on herkkä mutta ei voi ottaa maailman tai lähinnä läheisten taakkoja harteilleen. Tietysti tiettyyn rajaan asti voi tukea vaikeissa tilanteissa. Toisen tunnetiloja ei tarkoitus ottaa itselleen!
Tunneihminen
kissanpäívät tsiis
30
1438
Vastaukset
- ollako vai eikö olla
ei tarvitsekaan ottaa toisen tunnetiloja itselleen mutta... sellaisiakin tunneihmisiä on, jotka
v'älittävät ja vaalivat VAIN omia tunteitaan, viis muista . Näin olen havainnut.
Ylitunteellinen/sentimentaalinen henkilö on vaikea. pitää koko ajan tarkkailla äänensävyjään
sanojaan ja puheitaan, ettei särje hänen sydäntään, huomaamattaan, tahtomattaan, vahingossa.raskasta.- 27
saa käsityjksen, että tunnéihminen on jollain lailla itsekäs, kierii ja myhäilee vain omien tunteidensa
parissa, elikkä hänellä ei ole empatiakykyä eikä siis, niin kuin edellinen vastaaja kirjoitti, välitä,
miltä toisesta tuntuu, näin tämän ymmärsin. Niimpä niin ... :( - oon sen
tyyppinen, sentimentaalinen ja herkkävaistoinen. Mutta mulla on mennyt elämäsä hirveästi energiaa myös muiden tunteiden empatiseeraamiseen. Kävin nuorempana jonkun urpon kanssa treffeillä ihan vaan siks, kun en kehdannut kieltäytyä ettei se pahastu :D Ja mulla on jokunen ystävä, joiden surusta otan harteilleni. Että esimerkkinä tämä ei kyllä vaali vain omia tunteitaan. nainen 33 v.
- Oliko tuo nyt
toteamus jollekin et voisi huomioida itseäänkin paremmin? Vai vinkki toiselle et sinä et voi kantaa toisten murheita ja taakkoja harteillasi? Ei minun taakkoja ainakaan tarvitse kenenkään kantaa.. Kyllä minä teen sen ihan itse.
- Vai tarkoititko
ehkä erään kirjoitteluja näillä sivuilla? Kyllä nämä sivut välillä pahaa tekee, edelleenkin.. Mut ei jaksa enää lukea niin tunnollisesti näitä juttuja. Kun ei ole aikaa eikä halua.. Eikä sitä tietokonettakaan nyt tällä hetkellä kotona. Suurin osa jutuista on pelkkää höpinää.. Eikä niissä ole edes minkäänlaisia tunnisteita. Eli kenellekään tarkoitettuja.
- Ei kenellekään
Vai tarkoititko kirjoitti:
ehkä erään kirjoitteluja näillä sivuilla? Kyllä nämä sivut välillä pahaa tekee, edelleenkin.. Mut ei jaksa enää lukea niin tunnollisesti näitä juttuja. Kun ei ole aikaa eikä halua.. Eikä sitä tietokonettakaan nyt tällä hetkellä kotona. Suurin osa jutuista on pelkkää höpinää.. Eikä niissä ole edes minkäänlaisia tunnisteita. Eli kenellekään tarkoitettuja.
tarkoitettuja..
- Voi jee.
eilen untakin. Olen nyt ottanut etäisyyttä läheisiin. Enää en jaksa tukea. Yksi kaveri on, jota enää kannattelen silloin tällöin.
- tarpeenkaan
ottaa toisten tunnetiloja itselleen. Tunneihminen on ehkä myös herkkä tunnistamaan ja käsittämään toisen tunnetiloja, joko oman kokemuksen tai intuition kautta, ja siten kykenevä tukemaan toista ihmistä erilaisissa elämäntilanteissa. Empatia lähimmäisiään kohtaan ei liene osoitus ihmisen heikkoudesta.
- gew
pitää pystyä jakamaan ,mutta se ei tarkoita sitä että sun pitäs alkaa huolehtimaan.
