Koskaan aikaisemmin eivät ole maailman varallisuuserot olleet yhtä suuret, ylikansalliset yhtiöt yhtä valtavia ja valuutta- sekä pörssikeinottelussa liikkuvat rahasummat yhtä suunnattomia. Rahalla on maailmassa yhä enemmän ja enemmän valtaa ja raha kasaantuu entistäkin harvempien superporvareiden taskuihin.
Mikä tekee asiasta entistäkin murheellisemman on se tosiasia, että kaikki mikä tapahtuu taloudessa, heijastuu väistämättä myös kaikkeen muuhunkin ihmisen toimintaan. Kaupan vapautuminen porvareiden ehdoilla ei tarkoita ainoastaan rahojen kasaantumista riistäjien kirstuihin ja työläisten aseman heikkenemistä ja köyhtymistä, vaan myös mm. terveyden, kulttuurien ja luonnon tuhoutumista. Keskityn nyt tilittämään tuntojani jälkimmäisestä.
Koska nykyinen luonnonsuojelu toimii kapitalismin ehdoilla, se ei voi toimia kovin tehokkaasti. Yritysten tehtävä on tietenkin tuottaa voittoa ja on sanomattakin selvää, että tämä pätee myös luonnonsuojelun osalta. Luonnonsuojeluun ryhdytään vasta silloin kun ekologisesti valveutunut asiakaskunta on riittävän suuri. Tällöin yritys pyrkii esimerkiksi vähentämään tuotannossa syntyneitä päästöjä saadakseen tuotteeseensa jonkin ympäristö- tai ekomerkin tai maininnan. Tämä maksaa, joten yrityksen on lisättävä myyntiään saadakseen kulunsa katetuksi. Toisin sanoen keksitään ihmisille lisää tarpeita kysynnän lisäämiseksi. Eli tuotetaan ympäristöystävällisesti mutta tuotetaan entistä enemmän - siis ojasta allikkoon.
Luonnonsuojelun ongelmana on pohjimmiltaan se, että ei kyseenalaisteta sitä mitä tuotetaan, vaan ainoastaan se miten tuotetaan. Kaiken maailman kierrätyksistä ja kompostoinneista ei ole mitään hyötyä jos jätettä kuitenkin tuotetaan koko ajan enemmän. Kapitalisti on tietenkin sitä mieltä, että sitä mikä menee kaupaksi, on välttämätöntä tuottaa, sillä myydylle tuoteelle on kysyntää eli ihmiset tarvitsevat kyseistä tuotetta. Hänen on pakko väittää näin, muutenhan hän kieltäisi oman työnsä ja itsensä. Autotehtaan johtaja ei voi myöntää, että kaupungissa olisi järkevämpää suosia julkista raideliikennettä. Hänen ainoa mahdollisuutensa vastata viherihmisten huutoon on valmistaa pieniä (siis entistäkin turhempia ja vaarallisempia) autoja, jotka kuluttavat vähemmän polttoainetta.
Eräs usein käytetty argumentti "tuotannon anarkialle" on, että kuluttajilla on viime kädessä vapaus valita. He päättävät mitä tehtaat valmistavat. Väärin. Kuluttajan vaikuttamismahdollisuudet ovat tosiasiassa äärimmäisen rajalliset. Useammin tarjonta luo kysyntää eikä toisin päin. Ihmisille luodaan koko ajan uusia tarpeita, jotka aluksi usein vaikuttavat ohimeneviltä ilmiöiltä tai turhalta hienostelulta, mutta ajan myötä monet ilmiöt pysyvät ja muuttuvatkin jokapäiväisiksi asioiksi. Kun riittävän moni vähitellen ryhtyy tyydyttämään uusia tarpeitaan, koko yhteiskunta vähitellen rakennetaan niiden ympärille, jolloin niistä todella syntyy välttämättömyyksiä. Esimerkkejä: kun riittävän monella on netti, kaikkien on pakko ostaa tietokone, sillä ihmisten arkipäiväiset palvelut siirretään nettiin. Kun riittävän monella on auto, kukaan ei enää halua asua ruuhkaisessa keskustassa, vaan monet muuttavat esim. Espooseen omakotitaloon. Syntyvät jättimäiset kauppakeskukset ja autoilukulttuuri. Julkisen liikenteen ja palvelujen järjestäminen vaikeutuu - on siis tarpeellista ostaa auto.
