Kertokaa perusteluja sille, että äiti äitiyslomalla ja esikoinen päivähoidossa päiväkodissa n. klo 9.00- 16.00.
Siis ihan asiallisia ja järkeviä perusteluja pyydän.
En ymmärrä syytelyitä enkä tietämättömien tuomioita.
Miksi päiväkoti on parempi paikka kuin äidin ja pikku sisarruksen seura?
Siis ihan asiallisia ja järkeviä perusteluja pyydän.
En ymmärrä syytelyitä enkä tietämättömien tuomioita.
Miksi päiväkoti on parempi paikka kuin äidin ja pikku sisarruksen seura?
Vastaukset 66
Vanhimmat
* Jos lapsi on ollut päivähoidossa jo pidempään, ja on huono sopeutumaan muutoksiin, voi päiväkodin pysyvyys helpottaa uuden sisaruksen aiheuttamaa mullistusta.
* Jos äiti on masentunut, erityisen uupunut tai muusta syystä kyvytön tarjoamaan kahdelle eri-ikäiselle lapselle turvallista ja kehityksen kannalta mielekästä ympäristöä.
* Jos lapsen kehityksen kannalta (esim. puheen kehitys, sos.suhteet, muu kehitysviivästymä) on tarpeen, että hän on päivittäin muiden lasten / ammattitaitoisen henkilökunnan seurassa.
Sitten jos 4-5-vuotias on ollut vuosia päiväkodissa, lapsen voi olla vaikea olla kotona ja vailla ikätovereiden seuraa pidemmän aikaa (esim. 10kk äippäloma). Mutta normaalissa perustilanteessa, jossa isosisaruskin on pieni, en näe syytä. Ja 9-16 on pitkä aika, jos muitakin vaihtoehtoja on.
3,5 vuotta. eikä mitään onkelmia lapsi ollut päiväkodissa edellisen äitiysloman loppumisesta.
Meidän 4-vuotias tyttö on ollut 2,5 vuotta päiväkodissa, joten tuttujen, oman ikäisten kavereiden seura on hänelle tärkeää, vaikka itse olenkin vauvan kanssa kotona. Ja saimme aikoinaan paikan juuri haluamastamme, todella ihanasta pienestä päiväkodista, joten miksi irtisanoa hyvää hoitopaikaa, kun kuitenkin reilun vuoden päästä kuopuskin on päiväkotiin menossa?
Tyttäremme on hoidossa 3pv/vko noin klo 8-15:30...
Mutta tässä peruteluja miksi jotkut vievät lapsensa pois kotoa vaikka itse ovat kotona:
"lapsi saa ilmaisen ruuan"
"lapsella ei ole kotona mitään tekemistä"
"äiti saa nukkua päivällä" jne.
Kotona lapsella on tekemistä, siis olla mukana koti- ja arkielämässä kyllä lapse keksii leikkinsa. Kotona syödään yhdessä kun on nälkä ja nukutaan päiväunet silloin kun on niiden aika. Päiväkoti on laitos ja siellä on säännöt kaikille samanlaiset, olipa nälkä tms. tai ei. Nyt näyttää vain siltä, että on täysin hyväksyttävää kasvattaa lapsensa yhteiskunnalla laitoksissa, joihin ei ennen tahdottu lapsia viedä millään kun tiedettiin niiden vaikutus. Nyt tahdotaan päästä kaikesta jotekin helpolla.
Olen ollut kolmen lapsen kotiäiti ja ne ovat olleet elämäni parhaimmat ja rikkaimmat vuoteni. Nyt korjaan niiden vuosien satoa kun lapset ovat isoja. Ovat fikusja, vanhemmistaan välittäviä ja meitä kunnioittavia nuoria aikuisia.
maksaa 200 €/kk joten ei ruokakaan ole ilmaista.
Hitlerin äiti oli kotiäiti. Sitä satoa korjataan vieläkin.
olet aivan oikeassa, tänäpäivänä kaikki pitää olla helppoa, tehdään lapsia, mutta hoitaminen on ylitsepääsemätöntä, minusta tämä laki pitäisi kumota ja vain oikeesti apua tarvitsevat voisivat käyttää hoitopaikkaa kun kotona on toinen vanhempi!
Kyllä olet itseäsi täynnä. Tuo on pelkkää panettelua joskin tuo voi hyvinkin monen kohdalla pitää paikkansa ettei kotona ole tekemistä. Kas kun lapset kaipaavat lasten seuraa ja mitä enemmän ikää karttuu niin sitä enemmän ikäseuraa kaipaa. Ei aina jaksa aikuisen jaloissa pyöriä tai yksin leikkejä keksiä tai yksin ulkona luuhata (tai edes aikuisen seurassa).
Lapsia viedään päiväkotiin, koska äiti voi olla sairas (esim tuttavani on skitsofreenikko) eikä pysty tarjoamaan lapselle riittävää kasvuympäristöä tai sitten äiti itse väsyy ja tarvitsee sairautensa vuoksi lepoaikaa että jaksaa muun ajan hoitaa lasta.
Itse vien lapsen esikouluun vaikka olen nyt kotona koska hän ei tulisi pärjäämään koulussa toisella kotimaisella kielellä ilman päiväkodin/esikoulun tukea, koska kotona hän ei saa toista kotimaista puhua (olen suomenkielinen, lapsi kaksikielinen). Vien myös sen vuoksi, että hänellä säilyisi päivärytmi ja koulunkäynnin alku helpottuisi (ikätovereiden malli ja ikätovereiden kanssa toimimisen opettelu, velvollisuudentunteen ja kyvyn ottaa vastuuta koulunkäynnistä kehittyminen). Hän myös turhautuu kotona kun ei ole kavereita ja haluaa itse olla eskarissa usein päivän päätyttyäkin leikkimässä kavereiden kanssa. On se lapsen tylsä leikkiä aina ilman ikätovereita. Sanot, että kyllähän lapsella on kotona leikkikaveri, mutta väitän, että vauvan kanssa leikit eivät ole samanarvoisia kuin samanikäisten kanssa.
Jos luulet, että esim minä pääsen helpommalla, kun vien hoitoon, niin kattia kanssa. Helpointa olisi taipua siihen, että saa jäädä kotiin köllöttelemään ja pelaamaan tietokoneella. Enkä myöskään koskaan nuku päivällä.
..tai masentunut. Riippuu minkä ikäinen esikoinen on...Jos esikouluikäinen niin kaverit kyllä tärkeitä.
se vanhemmalle lapselle mukava, että näkee muitakin lapsia, kuin vaan vauvaikäisen pikkusisaren? lisäksi uusi vauva saa äidiltään juuri niin paljon huomiota päivisin kuin kaipaakin. en näe tässä mitään väärää.
Mua ainakin harmittaa kun haluasin viedä vanhimman tyttäreni puolihoitoon tai johonkin vauvan synnyttyä mutta se ei meillä käytännön syistä onnistu. Isommalle lapselle on vauhdikkaat leikit ja kaverit tärkeitä. Ei niitä kiinnosta edetä vauvan aikataulujen tahdissa. Myös vauvalle tärkeää että äidillä olisi hyvää laatuaikaa ihan vaan vauvan kanssa vietettäväksi. Tiedän nämä kokemuksesta kun pikkukakkoseni syntyi niin vaikutti vähän siltä että tilanne ei ollut ihanteellinen kummallekaan lapselle. Isommalla oli tylsää kun joutui liikaa olla kotona hiljakseen kun pieni vauva tarvitsi niin paljon lepoa ja rauhaa. Vauva taas häiriinty kun isompi kiusas imetyshetkillä, yritti nakella tavaroita pinnasänkyyn kun nukkui, metelöi ja kiusasi jne.. Kyllä olisi ollut kiva jos isosisko olisi saanut olla päivittäin 4 tai 5 tuntia hoidossa niin sen ajan ois saanut ihan vaan omistautua vauvanhoidolle ja isompi olis saanut purkaa energiaansa leikkimällä ikäistensä kanssa. Mutta hoito ei käytännön syistä onnistunut silloin eikä tule onnistumaan nytkään kun vauveli syntyy toukokuussa.
Jos tosiaan ollaan puoli päivää hoidossa, vaikkapa 4 tuntia niin se on aivan ymmärrettävää, jos kyse on tuollaisesta 4-5-vuotiaasta lapsesta. Ja kaikkihan nyt eskariin menevät. Mutta miksi helvetin vuoksi 7 tunnin päiviä tai jopa pitempiä.... Eikai kukaan meistäkään jaksa olla jonkun kaverin kanssa seitsemää tuntia putkeen joka päivä!!! Mitenhän sitä pärjättiin ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta? Nykyajan läskiperseäidit masentuu jo pelkästä roskapussin viemisestä!
Tuohon kokopäivähoitoon voi olla syynä just esim lapsen puhe- tai käytösongelmat, äidin terveydentila, vauvan terveydentila jne.
