stressi ja uupumus vain kasvaa

Siirryt vain paikasta A paikkaan B uuteen työpisteeseen! Olet antanut avokkaalle varsin lokoisat olot järjestelemällä kotona paikkoja.
Hän on siihen tottunut, tahtooko tehdä mitään, vaiko luulee että sinä tahdot ja on hiljaa?
Kotiaskareista sanoisin että kokeile sellaista ettet jonain viikkona tee yhtään mitään kotona.
Mitä avokas siihen tuumaa?

Kerrot harrastavasi, mutta mitä? Onko sinulla harrastuskaveria? Ainakin lenkkeily ja ulkoilu piristää.
(kai)
Et kerro onko työsi toimistossa tapahtuvaa, tappeletko aikataulujen kanssa esim. päätteen kera vaiko oletko bussinkuljettaja.
No jos päivät työssä pähkäilet ja sitten siirryt taas kotikoneelle niin rentoutuuko siinä oikeasti.

Jos käytät kofeiinia, jätä se kokonaan pois. Kofeiini on aivotoiminnan kannalta täsmälleen sama asia kuin 24/7 stressi. Se siis toimii nukkuessakin.

http://qmies.blogit.fi/

Kauhea stressi vaikka sulla ei oo edes pieni lapsia, jotka oikeasti vaativat oikeat asiat tehtäväksi ajallaan? Mikään ei pakota sinua vetämään toista työpäivää putkeen kotona paitsi itse sitä itseltäsi vaadit. Ota rennommin tai todella palat loppuun. Siivoile ja järjestele vaikka viikonloppuisin toisena vapaapäivänä, kun ei ole työpäiviä.

JUO VIINAA!!!

Olet ihan kuin minun sulho paitsi, että minä en käy töissä, eli minulla on aikaa siivota. Tosin minä en ole epäsiisti. Ketuttaa, kun se tulee kotiin ja ensimmäisenä ottaa taas marttyyriasenteen, että "täytyyhän hänenkin tehdä jotain", kun on osa astioista vaikka pesemättä.

Ei ole kyse siitä, että meillä olisi hirvittävän epäsiistiä, vaan siitä, että hän ei osaa rentoutua. Minä, kun olen kotona (en tosin omasta tahdostani), pesen pyykit ja siivoan kun siltä tuntuu. On tunnustettava, että ajoittain ei huvita olla moppi tanassa, mutta meillä on aina asunto siinä kunnossa, että vieraat kehtaa ottaa vastaan ja anoppiehdokas saa tulla tarkastuskäynnille - jos meinaan ei ole parista pölyhiukkasesta kiinni miniänpaikka.

Suosittelen lämpimästi, että otat sen tikun perseestä taikka otat eukkosi puhutteluun. Puhuttelu useimmiten aiheuttaa riitaa, etenkin kun se kohdistuu naiseen, mutta ehkäpä saatte puhdistettua ilmaa ;)

Saa mennä kuin puolestatunnista tuntiin illassa ja ei niitä joka ilta ole kun teillä ei ole lapsia niin yksi ilta viikossa riittää. Jätät hommat tekemättä ja sanot avokille että teeppä itse välilä ja meet vaikka oluelle baariin niin se oma aika pitää vain ottaa ja jos ei jaksa tehdä kotiaskareita niin ne on vain jätettävä tekemättä. Kaikkea tarpeeksi kuten vaatteita ja muuta ettei joka ilta tartte tehdä ja avokin jälkien siivoominen on lopetetava kokonaan koska aikuinen osaa otse tehdä nämä asiat ja jos ei osaa eikä opi vaihda naista niin helpottaa. Kyllä 2-5 kertaa viikossa pitää jäädä aikaa kuntoiluun ja urheiluharrastusiin ja kaverreita kanssa oleiluun. Jos koti ressaa niin mene harrastuksiin kodin ulkopuolelle ja jätät ne kotihommat tekemäätä niin rentoudut. Kokeileppa yksi viikko ettet tee mitään ja jos avokki valittaa niin sanot että teeppä itse ne hommat.

