En tiedä mihin kategoriaan tää aihe istuis, mutta mielenterveydestä kai on kyse joten laitan tänne yleiseen. Ongelmana siis on, että olen ns. outo.
Olen 23v nainen ja elämä hieman sekaisin, raha-asiat jne vaivaa mutta se ei ole se mistä nyt utelen, vaan...
Haluaisin olla lapsi vielä, olla huoleton ja leikkiä. Keräilen leluja, ja joskus tekisi mieli leikkiäkin niillä, mutta eihän tän ikäsen enää kuuluis niin tuntea? Lopetin leikkimisen muutenkin melko vanhana(17v). Kavereistani ne jotka tietävät että kerään leluja(littlest pet shopeja lähinnä btw) sanoivat melko tylysti kun saivat tietää että kerään "toi ei oo normaalia v**tu oot lapselline hankkiudu hoitoon" ja toi reaktio vaan siitä että kerään, eivät tiedä siitä mitään että haluisin joskus leikkiä leluillani. Vanhemmat ei ymmärrä alkuunkaan(asun kyllä omassaasunnossa, en enää heidän kanssaan ja opiskelen)
Kokeeko kukaan muu näin? Vai olenko todellakin jotenkin "päästäni pipi"?.
Olen 23v nainen ja elämä hieman sekaisin, raha-asiat jne vaivaa mutta se ei ole se mistä nyt utelen, vaan...
Haluaisin olla lapsi vielä, olla huoleton ja leikkiä. Keräilen leluja, ja joskus tekisi mieli leikkiäkin niillä, mutta eihän tän ikäsen enää kuuluis niin tuntea? Lopetin leikkimisen muutenkin melko vanhana(17v). Kavereistani ne jotka tietävät että kerään leluja(littlest pet shopeja lähinnä btw) sanoivat melko tylysti kun saivat tietää että kerään "toi ei oo normaalia v**tu oot lapselline hankkiudu hoitoon" ja toi reaktio vaan siitä että kerään, eivät tiedä siitä mitään että haluisin joskus leikkiä leluillani. Vanhemmat ei ymmärrä alkuunkaan(asun kyllä omassaasunnossa, en enää heidän kanssaan ja opiskelen)
Kokeeko kukaan muu näin? Vai olenko todellakin jotenkin "päästäni pipi"?.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuo ole aivan normaalia, sanoisin jotta leiki niin kauan kun huvittaa, eihän se keneltäkään ole pois, ja jos kaverisi sinua pilkkaavat, eihän heille taritse kertoa!
itsellä on taasen sellaine tilanne jotta, olen 31 vuotias, ja haluaisin että minua huvittaisi pelata pc:llä/konsoleilla pelejä mutta kun ei oikein tahdo enää huvittaa, se olisi mukavaa ajankulua kun jouduin työttömäksikin, mutta minkäs teet,
Mm. lelujen kerääminen on täysin normaalia. Kerätäänhän esim. kivilajeja, kasveja, kirjasarjoja, astiasarjoja, postimerkkejä jne. eikä siitä huomauteta mitään. Vastaavasti sinulla on oikeus kerätä kiinnostavia leluja siinä missä muut mainittuja esimerkkejä.
Etenkin, jos aika on pitkää, on jopa suositeltavaa kehittää omaa mielikuvitustaan leluilla. Samalla aika kuluu paremmin.
Jokainen ihminen on erillainen ja hyvä niin... aina ei tarvi olla "aikuinen" teet mitä huvittaa ja ei kaikkee tarvi kavereille kertoo.
Älä turhaan vaivaa päätäsi moisilla ajatuksilla. Sinä elät katsos itse omaa elämääsi, ja päätät aivan itse omista tekemistäsi. Minäkin keräilen, esim. posliininukkeja, ja ikää on huomattavasti enemmän, kuin sinulla.