Syitä osapäivä- tai osaviikkohoitoon voi olla esim. kunnallisten kerhojen puute tai niiden sijainti. Isommat lapset tarvitsevat ikäistään seuraa ja jos sitä ei ole saatavilla kuin päivähoidossa niin minkäs teet. Kerhoissa säästäminen vain lisää kuntien päivähoitomenoja. Päivähoidon ja kerhojen kustannuksissa luulisi olevan eroa... Kaikki eivät halua tai voi käydä seurakuntien kerhoissa.
http://www.iltalehti.fi/espoo/2010012110968435_eo.shtml
Tuommoisia ihmisiä 80-lukulaisista on tullut, kun sillon ei saanut ihmisiä viedä päiväkotiin, jos äiti oli kotona. Varmasti nuokin ovat pyllistelleet kotona äitin kanssa eivätkä ole saaneet riittävästi kaveriseuraa ja huippukoulutettujen lastentarhanopettajien läheisyyttä. Siis äiti, camoon, kuka tuollaista muinaisjäännettä kaipaa? Siis kaverit on tärkeitä, tajuuttekste kaverit! 1,5-vuotias saa kakkostyypin diabeeteksen ja tulee koulusurmaajaksi, jos sillä ei ole KAVEREITA!
Milloin ihmiset oppivat tajuamaan, että kasvavan ihmisen on tärkeintä viettää suurin osa aktiivisesta ajastaan päiväkodissa, muiden ihmisten seurassa??? Illalla ja viikonloppuisin täytyy harrastaa, käydä vierailuilla ja kauppakeskuksissa. Jos lapsen elämässä ei ole zäpinää, niin se tulee hulluksi. Nyt vaan kaikki lapset hoitoon heti äitiyslomien loputtua ja mitä pitempi päivä, sen hienompi. Älkää tehkö vanhemmat itsestänne liian tärkeitä vaan ottakaa omaa aikaa ja harrastakaa. Lapset kyllä kasvavat omia aikojaan, kun tuo päivähoitosysteemi on niin hyvä. Mitä enemmän löydätte lapsen kasvun kannalta elintärkeitä asioita oman läheisyytenne ulkopuolelta, sen parempi!!!!
jotka tosin ovat jo isoja ja osa perheellinen jo.
Itse hoidin kaikki lapset kouluikään asti, eikä kukaan ollut sinä aikana päivähoidossa, jos olin kotona. Kävin kaksi kurssia työnpuolesta sinä aikana, ja lapset olivat silloin hoidossa. Kotona ollenssani en koskaan raatsinut viedä yhtäkään lasta hoitoon.
Minusta onk auheeta, jos toinen veidään päiväkotiin ja toinen saa olla kotona! Myös se, että äiti on kotona ja vie silti lapset hoitoon.
AIna puristaaan siitä, että vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, turhaa nurista, jos onmahdollisuus ja sitä ei käytetä.
Pois oikeus kotiäidiltä tai isältä päivähoitopaikkaan. Paikka heille, jotka sitä oikeesti tarvii.
Enpä olekaan riehunut tästä aiheesta vielä tällä viikolla :)
Tuota minun vajavainen kapasiteettini ei todellakaan pysty käsittelemään, että minkä vuoksi lasten kanssa ei olla silloin, kun siihen on tilaisuus. Maristaan pitkistä päivistä ja ollaan kehittämässä 4-päiväistä työviikkoa ja 6-tuntista työpäivää ja ties mitä! Mutta silloin kun on tilaisuus olla kotona lasten kanssa ja saada siitä vieläpä korvausta ja rahaa, niin ei tehdä sitä työtä, mistä ko ajankohtana maksetaan. Ainoastaan vauva jaksetaan juuri ja juuri ja siitäkin ollaan niin väsyneitä. Eli kuka niitä lapsia sitten pakottikaan tekemään määräänsä enempää? Eipä ole tosiaankaan paljon iloa sisaruksista toisilleen, jos alusta lähtien ne kasvatetaan eri paikoissa!
Ja tässä yhteydessä otan esille myös sympatiani työssäkäyvien vanhempien lapsia kohtaan. Juuri heitä varten päivähoitosysteemi on tarkoitettukin! Minkä vuoksi ryhmiin otetaan siis näitä hupihoitolaisia täyttämään ryhmiä. Jos äidit hoitaisivat lapsensa kotona silloin kun siellä kotona ollaan, niin tuo mahdollistaisi paljon paremmat hoito-olot sekä lisää huomiota oikeasti tarvitseville lapsille, kun ryhmäkoot ovat pienemmät. Minulla kun on oikeasti kokemusta lapsiryhmistä, niin voin sanoa, että tiukimpina päivinä jo 1-2 lapsenkin poissaolo tuo suunnatonta helpotusta kaikkien hyvinvointiin!
Kyllä, tiedän masennuksesta ja väsymyksestä sekä yleisestä taidottomuudesta, opiskelusta ja työnteosta äitiysloman aikana tai mitä ikinä. Palstalaiset eivät tajua, että minä tajuan. Mutta silloin karvani nousevat pystyyn, kun hoitopaikan pitämisen motiivi on lämmin ruoka, laatuaika vauvelin kanssa tai kivat fiilistelyt sohvalla kera irtokarkkien ja sisustusohjelmien. Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi siis ehdottomasti poistaa ja tehdä tilalle lakimuutos, joka antaa hoitopaikan lapselle vain erikseen harkituista syistä. Jos olisin työssäkäyvä vanhempi ja lapset olisi pakko viedä päiväkotiin, niin nostaisin ryhmäkokojen turhasta kasvattamisesta rähinän ja niin aika moni on jo tehnytkin. Espoo ja Vantaa ovat jo järjissään ja koti-ihmiset saavat valita joko ekstrarahan ja päivähoitopaikan välillä. Ja kummasti juuri demarit, jotka aikanaan jyräsivät tuon subj. päivähoitolain läpi, ovat nyt kärkijoukoissa rajoittamassa tuota oikeutta. Rahat sinne, minne niitä tarvitaan ja äidit ylös sohvalta!
Ja mitä tuohon ryhmätoiminnan tarpeeseen tulee, niin siitä vaan paikallisen seurakunnan, asukaspuiston, pioneerien, kaupungin ja kunnan tai minkä järjestön nyt ikinä haluaakaan, sivuille. Esimerkiksi Helsingissä ja ympäristökunnissa on noita kaupungin kerhoja aivan oikeasti! Ja meillä käytiin ennen vanhaan kylässä, vaikka näillä pahamaineisilla kulmilla asuttiin, jossa kuulemma kukaan ei katso silmiin. Muutamassa tunnissa ehtii leikkiä oikein hyvin lasten kanssa ilman, että yhteiskunnan täytyy kustantaa kallista hoitopaikkaa tai että kotilapset kuormittaisivat työssäkäyvien äitien lasten hyvinvointia kasvattamalla ryhmäkokoa. Omaa aktiivisuutta se vaatii, mutta... Niin no tuostahan saa takuuvarmat paskat niskaansa, jos kehottaa toista ryhdistäytymään. Kiitos ja anteeksi! :)
Onko tuo asenne kovinkin yleinen teikäläisten keskuudessa? Siitäkös se johtuu, kun aamulla vie lasta tarhaan, että hyvä kun edes huomenta aamulla sanotaan. Kirjoitithan tänne tosiaan joskus aiemmin, että lähitarhasi opettaja oli sulle sanonutkin, ettet vaikuta SELLAISELTA äidiltä, joka toisi turhaan lapset hoitoon vaimitensemeni? Anteeksi sitten, kun olen niin paska äiti, että tarvitsen päivällä pienet unet ja omaa rauhaa. Tietäisit mistä puhun, jos sinullakin olisi vilkas lapsi!
laittaa häntä päiväkotiin kun jompikumpi vanhemmista on kotona! Ei hoitajat ole velvollisia lapsestasi kasvattamaan rauhallista, se on sun velvollisuus. Päiväkoti on tarkoitettu lapsille, joidenm olemmat vanhemmat ovat töissä.
JOs lapsi on vilkas tai et pärjää hänen kanssaan, se on tutkittava ja etsittävä apaua muualta kuin päiväkodista.
Ei kukaan ole paska äiti, vaan jos sun on hankittava apua itsellesi, ei viemällä lasta päiväkotiin.
Kai tiesit hankkisessasi lapsia, että vanhempien vastuu on monia vuosia kestävää, ja lapset tarvii vanhempiaan. Varmasti tiesit pienten lasten tarpeetkin.
Päiväunet on mennyttä, kun tulee lapsia taloon. Et voi ajatella vain itseäsi ja päiväunia. 18 vuotta olet lapsistasi vastuussa.
