Uusi vuosi, vanhat murheet, yksi viesti tälle vuodelle nyt kuitenkin. En tehnyt lupauksia. En kuitenkaan pysty pitämään niitä, jotka koskee sinua. Jos muitakaan. Tunteet sinuun koskee. Sinä kosketat minua vaikket ikinä kosketa.
Olisinhan kenties joskus voinut kertoa ihan ikiomista haaveistani ja suunnitelmistani ja peloistani, ja sanoa että jos sinut saisin, ei muulla väliä. Asuisin vaikka vuokralla telkän pöntössä ja hankkisin elannon luudanmyyjänä. Että mulle riittäisi, kun saisin olla sun kanssa. Rakastaa ja riidellä. Mutta ei se menis niin. On asioita, joita ei ole kohtuuullista toiselta pyytää. Elämä on kokonaisuus, jonka valikoiduista osasista ei onnea voi tehdä väkisin. Sanat on välillä hukassa kuin piiparisen mopo. Täytyisihän olla aika hullaantunut, jotta oikeasti olisi ylipäätään valmis heittäytymään mihinkään. Ehkä olisin, ehkä en. Välillä olen ollut, vaikka mihin, en kiellä.
Miksi näitä mietin, kun tiedän, että sulla ei ole sellaisia tunteita, tai jos on, niin ei mua kohtaan. Priorisoit ihan muita kohteita, ja mitä sanottavaa mulla voisi siihen olla. Miksi olen vaistoavinani sun ehkä jopa olevan iloinen, etten pääse yli, kun kaiken pienen järkeni mukaan sen pitäisi ärsyttää sua. Tai sitten sua säälittää. Ja outoa, että vaikka mä muka kuinka ajattelen, että joka tapauksessa jos oikeesti ajattelen sun parasta, olis syytä tehdä se maiseman vaihto, mitä olen pitkään pohtinut. No, se ratkaisu on kyllä myös kiinni niistä muista syistä, joihin en täällä puutu. Sellaista tää elämä on.
Tää on suunnattu vähän niin kuin sellaselle kadotetulle kaverille (mies), joka on selvästikin vain mun mielikuvituksessani olemassa täällä. Mutta silti oikea ystävä. Kai. Takuulla kaikkein rakkain ja raskain konkreettinen kangastus mun elämässä ikinä. Kellarin kummitus ja sydämen eliksiiri samassa paketissa.
Olisinhan kenties joskus voinut kertoa ihan ikiomista haaveistani ja suunnitelmistani ja peloistani, ja sanoa että jos sinut saisin, ei muulla väliä. Asuisin vaikka vuokralla telkän pöntössä ja hankkisin elannon luudanmyyjänä. Että mulle riittäisi, kun saisin olla sun kanssa. Rakastaa ja riidellä. Mutta ei se menis niin. On asioita, joita ei ole kohtuuullista toiselta pyytää. Elämä on kokonaisuus, jonka valikoiduista osasista ei onnea voi tehdä väkisin. Sanat on välillä hukassa kuin piiparisen mopo. Täytyisihän olla aika hullaantunut, jotta oikeasti olisi ylipäätään valmis heittäytymään mihinkään. Ehkä olisin, ehkä en. Välillä olen ollut, vaikka mihin, en kiellä.
Miksi näitä mietin, kun tiedän, että sulla ei ole sellaisia tunteita, tai jos on, niin ei mua kohtaan. Priorisoit ihan muita kohteita, ja mitä sanottavaa mulla voisi siihen olla. Miksi olen vaistoavinani sun ehkä jopa olevan iloinen, etten pääse yli, kun kaiken pienen järkeni mukaan sen pitäisi ärsyttää sua. Tai sitten sua säälittää. Ja outoa, että vaikka mä muka kuinka ajattelen, että joka tapauksessa jos oikeesti ajattelen sun parasta, olis syytä tehdä se maiseman vaihto, mitä olen pitkään pohtinut. No, se ratkaisu on kyllä myös kiinni niistä muista syistä, joihin en täällä puutu. Sellaista tää elämä on.
Tää on suunnattu vähän niin kuin sellaselle kadotetulle kaverille (mies), joka on selvästikin vain mun mielikuvituksessani olemassa täällä. Mutta silti oikea ystävä. Kai. Takuulla kaikkein rakkain ja raskain konkreettinen kangastus mun elämässä ikinä. Kellarin kummitus ja sydämen eliksiiri samassa paketissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarinasi tuo ! Ja mies on täysi PÖLJÄ jos tuo tai jkn muu ei häntä sulle tuo.
että nimetön kirjoitus suomi24 ikäväpalstalla tuo jonkun jonkun toisen luo=) Kyllä siinä tarvitaan suora yhteydenotto kaipauksen kohteeseen.....
Luulin, että he tuntevat toisensa myös livenä.. ? Täällä nyt on kuin tuuleen huutais !
...tempaisi jostakin syystä mukaansa..
luulin jo, jotain selitystä tulevan, mutta ei ollutkaan minulle.
osaat:) Tiedät varmaan itsekin.
Jaksamista.
jotain uutta jotain lainattua jotain varastettua jotain siniseen vivahtavaa