Tuntuin kovin tutulle.Minä olen nainen ja ihmettelen kyllä kovasti miten Sinä miehenä rupeat tollaseen toisen passaamiseen?Sillä teillähän yhteinen koti,et sitä yksin sotke.Tasapuolisuuden nimissä molemmat ovat velvolliset siistimään jälkensä.Juuri olen lopettelemassa työuupumisen takia sairaslomaa.Neuvini on puhalla "peli"poikki,Teet vain omat henkilökohtaiset jutut,anna emännän suoriutua omistaan.Kyl hän älyää jonkun ajan päästä-missä mennään,riitahan siitä tulee mut asiathan ne riitelee.Älä lähde riitoihin mukaan.Kokeileppa otat sitä aikaa itsellesi.Mee kävelylle-kuuntele luonnon ääniä,voit vaikka halata puita,niistäkin tulee voimaa.
Voi hyvin..terkuin samaa kokenut.

mulla 8tunnin työ aja20km kotin ja työn väli laita ruoka perh avusta ekaluokka laista koulu työssä järjaestä koti siivoa käy kattomassa vanhoja vanhempia toinen kotona ja toinen laitoksessa ei siinä paljoa omaa aikaa ole . nyt pitäs laittaa kämpä kuntoon kun on vapa päivä mutta tuo flunssa verottaa että pakoliset teen. aika hullua minä odotan että tulis pakko loma että sais koti hommat tehtyä kaapit siivota ym Mitä minä teen??

Mitä helvetin kotiaskareita on jos ei ole edes lapsia?!?!?

Voi helvetti mitä paskaa tänne kirjotetaan

minulla oli juuri samankaltainen tilanne 6kk sitten.enkä saanu sitäkään mitenkään ratkaistua,eli en ehkä osaa neuvoa.mutta voin hieman kertoa omasta elämästäni.eli töissä olin 8-14h päivässä,jonka jälkeen tein kotitöitä ja touhuilin emännän kanssa mitä aina oltiin suunniteltu.loppu aikana(viimeiset 2kk) minulla oli veto totaalisen pois,eli varmaan joku uupuminen tms.
mutta nyt mä pötköttelen kotona potkujen jälkeen,eli työt siirrettiin halvempiin maihin . veto mulla on edelleen veks eikä tekimistä ole ollenkaan.siis kyllähän minä lenkkeilen,käyn salilla,kesäisin kalalla yms. mutta työn jättämä aukko on vaikea täyttää. aamun tunti mulla kulluu työhakemusten selailuun ja lähettelyyn.mutta senkin koen tällä hetkellä täysin turhaksi,sillä hakijoita on niin paljon. emäntä lähtee aamulla töihin ja tulee aina illalla takasin,syö mitä kaapista löytää ja nukahtaa sohvalle josta se kömpii yöllä sänkyyn nukkumaan.
meillä ei ole lapsia mutta ihan hyvä niin,sillä se polttaisi minut täysin loppuun.vaikka pidänkin lapsista.
mulla kyllä on omaa aikaa mutta sitä on liikaa.mulla olisi kova halu oppia jotain uutta mutta koulutukseenkin on tällä hetkellä mahdotonta päästä.
minun ei tarvii siivoilla kotona yksikseni[me siivotaan yhdessä] koska en kuulema siivoa tarpeeksi tarkkaan.samoin pyykkäyksen hoitaa emäntä. mä kokkailen ja hoidan kauppa yms asioita. lumityöt on mukava stressin purku keino. alkoholiin en ole sen pahemmin kajonnu koska tiedän että viina ei vitutukseen sovi.mutta 2 olutta ennen nukkumaan menoa on antanu unta paljon paremmin.
koita aloittaa joku harrastus tms jossa saat olla yksiksesi.rupea kiertelemään messuilla tms,niissä on paljon katseltavaa ja ihmeteltävää.tai käy elokuvissa ja sen jälkeen käyt syömässä tai yhdellä oluella.on se ainakin
jotain uutta.

Jätä ihmeessä se kodin siivous ja muut kotityöt. Älä tee niitä yksin. Jos avokki ei tee mitään niin antaa olla.
Et ole "kotiorja". Millainen nainen ajattelee vaan itseään. Molempien pitää osallistua kun terveet ihmiset kysymyksessä. Ei teille voi lapsia ajatella. Et jaksaisi enää sitä. Siis "kissa pöydälle" heti !