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että ympäristöasiamme ovat kunnossa. Kaikilla on kesämökki puhtaan järven rannalla ja metsää riittää vaikka muille jakaa. Suomessa on kieltämättä paljon kehumista, esimerkiksi teollisuutemme on hyvin säästeliäs energian käytössä. On kuitenkin onnenpotku, että maamme on suuri ja väestömme pieni. Elämme nimittäin kuin amerikkalaiset. Asumme omakotitaloissa, ajamme autoilla megamarketteihin ja syömme roskaruokaa.
Useimmat suomalaiset tiedostavat tämän ja tietävät, että heillä olisi vaihtoehtoja. Sillä ei ole merkitystä. Ihmisellä on heikko selkäranka mitä tulee tulevaisuuden suunnitteluun. Kenties ihmisen luontainen selviytymisvaisto viestittää, että pitää tehdä niin kuin on helpointa ja mistä saa eniten hyötyä. Siis juuri nyt, ei kymmenen vuoden päästä. Jos joku haluaa pihalleen puiset puutarhakalusteet, miksi hän maksaisi suomalaisista kaksi kertaa niin paljon kuin jostain etelän sademetsistä valmistetuista? Typerähän se on, joka tyhjästä maksaa. Alentakoot suomalaiset valmistajat hintojaan. Miksi autoilusta pitäisi luopua? Tehkööt parempia autoja ja ympäristöystävällisempää bensaa!
Käsittääkseni siis kuluttajan vastuulla toimiva luonnonsuojelu on yhtä tyhjän kanssa. Ensinnäkin ihminen elää tässä päivässä ja tämän päivän mukavuuksissa, ei hän jaksa koko ajan ajatella miten asiat ovat 50 vuoden kulutta jos hän toimii niin tai näin. Toiseksi ihmisellä on rajallinen kyky vaikuttaa siihen, mitä hän todella tarvitsee ja mitä hän joutuu ostamaan. Kolmanneksi vaikka Suomessakin onkin jo lukuisa joukko ns. vastuullisia kuluttajia, niin tämä tarkoittaa valitettavan usein vain vanhan kulutuskulttuurin vaihtamista korvikekulutukseen. Ostetaan samoja vanhoja turhia asioita, mutta vain ympäristöystävällisemmin tuotettuina. Kuluttajan harhaanjohtaminen on helppoa, sillä kenelläkään ei ole jaksamista eikä välttämättä aikaakaan tutkia kaikkia maailman tuoteselostuksia ja ympäristömerkkejä.
Mikä tekee asiasta entistäkin murheellisemman on se tosiasia, että kaikki mikä tapahtuu taloudessa, heijastuu väistämättä myös kaikkeen muuhunkin ihmisen toimintaan. Kaupan vapautuminen porvareiden ehdoilla ei tarkoita ainoastaan rahojen kasaantumista riistäjien kirstuihin ja työläisten aseman heikkenemistä ja köyhtymistä, vaan myös mm. terveyden, kulttuurien ja luonnon tuhoutumista. Keskityn nyt tilittämään tuntojani jälkimmäisestä.
Koska nykyinen luonnonsuojelu toimii kapitalismin ehdoilla, se ei voi toimia kovin tehokkaasti. Yritysten tehtävä on tietenkin tuottaa voittoa ja on sanomattakin selvää, että tämä pätee myös luonnonsuojelun osalta. Luonnonsuojeluun ryhdytään vasta silloin kun ekologisesti valveutunut asiakaskunta on riittävän suuri. Tällöin yritys pyrkii esimerkiksi vähentämään tuotannossa syntyneitä päästöjä saadakseen tuotteeseensa jonkin ympäristö- tai ekomerkin tai maininnan. Tämä maksaa, joten yrityksen on lisättävä myyntiään saadakseen kulunsa katetuksi. Toisin sanoen keksitään ihmisille lisää tarpeita kysynnän lisäämiseksi. Eli tuotetaan ympäristöystävällisesti mutta tuotetaan entistä enemmän - siis ojasta allikkoon.