Minulla on kokemusta jopa kahdesta vilkkaasta lapsesta. Iloitsen lapsistani joka päivä, vaikka arki heidän kanssaan on rankkaa. Vilkkaus ja rauhallisuus ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä eikä lasta tule muuttaa toisenlaiseksi, mitä hän on. Tietysti rajat on asetettava ja käytöstavat on opetettava noille härrävärkeillekin, vaikka se on joskus älyttömän työlästä. Minusta on kamalaa rangaista lasta jostakin temperamenttipiirteestä viemällä hänet pitkiksi päiviksi pois kotoa, kun ei pärjää. Eikö olisi kannattanut odottaa toisen lapsen tekemistä siihen vaiheeseen, että vilkas esikoinen tolkkuuntuu? Esimerkiksi 2- ja 4-vuotias lapsi ovat aivan erilaisia käsiteltäviä.
Ja vielä paskaäidille sen verran, että enpä ole koskaan tavannut päivähoidon ammattilaista, joka käyttäisi itse subjektiivista päivähoito-oikeutta saati kannattaisi sitä. Ja kyllä jotain äitejä, jotka tuovat ulkoilun ja ruokailun takia lapset tarhaan, on tullut hieman palaverihuoneen kahvipöydässä kommentoitua. Mutta joka työpaikalla lienee omat sisäpiirijuttunsa.
..sinun mielestäsi vastasyntyneen vauvan hoitaminen sohvalla makoilua?
Aika helpolla olet päässyt.
Mitenkäs ne äidit ennen vanhaan pärjäsivät kahden lapsen kanssa, kun ei ollut tarhapaikkoja kaikille? Mun mutsillakin oli kolme lasta eli hoiti meidät ja ompeli vaatteet, teki itse ruuat ja ehdittiin uloskin. Eikä asuttu missään yhteisessä kommuunissa edeltävien polvien kanssa. Ei ehtinyt masentua ja me kolme ollaan opiskeltu yliopistossa ja muutenkin pärjätty elämässä kaikin puolin. Ja kyllä ne entisajan vauvatkin kitisivät.
"Tuota minun vajavainen kapasiteettini ei todellakaan pysty käsittelemään"
Hyvä kun viimein tajusit mistä tämä ongelmasi johtuu. Toivottavasti lapsesi pääsevät edes hetkeksi pois kotoa päivisin, etteivät he ole jatkuvasti vaikutuksesi alaisena.
Ensi elokuussa he pääsevätkin minusta eroon, kun lähden töihin. En tosin päiväkotiin, eivätkä lapsetkaan pääse valitettavasti päiväkodin kultivoivaan ilmapiiriin. Aion palkata ystäväperheen kanssa meille lastenhoitajan, joka on aivan yhtä idiootti kuin tämä ystäväni sekä minä. :)
Nina Kampaaja Mestari Mikkosen äiti oli kotiäiti. Mielestäni jo tämä on yksistään hyvä syy laittaa lapset päiväkotiin ainakin osaksi päivää.
Joka työpaikalla on tosiaan omat sisäpiirijuttunsa. Me hallinto- ja suunnitteluportaassa välillä myös keskustellaan päivähoitotätien koulutuksen riittämättömyydestä ja ammattitaidon puutteesta mutta sitäkin suuremmasta tärkeilyntarpeesta. Jotkut lastenhoitajatädit käyttävät mielellään aikaansa kahvihuoneessa juoruiluun, toisten ihmisten ratkaisujen moralisointiin ja päivittelevät "kiirettä" sen sijaan että tekisivät työnsä. Ylös vaan perseet sohvalta! Myös vanhemmat ovat kiinnittäneet asiaan huomiota. Moralisointi ei kuulu lastenhoitajatätien toimenkuvaan.
Miten voi olla noin säälittävä ihminen??? Sivistyssanojen viljelyn se on näköjään jättänyt, mutta täällä se esiintyy kuin joku paraskin tietäjä. Kun mielipiteesi lastentarhanopettajista on tuo, niin olet erittäin vastuuton vanhempi, jos pentusi tarhaan viet.
Minä en ainakaan halua mennä vauvani kanssa mihinkään äiti-lapsi-kerhoon tai ryhmätoimintaan, koska en jaksa olla tekemisissä täydellisten kotimammojen kanssa, jotka katsovat kieroon, kun lapsia on alle neljä eikä ole miestä ja töihinkin pitää mennä kun ei tukia saa (ei katsota varattomaksi). Se on se näiden mammojen luultu täydellisyys joka ajaa tavalliset äidit pois. Ja luettuani näitä palstoja, on käsitykseni siitä, etten halua tutustua näihin supermammoihin vain vahvistunut. Eli minua ei saa pakottamallakaan mihinkään kerhotoimintaan.
Siten pärjättiin kuin isoäitini kertoi. Hänellä oli 9 sisarusta. Tuon katraan ja maatilan piikapoppoon jöötä pitämällä hänen äidistään kehkeytyikin oikea amatsoni ja niskavuoren emäntä. Sillä metodilla pärjättiin. Kurilla, kurilla ja kurilla. Siinä talossa kyllä mammaa kunnioitettiin ja todella pelättiin, mutta kodin hoiti hyvin rankalla kurilla...ja kaikki 10 lasta pysyivät hienossa ojennuksessa ja rengit ja piiat ahkerina pellolla ja kotitöissä. Silloin oli renkejä ja piikoja. Ei äiti yksin hoitanut lapsikatraita!!!
Mutta isoäitini oli koko elämänsä katkera äidilleen tästä kurinpidosta ja lähtikin viimein pois synnyinsijoiltaan. Mutta myös hän kasvatti sotaleskenä useamman lapsen ja vanhuudenpäivinään kertoi minulle menestyksensä ja pärjäämisensä salaisuuden: itsensä kovettaminen. Sillä kova on oltava, että useamman lapsen kanssa pärjää ja heidät elättää. Siinä ei voi hempeillä tai esittää täydellistä kotimammaan. Hän teki paljon töitä ja huolehti lapsistaan vielä kuolinvuoteellaan lähes 100 vuotiaana.
Kävin pari kertaa MLL kerhossa ja se riitti.
Kamalaa, teennäistä vauvojen vertailua.
Me täällä pankissa nauretaan teidänlaisillenne. Saat köyhä haaveilla siitä isommasta asunnosta vielä kauan mikäli luottopäätös on minun päydälläni.
Kamalaa on lukea miten suhtaudun ns. ammatiisi ja kuinka kerrot että kaikki lastenhoidon parissa työskentelevät ovat juoruämmiä ja selkään puukottajia.
Olen alkanut katsoa lasteni hoitotätejä ihan uudella tavalla. Enää en arvosta heitä tippaakaan, mikä on sinun ansiotasi.
Kiitos valaisevista sisäpiirintiedoista.
Hahahaa! Tää on oikeesti parempaa kuin Idols ja Frasier! Voi kunpa voisi itsekin vaihtaa ammattia kuin sukkaa.
Kasvatustieteiden tohtorille haluaisin sanoa sen verran, että kiitos kun tällainen maisteri saa puhua kaltaisesi ylhäisyyden kanssa. Mikäpä on hienompaa kuin olla KT. No ei yhtään mikään! Tehän voisittekin johtoportaassa muuttaa asioita sen verran, että lastentarhanopettajat voisivat tehdä koulutusta vastaavaa työtä. Ja mikäli tämä ei onnistu, muuttakaa esimerkiksi 3-vaiheinen pedagogisen ajattelun malli, jota kovasti yliopistollisessa opettajankoulutuksessa viljellään, kurahousujen vetämiseen sopivaksi ajattelumalliksi. Ja se on hyvä, että sinäkin tiedät, millaista väkeä päiväkodeissa on pahimmillaan töissä. Perseet ovat aika monella penkissä sen sijaan, että pitäisi oikeasti olla lasten kanssa. Nyt ollaankin oikeilla jäljillä, miksi en lapsiani päiväkotiin pienenä vie. Huu, ihan johtajan kanssa pääsin puhumaan. Nyt meni yöunet kun täytyy pelätä, milloin minulle tullaan ilmoittamaan johtoportaasta, että en saa tulla töihin nettikirjoitteluideni vuoksi.
Ja pankinjohtajatädille voin jo sanoa, että meille on valitettavasti lainapäätös annettu. Nyt kun vielä voit, soita varoituspuhelu meidän pankinjohtajalle eli kollegallesi ja sano, että miettii vielä. Juuri viime viikolla pankinjohtaja soitteli ja kysyi, että eikö sitä sopivaa asuntoa ala vähitellen löytymään. Hauska juttu, että pankinjohtaja kertoi itse olevansa mitä suuremmissa määrin kotihoidon kannalla. Olen todella iloinen, että olen saanut silmäsi avautumaan päiväkotimaailman suhteen. En ole siis elänyt turhaan! Mielestäni olet tosi huono vanhempi, jos viet edelleen lapsesi hoitoon sellaisille ihmisille, joita "nykyisin katsot toisin silmin minun ansiostani". Minä en ikinä hoidattaisi lapsiani sellaisella henkilöllä, kehen en luota.