Hauska kuulla että noin voi olla toisinkin päin. Mulla taas on kaksivuorotyö ja aika paljon viikonloppuja töissä, joten ne pari päivää on viikolla sitten vapaita. Välillä teen 7 päivän työputkea paljon iltaa ja sit aamua väliin. Kotona teen kaikki kotihommat, mies tulee töistä (milloin sitten on töissä) hyppää sohvalle ja on siinä vielä illallakin 12 aikaan, välilllä tupakalla ja syömässä. Olen tosi väsynyt kun saa heti eteisestä lähtien alkaa siivoamaan jälkiä, tiskata yms. Olen siisteyttä rakastava, joten en tykkää vaatteista olohuoneen sohvalla, kaikki täytyy olla paikallaan,kengät eteisessä telineessä, tiskit tiskattuna ja liinat pöydällä. Miestäni ei häisitse mikään sotku, ja jättää kaiken käsistään mikä minnekkin. Ei auta siivouksessa saati missään muussakaan. Mieheni on hanakka pyytämään sukulaisia ja tuttavia yökylään viikonlopuiksi, minun passattavaksi(itse seurustelee vieraiden kanssa), minä olen ns.palvelia.Vaikka olen itse töissä viikonlopun niin silti vieraita riittää. Laitan ruuat valmiksi ja siivoan. Ja kun tulen töistä siivoan ja tiskaan sitten jäljet. ja taas aloitan uuden ruuanlaiton. Olen niin väsynyt, eikä minulla ole aikaa seurustella vieraiden kanssa. Miten saisi mieheni ymmärtämään että minäkin käyn raskaassa vuorotyössä ja teen vielä toisen vuoron kotona. Tarvitsisin joskus itsekin huilia ja että joskus joku muukin passaisi minua, eikä minä muita!!!! Vai olenko hänelle pelkkä kotiapulainen ja passari. Ei hän koskaan kehu tai kiittele minua mistään saatika jos on loukannut pyydä anteeksi.

Kun lähdet töistä, mene vaikka yksin tai kaverin kanssa jonnekkin tunniksi joka toinen päivä.
pelaamaan sulkapalloa, sählyä, kirjantoon lukemaan lehti, hiihtämään tai vaikka vain kahvilaan ja katselet rauhassa muitten menoja.
On aikoja että, kannattaa olla vaan.Keskustelkaa avokin kanssa tästä tilanteestanne.
Muuten eroon tienne vie..olette liikaa erillaisia..toinen tykkää liika järjestyksestä ja toinen eii ole kiinnostunut kodin siisteydestä ollenkaan.
Tehkää asialle jotain, jos ette, itse niin hakekaa neuvottelu apua esim pariterapiasta os suhteenne sen arvoinen..
kannattaa miettiä oletteko sopivat kumppanit.Hyvissä ajoin. ei kannata hukata arvokasta elämää jaaritteluun.

Hei, onhan se minusta kiinnostavaa lukea muiden ajatuksia kriisin keskellä...
Aika monta hyvää vastausta olet saanut, eikä minulla paljoa niihin lisättävää taida olla. Sanoisin kuitenkin yhden asian jonka olisin itse halunnut ymmärtää ennen lasten tekoa oman mieheni kanssa. Se on se fakta, että mitä minä oikein kuvittelin, kuvittelinko oikeasti että mieheni muuttuu jossain vaiheessa ja alkaa siivota pyykkinsä lattioilta tai astiansa pöydiltä tai että hän alkaisi jopa valmistaa ruokaa tai edes puuroa lapsilleen. Siinä vaiheessa kun ei ole näitä pakolla yhteen sitovia asioita kuten lapset, kannattaa ihan kylmällä järjellä, hyvinkin raa`asti (!) miettiä haluanko oikeasti, 100 varmasti viettää elämäni juuri tämän ihmisen kanssa.
Eipä minulla sen enempiä, tuntemuksesi vain ovat kovin tutut, itsestänikin on tuntunut usein, että kotona on vain työtä, mutta nyt olen saanut vähennettyä työtaakkaani hivenen järkeistämällä omia toimiani, lähinnä ruuanlaiton alueella, en kokkaa enää niin perusteellisesti arkisin, ja sekin helpottaa :).
tsemppiä!!