Luonnonsuojelun ongelmana on pohjimmiltaan se, että ei kyseenalaisteta sitä mitä tuotetaan, vaan ainoastaan se miten tuotetaan. Kaiken maailman kierrätyksistä ja kompostoinneista ei ole mitään hyötyä jos jätettä kuitenkin tuotetaan koko ajan enemmän. Kapitalisti on tietenkin sitä mieltä, että sitä mikä menee kaupaksi, on välttämätöntä tuottaa, sillä myydylle tuoteelle on kysyntää eli ihmiset tarvitsevat kyseistä tuotetta. Hänen on pakko väittää näin, muutenhan hän kieltäisi oman työnsä ja itsensä. Autotehtaan johtaja ei voi myöntää, että kaupungissa olisi järkevämpää suosia julkista raideliikennettä. Hänen ainoa mahdollisuutensa vastata viherihmisten huutoon on valmistaa pieniä (siis entistäkin turhempia ja vaarallisempia) autoja, jotka kuluttavat vähemmän polttoainetta.
Eräs usein käytetty argumentti "tuotannon anarkialle" on, että kuluttajilla on viime kädessä vapaus valita. He päättävät mitä tehtaat valmistavat. Väärin. Kuluttajan vaikuttamismahdollisuudet ovat tosiasiassa äärimmäisen rajalliset. Useammin tarjonta luo kysyntää eikä toisin päin. Ihmisille luodaan koko ajan uusia tarpeita, jotka aluksi usein vaikuttavat ohimeneviltä ilmiöiltä tai turhalta hienostelulta, mutta ajan myötä monet ilmiöt pysyvät ja muuttuvatkin jokapäiväisiksi asioiksi. Kun riittävän moni vähitellen ryhtyy tyydyttämään uusia tarpeitaan, koko yhteiskunta vähitellen rakennetaan niiden ympärille, jolloin niistä todella syntyy välttämättömyyksiä. Esimerkkejä: kun riittävän monella on netti, kaikkien on pakko ostaa tietokone, sillä ihmisten arkipäiväiset palvelut siirretään nettiin. Kun riittävän monella on auto, kukaan ei enää halua asua ruuhkaisessa keskustassa, vaan monet muuttavat esim. Espooseen omakotitaloon. Syntyvät jättimäiset kauppakeskukset ja autoilukulttuuri. Julkisen liikenteen ja palvelujen järjestäminen vaikeutuu - on siis tarpeellista ostaa auto.
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että ympäristöasiamme ovat kunnossa. Kaikilla on kesämökki puhtaan järven rannalla ja metsää riittää vaikka muille jakaa. Suomessa on kieltämättä paljon kehumista, esimerkiksi teollisuutemme on hyvin säästeliäs energian käytössä. On kuitenkin onnenpotku, että maamme on suuri ja väestömme pieni. Elämme nimittäin kuin amerikkalaiset. Asumme omakotitaloissa, ajamme autoilla megamarketteihin ja syömme roskaruokaa.
Useimmat suomalaiset tiedostavat tämän ja tietävät, että heillä olisi vaihtoehtoja. Sillä ei ole merkitystä. Ihmisellä on heikko selkäranka mitä tulee tulevaisuuden suunnitteluun. Kenties ihmisen luontainen selviytymisvaisto viestittää, että pitää tehdä niin kuin on helpointa ja mistä saa eniten hyötyä. Siis juuri nyt, ei kymmenen vuoden päästä. Jos joku haluaa pihalleen puiset puutarhakalusteet, miksi hän maksaisi suomalaisista kaksi kertaa niin paljon kuin jostain etelän sademetsistä valmistetuista? Typerähän se on, joka tyhjästä maksaa. Alentakoot suomalaiset valmistajat hintojaan. Miksi autoilusta pitäisi luopua? Tehkööt parempia autoja ja ympäristöystävällisempää bensaa!