Muille lukijoille sanon, että ottakaa provot provona kaikin puolin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. :D
...Niin ja isoäitini nuoruuden päivinä toisen maailmansodan aikoihin oli kodinhoitajat jotka auttoivat mm lastenhoidossa. Siten jaksettiin ja pärjättiin. Mutta kodinhoitajat ovat nykyaikana tyystin kadonneet tavallisten ihmisten arjesta. Ei ole enää varaa tuon ammattikunnan palkkoihin tavallisella ihmisellä. Poikkeulsena ehkä au pair -järjestelmä.
Aivan. Kerhoihin ja puistoon mennään vain sen takia, että äitien kuuluu viihtyä siellä. Eihän kukaan niitä olekaan nyt lapsia varten tehnyt.
PUHUT PALJON MUTTA ASIAA!!:). OMA TUTTUNI ON PÄIVÄKODIN JOHTAJA JA ASIOISTA AIVAN SAMAA MIELTÄ KANSSASI MYÖS!
Ennen vanhaan oli aivan erilainen elintasostandardi. Harva nykyään pukeutuu kotikutoisiin vaatteisiin ellei ole alan ihmisiä ja taitoa vaatteita valmistaa. Tietoyhteiskunta muuttaa myös arkea. Esim 30 v sitten ei lasten kanssa taisteltu pleikkari ja tietokoneajoista. Ei ollut leluja mitä lapset olisivat voineet haikailla barbia lukuunottamatta. Ei samanlaista tietotulvaa. Muotia ei voinut tilata suoraan kotiin vaikka ulkomailta. Tuskin äidiltäni meni kanssani niin paljon aikaa vaikkapa ekologisten järjestelmien, eläinten käyttäytymisen, eläinlajien ja sen semmoisten tutkimiseen ja musiikin kuunteluun lapsen kanssa kuin mitä minulta menee lasteni kanssa koska netti mahdollistaa tiedon haun ja myös musiikkilajeihin tutustumisen aivan erilailla. Koska käytämme lapseni kanssa niin paljon aikaa tiedon keruuseen ja maailman ymmärtämiseen ja tutkimiseen, niin hän tietääkin asioista aivan mahdottoman paljon alle kouluikäiseksi. Hän tuntee biologiaa ja eläinoppia, eläinten käyttäytymista, ihmisen fysiologiaa (esim sydämen toiminta, puolustusjärjestelmä), astronomiaa (mm planeettajärjestelmät, galaktiset järjestelmät, avaruuden kaareutumisesta ollaan keskusteltu, mustien aukkojen fysikaalisista laeista, ajan luonne), fysiikkaa - sähköilmiöiden ymmrtäminen, valon ominaisuuksia (prisman toiminta, sateenkaaren synty), muita fysikaalisia ilmiöitä esim kiehuminen, ja myös jonkin verran keskustelemme uskonnollisista asioista (maailman synty, enkelijärjestelmät jne). Mitä vaan tulee keskusteluissamme esiin, niin tutkimme ja yritämme ymmärtää.
Nyky-yhteiskuntaa ei voi enää verrata suoraan menneeseen. Yhteiskunta muuttuu, aika muuttuu, jotkut jopa väittävät että aika on objektiivisena ilmiönä kiihtynyt eli nykyään ei enää ehditä niin pajon kuin ennen ja ainakin subjektiivisena ilmiönä aika on kiihtynyt tietoyhteiskunnan myötä. Ei tässä olisi aikaa ommella vaatteita. Myös ihminen muuttuu. Tiedätkö että jotkut jo puhuvat että homo sapiens sapiensin aika sellaisena kun hän on nyt olisi vähitellen ohi. Esim Steve Hawking on tätä mieltä.
Siis kun lukee noita Aneten juttuja niin heti tulee semmonen olo, että nuo jutut on kuullut ennenkin täysin samalla tavalla kerrottuna. Olen itse lastentarhanopettajan tytär eikä me menty päiväkotiin kuin vasta 6-v:nä. Isoveli meni kotoa suoraan kouluun. Äiti oli kyllä töissä, mutta varhaislapsuus meitä hoidettiin kotona tai pph:lla. Äitini on jo eläkkeellä, mutta nyt kaverini on lastentarhanopettaja ja opiskelee luokanopettajaksi, kun ei kestä sitä kurahousuhelvettiä. Elikäs aivan sama kuvio kuin Anetella. Ja lapset on kaverillakin hoidettu visusti kotona. Mahtais olla kova päpätys, jos A. sattuis samaan pöytään kuin minun äiti ja ystävä. :DDDD
Loistava pitkä kirjoitus jossa on kutakuinkin sanottu kaikki.
Nyt sanon asioita joista Annette sun muut repivät pelihousunsa tai karvat nousee pystyyn niinkuin "herttainen" kunnon kotiäiti Annette kuvaili.
Olen laiska mukavuuden haluinen äiti, en tykkää seistä puiston laidalla tuntikausia, en tykkää mennä perhekerhoihin tai väkisin yrittää tutustua toisiin äiteihin ja väkisin tutustuttaa lapsia toisiinsa, en jaksa esittää toista leikki-ikäistä lapselleni koko päivän, en ole ikinä ollut kotiäiti tyyppiä tyyliin kotona 24/7 lasten kanssa.
Äitiysloman jälkeen olen aina mennyt takaisin töihin jo ihan senkin takia että joku 500€ kotihoidontuki ei riitä ainakaan minulle kohtuulliseen elämiseen ( ei ole omistusasuntoa eikä autoa eikä muuta mutta silti) mutta en muutenkaan kyllä ole sen tyyppinen että haluaisin että elämäni olisi vain puistoissa istumista ja sisällä kykkimistä lasten kanssa. Monen mielestä varmasti en siis saisi olla äiti ollenkaan enkä ainakaan ole rakastava äiti kun en ole se joka haluaa ehdottomasti olla kotiäitinä.
Rakastan lapsiani yli kaiken. Tykkään olla heidän kanssaan ja puuhailla kaikenlaista. Minusta meillä on paljon yhteistä aikaa viiden jälkeen päivän päätteeksi arkisin ja lomiakin vietetään usean kuukauden edestä vuodessa. Viikonloppuna on usein tullut harrastettua sitä puistossa käyntiä ja muuta ulkoilua mutta että se olisi joka päivä tätä? Ei kiitos.
Vein esikoiseni aikoinaan päiväkotiin kun kuopus syntyi. Oli tuolloin kyllä jo 5-vuotias ja syy miksi vein: kotona tai naapurustossa ei ollut samanikäistä seuraa, ja niinkuin mainitsin en ole sitä tyyppiä joka änkeää johonkin vauvakerhoihin ja totuuden nimissä olisiko siellä ollut samanikäistä seuraa 5-vuotiaalle lapselleni enpä usko! Onneksi on päiväkoti! Tuntuu naurettavalta että olisi pitänyt vastasyntyneen kanssa lykkiä pitkin kaupunkia puistoissa ja kerhoissa päivittäin kaveriseuraa ja tekemistä etsimässä. Kaveriseura ja ohjattu toiminta oli valmiina päiväkodissa ja joka tapauksessa äitiysloman jälkeen olin palaamassa töihin. Aina kun hain lapsen kotiin oli kivat leikit menossa muiden lasten kanssa pihalla.
Toki se oli helpompaa minullekin. (nyt joku saa raivarin) Sain nukkua univelkaa pois yhdessä vauvan kanssa päivällä (sanokoon joku jotain muuta mutta itse olin joskus kuoleman väsynyt silloin kun yöunet olivat vain 3-4- tuntia) eikä pitänyt riepotella vauvaa jatkuvasti ulkona esikoisen ulkoilun ja seuran etsimisen takia. Loistavaa että on päiväkotipalvelut joista hyötyy eniten lapset ja myös äiditkin siinä sivussa! Ihme että näiden palveluiden käytöstä ovat eniten huolissaan ne jotka eivät niitä käytä esim. kotiäidit ja ihme että niitä ei millään suotaisi niille jotka niitä mielllään käyttävät ja kokevat hyötyvän niistä.
Eli ymmärrätkö työssä käyviä äitejä vai et????
Kantasi vaihtelee enemmä kuin euribor.
Ja ei voi olla totta että olet jauhanut kotihoitoasiaasi pankissakin!!! Huh Huh.
Kyllä äitienkin viihtyminen on oleellista - paitsi supermammoille, jotka eivät tietenkään ajattele itseään koskaan vaan uhrautuvat täydellisesti lasten hyväksi. No mieluummin menen luontoon lasten kanssa. Sielläkin ne lapset viihtyy ja äitikin enkä tarvitse marttyyrikruunua. Puistoihin ja leikkikentulle voi mennä rauhallisina aikoina kun mammast on laittamassa katrailleen ruokaa. Mutta harvemmion ollaan käyty. Yleensä käydään kävelyillä luonnossa.