Toisaalta on varmasti parempi, ettet aivan kaikkia elämäsi juttuja muille kerrokkaan. Pääsee itsekkin vähemmällä, kun pitää omia pikku salaisuuksiaan.
etköhän ole ihan normaali ihminen. ei tuollaisen vuoksi tarvitse psykiatrille mennä. Itse olen reilusti yli 30v ja tykkään leikkiä lasten kanssa aina kun vain aikaa on. keräilen myös itse kirjoja ja astioita. keräily on hyvä harrastus, ei sinun siitä tarvitse luopua. eikä keräily katso ikää. nuoret ei vielä välttämättä osaa ajatella niinkuin aikuiset - keräily on ihan hieno juttu, eikä se mitä keräilee vaikuta siihen. kaiken lisäksi keräämilläsi leluilla voi joskus olla arvoa rahallisestikkin. taannoin televisiossa oli aikuinen mies joka keräsi smurffi hahmoja ja niitä hänellä oli suuret määrät. ei kukaan häntä hoitoon ollut ohjaamassa vaan ihmiset ihailivat hänen harrastustaan.
ehkä netistä löytyisi jotain sivustoja keräilijöille niin pääset "omien" kanssa keskustelemaan laajemmin asioista. siellä on varmasti ihmisiä jotka ajattelevat täysin samoin kuin sinä. tunnen itse myös yhden melkein 50vuotiaan joka keräilee leluja - eikä hän minusta ole mitenkään mieleltään sairas. eikä muidenkaan mielestä.
onnea harrastukseesi paljon ja etsi ihmeessä jokin keräilijöiden klubi, yhdistys tai yhteisö googlettamalla .
Hei!
Mulla on välillä ollut aika samanlaisia fiiliksiä. Oon nyt 18 ja oon kans lopettanu leikkimisen aika myöhään, esim. keppihevosilla ratsastin kai viimeset kerrat joskus 15-vuotiaana... Mun kaverit, joille oon kertonu, on aina naureskellu, mut kuitenki suhtautunu vaan, et "no se nyt vaan on tommonen outo, mutta se on ihan ok"-asenteella. Ja se myös autto jatkaa noin pitkään, että pari mun kaverii oli kans samanlaisii, et tykkäs ratsastella keppareilla. Myös muita leikkejä leikin, ihan leluhevosillakin hiekkalaatikolla joskus pari vuotta sitten...
Mun mielestä juttu on näin: ihminen saa leikkiä niin kauan kuin lystää, ei siihen ikä vaikuta. Ja sitä paitsi leikkiminen kehittää mielikuvitusta, joten voisi ajatella, että se on hyödyllistäkin. Niinhän sitä sanotaan, että lapsi on terve kun se leikkii. Ite oon jatkanu tota, että "aikuinen on terve kun se larppaa". Oon nimittäin ite jotakuinkin siirtyny leikkimisestä larppaamiseen. Larppaajiakin pidetään outoina, mutta kun se vaan on niin kivaa! :D Yritä selittää niille sun kavereille, että ne lelut on sun juttu ja sulle tärkee asia ja ettei niiden tarvii sen takia päätään vaivata. Onnea yritykseen ja jatka ihmeessä harrastustasi! :)
Hei 23 vuotias 3 9 , Jos sun elämä on muuten ok. ja päällimäinen murheesi on tuo leluilu, niin keräile ja leiki leluillas niin kauan kuin haluat, siinä ei ole mitään outoa eikä hävettävää, joten älä pidä sitä enää murheena.
Kaverisi v**tulevat sinulle kateuttaan, kun uskallat olla itsesi.
Olet herttainen persoonallinen yksilö, pysy omana itsenäsi, äläkä muutu sen mukaan mitä muut sinulta haluavat.
Maailma on täynnä ihmisiä jotka eivät toteuta itseään, vaan tekevät niinkuin muukin massa.
Pidä keräilyäsi vaikka harrastuksena ja leikkimistä harrastukseen liittyvänä.
Elät omassa taloudessa ja opiskelet, joten et ole enää lapsi.
Lelujen kerääminen ja niillä leikkiminenkään ei tee sinusta enää lasta.
Meissä kaikissa asuu ikuisesti pieni lapsi ja lapsenomaisuus, joka meidän on hyvä kaivaa välillä esille. Aikuiselle ei pieni lapsellisuus ole koskaan pahasta, vaan se kertoo usein mielikuvituksen rikkaudesta..
-Jos aikuistuminen on vain lapsellisuuden menetystä, koko elämä on turhaa- -R.R-
PS. Tunnen aikuisia karskeja miehiä, jotka keräävät pehmoleluja esim. koiria,nalleja, jne. jne.
ter. R.R.