Käsittääkseni siis kuluttajan vastuulla toimiva luonnonsuojelu on yhtä tyhjän kanssa. Ensinnäkin ihminen elää tässä päivässä ja tämän päivän mukavuuksissa, ei hän jaksa koko ajan ajatella miten asiat ovat 50 vuoden kulutta jos hän toimii niin tai näin. Toiseksi ihmisellä on rajallinen kyky vaikuttaa siihen, mitä hän todella tarvitsee ja mitä hän joutuu ostamaan. Kolmanneksi vaikka Suomessakin onkin jo lukuisa joukko ns. vastuullisia kuluttajia, niin tämä tarkoittaa valitettavan usein vain vanhan kulutuskulttuurin vaihtamista korvikekulutukseen. Ostetaan samoja vanhoja turhia asioita, mutta vain ympäristöystävällisemmin tuotettuina. Kuluttajan harhaanjohtaminen on helppoa, sillä kenelläkään ei ole jaksamista eikä välttämättä aikaakaan tutkia kaikkia maailman tuoteselostuksia ja ympäristömerkkejä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
puhut muuten täyttä asiaa.olen miettinyt ihan samoja asioita....
Totta toinen puoli, mutta eihän nyt niin puhdasta kapitalismia ilmene edes USA:ssa, että millään muulla kuin markkinoilla ja rahalla ei olisi väliä! Siis on lakeja, jotka säätelevät esimerkiksi mainitsimiesi teollisuuden ja autojen päästöjä. Aivan täydellisessä kapitalismissahan tehdas saisi saastuttaa niin paljon kuin voiton maksimointi edellyttää. Valtio/yhteiskunta kuitenkin säätää sääntöjä kaikkialla maailmassa, jotka haittaavat rahan hankkijaa, eli ikäänkuin suunnitelmataloudessa konsanaan.
Sitäpaitsi sosialistimaissa vasta mieletöntä luonnon raiskaaminen olikin, mieti nyt entisen Neuvostoliiton ympäristölle tekemiä juttuja, ja siellä eivät markkinat sanoneet mitään, vaan kaikki tehtiin yhteisen hyvän eteen, mutta toisaalta yksittäinen ihminen (kuluttaja!) ei voinut vaikuttaa sitäkään vähää, mitä vapaassa markkinataloudessa. Markkinataloudessa kuitenkin saa itse ajatella ja tehdä niinkuin haluaa, toki useimmat miettivät enemmän omaa etuaan kuin luontoa, mutta minkäs ihmisluonnolle teet. Yllättävän paljon kuitenkin länsimaissa kiinnitetään huomiota ympäristöön, ei tilanne nyt aivan noin synkkä ole ja tekniikka kehittyy, mikä koko ajan vain parantaa tilannetta, vaikka nyt tietysti näetkin sen vain pahana asiana, kun markkinat valjastavat osan uusista jutuista omaan käyttöönsä ja yrittävät saada ihmiset hankkimaan niitä.
Kapitalismi vain taitaa olla semmoinen itsestään kehittynyt järjestelmä ettei sitä voi oikein mikään kaataa, se kun on ikäänkuin hakeutunut uomiinsa itsekseen eikä mitenkään jäykästi kenenkään päässä suunniteltu järjestelmä, jolloin se sopii ihmisluonteeseen ja on siten ylivertainen käytännön toiminnaltaan.
Jos haluat oikein hehkuttaa mieltäsi miten markkinat voisivat kehittyä joskus, kannattaa lukaista Aldous Huxleyn "Uljas uusi maailma". Se kyllä antaa ajattelemisen aihetta jos miettii tulevaisuuden pelkokuvia.
Halusin hieman kärjistää tehdäkseni pointtini selkeämmäksi. Tilanne ei ole aivan riistäytynyt käsistä, sillä valtiovallalla on joitakin keinoja hillitä luonnonvarojen tuhlausta. Voidaan esimerkiksi perustaa luonnonsuojelualueita, rajoittaa tiettyjen lajien metsästystä ja kalastusta, ja tällaiset keinot joskus jopa tepsivät, jopa EU:n tasolla. Uusien keksintöjen ja tekniikan käyttöönotto on yleisesti ottaen hyvä asia, mutta kuten asian ilmaisit: "markkinat valjastavat osan uusista jutuista omaan käyttöönsä ja yrittävät saada ihmiset hankkimaan niitä".