Kuullostat juurikin ex poikaystävältäni. Hänen mielestään meillä oli aina likaista ja hän oli aina siivoamassa. Keskustelimmekin asiasta monta kertaa ja tulimme siihen tulokseen, että olimme liian erilaisia siisteyden kanssa. Asunnossa ei minun mielestäni ollut mitään vikaa, ja hän heilui siellä kuin hullu. Sen jälkeen saattoi sitten huutaa, kun en halua siivota. Minun mielestäni asunto ei edes ollut likainen? Miten sellaista asuntoa kannattaa siivota kun on muutakin tekemistä?

Exäni äiti oli ja on varmaankin edelleen ihan yhtä hullu. Omena ei puusta kauas putoa..

Ja mikäs hiivatti siinä on, että jos nainen olisi vastaavassa tilanteessa puhuttaisiin vain naisten velvollisuudesta, mikäli keskusteltaisiin ollenkaan. Nyt kun kysymyksessä on mies, niin johan alkaa itku ja huuto. Hyvä ystäväni on juuri palannut äitiyslomalta takaisin työelämään ja surkuttelee minulle kuinka hänen täytyy taas työpäivän jälkeen tehdä kaikki kotityöt. Mies on kyllä työttömänä kotona ja hoitaa lapset, mutta jättää kotityöt vaimolleen. Kyllä minä taas ihmettelen..

että päässä se vika on.
ja jos ei niin jotenkin burnouttimaista toimintaa.
Luulen, että ihmisille rupeaa pikkuhiljaa riittämään tämä ihana "kulutusjuhlayhteiskunta".
Varsinkin ne, jotka ovat vetäneet narun tiukasti kaulaansa isolla ja pitkällä asuntolainalla ja homman nimi on, että pitää jaksaa 30-40 vuotta laukata tuolla työpaikan ja kodin välillä jotta saa kaiken mokaamansa maksettua.
No, elämä on valintoja ja jotkut valitsee narun, jotkut vapauden....

Olen parikymppinen poika. Aluksi tuntui juuri tuolta mitä aloittaja on kirjoittanut. Töitä on 7 päivänä viikossa (arkisin tosin vain 6h/päivä), kotona on sitten kotityöt ja jos jaksaa käydä harrastamassa niin päivä ja viikko onkin täysi. Aluksi ongelmana oli kotitöiden paljous. Piti tiskata, imuroida, pyykkienpesu, ruuan teko ja vastaava perusjutut. Tiskikone auttoi paljon tiskien pesuus. Meillä on lemmikkejä ja itse en siedä likaa niin olisi joka toinen päivä halunut että koti imuroidaan (en itse sitä niin usein halunut tehdä) ostin robotti-imurin joka hoitaa sen asian nyt hyvin :) Ruuanteko on hankalaa mutta tekemällä oppii, kun oppii niin se sujuu nopeammin. Aikaisemmin kaupassa käymiseen kului aikaa koska joutui miettimään mitä ruokaa sitä osaisi tehdä, nykyään kaupassakin käy automaation omaisesti ostamassa ne vakiotuotteet vakiopaikalta joka on nopaa mutta ei ehkä aina niin järkevää.
Harrastuksesta saan lisää energiaa ainakin henkiselle puolelle.

Tuotahan tää elämä on, tervetuloa meidän naisten maailmaan! Ja meillä naisilla yleensä vielä muutama pieni tai isompi lapsikin siinä vielä mukana, joiden harrastukset ym kaikki jutut pitää/saa hoitaa. Olin itse yh-äitinä yli 10 vuotta kahden pienen lapsen kanssa ja tein työni siinä ohessa ja hoidin iiihaaan kaiken yksin ja yritin siinä sivussa hoitaa mahdollisia suhteitani ja itseänikin... Lapsista tuli ihania nuoria teinejä ja itsekin olen vielä ihan mukavassa kunnossa. :) Ehkä kannattaa miettiä tämän nykyisen avovaimosi kohdalla, että sopiiko hän mahdollisten tulevien lastenne äidiksi...tuolla perusteella valitettavasti mielestäni ei ja sovitko itsekään hänen puolisoksi ja mahdollisten lastenne isäksi. Ennuste näyttää huonolta. Tsemppiä.

Juu.. ja tähän kun lisää yhteisen lapsen ja miehen lapset, niin kun 22.30 käy nukkumaan (lue pääsee vaaka- asentoon) niin alkaa vonkaaminen miehen puolelta. Siinä vaiheessa tuppaa erotiikka olemaan kaukana, kun väsyttää vietävästi.