- ex tunteilija
niin se olisi se, että en olisi tunneihminen. Siitä olen saanut kärsiä koko elämäni. Herkillä ja heikoilla ihmisillä ei tee mitään. Elämä vaatii vahvuutta.
No, seuraavassa elämässä sitten.
- ppiikit esiin
Tunneihmisenä sitä yrittää kovettaa itteesä ja semenee sitten ihan överiksi. Minkä sille voi, että ne tunteet lyö niin läpi jos ei niitä salpaa satojen lukkojen taa kauheella kiroilulla. Sit tulee vielä kaikki se miten somaattinen puoli reagoi noihn tunnejuttuihin. Mulla on kyllä kannatettu ihan tarkoitushakuisesti, hyväksikäyttäen just esim. sukulaisten toimesta vaikka mitä taakkoja. Täytyy oikein ravistella aina itseään, että hetkonen aikuiset ihmiset eläkääpä nyt ihan ite sitä omaa elämäänne. Hyvin herkästi itse on aivan loppuun uupunut kunkaikki muut nylkee sumeilematta jos ei pidä varaansa.
- tunne olen ja pysyn
Joo joku voi ehkä olla järki ihminen rauhassa mun viesti on tämä minä kärsin siitä mutta en kyllä ole mitä myös muutkaa haluaa siinä on järkeä olla mitä on sori kaikki molaa jos on heikko mä en ymmärä kuka hemmetti on se joka ei tunne mitään vaan elää elmää niinku ois vaan mustaa usvaa ei kerta kaikkiaan erotu joukosta ennen kun jos tuntee vihaa ja sekin yks tunne joka vaan erottuu teistä mä innostun kaikesta mikä nyt on tunne ihminen on myös sitä hyväksyy vaikka ilon mutta kuitenkin on renttu mut selviää tästä elämästäniilä rahkeilla mikä louoja luonu joo en halua sanoo yks järki ihminen on hitler sori en sano ketään tälläseks hirviöks eikä järki ihminen ole mutta se on kyllä ikävä et kun luen tekstejä niin kukaan ei halua olla oma ittensä ja mun mielestä se käsitys on menny todella pieleen kaikki yrittää olla samaa massaa ja kaiki haluaa kyllä rikastuttaa maailmaa viiisaudella mutta ei erilaisuudella
- dfggfddf
Tunneihmisenä eläminen on yhtä tuskaa. Kaiken kokee tunteiden kautta, erittäin vahvasti. Olen oppinut esittämään kivikasvoa ja iloista "kaikki hyvin"- tyyppiä ja olen siinä pirun hyvä. Minua pidetään vahvana ja sitä olenkin, mutta sisältä olen myös täynnä tuskaa ja surua.
Olen hyvin yksinäinen ja se on osittain oma valintani, sillä en kestä enää pettymyksiä. Koen etten koskaan voi löytää ketään kuka ymmärtäisi minua ja kestäisi myös huonot puoleni. Olen tehnyt työtä sen eteen että saisin hillittyö tunteitani paremmin, mutta se on välillä todella hankalaa. En minä tahalteen halua olla hankala, mutta joskus paine käy liian kovaksi ja se purkautuu yllättäen.
Olen tällä hetkellä myös rakastunut, ja tämä taas tuottaa sanoinkuvaamatonta tuskaa, kun en saa vastapuolesta selkoa ja kuitenkin haluan luottaa siihen että minullekin olisi joku. Samalla pelkään että luottamukseni jälleen pererään. Henki meinaa loppua kun kipu rinnassa on niin kova ja pala kurkussa kasvaa. En halua elää loppuelämääni yksin.