Todellisia hankaluuksia sen sijaan tuottavat valtiovaltojen elinkeinoelämään ja teollisuuteen kohdistamat suoranaiset pakkotoimet, esim. jotkin päästörajoitukset. Tällöin yrityksillä on tapana vedota kilpailukykyyn. Sillä viime kädessä oikeutetaan kaikki, veronalennukset, valtion omaisuuden yksityistäminen, julkisten palvelujen alasajo, "maltti tulopolitiikassa" jne. Valtiotasolla päästöjä on vielä jossain määrin mahdollista rajoittaa, esim. Suomessa päästöt ja energiatehokkuus ovat aika hyvällä tolalla (vaikkakin tähän on ehkä enemmän vaikuttanut raaka-aineiden vaikea saanti). Kansainvälisiä sopimuksia sen sijaan on jossain määrin mahdotonta sopia yhtikäs mistään, kuten esimerkiksi Kioton sopimusralli on osoittanut. Sopimuksen tavoitteet asetettiin naurettavan alhaisiksi, jotta kaikki saataisiin mukaan, mutta kuinkas kävikään, suurin saastuttaja USA jäi pois, kilpailukykyyn vedoten. Ja nyt ahnas Venäjäkin on alkanut pyörtää lupauksiaan ja haluaa käydä sopimuksella kauppaa aivan muista asioista.
Viime kädessä asia on niin, että länsimainen yksilöä ja yksilöllisyyttä ylikorostava kertakäyttökulutuskulttuuri ei selvästikään tee ihmisten enemmistöä onnelliseksi. Ihminen tarvitsee itselleen yhteisön ja sen hyväksynnän sekä tunteen siitä, että on yhteisölleen hyödyllinen. Tämä ei näyttäisi toteutuvan kun katsoo nykyaikaista työn kuvaa. Työn tuottavuus on kasvanut hirvittävää vauhtia, mutta silti ihmiset tekevät työtä 8 tuntia päivässä kuten ennenkin, sillä erotuksella että lähes jokaiseen länsimaahan on vakiintunut vähintään viiden prosentin pysyvä työttömyys. Tämä työttömyys selittyy osaksi sillä, että alhaisen koulutustason työ tehdään nykyään suureksi osaksi kehitysmaissa. Siellä ihmisille maksetaan minimaalista palkkaa, ja työn lisäarvo kulkeutuu länsimaiselle porvarille.
Kaiken tekemämme työn "turhuusaste" on kohonnut huimasti. Tämä tarkoittaa luonnonvarojen tuhlausta sen sijaan, että meillä olisi enemmän vapaa-aikaa. Kulutustason laskeminen, työmäärän vähentäminen ja sen jakaminen kaikille ei voi onnistua nykyisenkaltaisessa talousjärjestelmässä.
Mikä se vaihtoehtoinen talousjärjestelmä on, sitä en tiedä. Joka tapauksessa valtion määräysvaltaa taloudessa on merkittävästi lisättävä. Tämä ei tarkoita Neuvostoliiton mallia, jossa ihminen oli Marxin oppien vastaisesti luonnon herra eikä osa luontoa. Neuvostoliitto oli liian keskusjohtoinen. Kaikki ukaasit tulivat ylhäältä alas, eikä alhaalta ylös, kuten pitäisi. Tämä johti siihen, että mihinkään ongelmaan puuttuminen oli hyvin hankalaa. Jos Kreml ei myöntänyt ongelmaa, sitä ei siten ollut, eikä sitä näin ollen voitu korjata. Liiallinen keskusjohtoisuus myöskin estää näkemästä ruohonjuuritason ongelmia. Asiaan liittyy vielä sekin pointti, että jokaisen ihmisen on saatava tuntea omaavansa edes pieni määrä valtaa ja vastuuta jottei hän vallan lakkaisi olemasta yhteisölleen ja itselleen ja muuttuisi lampaaksi.
