Järkevintä kuolla. Olen sairas,en voi elää täyttä nuoren elämää. Olen velkaantunut sairauteni takia ylitsepääsemättömän paljon. Ei auta lainoissa takaajat yms...Elämässä ei pärjää ilman ilman säännöllisiä tuloja. Ei ole enää ystäviä...ei ole ilmeisesti koskaan koskaan ollutkaan. ( en ole hyvää viihdettä enää kellekkään) ( minusta ei hyödy enää kukaan) Töissä halveksitaan...Kohta menee luottotiedotkin kun ei saa mistään apua laskuihin. Tärkeimmät läheiset kuolevat ympäriltä. Elämän tarkoitus on kai kärsiä mahdollisimman paljon, ja sitten kuolla vitt**n täältä. Tapan itseni, niin en ole enää rasite yhteiskunnallekkaan. Lääkitys ei ole koskaan auttanut, jos joku nyt sitä ehdottaa, kiitos vain, eikä kallonkutistajat ole osanneet auttaa. ( ymmärtävät kaiken väärin ja selittävät kaiken oppikirjoista opittujen lauseiden mukaan) Kaikki on nyt niin perkeen selvää ja järkevää. Kiitän lukijoita
Nyt riittää tämä PASKA!!!
vitt**ntunut ELÄMÄÄN
15767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siitähän se paska vasta alkaakin ja kyykkyytys, jos epäonnistuu/ aikoo tappaa itsensä. Sitten ne alkaa tuputtamaan sitä "Apua". Siellä sitten puhutaankin kun lapselle ja pidetään ihan idioottina. Käydään yhteiskunnan laitoskierrätys läpi kaikessa uljaudessaan. Sitten asut jossain laitoksessa mätänemässä, niin se on vielä kurjempaa! Kuntoutumisprosessi apinakyykässä kestää noin 3-6 v. Itsekkin olen harkinnut itsemurhaa, mutta minulla on asiat senverran hyvin, ettei sitä kannata tehdä. Käyn mielummin "kuntoutuksissa" ja kuuntelen paskanlänkytystä.
No, eipä ne "kallonkutistajat" velka-asioissa taida paljon auttaa? Mitenkäs pankki, minne tilisi menee? Eikö pankeissa ole velkaneuvojia, jotka auttavat ihmistä hädässä? Jos tilaisit sellaiselle ajan, menisit juttelemaan velkataakastasi, takaisinmaksusta yms.
Kyllä jokaisella ihmisellä on oikeus asuntoon, lämpöön, ruokaan jne...Velkojen maksuun tarvitset asiantuntijan opastusta ja neuvoja. Koitappas tuota kautta.
Tuosta on hyvä lähteä purkamaan ongelmia kuten lvlve ehdotti.
Olipahan katkeraa tekstiä.
Pakeneminen, kuolema on helppoa ja elämä vaikeaa.
Mistä olet saanut päähäsi että elämisen pitäisi olla helppoa?
Valitettavasti se oma asenne ratkaisee paljon. Miten luulet että sinua voisi mikään auttaa jos asenteesi on tuollainen? Vaikeuksien keskellä on helppo pysähtyä ja käpertyä maahan valittamaan. Mikähän sinut saisi nousemaan ylös ja jatkamaan matkaa? Ainakin on varmaa että se riippuu yksin sinusta.
Olet niputtanut ongelmasi yhteen kimppuun joten totta helvetissä se jatkaminen on vaikeaa.
Terveys, taloudelliset ongelmat, sosiaaliset vaikeudet, duuni, läheisten kuolema ym.
Toivottavasti et ole päihdeongelmainen koska se olisi ongelma nro.1 ja ennen tuon ongelman eliminointia on turha yrittää ratkaista muuta.
Tietysti kaikki vaikuttaa kaikkeen esim. terveydentila määrää miten pystyt suorittamaan duunin tai jaksat olla ystävien kanssa. Velat painaa päälle, työmotivaatio laskee ja tämä pahentaa terveydentilaasi ja yleensä jaksamista.
Oli sitä lääkärin apua/lääkitystä/terapiaa tai ei niin loppujen lopuksi itse sinä joudut taakkasi kantamaan.
Kyse on siis omista voimavaroista ja motivaatiosta. Tiedäntiedän oli julmaa minulta sanoa se sinulle suoraan mutta luuletko että joku muu ottaisi taakkasi kannettavaksi?
Anteeksi unohdin että voit todellakin luovuttaa taakkasi vaikka jollekin hoitolaitokselle ja käpertyä siellä lakanoiden väliin ja saada mukavan kemiallisen puudutuksen joka päivä eikä tarvitse huolehtia yhtään mistään. On tietysti myös vaihtoehto että tapat itsesi ja mitä sitten,,,? No pääsetpähän pois julmasta maailmasta tosin minua ihmetyttää miksi murehdit läheistesi kuolemasta jos itsekin olet päättänyt seurata perässä.
Nämä oli niitä asioita joita psykiatri pyrkii hoitamaan lääkityksellä ja psykologi taas sanoo nämä vihjailemalla koska heillä ei ole lupaa sanoa sitä päin naamaa.