Harrastustoimintaan lapsi voi mennä sitten kun pärjää ilman äitiä sen ajan.
En ymmärrä, mitä sinä sillä tiedolla teet, mutta toki ymmärrän työssäkäyviä äitejä. Oma esikoiseni on ollut aikanaan hoidossa ja ensi syksynä lähden taas sorvin ääreen, kun nuorempi on kaksi. Mutta sitä en ymmärrä, että pienet lapset hoidatetaan päiväkodissa. Ja tavallaan ymmärrän senkin, että joku päätyy siihen ratkaisuun. Mutta mielestäni osoittaa lyhyttä näköä, huonoa tiedostavuutta ja älyllistä epärehellisyyttä puolustaa pienten päiväkotihoitoa noin yleisellä tasolla. Tai sitä, että lapsen on parempi päiväkodissa kuin kotona äidin kanssa. (Tämä erityisesti pienten kohdalla.)
Totta kai on mun on täytynyt jauhaa kotihoidosta pankissa. Sehän tästä olisi vielä puuttunut, että olisin alkanut valehtelemaan, että juu, kyllähän minulla on työpaikka... Pankinjohtaja alkoi itse kertoa, kuinka hänen lähes identtisesti samanikäiset lapset tulevat olemaan vielä pitkään kotona.
No, pankinjohtajan palkoilla on varmasti varaa rahallisesti hoitaa lapset kotona vaikka kouluikään saakka!! Mutta ei tälläisellä tavallisen duunarin vaimolla ole sellaisesta mahdollista kuin uneksia...Eli töihin on palattava heti kun nuorempikin lapseni on hieman kasvanut. Ja esikoinen on siis koko äitiyslomanikin ajan ollut päiväkodissa, koska miksi irtisanoa hyvää päiväkotipaikaa ja aloittaa hakurumba taas uudelleen vuoden päästä? Sitäpaitsi kyllä siitä päiväkodista on oikeasti hyötyä lapsen kehityksen ja kasvun kannalta, ja sosiaaliset suhteet sekä kaverit ovat todella tärkeitä lapselle!
kuin onnea valitsemallesi tielle! :-)
Voi nyyhkyn nyyhkyn nyyhky! Saisiko taustamusiikiksi Albinonin Adagion ja lisämausteeksi kuvia väsyneistä äideistä, jotka vollottavat sohvalla ja käyvät Siwasta hakemassa berliininmunkkeja jo ennestään leveän perseensä täytteeksi?! Kyllä, puhun juuri sinunkin perseestäsi! Ja ne vaatteet voisit kyllä päivittää 70-luvulta 2000-luvulle ja leikata hiuksesi sen näköisiksi, kun aikuisella naisella kuuluu olla.
Ja olihan se Helinän päiväkoti tosiaan ihana! Kun yksi lepsuilee siinä missä toiset yrittävät pitää sääntöjä yllä, niin tiedät varmaan itsekin, miten siinä lopulta tulee käymään. Tilalle tulee uusi johtaja!
Sinun lapsesi eivät ole mitään sosiaalisia nuoria eivätkä varsinkaan päiväkodissa he olleet mitään ilopillereitä. Määkyviä lapsia, jotka kiristivät "kavereitaan" mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Ja mitä tuohon päiväunien nukkumiseen tulee, niin sen asian suhteen siellä ei ollut muilla ongelmia kuin sinun lapsellasi ja parilla hänen "ystävällään". Onneksi nuoremman lapsesi ryhmässä oli sentään jo joku roti henkilökunnan toimesta!
Ja kyllähän sinunlaisia äitejä tosiaan se heikoin lenkki ymmärtää tai on ainakin ymmärtävinään. Se heikoin lenkki tosiaan jaksoi kuunnella, kun selitit estoitta kaikki omat asiasi aina päiväkodin pihassa ja annoit palautetta, joka olisi muka pitänyt ottaa vakavasti, yhdelle sun toiselle työntekijälle. Tosi asiassa sinusta puhuttiin vielä vuosia päiväkodissa sen jälkeen, kun lapsesikin olivat siellä enää muisto vain. Luulitko todella, että sinua arvostettiin siellä "maaseututarhassa" äitinä! Ja mitä tuohon uskontokasvatukseen tulee, niin oletko tosiaan niin pösilö, että luulet lapsesi välttyneen siltä tarhassa?!!!
Muahahahahaa! Täytyypä printata tuo sun ulina ja käydä iskemässä se sen ihanan päiväkodin pöydälle arvoisa .......!
Pääkaupunkiseudullakin on alueita, joissa kerhotoimintaa ei ole. En lähde vauvan kanssa julkisilla kahdella bussilla ja kävellen kuskaamaan esikoista kerhoon muutamaksi tunniksi, kun matkaan menee niin paljon aikaa. Mieluummin pidän esikoisen pari päivää viikossa hoidossa ja käytän sen ajan hyödyksi kotitöihin yms. Jos lähialueella olisi kerhotoimintaa tekisin toisin. Kunnat haluavat säästää päivähoidosta tarjoamatta mitään porkkanoita. Kaikilla ei ole sukua tai muuta tukiverkostoa auttamassa, eli tilapäishoitopaikkoja ja kerhotoimintaa kohtuullisten kuljetusetäisyyksien sisällä, kiitos!
Mistä ihmeestä tai kenestä oikein puhut? En oikein saa mitään tolkkua tuosta kertomuksesta. Kenelle tämän oikein olet osoittanut? Mistä ihmeestä mm. voit kenenkään hiusmallia, vaatteita tai mitäänmuutakaan tietää? Aika outoa, lähinnä kyllä tässä huolestuu kirjoittajan omasta mielenmaisemasta... surullista luettavaa jos olet itse äiti.
En tajua miksi viestini on poistettu täältä vai enkö vain löydä sitä... näitä viestejähän ei poisteta kuin jonkun ilmoituksesta joten joku on vetänyt siis herneet nenään lepsusta kirjoituksestani.
No, en halunnut itsekään lasta kerhoon, jotka maalla ovat aika uskonnollisesti suuntautuneita. Kun on uskonnoton niin ei halua lapsellekaan mitään tuputusta leikin ja muun kivan varjolla. Päiväkoti oli neutraali ympäristö ja ohjaksissa koulutettua ja fiksua väkeä. Jokin kummallinen asenne tai arkiajattelu on vallalla kun puhutaan äideistä tässäkin. Kuvitellaan, että äideistä tulee jotenkin homogeenista, aivotonta ja ohjailtavaa massaa, joka ajattelee ja toimii yhdenmukaisesti, aivot joidenkin käsitysten mukaan kai nollautuvat synnytyksessä. En minä ainakaan tuntenut mitään vetoa paikkakunnan sellaisten mammojen seuraan, joiden kanssa ei muutenkaan halunnut olla tekemisissä. Päiväkodissa ei tarvinnut olla välttämättä tekemisissä äitien kanssa, mutta lapset saivat elinikäisiä kavereita toisistaan.
Mikäli tähän ketjun aloittajan esille tuomaan teemaan tulee, niin kyllä päiväkoti voi olla monelle lapselle se paikka, missä saattaa olla lapsen elämän kannalta tärkeä aikuinen, jos kotona ei aina jakseta olla vanhempia ehkä omien elämänkokemusten vuoksi tai koti on myöhempää syrjäytymistä edistävä tai uusintava vaikutusympäristö. Päivähoito, subjektiivinenkin on siis lapsen etu ja toimii monesti ongelmien ennaltaehkäisevänä tekijänä ja tukena vanhemmillekin nimenomaan heidän vanhemmuudessaan, vaikka täällä nämä armottomimmat ihmiset pitävät sitä jonain jo valmiiksi huonoksi luokittelemansa äidin ansaitsemattomana palveluna. Mielestäni subjektiivinen päivähoito antaa osaltaan mahdollisuuden toteuttaa hyvää vanhemmuutta ja on satsaus lasten tulevaisuuteen.
Ymmärrän, että äidit ja naiset voivat olla toisilleen kateita jopa unesta, jos ei itse ole saanut nukkua riittävästi tai ei armottomuudessaan sitä itselleenkään salli. Mutta sitä en tajua, että täälläkin mukamas lasten puolesta kirjoittavat, asiantuntijana esiintyvä annette28 etunenässä, haluavat kieltää subjektiivista ph-oikeutta käyttävien vanhempien lapsilta mahdollisuuden saada lapsen elämän ja aikuiseksi kasvamisen kannalta tärkeää tukea ja positiivista elämisen mallia ja hyväksyntää, jota lapsen on saatava mahdollisimman monelta aikuiselta. Vaikka he itse eivät käyttäisikään tätä oikeutta, ovat he kateellisina vahtimassa ja osoittelemassa näitä vanhempia mm. laiskuudesta ja muusta "mihin he itse eivät tietenkään koskaan syyllisty".