En todellakaan haluaisi olla tunneihminen.- Äly hoi
kiitos dffd-mikä sitten onkaan olen se sama joka kirjoitti tuon ylimäisen tuo on hyvin samalinen tunneen halua näyttää tuntieta jotkaa eivät ole aitoja mutta kuka nytten olen no olen kyllä samaa kun ja jos tarkkaan kuvittelee minä olen älykäs kirjallisesti ja monien juttujen kannalta mutta tämä on yksi syy TUNNE ja se eiole normaalia koska väite on samaa kun sairaus ja tunteet ei pitäsi olla mainos mutta välillä olen kuin ilosesta filmistä väkisten tehty näytteliä ja en osaa käsittellä asiota tunnne/ äly kanalta siksi ymmärän että kaikki tunne asiat menee tyhmyyden edelle ja kun EN OLE siksi oisin itekin no sanotaan suoraan tehny olisin paljon aikaan asiotia saanu iteleen kumpanin hifistelen yleensä paljon tunteiden kautta asiat ja äly on mun persoonasta pois ja kun aina olen miettinyt että kun äly on aseeme siis kaikessa eikä tunne ole äly vaan tosi paha olo tai joko hyvä no kiitos sanoista ... totta äly on jokaisen miehen ja naisen oikeus mutta en sano että olen sen tyhmempi ihminen mutta olen vaan yksi joka ymärtää yhen asian paremmin nyt tunnetta voi hallita mutta myös älyä :kiits
- fghhghgf
Nimenomaan tuo itsesuojeluvaisto toimii minulla todella vahvasti, sillä en halua kokea niitä musertumisen tunteita. Nyt kuitenkin olen ottanut riskin. Olen ottanut riskin rakastua ja luottaa toiseen ihmiseen. Olen jo jokin aika sitten päättänyt, että jollen löydä ihmistä jota aidosti haluan rakastaa ja ymmärtää ja välittää, epätäydellisyydestä huolimatta ja aidosti tunnen niin, elän loppuelämäni mieluummin yksin. Teennäiset suhteet tuntuu minulle lähinnä ahdistavalta vankilalta, enkä saa happea.
Olen myös yliempaattinen ja nimenomaisesti tuo muiden tunteiden aistiminen ja niiden myötäeläminen on minulla vahvaa. Mielialaani vaikuttaa siis muiden mielialat mutta myös ympäristö yleensä.
Tunteiden vahva läsnäolo aiheuttaa myös vahvoja katumuksen tunteita, jos olen ajattelemattani päästänyt suustani jotain mitä ei ollut tarkoitus. Siitä onkin lyhyt matka itsesäälin kierteeseen. On sietämätöntä olla näin tunteiden orjuuttama ja kaikki tietoinen läsnäolo- yms jutut ovat tulleet tutuiksi ja auttaneet kyllä paljon. Silti aina kun stressikäyrä alkaa nousta kaikki tunteet alkavat kasaantua. Tarvitsen aikaa olla yksin, se auttaa rauhoittamaan mieleni.
Olisi hienoa kuulla lisää muilta tunneihmisiltä, millaisin keinoin elätte jatkuvan tunnemyrskyn kanssa, välillä myrskyn silmässä, välillä pyörteiden seassa. - ikirouta.
fghhghgf kirjoitti:
Nimenomaan tuo itsesuojeluvaisto toimii minulla todella vahvasti, sillä en halua kokea niitä musertumisen tunteita. Nyt kuitenkin olen ottanut riskin. Olen ottanut riskin rakastua ja luottaa toiseen ihmiseen. Olen jo jokin aika sitten päättänyt, että jollen löydä ihmistä jota aidosti haluan rakastaa ja ymmärtää ja välittää, epätäydellisyydestä huolimatta ja aidosti tunnen niin, elän loppuelämäni mieluummin yksin. Teennäiset suhteet tuntuu minulle lähinnä ahdistavalta vankilalta, enkä saa happea.
Olen myös yliempaattinen ja nimenomaisesti tuo muiden tunteiden aistiminen ja niiden myötäeläminen on minulla vahvaa. Mielialaani vaikuttaa siis muiden mielialat mutta myös ympäristö yleensä.