Nyt varmaan odotat että kertoisin omasta parantumisestani ja kuinka elämä on mukavaa. Ei tasan tarkkaan ole vaan yhtä vittumaista kuin ennenkin paitsi olen muuttanut asennettani ja yritän pysyä pinnalla ja taistelen joka päivä. Tiedän että minulla on väärä metodi pärjäämiselle mutta kun se toimii niin mikäs siinä.
Metodini on: Ei tässä maailmassa pärjää muuten kuin Vittumaisuudella ja sisulla.
Jos haluan että jotain tapahtuu pusken läpi vaikka kaiken byrokratian viidakon että jotain tapahtuu.
Tuo ei tarkoittanut että tallon läheisiäni jalkoihini. Ehkä hieman duunikavereita mutta sekin vain syystä.
Maksan tuosta paniikkihäiriöllä mutta se on pieni hinta minulle ja sen hyväksyn.
Sinäkin voit saada apua/neuvoja jos esität sen tarpeeksi painavasti. Ennen omaa "parantumistani" otin selvää oikeuksistani mitä voin tehdä ja mitä en. Se vaatii kuitenkin työtä ja perkeleesti eikä ole helppoa mutta en antanut mitään armoa virastoille, lääkäreille vaan opettelin heidän sääntönsä ja käytin niitä heitä vastaan.
Sinulla on kolme mahdollisuutta:
- Tapat itsesi
- Hankkiudut laitoshoitoon
- Nouset ylös, tarkkailet maailmaa ja alat kävellä. Lopussa voit vaikka perkele juosta.
Etkö tajua että koko systeemi on mätä niin kauan kuin sallit sen kohdella sinua kuin saastaa.
Näytä perkele ihan vittuilessaan koko systeemille että te ette minua nujerra!
ps. Yritä tehdä se hienovaraisemmin kuin minä tai muuten sinäkin maksat selviytymisestäsi jollain tapaa.
No heipä hei. Eipä ollut taas pokkaa tappaa itseään, vaikka se olisi ollut varmaan paras keino selvittää kaikki.
En tosiaankaan ole kuvitellut että elämän pitäisi olla helppoa! Päin vastoin. Elämän tarkoitus on kärsiä mahdollisimman paljon. Se on sitä oikeaa elämää. Nykyään ei tässä vittumaisessa maailmassa pärjää, jos ei osaa vituilla takaisin. Enkä ole alkoholi ongelmasta kärsivä! No kai se on vaan pakko kestää vittuilemiset, ja vittuilla omaksi parhaakseen takaisin niin paljon, kuin tarvis ja osaa / kykenee liian kiltiltä luonteeltaan. Ei sitä muuten selviä. Vaihtoehdot on kuolla, käyttäytyä kuin hullun ja masentuneen pitäisi, tai sitten vaan jatkaa vittuilakseen tätä vittumaista elämää. Mömmöjä en ala syödä, ja kuunnella samalla lässytystä lääkäreiltä( jotka tienaavat 4000€/kk, eivätkä tiedä tavallisen ihmisen elämästä yhtään mitään). Mömmöt ja lässytykset ei pelasta ketään Päätin siis jatkaa elämää ihan vaan vittuillakseni. Yhteiskunta ei siis pääse minusta eroon, kuin vasta jos kuolen oman käden kautta tai luonnollisesti sairauteeni. Itsemurha on vittumaista läheisille, eli erittäin itsekäs teko heidän kannalta. Ihan vaan tuosta kirkosta. Kirkko ei suostunut minua auttamaan, silloin kun olisi ollut tarvetta. Se sai minut vain tuntemaan itseni entistä tarpeettomammaksi. Erosinpa siitäkin, niin ei tarvitse maksaa turhasta veroja. Siis eletään vaan ihan piruuttaan!
ja oikeamieliset neuvot: "tallon duunikavereita jalkojen alle." Vetäisit itsesi hirteen niin olisi yksi ääliö vähemmän, kiitos. Sinä juuri levität pahaa oloa ympärillesi. Tekstistäsi ei muutenkaan huokunut yhtään sympatiaa. Tajuatko kuinka paha olo on itsemurhaa hautovalla, tajuatko?????????
Jos/kun elämässä tulee noita vastamäkiä oikein roppakaupalla, kyllähän se syö ihmistä. Ei ongelmien kasaantumiset (ihmisen mieleen) aina automaattisesti tarkoita sitä, että monien vastoinkäymisten jälkeen ihminen totaalisesti masentuu.
Voihan sitä olla hyvin epätoivoinen (ilman niitä lääkärien hanakasti diagnosoimia tautitilojakin) ahdistunutkin, syystä, että monen monet asiat ovat menneet pitkän aikaa päin pers.......
En tiedä, oletko yrittänyt hakea apua, velka-asioihisi, kun et ole vastannut kommenttiin (lvlve) Jostakin päästä sitä "kerää" pitäisi yrittää lähteä purkamaan. Eikö kannattaisi sitä velkaneuvoja luona käymistä harkita? Kun raha-asiat ovat huonossa jamassa, silloin on mielikin samalla aaltopituudella. Ei kai tässä nyt kuitenkaan niin valtavat ongelmat ole, ettet niistä selviäisi.