Ihmisluonnosta vielä sen verran, että se ei ole mikään vakio, vaan mielestäni jokainen ympäristö synnyttää omanlaatuisensa ihmisen. Niinpä on hieman kummallista väittää, että kapitalismi "sopii ihmisluonteeseen". Se sopii ihmisluonteeseen siksi, että ihminen on kasvanut kapitalistisessa maailmassa, eli hän on mitä suurimmalla todennäköisyydellä saanut sellaisen kasvatuksen ja sellaisen koulutuksen, joka palvelee kapitalismin tarpeita. Tämä pitää paikkansa etenkin nyt, kun joka tuutista (koulussa jo ala-asteella) kuulee, että koska Neuvostoliitto romahti, markkinatalous on paras vaihtoehto. Sitten sanotaan, että Neuvostoliitto taas romahti, koska ihminen on perusluonteltaan sellainen, ettei hänelle mikään muu kuin kapitalismi oikein sovikaan. Roskaa. Ihminen on luonteeltaan sellainen peruskonservatiivi, joka mieluummin ottaa asiat sellaisenaan ja hyväksyy ne, kuin jaksaa niitä ruveta radikaalisti muuttamaan. Etenkin jos kaikki näyttää päällisin puolin ja toistaiseksi olevan kunnossa, ja kun kaikkialla sanotaan, että elämme toistaiseksi nerokkaimmassa talousjärjestelmässä mitä on kuunaan maan päällä nähty.
Moni pitää itseään ekologisesti valveutuneena. Kuitenkin ongelma jätteiden hyvä käsittely ja muiden jätteiden vieminen kaatopaikalle on Suomen oloissa aivan riittävää ekologista valveutuneisuutta. Kaatopaikoilla kyllä riittäisi tilaa suuremmallekin jätekuormalle. Mitä tulee luonnon varojen riittävyyteen, niin olen sitä mieltä, että sama kai niitä nyt on käyttää, kun niitä vielä riittää. Itketään vasta sitten kun ne loppuu. Miksi murehtia etukäteen ja elää kuin ne olisivat jo loppuneet. Täysin tarpeetonta, sanon minä. Sitäpaitsi kekseliäs ihminen keksii kyllä keinot korvata loppuvat luonnonvarat.
Naurattaisi, ellei kyse olisi niin vakavista asioista.
Ja taas kaikki on sen pahan markkinatalouden syytä, vaikka on kiistatonta, että juuri markkinatalous on tuonut ihmiskunnalle ennennäkemätöntä vaurautta ja hyvinvointia. Ja tulee tuomaan myös kehitysmaille, kunhan saadaan vapaan kaupan pelisäännöt sovittua (esim. kaikki maataloustuet pois). Esim. jokin Kiina-ilmiö voi ensin vaikuttaa huonolta asialta, mutta kuitenkin se tuo köyhille kiinalaisille rahaa. Eurooppalaiselta työntekijältä ei näemmä heru minkäänlaista solidaarisuutta kehitysmaan työntekijöille. Sitä paitsi pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, että yritys menee sinne, missä sillä on parhaat edellytykset tuottaa voittoa ja luoda vaurautta ja työpaikkoja. Suomi on yksinkertaisesti hinnoitellut itsensä ulos.
Markkinatalous merkitsee tehokkuutta, ja tehokkuus merkitsee luonnonvarojen säästöä. Tietenkin markkinataloudessa tuotetaan myös asioita, jotka eivät ole ihmiskunnalle täysin välttämättömiä. Mutta entä sitten? Toisin kuin yrität selitellä, kuluttaja todella on se joka päättää mitä tuotetaan. Yksinkertaista: sitä mitä ostetaan, sitä myös tuotetaan. Eikö näin pitäisikin olla? Ihmisellä on kai oikeus itse päättää näinkin yksinkertaisista jokapäiväisistä asioista? Ehdottamasi diktatuurimalli johtaisi vain siihen, että kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä kohtaisi, ja tuotettaisiin joitakin asioita liikaa ja toisia liian vähän. Onko mieleesi juolahtanut, että tämäkin voi synnyttää tuhlausta?
Ilmeisesti suostutte näkemään vain markkinatalouden hyvät puolet, ja ummistatte silmänne sen ongelmilta joko tahallisesti tai tietämättömyyttänne. Vai johtuvatko kapitalismin ongelmat mielestäsi siitä, että täydellistä talousjärjestelmää suotta kahlitaan epätäydellisin keinoin?