Tunteiden vahva läsnäolo aiheuttaa myös vahvoja katumuksen tunteita, jos olen ajattelemattani päästänyt suustani jotain mitä ei ollut tarkoitus. Siitä onkin lyhyt matka itsesäälin kierteeseen. On sietämätöntä olla näin tunteiden orjuuttama ja kaikki tietoinen läsnäolo- yms jutut ovat tulleet tutuiksi ja auttaneet kyllä paljon. Silti aina kun stressikäyrä alkaa nousta kaikki tunteet alkavat kasaantua. Tarvitsen aikaa olla yksin, se auttaa rauhoittamaan mieleni.
Olisi hienoa kuulla lisää muilta tunneihmisiltä, millaisin keinoin elätte jatkuvan tunnemyrskyn kanssa, välillä myrskyn silmässä, välillä pyörteiden seassa.Minua kiinnostaa, mistä sinä tiedät, että tunne jonka saat ympäristöstä on ns. oikea tunne? Mitä lopulta tunnet? Onko se toisten tunteiden aistimista? Mikä niissä aiheuttaa stressiä?
- fgfhgg
ikirouta. kirjoitti:
Minua kiinnostaa, mistä sinä tiedät, että tunne jonka saat ympäristöstä on ns. oikea tunne? Mitä lopulta tunnet? Onko se toisten tunteiden aistimista? Mikä niissä aiheuttaa stressiä?
Tarkoitin tuossa tunteiden aistimisessa vallitsevaa ilmapiiriä. Aistin helposti erilaiset ilmapiirit ja niiden vaihtelut. En oikein osaa selittää. Tunnen vaan jos ilmapiiri on kireä, tai jos se on vapautunut. Olen hyvin varautunut jos ilmapiiri on "negatiivinen". Se aiheuttaa tietenkin epämukavuutta.
En tiedä kokevatko ei-niin-tunneihmiset nämä yhtä voimakkaina. Ainakin päätellen joidenkin uskomattoman huonosta tilannetajusta en usko niin. Tämä on tietenkin myös persoonariipuvaista. Mutta silloinhan tullaan taas siihen, että kaikki eivät vain ole tunneihmisiä- jotka aistivat nämä "tunneilmastot".
Saattavathan nuo tulkinnat joskus johtua omasta mielialastakin, mutta joskus kun tulee tiettyyn tilanteeseen hyvillä mielin niin se voi helposti muuttua jos ilmapiiri vaikuttaa varautuneelta. Sama toisinpäin. Ehkäpä tässä on ennemmin kyse sitten siitä, että muiden tunteet ja mielialat "tarttuvat" helposti minuun. Imen siis itseeni ylenmäärin tunnevaikutteita -Eikö se juuri ole sitä yliempaattisuutta? En tietenkään voi 100% tietää onko kyseessä juuri ns. oikea tunne vai vain oma tulkintani. fgfhgg kirjoitti:
Tarkoitin tuossa tunteiden aistimisessa vallitsevaa ilmapiiriä. Aistin helposti erilaiset ilmapiirit ja niiden vaihtelut. En oikein osaa selittää. Tunnen vaan jos ilmapiiri on kireä, tai jos se on vapautunut. Olen hyvin varautunut jos ilmapiiri on "negatiivinen". Se aiheuttaa tietenkin epämukavuutta.
En tiedä kokevatko ei-niin-tunneihmiset nämä yhtä voimakkaina. Ainakin päätellen joidenkin uskomattoman huonosta tilannetajusta en usko niin. Tämä on tietenkin myös persoonariipuvaista. Mutta silloinhan tullaan taas siihen, että kaikki eivät vain ole tunneihmisiä- jotka aistivat nämä "tunneilmastot".
