tehdään melkein 80 %:lle ensisynnyttäjistä! Minusta tuo ei ole enää inhimillistä. Tuntuu, että synnytys on tapahtuma, jossa naista voi kohdella miten tahansa (lähestulkoon kiduttaa). Luonnollista tuollainen alapään leikkely ei missään nimessä ole.. Ja nuita repeämiä / leikkaushaavoja sitten ommellaan ilman puudutuksia. Pitäisikö naisten alkaa vaatimaan parempaa kohtelua synnytyksissä..
..Tai naisten pitäisi osata vaatia ja tietää enemmän nykypäivänä, sehän siinä monesti on että luotetaan täysin kätilöön kun kätilöön tai lääkäriin, kun kaikki vaan aina sanoo että ei kannata ottaa mitään selvää ja synnytys menee kyllä omallapainollaan.
Itse en todellakaan olisi saanut noin hyvää synnytyskokemusta jos en olisi osannut vaatia ja tiennyt asioista etukäteen. Suunnittelin synnytykseni vaikka se olisi voinut päätyä vaikka sektioon lopulta, mutta ei siitä haittaakaan ole jos ei itsellä ole ehdoton asenne, niin ei tule pettymyksiä vaikka asiat menisikin toisin. Itsellä tosiaan tuo väliliha olisi leikattu mutta tokasin että sakset pois kun ei syytä ole, ja toivetta noudatettiin.