Otetaan esimerkiksi mainitsemasi maataloustukien poistaminen. Hyvä ajatus sinänsä, sillä puhtaasti taloudellisin perustein mietittynä ruoka kannattaa valmistaa siellä, missä sen valmistus on helpointa. Mutta luonnon kannalta ajateltuna olisi hyvin valitettavaa. Mitä järkeä on rahdata ruokaa tuhansien kilometrien päästä, kun voisimme tuottaa saman ruoan itsekin kieltämättä hiukan kalliimmalla, mutta huomattavasti pienemmin ekologisin kustannuksin? Maataloustukien kustannukset eivät välttämättä edes ole niin suuret kuin yleensä uskotellaan, kun mietitään että ilman niitä Suomessakin saattaisi olla 100 000 työtöntä lisää elätettävänä. Siis meille lisää työttömyyttä vain sen takia, että haluamme ostaa halvempia vihanneksia esim. Espanjasta, jossa ne ensinnäkin tuotetaan hyvin epäekologisesti ja josta ne joudutaan myös luontoa tärvelemällä rahtaamaan, mutta jossa kustannuksia alentaa myös se, että viljelyksillä käytetään runsaasti alipalkattuja laittomia siirtolaisia.
Mainitsemasi Kiina-ilmiö ei johdu siitä, että Suomi olisi "hinnoitellut itsensä ulos", vaan siitä, että kehitysmaissa monet ovat niin epätoivoisia, että tekevät työtä halvemmalla kuin koneet Suomessa. Sinänsä on ihan toivottavaa, että teollisuutta syntyisi myös takapajuisiin maihin, mutta millä ehdoilla se missäkin maassa tapahtuu, se on toinen kysymys. Sitä paitsi jos Suomesta siirretään kaikki matalan koulutustason työt kehitysmaihin, on meidän myös hyväksyttävä pysyvä korkea työttömyysaste, sillä kaikkien ihmisten halu tai kyky ei riitä opiskeluun.
Markkinatalous ei välttämättä merkitse tehokkuutta mitä tulee luonnonsuojeluun. Markkinataloudessa katsotaan vain lukuja, jotka eivät välttämättä kerro kunkin tuotantoprosessin ekologista hintaa tai jonkin tuotannon tarpeellisuutta. Kuluttaja EI TODELLAKAAN ole se, joka viime kädessä päättää tuotannosta, eikä hänen välttämättä pitäisikään olla. Suosittelen, että luet kirjoitukseni uudelleen, sillä en jaksa toistaa itseäni.
Luit ajatukseni - aioin juuri vastata nimimerkille Realisti samalla tavalla.
Aihetta käsittelevistä kirjoista ainakin Jaana Airaksisen Maailmankauppaa kaikille on hyvä, samoin Vandana Shivan Voiko tietoa omistaa? - Patentit kehitysmaiden uhkana.
Sosialismi ( kapitalismin vastakohta ) oli ESIMERKILLINEN siinä luonnon suojelussa... heh heh... ja se siitä väitteestä.
Kapitalismissa kuluttaja vaikuttaa mitä tuotetaan ja miten ( ostopäätöksellä) sosialismissa näin ei ole...
Osoittiko Neuvostoliiton esimerkki, että sosialismi ei voi toimia? Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa tapaa toteuttaa sitä, kuten ei ole mitään yhtä ja ainoaa markkinatalousjärjestelmää.
Sosialismi ei ole itseisarvo, vaan sitä on osattava käyttää oikein. Väitän vain, että sosialismissa luonnonsuojelu on helpompi järjestää kuin vapaassa markkinataloudessa, eri asia sitten on, kiinnitetäänkö siihen lainkaan huomiota. Näin ei tehty Neuvostoliitossa eikä missään muussakaan Moskovan käskyläisvaltiossa.
Neuvostoliitto oli hyvä esimerkki antikapitalistisesta maasta. Siihen olisi halunnut Suomen työväki (ei kaikki, mutta osa) liittyä.
Neuvostoliitto oli toki esimerkki antikapitalismista, mutta ei kovin hyvä sellainen. Samoin Argentiina on esimerkki kapitalismista, mutta ei sekään kovin esimerkillinen. Suomen työväen tavoitteena ei ollut Neuvosto-Venäjään liittyminen vaan jatkaminen itsenäisenä.
ei noilla sosialisteillakaan helppoa ole tässä MARKKINAtalouden mualimassa.
täähän on hei kamut terapiafoorumi. kansallisuusvelvollisuuksiin pitäs lisätä, että toisia pitää kuunnella. vältyttäs moisiokuluilta. markkinataloudessahan pitää säästää varsinkin hyvinvointikuissa että valtio tuottaa ees jotain.