Saattavathan nuo tulkinnat joskus johtua omasta mielialastakin, mutta joskus kun tulee tiettyyn tilanteeseen hyvillä mielin niin se voi helposti muuttua jos ilmapiiri vaikuttaa varautuneelta. Sama toisinpäin. Ehkäpä tässä on ennemmin kyse sitten siitä, että muiden tunteet ja mielialat "tarttuvat" helposti minuun. Imen siis itseeni ylenmäärin tunnevaikutteita -Eikö se juuri ole sitä yliempaattisuutta? En tietenkään voi 100% tietää onko kyseessä juuri ns. oikea tunne vai vain oma tulkintani.Elävässä elämässä se on hyvinkin asistittavissa. Itse ainkin usein koen ilmapiiristä tunnetiloja. Mutta kyllä menee överiksi jos saa hepuleita jollain netti palstalla kun ventovieraat kirjoittelee tekstejään. Monesti murrosikäiset saattaa itkeä netti palstalla käydessään että kun ne kiusaa. Häntä pystyyn
- ikirouta.
fgfhgg kirjoitti:
Tarkoitin tuossa tunteiden aistimisessa vallitsevaa ilmapiiriä. Aistin helposti erilaiset ilmapiirit ja niiden vaihtelut. En oikein osaa selittää. Tunnen vaan jos ilmapiiri on kireä, tai jos se on vapautunut. Olen hyvin varautunut jos ilmapiiri on "negatiivinen". Se aiheuttaa tietenkin epämukavuutta.
En tiedä kokevatko ei-niin-tunneihmiset nämä yhtä voimakkaina. Ainakin päätellen joidenkin uskomattoman huonosta tilannetajusta en usko niin. Tämä on tietenkin myös persoonariipuvaista. Mutta silloinhan tullaan taas siihen, että kaikki eivät vain ole tunneihmisiä- jotka aistivat nämä "tunneilmastot".
Saattavathan nuo tulkinnat joskus johtua omasta mielialastakin, mutta joskus kun tulee tiettyyn tilanteeseen hyvillä mielin niin se voi helposti muuttua jos ilmapiiri vaikuttaa varautuneelta. Sama toisinpäin. Ehkäpä tässä on ennemmin kyse sitten siitä, että muiden tunteet ja mielialat "tarttuvat" helposti minuun. Imen siis itseeni ylenmäärin tunnevaikutteita -Eikö se juuri ole sitä yliempaattisuutta? En tietenkään voi 100% tietää onko kyseessä juuri ns. oikea tunne vai vain oma tulkintani.Niin minäkin tunnen. En kuitenkaan usko olevani tässä yhtään sen erilaisempi kuin muut. Jokainen aistii sen ja siksi se on niin varautunut. Jokaisen tunne on oikea. Kyse on tavallisemmin jostakin vallitsevasta kulttuurista/ toimintatavoista ja ihmisten tavoista noudattaa ryhmädymamiikkaa ja yleisesti ( hiljaisesti) hyväksyttyä, sosiaalista menettelytapaa. Riippuu tilanteesta.
Jos kyse on työpaikasta, kaikki riippuu siitä mikä merkitys pomolla on ja minkä arvon ryhmä on pomolleen antanut.. Luottamus täytyy ansaita, mutta se täytyty osata myös muutoksessa pitää.
Jos kyse on ystävyyssuhteista, riippuu suteen laadusta jne.... Että mistä kontekstista lähestymme tunteitamme. Ja lopulta mitä läheisempi suhde on, sen syvällisempää on toivottavasti myös käsitys itsestä ryhmän jäsenenä.
Oma käsitys omista tunteista... onko se oikea, miksi ei olisi ja millainen olen lienee hyvä kysymys! Jos uskoo olevansa liian empaattinen, voi kysyä että kenelle? - fghggf
ikirouta. kirjoitti:
Niin minäkin tunnen. En kuitenkaan usko olevani tässä yhtään sen erilaisempi kuin muut. Jokainen aistii sen ja siksi se on niin varautunut. Jokaisen tunne on oikea. Kyse on tavallisemmin jostakin vallitsevasta kulttuurista/ toimintatavoista ja ihmisten tavoista noudattaa ryhmädymamiikkaa ja yleisesti ( hiljaisesti) hyväksyttyä, sosiaalista menettelytapaa. Riippuu tilanteesta.
