Minkätakia käytetään mielenterveys-sanaa, eikö olisi kuvaavampaa käyttää mielensairaus-sanaa.
Jos mieli on "terve" ei pitäisi olla ongelmia.
Jos ihmisellä on jatkuva pahaolo, saako hän joskus hyvinvointikohtauksia?
Jos mieli on "terve" ei pitäisi olla ongelmia.
Jos ihmisellä on jatkuva pahaolo, saako hän joskus hyvinvointikohtauksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmisen kieli ja ajattelu pyrkii eufemismeihin, kaunisteluihin. "Mielenterveysongelmainen" on siistimpi sana kuin mielisairas - saati sitten vaikkapa "hullu", kuulovammainen koetaan korrektimmaksi kuin kuuro, näkövammainen paremmaksi kuin sokea, alkoholisti oli ennen yksinkertaisesti juoppo jne jne.
Kun jokin eufemismi on ollut käytössä tarpeeksi kauan, sekin alkaa tuntua liian ronskilta ja saa taas uuden peitetermin. Kuten juuri hullu > mielisairas > mielenterveysongelmainen; vajaamielinen > kehitysvammainen.
Rehellinen ja kaunistelematon asiaan liittyvä informaatio löytyi lääkärikirjasta vuodelta 1924: "Mielisairautta on kolmea lajia: hullut, hölmöt ja tavalliset tyhmät." Lieneekö sanoista yksikään enää nykyisin käytettävissä vastaavassa yhteydessä.
Mikäli sairaus on sitä, että on olemassa ongelma ja ongelma on sitä, että esim. lääkäri taikka lähiomainen on erimieltä ja oiretta hoidetaan lääkkeillä, niin n. 50% täysi-ikäisestä kansasta söisi pillereitä joka sekin raja alkaa tänäpäivänä häämöttämään.
Voisiko asiaa pohtia siten, että erimielisyyden selvittämiseen pakkokeinoilla lääkkettä antava taho joka loukkaa ruumillisen koskemattomuuden olisikin se sairas taho joka ei kykene käsittelemään aivoissan erimielistä mielipidettä?