Oon 18v. tyttö. Mulla on aina ollut todella vahva oksentamisen pelko. En oo ikinä oksentanut humalassa/krapulassa, vaikka se on ollut tosi lähellä, mutta oon jotenkin aina onnistunut pidättämään oksennusta. Vaikka tää pelko on suuri, se ei ole ennen hallinnut mun elämää.
Nyt pari kuukautta sitten olin yksin kotona nukkumassa, kunnes yht'äkkiä heräsin kuumiin aaltoihin, kylmiin väreisiin, hikoiluun ja pahaan oloon (eli just niinkun oksennustauti, joka yleensä alkaa öisin). Koko yön tuntui siltä että nyt tulee ylös, ja menin aina pöntölle kakomaan, mutta oksennusta ei tullut. Noh, kaikki tää meni ohi, mutta joku viikko sen jälkeen tuli taas sama juttu. Ja koska pelkään oksentamista niin hirveästi, rupesin panikoimaan näistä toistuvista "pahoinvointi-kohtauksista". Esim. kohtauksen jälkeen halusin seuraavana yönä nukkua äidin vieressä, koska en halunnut periaatteessa "palata viimeöiseen tilanteeseen", eli mennä omaan sänkyyn.
Nyt lähiaikoina on ollut jatkuvaa pahan olon tunnetta, ja musta tuntuu että se on vaan psyykkistä, koska pelkään pahoinvointia niin paljon. Sillon ku mulla on paljon ihmisiä ympärillä ja on ylipäätään jotain tekemistä, en edes ajattele asiaa. Mutta jos oon yksin himassa ilman mitään tekemistä, rupean ajattelemaan asiaa ja ajatus siitä, että seuraavana yönä tulisikin yht'äkkiä oksennustauti ja olisin yksin, on ihan kauhistuttava. Rupeen myös yleensä tarkkailemaan itseäni tosi paljon, ja huomaan että mä "hikoilen, tulee kuumia/kylmiä aaltoja, sydän tykyttää, on paha olo", yms. Sitten pitää soittaa jollekin kaverille että voidaanko mennä baariin yms. koska en halua jäädä yksin ajatusteni kanssa.
Tää on ihan perseestä, koska yleensä tykkään olla yksin ja puuhastella kaikkea, mutta nyt tää mun oksentamisen pelko on mennyt siihen, että pelkään olla yksin ja en halua että tää muuttuu sellaiseksi.
Onko nyt siis kyseessä jonkin sortin paniikkihäiriö? Kertokaa te kun varmaan tiedätte =) kiitos.
Nyt pari kuukautta sitten olin yksin kotona nukkumassa, kunnes yht'äkkiä heräsin kuumiin aaltoihin, kylmiin väreisiin, hikoiluun ja pahaan oloon (eli just niinkun oksennustauti, joka yleensä alkaa öisin). Koko yön tuntui siltä että nyt tulee ylös, ja menin aina pöntölle kakomaan, mutta oksennusta ei tullut. Noh, kaikki tää meni ohi, mutta joku viikko sen jälkeen tuli taas sama juttu. Ja koska pelkään oksentamista niin hirveästi, rupesin panikoimaan näistä toistuvista "pahoinvointi-kohtauksista". Esim. kohtauksen jälkeen halusin seuraavana yönä nukkua äidin vieressä, koska en halunnut periaatteessa "palata viimeöiseen tilanteeseen", eli mennä omaan sänkyyn.
Nyt lähiaikoina on ollut jatkuvaa pahan olon tunnetta, ja musta tuntuu että se on vaan psyykkistä, koska pelkään pahoinvointia niin paljon. Sillon ku mulla on paljon ihmisiä ympärillä ja on ylipäätään jotain tekemistä, en edes ajattele asiaa. Mutta jos oon yksin himassa ilman mitään tekemistä, rupean ajattelemaan asiaa ja ajatus siitä, että seuraavana yönä tulisikin yht'äkkiä oksennustauti ja olisin yksin, on ihan kauhistuttava. Rupeen myös yleensä tarkkailemaan itseäni tosi paljon, ja huomaan että mä "hikoilen, tulee kuumia/kylmiä aaltoja, sydän tykyttää, on paha olo", yms. Sitten pitää soittaa jollekin kaverille että voidaanko mennä baariin yms. koska en halua jäädä yksin ajatusteni kanssa.