Pysähdy nyt hyvä mies ja mietis vähän, ei millään pahalla. Valitat, että olet stressaantunut, eikä sinulla ole omaa aikaa ... miten se voi olla mahdollista? Ensinnäkin A) asutte avokkinne kanssa vain kahdestaan B) sinulla varsin kohtuullinen, normaali työpäivä ja hei! ... lähes jokainen joutuu nykypäivänä ajattelemaan työpaikallaan myös omilla aivoillaan :). Herää kysymys siitä, onko työilmapiiri sinulla huono ja oirehdit sen vuoksi vai ovatko tunteesi avokkiisi väljähtyneet ja syytät nyt omaa stressiäsi hänestäkin johtuvaksi, vaikka se lopulta sinusta itsestäsi johtuisikin?

Ette kai te kahden hengen taloudessa joka päivä pyykkiä pese (kone muuten pesee ne, ei tarvitse muuta kuin laittaa pyykit sisään ja pesun jälkeen ripustaa narulle), siivoa tms.? Vai onko asia lopulta niin, että sinä olet luonteeltasi enemmän pedantti pilkunviilaaja, avokkisi taas tyyliltään boheemimpi ja huolettomampi ja se jurppii sinua? En oikein usko, että avokkisi voisi olla noin valtavan sottainenkaan ihminen, että joutuisit korjaamaan jälkiä perässä, kuin pikkulapselta.

Koeta rentoutua ja olla läsnä tässä hetkessä ja nyt ... kun on jatkuvasti kireä, kuin viulunkieli ja räjähdysalttiissa mielentilassa, kuolet vaan ennen aikojasi johonkin sydänvaivoihin. Joten relaa ihan oikeasti mies, nyt on jo korkea aika! :)

millaisia nössöjä nämä nyky äijät (lue kotivalot) on. Ensi alkuun annat sille sohvaperuna akallesi potkun persiille ja viskaat sen roippeet perään. Sitten menet johonkin oppiin missä miehiä tehdään. Jos sinussa edes ainesta siihen.

Nyt itseäsi niskasta kiinni ja anna kotona sotkun olla, kokemuksesta olen huomannut ettei se karkaa yhtään mihinkään, eli odottelee kiltistä siivouspäivää. Ja nakkaa se avovaimo pihalle jos ei osaa jälkiään siivota. Kerran pari viikossa riittää ja kahdelta aikuiselta ei tule niin paljon pyykkiä, että joka päivä pitää pyykätä.

Lukiessani kirjoitustasi tuli mieleen, että miten kaksi aikuista ihmistä saa kotinsa siihen kuntoon, että pitää siivota ja järjestää sekä pestä pyykkiä koko ilta?
Minulla on kaksi lasta ja pyöritän kotia yksin heidän kanssa ja kodin joka päiväiseen järjestelyyn menee vain noin tunti jos sitäkään. Olen opettanut lapset laittamaan tavarat paikoilleen suoraan käytön jälkeen, enkä ymmärrä mieten aikuinen ei sitä jo luonnostaan osaa?
Viikkosiivuos meillä tehdään yhdessä ja siihen menee noin kaksi tuntia. Imuroin joka toinen päivä. Ruoka tehdään joka päivä kotona ja silti minulle jää aikaa vaikka mihinkä.
Joten opetelkaa elämään siivosti ja laittaman tavarat ja pyykit paikoilleen heti. Eikä kasat niintä pitkin nurkkia.
Aloita elämä!!

JATKA SAMAA RATAA NIIN HYVIN MENEE. SULLA ON RAKASTAVA AVOVAIMO.

tehdä kotitöitä niin tunnollisesti? Töissä käy huonosti, jos sluibaa, mutta kotona relaksaatio johtaa vain siihen, että pyykkivuori kasvaa ja muutama pölypallo kerääntyy nurkkiin. Myönnän että olen porsas, mutta en juuri koskaan stressaa työn ulkopuolella.