Jos kyse on työpaikasta, kaikki riippuu siitä mikä merkitys pomolla on ja minkä arvon ryhmä on pomolleen antanut.. Luottamus täytyy ansaita, mutta se täytyty osata myös muutoksessa pitää.
Jos kyse on ystävyyssuhteista, riippuu suteen laadusta jne.... Että mistä kontekstista lähestymme tunteitamme. Ja lopulta mitä läheisempi suhde on, sen syvällisempää on toivottavasti myös käsitys itsestä ryhmän jäsenenä.
Oma käsitys omista tunteista... onko se oikea, miksi ei olisi ja millainen olen lienee hyvä kysymys! Jos uskoo olevansa liian empaattinen, voi kysyä että kenelle?On myös syytä muistaa, että tilanteet sinällään eivät sisällä mitään "tunnetta", sillä tilannehan on aina "neutraali". Reaktio ja sitä seuraava tunnehan syntyy lopulta omassa päässämme.
Siksi voi pohtia, mitä empaattisuus loppujen lopuksi on? Toisen ajatusten lukemista? Ehkä kuitenkin tunnetilojen hyvää lukemistaitoa. Tämä tietenkin edellyttää sen, että tunne on tuttu itselle. Tunneihmiset ovat empaattisempia, koska heille kaikki tunteet ovat äärimmäisen tutuksi tulleita. - fgfghhf
fghggf kirjoitti:
On myös syytä muistaa, että tilanteet sinällään eivät sisällä mitään "tunnetta", sillä tilannehan on aina "neutraali". Reaktio ja sitä seuraava tunnehan syntyy lopulta omassa päässämme.
Siksi voi pohtia, mitä empaattisuus loppujen lopuksi on? Toisen ajatusten lukemista? Ehkä kuitenkin tunnetilojen hyvää lukemistaitoa. Tämä tietenkin edellyttää sen, että tunne on tuttu itselle. Tunneihmiset ovat empaattisempia, koska heille kaikki tunteet ovat äärimmäisen tutuksi tulleita....ja minulle tunneihmisenä tämä myötäeläminen on jatkuva rasite. Kannan surua paljosta pahasta mitä maa päällään kantaa, vaikka tiedän etten voi vaikuttaa kaikkeen. Tunteita vaan ei voi kytkeä päältä kokonaan. Eikä sitä toisaalta kukaan varmasti haluaisikaan. Niitä on vain opittava kontrolloimaan. Olen elänyt ajan, jolloin en tuntenut mitään. Olin sisäisesti kylmettynyt kaikkia ja kaikkea kohtaan. Ehkä kun oppii sen, että elämä on sekä kärsimystä että pieniä hetkiä onnea, oppii arvostamaan niitä hyviä asioita. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi tunteettomana elämiseen- miksen nauttisi edes niistä pienistä hetkistä joita onnesta saan osakseni? Kaiken sen tuskankin hinnalla. Uskon että kaikella on tarkoituksensa.
- ikirouta.
fghggf kirjoitti:
On myös syytä muistaa, että tilanteet sinällään eivät sisällä mitään "tunnetta", sillä tilannehan on aina "neutraali". Reaktio ja sitä seuraava tunnehan syntyy lopulta omassa päässämme.
Siksi voi pohtia, mitä empaattisuus loppujen lopuksi on? Toisen ajatusten lukemista? Ehkä kuitenkin tunnetilojen hyvää lukemistaitoa. Tämä tietenkin edellyttää sen, että tunne on tuttu itselle. Tunneihmiset ovat empaattisempia, koska heille kaikki tunteet ovat äärimmäisen tutuksi tulleita.Onko kaikki tilanteet neutraaleja? Minusta riippu paljon asiasta. Menneisyys ja siellä koetut tai tapahtuneet asiat muokkaavat tilanteesta sen mikä se milloinkin on. Henkilö itse tulkitsee sitä omien kokemustensa kautta.