Täytyy vielä laittaa sen verran, noista lääkkeistä, että hyvin monilla lääkkeet ovat olleet, ja ovat suureksi avuksi. Jos yksi lääke ei sovi, niin sitten kokeillaan toista....Vointeja sinulle...
Samaa paskaahan tämä on ollut mullakin jo toistakymmentä vuotta, luottotietoja ei tarvitse enää murehtia kun ne ovat jo menneet, duunissa ei kukaan vittuile kun työt loppuivat loppuunpalamiseen jo toistakymmentä vuotta sitten, lääkärit lätkäisivät väärän diagnoosin ja peli oli sillä selvä, leima otsaan ja sairaalakierre. Elämä yhtä onnellista kuin pohjoiskoreassa:) Häätöä ei tarvitse pelätä kun asuntoa ei ole, eikä alkoholiongelmaa ole kun ei ole varaa juoda, ja miksi vitussa joisin, sitähän vajoaa vain syvemmälle suruun ja haluaa tappaa itsensä, kokemusta on. Elämän tarkoitus on kärsiä, jotta joku ruusuilla tanssinut vittumainen psykiatri voisi todeta kaiken johtuvan potilaan viallisista geeneistä, ja tähän mutaatioon auttaa vain ja ainoastaan neuroleptilääkitys, josta ei ole muuta haittaa kuin että se tekee ihmisen tutisevaksi zombiksi. Stalinia mukaillen: Sotilaat ammutaan mutta psykiatrit hirtetään! Koita kuitenkin jaksaa, jo tekstistäsi näkee että olet fiksu ja sanavalmis tyyppi, se on menetys kaikille jos lopetat elämäsi itse. Koitetaan katsoa peli loppuun saakka, vaikkakin tilanne: yhteiskunta vastaan yksilö olisi tällä hetkellä 97-2;)
Itsemurhaa hautova ei tee tekopositiivisellä lässytyksellä yhtään mitään. Parempi sanoa asiat suoraan niin helpottaa edes se, että on olemassa muitakin jotka ajattelevat samoin.
Taisin kirjoittaa hieman rajusti.
Kirjoituksesi muistutti omaa elämäntilannettani vuosia sitten. En mitenkään osannut tajuta että minä itse päätän mitä teen. Onneksi sinulla ei ole päihdeongelmia ja jo se on iso plussa.
Mennään hieman nurinkurisesti takaisinpäin, kun hyväksyt että elämä on yksi iso vitun taistelu alat arvostamaan pieniäkin nautintoja ja onnistumisia.
Tarkoitukseni oli potkia sinua hieman perseelle että heräät.
Ei tämä maailma niin kovin paha ole. Sinä voit saada elämän balanssiin omilla konsteilla ja edelleenkään en suosittele minun metodeja ja perkeleen piikkistä palomuuria. Se nyt vaan on minun tapani elää.
Etsit oman tiesi omilla voimillasi.
Valitan jos levitän pahaa oloa mutta edelleen sanon että itse tässä on pärjättävä.
Voin olla hieman kieroutunut luonteeltani mutta tiedän miten kuviot menee.
Tajuanko kuinka huono olo itsemurhaa hautovalla on?
Joo on minulla siitä aika paljon kokemusta.
Asenne. Älä jaksa, ole kiltti.
auttaa tuollaisissa ongelmissa. Kirkolta saa apua vaikka ei olisikaan jäsen.
"Mikähän sinut saisi nousemaan ylös ja jatkamaan matkaa?"
Miksi pitäisi nousta ylös?
"Täytyy vielä laittaa sen verran, noista lääkkeistä, että hyvin monilla lääkkeet ovat olleet, ja ovat suureksi avuksi. Jos yksi lääke ei sovi, niin sitten kokeillaan toista....Vointeja sinulle... "
Ja kierre senkun jatkuu, kuola valuu suusta ja pillerit tekee aivoissa tuhojaan..."kokeillaan toista taas".
ja lääkebisnes kukoistaa.....
Nämä on niitä valkotakkisten yleisimpiä puolustuspuheita "Kokeillaan toista..."
Älä tee sitä. Itsemurha ei ole ratkaisu.
MINÄ OLEN VELOISSA MYÖS, KORVIANI MYÖTEN JA TYÖKYKY ON RAJALLINEN. SILTI MENEE "HYVIN".
Ainoastaan pariin kertaan olen hyvää kunnioittavaa apua saanut. Apua ei kannata hakea ainoastaan ammattilaisilta, itseasiassa kun on kerran nähnyt ammattilaisten tavan hoitaa asiat, kannattaa oppia hakemaan sitä muilta (vapaaseurakunnat, matalan kynnyksen paikat yms.)
Jokainen ihminen saa paskaa niskaan, mutta sen voi karistaa pois menemällä sellaisiin paikkoihin, jossa apu on varmaa.
Raha on vain rahaa. Kavereitakin tulee ja menee.
Itse olen joutunut hakemaan ruokaa jo ruoka-avusta.