Tämä lapsiin ja lasten kautta toisiin naisiin ja äiteihin kohdistuva rankaisunhalu ja kostaminen ja toisen onnettomuudesta perverssin tyydytyksen saaminen ei toki ole uutta eikä harvinaista tässä yhteiskunnassa. Lasten kautta ja avulla voi vahingoittaa ja loukata lapsensa puolta pitävää äitiä (tai isää) kaikkein helpoimmin, vaikka vahingot ja seuraukset tulevatkin tietysti lapsen kannettavaksi. Kipeissä avioeroprosesseissakin kostonhaluinen puoliso tekee joskus lapsille jotain ilkeää, jotta se satuttaisi sitä vanhempaa, joka lapsia rakastaa aidosti. Tätä samaa olen huomannut myös joidenkin uusperhekuvioissa.
Meidän kunnassa on sääntö jonka mukaa lapsi voi olla hoidossa max. 5h per päivä, max. 10päivää per kk ja on haettava aina pois enne klo15:00. Tämä siis silloin kun toinen vanhemmista on kotona.
Eli ei olisi edes mahdollista pitää hoidossa noin pitkään. Enkä pitäisi vaikka olisi mahdollista.
Oma lapseni 3,5v oli vauvan synnyttyä ne alku kuukaudet hoidossa osa-asikaisena ja jäi kotiin kesälomien alettua. (Ei kesällä edes oltu paikkakunnalla niin paljon että olis ehtinyt hoitoon viemään. )
Kyllähän poika alkuun itkeskeli päiväkodin ryhmäkuva kädessä ja kaipasi kavereitaan kunnes tutustui naapurin tytön kanssa ja sai uutta seuraa.
esikoinen on miehen puolelta. En tiedä onko se hyväkään että esikoinen olisi kotona kun en ole vielä vauvankaan hoitoon tottunut. Isompi tykkää lähteä aina iskän kanssa ja kotiin jäämisen ottaisi luultavasti rangaistuksena vaikka mun ja vauvan kanssa tykkääkin olla. Silti päiväkotiin on tottunut. Esikoisen äitikin luultavasti sanoisi asiaan jotakin jos lapsi olisi joka arki mun hoidossa. Sitä paitsi esikoinen on hoidossa kaksi tuntia pitempään kuin tuon 9.00- 16.00. Vauvan ja kaikki tulevat lapsemme hoidan luultavasti kotona ala-asteelle asti. Silti tässä on huomannut niitä hyviäkin puolia päiväkodista. Suurimpana ehkä tuo ettei kaikki asiat muutu vaikka muutoksia tapahtuukin.
Päiväkodissa lapsista kasvaa sosiaalisia, toiset huomioonottavia, erilaisten ihmisten kanssa toimeentulevia ihmisiä. Lapset oppivat lauluja, leikkejä, askartelua, liikunnallisia taitoja ym. niin paljon ettei yksikään kotiäiti pysty samaa määrää lapselleen tarjoamaan vaikka haluaisikin! Päiväkoti tukee lapsen kasvua ja kehitystä omana yksilönään ja vahvistaa lapsen persoonaa.
Taidatte kotiäidit olla vain kateellisia kun omat lapsenne ovat niin kiinni äitiin kasvaneita, etteivät uskalla tehdä mitään. Veisitte lapsenne päiväkotiin niin näkisitte sen positiivisen muutoksen, minkä päiväkoti saa lapsissanne aikaiseksi. Samalla saisitte itsekin muuta ajateltavaa ja hieman enemmän näkökulmaa tähän maailmaan sieltä oman napanne ympäriltä.
Ainiin, mutta ei taida ylpeys antaa periksi...
Kaikilla asioilla on monta puolta. Lapsia, aikuisia ja perheitä on monenlaisia. Toinen tapa sopii toiselle ja toinen toiselle. Parasta olisi, että jokainen voisi toimia omien lähtökohtien mukaan. Yleensä ihmiset tietävät mikä on heille sopivaa, joskus ovat pakotettuja valitsemaan vähemmän sopivan vaihtoehdon, mutta eiköhän jokainen pyri tekemään kykyjään vastaavia ratkaisuja.
Päiväkodeissa kasvaa myös ahdistuneita, kiusattuja, yksin jätettyjä, syrjäänvetäytyneitä ja psyykkisesti häiriintyneitä lapsia.
MIKSI KOTI PAREMPI PAIKKA:
1. Jos äiti vauvan kanssa kahdestaan kotona, esikoinen kokee itsensä syrjäytetyksi
2. Esikoinen saa sosiaalisia kontakteja myös muihin lapsiin kun äiti käy lasten kanssa leikkipuistoissa ja kerhoissa tms.
3. Omaa äitiä ei kukaan voi korvata, sillä oman äidin rakkaus on ehdotonta (itse annan suukkoja ja haleja jatkuvasti lapselle ja sitähän ei saa missään tarhassa)
4. Tarhassa on paljon lapsia ja ei niillä hoitajilla ole paljon antaa aikaa jokaiselle lapselle
Ihmettelen, kun äidit sanovat että vievät esikoisen perhepäivähoitajalle, koska eivät ehdi huomioida lastaan kun on jopa 2 lasta!! MITEN IHMEESSÄ PERHEPÄIVÄHOITAJA SITTEN JAKSAA HUOMIODA 4 LASTA ELI SIELLÄHÄN NIITÄ LAPSIA ON VIELÄ ENEMMÄN?
5. ALLE 3-VUOTIAS LAPSI EI AINAKAAN OSAA LEIKKIÄ VIELÄ MUIDEN LASTEN KANSSA, VAAN LEIKKI ON LÄHINNÄ YKSINLEIKKIMISTÄ TOISEN VIERESSÄ, JOTEN ALLE 3-VUOTIAILTA EHDOTTOMASTI PITÄISI KIELTÄÄ TARHAHOITO JOS VAUVA KOTONA!!!
6. JOS EI OMA ÄITI JAKSA/PYSTY/KYKENE HOITAMAAN ESIKOISTA, MIKSI IHMEESSÄ HÄN ON TEHNYT TOISENKIN LAPSEN???? Ja kyllähän esikoinen (jos yli 3v) voi käydä kerhoissa jotta äiti saa nukuttua sinä aikana vauvan kanssa!!
7. Kotona lapsi oppii kodin arvot ja kokee itsensä rakastetuksi, ei syrjäytetyksi kuten tarhassa jossa joutuu kilpailemaan huomiosta!
8. Tarhassa lapsi joutuu sairastelukierteeseen usein
9. Esikoinen pystyy kotona ollessaan luomaan hyvän suhteen myös uuteen pikkuiseen lapseen
10. Vaikka lapsi näennäisesti viihtyisi tarhassa, niin ei pieni lapsi vielä usein kykene ilmaisemaan itseään jos hoitopaikka ei miellytä - mieheni juuri sanoi että vihasi pienenä hoidossa olemista vaikka vanhemmat olivat luulleet toisin koko ajan - lapsihan sopeutuu mihin tahansa jos on pakko
"JOS EI OMA ÄITI JAKSA/PYSTY/KYKENE HOITAMAAN ESIKOISTA, MIKSI IHMEESSÄ HÄN ON TEHNYT TOISENKIN LAPSEN????"
Jos toisen lapsen jälkeen tulee synnytyksen jälkeinen masennus,ei sille juuri mitään voi..Kaikillehan ei ensimmäisen jälkeen tule eikä välttämättä tule ajateltua että seuraavankaan jälkeen tulisi. Eikös silloin äiti saisi ainakin koota itsensä rauhassa?
Itselläni oli esikoisen jälkeen pahoja pelkotiloja ja juuri sen takia en uskallakaan tehdä montaa lasta kuten olin ajatellut.Ehkä sitten kun eskoinen on 3-4 vuotta ja voisi olla apuna äidille.
1. Enpä usko että esim. yli 4-vuotias esikoinen kokee itsensä kovin syrjäytetyksi jos tykkää olla päiväkodissa tuttujen kavereiden kanssa. Se kun nyt vaan voi olla kivempaa tuon ikäisen mielestä kun viettää pitkät päivät äidin ja vauvan seurassa. Ja entäs sitten kun tämä turhaan tarhaan viety on kuopus (tai vaikka ainokainen) mutta vaikka 5-vuotias sellainen eli kotona ei ole päivisin mitään muiden lasten seuraa.