Tunnistatko esimerkiksi kateudesta johtuvan käyttäytymisen ja tunnistatko siinä tunteessa esiintyviä tunteita ja käyttäytymistä? Pystytkö analysoimaan vihamielisen käytöksen, joka ilmenee heikompien sortamisena ja vähättelemisenä? Kumman puolelle asetut? Kuka on heikompi oikeastaan? Millaista on empatia? Mikä oikeasti toisi hyvää? - fghgfggg
ikirouta. kirjoitti:
Onko kaikki tilanteet neutraaleja? Minusta riippu paljon asiasta. Menneisyys ja siellä koetut tai tapahtuneet asiat muokkaavat tilanteesta sen mikä se milloinkin on. Henkilö itse tulkitsee sitä omien kokemustensa kautta.
Tunnistatko esimerkiksi kateudesta johtuvan käyttäytymisen ja tunnistatko siinä tunteessa esiintyviä tunteita ja käyttäytymistä? Pystytkö analysoimaan vihamielisen käytöksen, joka ilmenee heikompien sortamisena ja vähättelemisenä? Kumman puolelle asetut? Kuka on heikompi oikeastaan? Millaista on empatia? Mikä oikeasti toisi hyvää?Nimenomaan jokainen kohtaa tietyn asian omien kokemustensa mukaisesti ja tunnereaktio on usein siis opittu. Tällöinhän tilanne itsessään ei aiheuta tunnetta, vaan on neutraali sinällään. Kyse on usein valmiista asenteesta. Asennetta on vaikea muuttaa, koska tällöin muutat suhtautumistapasi asiaan päinvastaiseksi. Tapahtuu vasta kun on itsensä takia pakko, asennemuutosta ei voi pakottaa.
Heikompien sortaminen johtuu oman pahan olon siirtämisestä muille. Oman egon kohotusta. Haluaa nähdä toisissa sen heikkouden jota ei uskalla itsessään kohdata. Siirtää sen pahan olon muille jota ei itse halua kohdata. Tämä on vaikea tilanne, esim koulukiusaaminen. Kiusaajia tulisi auttaa, ei rangaista. Heillä on usein takana huonoja kotioloja jne. Tietenkään tässä en vähättele kiusattuja, itsekin olen. Pitäisi vain katkaista ketju jo tässä vaiheessa. Kiusaajat haluavat tulla nähdyiksi eivätkö tiedä muuta keinoa purkaa pahaa oloaan. Kouluampumistapaukset ovat samansuuntaisia ilmiöitä. Heidän pahaa oloansa ei noteerata joten he kostavat sen. He ovat taas usein olleet koulukiusattuja. Heistä tulee välinpitämättömiä sillä se on ainoa tapa jolla heitä on kohdeltu.
Näin ollen kukaan ei ole läpeensä paha, vaan loppujen lopuksi uhri. Narsistit ovat pahinta mahdollisinta sakkia, mutta hekin ovat lopulta uhreja. Eivät lapsena saaneet äitinsä huomiota eivätkä oppineet näin empaattisuutta. Silti on vaikea kokea mitään sympatiaa näitä "ihmishirviöitä" kohtaan.
Asioilla on aina kaksi kärkeä. Ei voi olla hyvää jollei ole pahaa. - ikirouta.
fghgfggg kirjoitti:
Nimenomaan jokainen kohtaa tietyn asian omien kokemustensa mukaisesti ja tunnereaktio on usein siis opittu. Tällöinhän tilanne itsessään ei aiheuta tunnetta, vaan on neutraali sinällään. Kyse on usein valmiista asenteesta. Asennetta on vaikea muuttaa, koska tällöin muutat suhtautumistapasi asiaan päinvastaiseksi. Tapahtuu vasta kun on itsensä takia pakko, asennemuutosta ei voi pakottaa.