Tää on ihan perseestä, koska yleensä tykkään olla yksin ja puuhastella kaikkea, mutta nyt tää mun oksentamisen pelko on mennyt siihen, että pelkään olla yksin ja en halua että tää muuttuu sellaiseksi.
Onko nyt siis kyseessä jonkin sortin paniikkihäiriö? Kertokaa te kun varmaan tiedätte =) kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuo ole vielä paniikkihäiriö, mutta sinne päin menossa kyllä. Kerrohan ensimmäiseksi, käytätkö kofeiinia?
http://qmies.blogit.fi/
Tuttua tuo..:) mulla tuo pahoinvointikohtaus saattaa kyllä tulla ihan missä vaan mutta harvemmin kaupassa tai muualla missä kamalasti ihmisiä olis.Mulla ei mitään paniikki diagnoosia ole enkä usko että tää mitään stressiä kummenpaa oo..Lääkäri on kyllä ahdistuneisuushäiriötä mutta niin kauan kun tuntuu että pärjää niin menen ilman lääkitystä.Pitää vaan ajatella että jos oksettaa antaa oksennuksen tulla,ei siihen kuole.Tai harjoittelee jotain rentoutumiskeinoja esim.jooga. Mutta usko pois,ei tuo pahoinvointi ikuisuuksiin sua vainoa=)
Minulla on ollut tuota pahoinvoinnin iskemistä milloin missäkin. Muistelen että jo ala-asteella olen lähtenyt sen takia koulusta vaikka en periaatteessa ollut kipeä, tuli vaan huono olo ja pelko oksentamisesta. Nykyään on sitten todettu paniikkihäiriö ja ehkä nuo pahoinvointinikin liittyy paniikkikohtauksiin tms. En osaa selittää miksi kärsin tällaisesta mutta yksi syy on kai se että pelkäsin ainakin ennen töissä ollessani että jos tulen nyt sairaaksi, menee kaikki sekaisin ja minulle joudutaan etsimään sijainen, joudun menemään lääkärille kertomaan oireistani jne. Stressaava työympäristö ja muutenkin hankala elämäntilanne varmaan laukaisi sitten minulle paniikkihäiriön. Sanoisin että tuo voi olla yksi oire paniikkihäiriöstä. Olisi ehkä hyvä mennä juttelemaan lääkärille jos vaan viitsit. Ja minulla on muuten tuo sama juttu että koen kammoa esim. siitä paikasta missä viimeksi on tullut tuo huono olo. Lapsena rupesin vihaamaan yhtä isäni minulle ostamaa lelua koska pidin sitä vieressäni kun minulla oli paha oksennustauti. Suorastaan kammosin koko lelua...
Aloittajan teksti oli kuin suoraa omasta elämästäni. Pelkään kuollakseni oksentamista, jatkuvaa kuviteltua pahaa oloa koko ajan, panikointia, olon kuulostelua... Ainoa eroavaisuus että en edes uskalla juoda sillää pelkään oksentavani. Toivottavasti olet jo saanut apua vaivaasi :)
Minullakin oli nuorena aivan samat oireet, nyt kolmekymppisenä olen päässyt oksentamispelosta mutta monta muuta paniikkia aiheuttavaa tilannetta on tullut tilalle. Minulla on siis paniikkihäiriö nykyään. Oksentamiskammosi luultavasti helpottaa ajan kanssa kun olet vaan oksentanut tarpeeksi montaa kertaa... Huomaat ettei siinä ole mitään erikoista ja ihmeellistä, inhottavampi on se olo ennen oksentamista, sen jälkeen taas helpottaa.
Itselläni oli myös tuo sama omgelma muutamavuosi sitten.
Olin sairaalassa leikkauksessa joka vaati nukutuksen ja herätessäni en uskaltanut syödä/juoda mitään,koska pelkäsin pahoinvointia.
Hoitaja huomasi sen ja laittoi minut jonkun psykologin puheille..luulivat sitä anoreksian oireeksi.
Pian sairaalasta kotiouduttuani sain noroviruksen ja siinä sitten hävisi tuo oksentamisen pelko :)
Minulla on ahdistus/paniikkihäiriö mutten tiennyt sitä silloin ja oireet tuntuvat aina
hieman muuttavan muotoaan. Kun yhdestä pääsee tulee jotain muuta aina tilalle.
Tuollainen on ahdistuneisuus häiriö ainakin minulla..