2. Yli 3-vuotias saa sosiaalisia kontakteja parhaiten päiväkodista. Toki lasta voi alkaa kuskaamaan kerhoissa jossa sellaisia on mutta ei ainakaan täällä Helsingissä puhumattakaan jossain korvessa ole kovin vilkasta kerhoelämää reilusti yli 3-vuotiaille! Kyllä niitä vauveli kerhoja on ja jotain serakuntakerhoja pari kertaa viikossa mutta jos lapselle haluaa tarjota kerhotoimintaa ja kaveriseuraa joka päivä muutamaksi tunniksi niin missä ne kerhot ovat? Ainkain tällä hetkellä tämä palvelu hoituu parhaiten päiväkodin kautta. Ei kaikki perheet tunne muita lapsiperheita tai jos tuntevat he eivät ole sellaisia jotka ovat kotona päivisin. Kyllä on aika naurettava ohje jollekin 5-vuotiaan vanhemmalle mennä johonkin perhekerhoon etsimään ystäviä lapselle jossa on lähinnä alle 3-vuotiaita lapsia ja heidän äitejään! Lapsikin tarvitsee jo tuon ikäisenä sellaista kerhotoimintaa ja mahdollisuutta itsenäiseen leikkiin toisten lasten kanssa ja ohjattuun toimintaan ilman että se oma äiti on siinä vieressä koko ajan!!!
3. Omaa äitiä ei kukaan korvaa mutta on todella haitallista lapsen kehitykselle jos reilusti yli 3-vuotias ei saa muuta kun äidin syliä ja halia eli sosiaaliset kontaktit esim. muihin lapsiin rahoittuu johonkin parin tunnin serakunnan kerhoon. Ja huom! kaikki eivät halua muuten olla seurakunnan kanssa muutenkaan tekemisissä ja kunnioitettakoon myös tätä vakaumusta. Säälksi käy lasta joka joutuu anelemaan äitiään leikkimään koko ajan esim. kotona tai ulkoleikkeihin jotuu menemään yhksin kun päiväkodissa voi kirmata muiden lasten joukossa.
4. Päiväkodissa ón isoja ryhmiä mutta tämä on ongelma lähinnä vauvaikäisille. Leikki-ikäiseille on jo hyvä oppia toimimaan ryhmässä ilman että se yksi aikuinen on koko ajan siinä vieressä. Reilusti yli 3-vuotias ei sentään tarvitse sitä syliä koko ajan ja eivät ne lapset mitenkään pellossa siellä päiväkodissa elä. Jos ryhmässä on yli 3-vuotiaita esim. 14 ja kolme hoitajaa (meidän lapsen ryhmässä) niin kyllä siinä aika hyvin lapset ehditään huomioidakin.
5. Yli 3-vuotias ehdottomasti tarvitsee saada mahdollisuuden samanikäiseen seuraan, kodin ulkopuoliseen toimintaan ja varhaiskasvatukseen joten tämä päiväkotioikeus pitäisi ehdottomasti suoda kaikille lapsille siitä huolimatta mikä on vanhempien tilanne! Ja turha kai toistaa että edellämainittuja seikkoja ei vanhemmat voi ikinä korvata tai edes hankkia kuskaamalla johonkin kerhoon pariksi tunniksi viikossa.
6. Aina lapsia ei tehdä almanakan kanssa suunnitellen mutta itse kun kuulun niihin jotka eivät ole tehneet pari pientä peräjälkeen olen ehkä jonkin verran samaa mieltä että miksi niitä tehdä jos sitten se 2-vuotias esikoinen pitää viedä päiväkotiin koko päviäksi jos ei jaksa. Yli 2-vuotiaalle nuo samat argumentit päiväkodin hyödyistä eivät enää pidä paikkaansa samalla tavalla ollenkaan kun esim. 5-vuotiaalle.
7. On ihan hyvä oppia toimimaan ryhmässä jo ennen koulu tai eskari-ikää. Ja ei ne lapset siellä päiväkodissa 24h ole! Joskus vähän tuntuu siltä että jotenkin päivähoidon vastustajat haluavat antaa ymmärtää että jos lapsi on päiväkodissa niin eiväthän he sitä kotielämää enää vietä ollenkaan eikä vanhempien kanssa tehdä mitään eikä vanhemmat enää osallistu lasten kasvatukseen? Ja nyt varsinkin kun puhutaan niistä lapsista joiden vanhempi on kotona syystä tai toisesta niin on tutkittu juttu että suurin osa näistä lapsista viettää lyhyttä päivää päiväkodissa ja pitävät lomia usein joten kyllä sitä yhteistä kotielämää ehtii viettämään ihan yllin kyllin.
8. Tarhassa liikkuu pöpöt joo mutta sitten kun ne on kierretty niin onpa vastustuskyky jo melko hyvä. Omat lapseni sairasteli paljon alle 3-vuotiaana mutta yli 3-vuotiaana tosi vähän vaikka ovat siis päiväkodissa. Mitenköhän on sellaisen lapsen vastustuskyky joka menee ensimmäistä kertaa päiväkotiin 6-vuotiaana?
9. Kyllä se hyvä suhde esikoiseen voidaan luona vaikka ei olisi kotona 24/7. Päinvastoin lapselle on tosi hyvä että saa omaa seuraa, omia kavereita ilman että täytyy olla aina sen vauvelin ja äidin seurassa. Vauvan hoito vie paljon aikaa ja on melkein esikoisen kiusaamista että hänen täytyy odotella hissukseen vauvan syöttelyt tai olla hiljaa päiväunien aikaan kun varsinainen tarve hänellä olisi telmiä samanikäisen kaveriseuran kanssa.
10. Kuinkakohan pienistä lapsista nyt puhut. Silloin viimeistään kun lapsi osaa puhua melko kunnolla voi kyllä luottaa hänen omiin ilmaisuihin siihin mistä pitää ja mistä ei. Uskomatonta mitä propagandaa haluatte syöttää eli se halutaan kieltää että jos lapsi itse ilmaisee että tykkää olla päiväkodissa ja siellä on kivaa kavereiden kanssa? Ei tietenkään huippukivaa joka minuutti kun ne vastoinkäymiset ja tylsyydet kuuluu elämään olkoon sitten kotona tai päiväkodissa mutta miten siis olette niin pässejä että haluatte julistaa että te tiedätte muka parhaiten mitä jonkun toisen lapsi haluaa tehdä tai mistä tykkää??? Ymmärään kyllä miksi, sehän olisi niin hirveää tunnústaa itselle että päiväkoti voi olla ihan hyvä paikka monelle lapselle ja siellä ihan oikeasti voi olla kivaa ja kehittävää!
Voi kuinka kauheeta, äidillä on helpompaa kotona ja lapsellakin on hyvät oltavat päiväkodissa kavereiden kanssa. Voi jestas kyllä kateus on huipussaan ja tämän takia näyttää olevan niin vaikea hyväksyä joitan asioita jos on päättänyt että ei se noin voi olla.
...ja piti oikein tuoda esiin kuinka annat suukkoja ja haleja lapselle...niitähän ne lapset eivät tosiaan saa jotka menevät päiväkotiin...heidät vaan kylmästi kiskotaan sängystä, viskataan päiväkotiin, päivän päätteeksi heitetään auton takapenkille ja kotiin tullessa komennetaan nukkumaan.
---ja isoja kirjaimia pitää käyttää kun muut ovat niin tyhmiä etteivät ymmärrä pikkukirjaimia.
Moni vie esikoisen tarhaan, vaikka esikoinen olisi vain 1,5-3-vuotias eikä sen ikäinen todellakaan vielä tarvitse leikkiseuraa joka päivä 8h/vrk. KYSE ON LÄHES AINA OMASTA MUKAVUUDENHALUSTA JA ITSEKKYYDESTÄ. Sen ymmärrän, että jos äiti on sairas tai masentunut, mutta yhtä usein kyse on vain omasta mukavuudenhalusta ja jos vähän väsyttää niin heti ollaan niin "Lopussa" että pakko viedä toinen tarhaan kun ei millään jaksa. Omassa tuttavapiirissä näitä äitejä on todella paljon, joiden esikoinen on vielä alle 3-vuotias itsekin. Sen vielä ymmärrän, että jos joku vie kerhoon tai päiväkotiin maksimissaan 3-4h/parina päivänä viikossa JOS ESIKOINEN YLI 3-VUOTIAS. Ja tuo kohta 10. pitää täysin paikkaansa, sillä olen itsekin ollut hoidossa 4-vuotiaana josta en tykännyt yhtään, sanoinpahan vain että SE ON MAHDOLLISTA, että pieni lapsi ei viihtyisikään siellä! Toiset lapset ilmaisevat itseään paremmin kuin toiset.
On hieman huono että aina näissä keskusteluissa puhutaan vain yleisesti eikö useastikaan erotella että minkä ikäisistä lapsista puhutaan ja tehdäänkö eroa esim. alle 3 tai yli 3 vuotiaille.
Usein vastaukset voi kärjistyä koska kirjoittaja puhuu ja tarkoittaa mielessään jotain 2-vuotiasta esikoista joka rahdataan päiväkotiin ja vastaaja henkilö haluaa puolustaa taas jonkun yli 4 vuotiaan oikeutta päiväkotiin ja sosiaaliseen toimintaan siellä.