Heikompien sortaminen johtuu oman pahan olon siirtämisestä muille. Oman egon kohotusta. Haluaa nähdä toisissa sen heikkouden jota ei uskalla itsessään kohdata. Siirtää sen pahan olon muille jota ei itse halua kohdata. Tämä on vaikea tilanne, esim koulukiusaaminen. Kiusaajia tulisi auttaa, ei rangaista. Heillä on usein takana huonoja kotioloja jne. Tietenkään tässä en vähättele kiusattuja, itsekin olen. Pitäisi vain katkaista ketju jo tässä vaiheessa. Kiusaajat haluavat tulla nähdyiksi eivätkö tiedä muuta keinoa purkaa pahaa oloaan. Kouluampumistapaukset ovat samansuuntaisia ilmiöitä. Heidän pahaa oloansa ei noteerata joten he kostavat sen. He ovat taas usein olleet koulukiusattuja. Heistä tulee välinpitämättömiä sillä se on ainoa tapa jolla heitä on kohdeltu.
Näin ollen kukaan ei ole läpeensä paha, vaan loppujen lopuksi uhri. Narsistit ovat pahinta mahdollisinta sakkia, mutta hekin ovat lopulta uhreja. Eivät lapsena saaneet äitinsä huomiota eivätkä oppineet näin empaattisuutta. Silti on vaikea kokea mitään sympatiaa näitä "ihmishirviöitä" kohtaan.
Asioilla on aina kaksi kärkeä. Ei voi olla hyvää jollei ole pahaa.Kaikkea hyvää sinulle, ihan oikeasti. Olet hyvä ihminen.
- fghghhg
ikirouta. kirjoitti:
Kaikkea hyvää sinulle, ihan oikeasti. Olet hyvä ihminen.
Kiitos, sinulle myös. Yritän olla. Oli ilo jakaa mietteitä kanssasi! : )
- äaäaäaäaäaä
Olen selvinnyt tunteideni kanssa ihmeen kaupalla. Helpompaa nykyään. Tunne on yhtä voimakas ja kaipuu hänen luokseen hetkittäin liian voimakas. Kun näen häntä, haluaisin halia ja helliä. Pyhkiä sen surun pois hänen silmistään ja sielustaan. Koen välillä todella voimakasta syyllisyyttä siitä että hän on noin rikki. Kuitenkin järjellä yritän saada jotain selkoa siitä miksi meille kävi niin kuin kävi. Nykyään ymmärrän jo sen että se kun aina penäsin häneltä puhumista . Se oli varmasti ahdistavaa, mutta keskustelemalla olisimme voineet välttää monet mutkat. Liekö sitten nekin tarpeellisia meille loppupeleissä. Tänään voin sanoa kuitenkin että olisin halunnut oppia hänet tuntemaan ja haluaisin edelleen. Se ei vain hänestä ollut tai ole oikea tie. Suon hänelle omat mielipiteet ja päätökset. Hajosimme kumpikin koska tarve läheisyyteen oli liian voimakas. Minulla häntä kohtaan ja hänellä ......
- no meikä
noudattaa saarikosken neuvoa liian herkkien tunteiden turruttamiseen, kippis vaan..
- herkkis.
siis kaksi pulloa kossua päivään, nou thänks
- Kalsarikännit
Yks puoliksi riittäisi jos olisi iso!
- herkkis nössö
Jos ei olis tunneihminen olis elämä paljon helpompaa, toisten sanat ja teot ei satuttais niin paljoa ja pystyis antamaan samalla mitalla takaisin, mutta kun on tällänen nössö, niin ei voi kenenkään mieltä pahoittaa antamalla takaisin yhtä rumasti vaan ottaa nöyrästi hiljaa kaiken paskan vastaan mitä toiset sanoo. Mutta ehkä joku päivä tunneihminen tappaa ne tunteensa ja hänestä tulee yhtä kova ja vittumainen kuin muistakin ja nakkaa paskat muitten tunteista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1502387- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231938Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851730Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371183Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167