luetteko raamattua

Itse en todellakaan koe missään tapauksessa itseäni täydelliseksi uskovaiseksi... Ja epäilen, että samoin on laita useimpien kaltaisteni!

Kukaan ihminen ei synny sattumalta tähän maailmaan, kaikkien ihmisten elämä on Jumalan lahja. Jokainen ihminen on jo sikiämishetkellä osallinen Jeesuksen sovittamasta ihmiskunnasta ja jokaisessa lapsessa on siten siis myös Pyhä Henki sydämessä. Jokainen lapsi syntyy Jumalan yhteyteen, vaikka vanhemmat eivät kristittyjä olisikaan. Kovin harva meistä ihmisistä kuitenkaan säilyttää tätä lapsuuden uskoa, vaan menettää sen. Ja vaikka lapsi olisi kastettu, mutta hänellä ei olisi uskoa, ei kaste häntä pelastaisi. Toisinpäin homma kuitenkin "toimii", sillä jos pienokainen, joka on lapsenuskossa kuolee kastamattomana tai vaikka jo äidin kohdussa kuolee, niin kyllä Jumala pitää näistä huolen.

Kaste on tavallaan ihmisille annettu merkki. Jumala ei sitä tarvitse, sillä hän näkee ihmisen sydämeen, mutta ihminen tarvitsee kastetta. Se on tavllaan niinkuin muistutus siitä armoliitosta, joka on Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta tullut jokaisen ihmisen osaksi, jos hän vain uskoo. Niinkuin Raamattukin opettaa, ensin usko sitten kaste eikä päinvastoin.

mielestäsi on kadonnut tuon alle 2kk vanhan
lapsen usko.
Eihän hän varmaankaan synnin tekoihin ole
joutunut?

Lue raamattua, uskoiko Johannes kastaja äidin kohdussa Jeeuskeeen, kun kuuli Jeesuksen syntymästä? Johannes täyttyi hengestä ja ihan hypähti kohdussa.

Tuollainen typerä järkioppi on lapsen uskon halventamista. Jeesus asetti uskon esikuvaksi lapsen. Valitsipa paikalla olijoista kaikkein pienimmän.

kaikki ihmiset ovat syntyessään uskovaisia!
ai että ei vauva osaa vielä ajatella järjellä? ei uskomiseen järkeä tarvita. Jumala lahjoittaa uskon.

"Olen ihmetellyt lestadiolaisissa sitä kun he pitävät itseään täydellisinä uskovaisina...."

Kerro minullekin edes joku palstalainen, joka on näin antanut itsestä ymmärtää?
Siis minkä nikkien takana olevat?

Itse en ole samaa havainnut täällä enkä missään muuallakaan ainuttakaan väittämääsi täydellistä lestadiolaista uskovaista!

mutta luehan koko kertomus. Sehän alkaa jo 26.jakeesta. Filippus saa Pyhän hengen kehotuksen mennä neuvomaan tätä kamariherraa.

Bibliassa tämän Apt.8.luvun alussa kirjoitetaan ikäänkuin sisällysluetteloksi "Phippus kääntää Etiopian kuningattaren kamaripalvelijan".

Siinä kerrotaan aluksi etiopialaisen kääntyminen Filippuksen saarnan vaikutuksesta. Ennen kastetta Filippus vielä varmistaa: "...uskotkos...?"

Ei tässä ole mitään ristiriitaa.

Syntyvä lapsi on viattomuuden tilassa ja sinänsä taivaskelpoinen; Jeesus itse asetti lapsen meille kaikille uskovaisen esikuvaksi.

kyky uskoahan näkyy jokaisen pienen lapsen tavassa uskoa epäilemättä vanhemman opetuksiin. Lapsi uskoo joulupukkiinkin aidosti jos hänelle asia totena esitetään ja ihan mihin muuhun tahansa.

Katselkaapa omia lapsianne? Milloin ja missä iässä aletaan epäillä???

Kuten yllä on jo kirjoitettu, Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi. Ei lapsi "viattomuuden tilassa"(lainaus n-n:ltä) ole, vaan perisynnin vaikutuksesta turmeltunut, mutta taivaskelpoinen uskonsa vuoksi. Ilman kastettakin!
Siteeraamasi kohta kokonaan: Mark 16;16. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Lutherkin sanoi, että kasteen puuttuminen ei kadota mutta sen halveksiminen kadottaa.

Kun tuota tekstiä syvällisesti pähkäilee, niin tulee mieleen samat ajatukset kuin sinullakin.
Minä olisin valmis hyväksymään molemmat kastetavat oikeina ja raamatullisina.
Ei ole väärin kastaa 12 vuotiaanakaan.
Nykykäytäntö on vaan niin vanha jo, että tuskinpa paluuta on enää siihen tapaan, mikä vallitsi Jeesuksen aikana, jolloin todella kastettiin aikuisina.
Tästä asiasta on taitettu peistä iät ja ajat.

Tarvittaisiin joskus oikein kunnon paneelikeskustelu asiantuntijoiden kanssa, että kysymyksen mystisyys joskus selviäisi, eikä tarvitsisi maailman loppuun asti kiistellä tästä asiasta. Lapsikaste on kaunis ja hellyttävä tapa ja ehkä juuri sen takia aikoinaan käytäntö muuttui.
Olen kyllä lukenut asiasta, mutta näille historiallisille tosiasioille ei jostain syystä anneta mitään arvoa tai niistä vaijetaan kuoliaaksi.
Olen aina halunnut syventyä raamatun totuuksiin ja tämä asia näyttäis olevan sellainen, että tulkinnoista voi tulla kolmenlaisiin johtopäätöksiin. Joko molemmat on oikeita tapoja, tai vain toinen.