Onhan tietenkin niitäkin jotka teilaavat koko päivähoidon turhaksi aina ennen eskeri-ikää mutta toivottavasti nämä ovat selkeä vähemmistö.
Kuitenkin onkohan niitä nyt niin paljon niitä alle 3-vuotiaita esikoisia joita viedään päiväkotiin "turhaan". Olisi taas kiva saada joku tilasto että moni kotonaolevan vanhemman lapsista on alle 3 ja moni on yli 3 jotka roudataan päiväkotiin. Itse kun käytönnössä olen nähnyt vain näitä tapauksia joissa esikoinen on jo reilusti yli 3 ja taatusti päiväkodin sosiaalisen ympäristön ja kavereiden tarpeessa. En sano etteikö noita tapausia olisi joissa joku 2-vuotias esikoinen viedään hoitoon mutta onko niitä niin monta? Epäilen! Sitten näihin tapauksiin vedoten halutaan teilata oikeus kaikilta lapsilta päiväkotiin jos vanhempi on kotona koska se on mukamas niin hirveetä ja huonoa lapsen kannalta vaikka asia on juuri päinvastoin vanhemman lapsen kannalta.
Ehkä simppleisti jos uudistuksia halutaan tehdä voisi "turhan" päivähoidon kieltää alle 3-vuotiailta eli se olisi mahdollista vain silloin jos vanhemmat ovat töissä. Toki tällöinkin pitäisi olla mahdollisuus jos vanhemmat itse hakevat hoitopaikkaa jostain erityisestä syystä mutta se voisi tulla sitten vaikka neuvolan kautta. (eli jos kyseessä ovat lapsen kehitykseen tai äidin jaksamiseen liittyvät syyt)
Yli 3-vuotiaille pitäisi säilyttää mahdollisuus päivähoitoon ja sosiaalisen varhaiskasvatukseen jos vanhemmat näin haluavat ja katsovat sen tarpeelliseksi. Espoon esimerkki oli aika karu, poistetaan kotihoidontuen kuntalisä jos äiti on kotona ja toinen lapsi hoidossa mutta kerhotoimintaa aiottiin jopa vähentää tai lakkauttaa kokonaan. Kylläpä on taas kannustavaa ja mites nyt suu pannaan kun aina hoetaan että "kyllä sitä kerhoihin voi viedä sitä kaveriseuraa hakemaan kun vaan nostaa perseen sohvasta..." Huonosti on näiden yli 3-vuotiaiden laita joiden vanhemmilla ei ole tuttuseuraa päivisin muista lapsiperheistä ja jotka eivät halua osallistua siihen "huimaan" parin tunnin seurakunan järjestämään kerhoon kerran viikossa. Lapsi kun tarvitsisi sitä samanikäistä leikkiseuraa ihan päivittäin. En muuten itse ole tuollaisessa tilanteessa enkä edes asu Espoossa mutta muistan näin asian laidan olleen.
Mitä gumma-eukkoselle muuta kuuluu?? Etkö taaskaan ymmärrä?
Joko olet oppinut rakastamaan esikoistasi?? Onko ihanaa nyt kun on molemmat lapset hoidossa niin saat olla töissä eikä tarvi nähdä lapsia??
Selvästi nämä päiväkotipuheet ovat silti sydäntäsi syrjäyttäneet edes sen vähän verran, mitä nyt lapsiasi kyet rakastamaan. Ei olisi kannattanut enää mummoiällä alkaa lapsia tehtailemaan. Kato niitä ei ole pakko tehdä, vaikka Pohojanmaalla ollaankin ja on komiaa, kun talossa on poikia. Sä olet niiiiiiiiiiiin paska! Toivottavasti musta aukko imee sut, että lapsesi saavat rakastavamman äidin,jolla on ennenkaikkea itsetunto. :OO
En ole gumma mutta kuulostat aika häiriintyneeltä? Siis "onko ihanaa kun molemmat lapset hoidossa ja saat käydä töissä"? Kuka idiootti päästelee tällaisia?
Olin jo luullut että kivikautiset ajatukset siitä että äidit eivät saa käydä töissä ja olla äitejä on kuopattu jo kauan aikaa sitten.
t. yksi rakastava työssäkäyvä äiti jonka lapset ovat päiväkodissa ja joiden kanssa on ihan olla kotona silloin kun en ole töissä.
Mene hoitoon.
Aika rajusti laittelit, vaikka muistan itsekin vielä viime kesältä sen keskustelun, jossa gumma törkeästi laittoi molemmat lapsensa vastakkain. Semmoinen malli sitten heillä, että ihanaa olla vauvan kanssa, kun vanhempi lapsi viedään tarhaan pois jaloista, niin saapi olla vauvan kanssa kaksin, eikä mammelin tarvitse nähdä vanhemman mustasukkaisuutta. Silleenhän se homma meneekin, että kun vie pois lapsen näkyvistä niin ei tarvitse nähdä hänen pahaa mieltänsä. Ja eikö gummalla ollut se meininki, että pakko viedä lapset hoitajalle, kun ei itse tykkää ulkoilla kylmällä kelillä. On tainnut emäntä aika helpon elämän elää, kun joku kylmä ilma on maailman suurin vastoinkäyminen.... Ehkä sille tosiaan tapahtuu (mieluusti jotakin lievempää kuin nuo sun jutut kuitenkin) että se oppii arvostamaan omia lapsiaan sen hänen leuhkimansa talon sijasta eikä arvostele äitejä, jotka haluavat olla lastensa kanssa niin paljon kuin mahdollista. Itsellä se "juttu" oli vanhemman lapsen leukemiaepäily. Silloin tajusin, että elämä on lahja. Ei itsestäänselvyys!!!
Näköjään alkaa jo ylläpitonkin poistelemaan viestejäni, on se mukavaa olla pidetty ja huomattu.
Olet kyllä väärässä sen lasten vastakkain asettelun kanssa. Meillä nuorempi lapsi ei ole terve ja sen hoitaminen on vienyt paljon huomiota esikoiselta (mm. ulkoilusta). Eli olette saaneet sen mitä toivoitte.
Kyllä, esikko on ollut osa-aikaisen hoidossa (max 10h/viiko), jos se on minun suurin syntini niin olkoon sitten niin.
Kuten olen jo useasti sanonut, esikoinen ei ole erityisen mustasukkainen nuoremmalleen eikä hänen tunteitaan ole tukahdutettu. On nimittäin tyypissä sen verran itsetuntoa etttei sitä päiväkotileikeissä tuhota.
Tuo ulkoilu asia on on vedetty niin humoristisesti överiksi että naurattaa. Relatkaa vähän niin tulee kakkakin helpommin.
Minä en tosiaankaan jaksaisi vatkata näitä samoja juttuja uudestaan ja uudestaan, eikö kukaan keksi mitään muuta keskusteltavaa?
Ei kandee alkaa oikeasti valehtelemaan noin vakavia asioita vain nettimaineen takia tai kohta lapsesi ei ole oikeasti terve. Miksi sitten alun perin sanoit, että et tykkää kun ulkona on kylmä?? Ja tuo millä keveydellä puhut nuorempasi terveydestä. Jos se olisi totta olisit puhunut siitä jo kesällä. Älä mene siihen lankaan että unohdat täysin esikoisesi nuorempaa paapoessasi.
En nyt oikein ymmärrä tätä gumman ja jonkun toisen henkiön vihanpitoa täällä palstalla. Mun mielestä tollaiset henkilökohtaiset jutut voisi hoitaa jossain toisella forumilla. Mutta tälle palstalle tuli ainakin ensin tuo gummaa herjaava viesti ja muistan lukeneeni samantapaisen jossain ketjussa aikaisemminkin jossa gummaa herjattiin aika rankasti.
Kaikki voisi pysyä itse asiassa ja keskustella siitä eikä suoraan hyökätä jonkun toisen henkilökohtaisia asioita vastaan jos niistä näyttää tietävänkin niin paljon.
Minusta tuo ylläoleva vihateksi gummaa vastaan paljastaa kyllä että kirjoittajalla on jotain vakavia vihanhallinta ongelmia ja katkeruutta gummaa vastaan? Muutenkin mitä haluat kirjoituksellasi paljastaa omista mielipiteistäsi tästä asiasta että jos esim. esikoinen viedään hoitoon? Kirjoituksestasihan saa sen kuvan että et hyväksy lainkaan lasten päivähoitoa ja se on jotenkin turhaa vaikka äiti kävisi töissäkin? Onko tämä siis sinun mielipiteesi?
päiväkotiin vaikka vanhemmat olisivat kotona, mutta sitten saa hoito maksaa kaksin kertaisen hinnankin. 1200 e kk per lapsi olisi hyvä summa lasten hoidosta, kun vanhemmat tai toinen on kotona.
Sitten on varaa nukkua niitä kaivattuja päiväunia äidin ja isän, ja samalla voi tekasta pari päiväkotilasta lisää.