Painin ihan samojen ongelmien kanssa... Kun tietäis itsekin mikä ois avuksi, ja miten sais toisen elämään hieman ryhtiä ja asennetta!

tilaa ja jos ei tajua tilata jotain muutosta itselleen niin saattaa se kulho sinullakin täyttyä. Stressiä kyllä saa jos sitä tykkää kerätä, niin töissä kuin kotonakin. Tuo että joudut miettimään töissä ja pähkäilemään ei edusta mitään mainitsemisen arvoista uutta, kaikki työssäolijat kortensa kekoon kantavat. Jos työ ahdistaa eikä se suo hetken rauhaa ja vaihtelua, keskustele työnantajasi kanssa työnkuvastasi ja ellei sieltä löydy helpotusta, vaihda alaa. Miksi janota stressiä??? On varmasti töitä ja harrastuksia joissa mielesi lepää, mikset suuntaa sinne? Ei ole helppoa vaihtaa alaa, no ei ole mutta ei tuollakaan menolla pitkälle mennä. Kotiolot stressaa ja vielä lapseton pariskuntakin olette, ihan hölmöjä puhut. Taidat kärsiä mielikuvituksen puutteesta ja kenties muustakin puutteesta. Meet heti huomenissa kotiin erotiikkakaupan kautta ja ostat emännälles oikeen riettaan sexyt kotiapulaisen tamineet, niin johan se alkaa naisväkeäkin siivoominen innostaan, sikäli kun sulla on harjanvartta hälle ojentaa. Saatte molemmat puhtia arkeenne ja mielekästä yhteistä harrastetta, niin ja pahoin pelkään että stressivapaata toimintaa. Asuja , asentoja ja siivouskohdetta sekä -tekniikkaa vaihtelemalla voi muuten siivota muullonkin kuin lauantaiaamuna.

Kokeilisit nyhverö jotain etkä valittas, monella muulla ei ole edes työtä, eikä nekään täälä stressiään kitise.

ensimmäiseksi tosiaan että "olen mies". Valehtelu ainakin käy luonnikkaasti, akkalaumakaan ei tuollaista itkuvirttä suustaan päästäis. Stressiä, mitä syötävää se on????? Mies, bbuuuuuaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhh, päivän paras.

Itse olen yksinhuoltja jolla ad-hd lapsi,töiden jälkeen haen lapseni hoidosta ja illat eivät ole tosiaankaan helppoja kun teen ruokaa kaupassa käynnit jne.Harastuksey ym.Ja minä en valita ettei ole omaa aikaa,sitäpaitsi olet huonosti kasvattanut akkasi.Kyllä minäkin joskus kaipaan omaa esim.v-loppua vapaata mutta en sitä saa enkä ole saanut muutamaan vuoteen .En silti marmata,kun ei edes pojan äiti halua poikaansa kylään.

Kyllä on ihme valittajia,aikuinen mies,hyvä neuvo jätä kotityöt vähemmälle,ei ne sieltä mihinkään karkaa,toiseksi aikaa tuntuu löytyvän valituksille keskustelu palstalle,keskustele mielummin avopuolisosi kanssa koti töistä,pistä akka siivoamaan ja itse sohvalle olut pullo käteen ja telkkari urheilulle,jos akka kitisee pane vaihtoon..

ootko ihan nössö?? mee paskiainen aikasemmin nukkuu ja herää vähän enne töitä ja juo kaljaa (kossuki käy)
ja osta uus koti. biletä joka toine vikko ni stressi l'htee helvettiiin

Sinun ongelma ei ole ne kotityöt.
Vaikka ämmä sotkisi miten, niin en usko että sulla menee koko iltaa siinä.
Vaikka mulla on kolme pientä lasta niin ei siinä hommassa mene tuntia pitempään.
Sinä olet vain väsynyt ja masentunut!
Syytät pahasta olostasi avovaimoasi.
Hankit tietokoneen, mutta et ehdi(jaksa?) tehdä sillä mitään.
Neuvo, älä stressaa. Kumpi on tärkämpää, pikku sotku vai sinun mielenterveys?

Tässä on oikeasti kyse siitä, että teillä on tosi erilaiset siisteyskäsitykset. Ja varmaan myös siivous/kotihomma työtavat. Esim. minulla oli silloin joskun äiteen kanssa asuessa mahdoton käsittää miksi pitää siivota, kun on jo valmiiksi siistiä. Toisaalta olin sitten aian järjestelmässä komeroita, kun äiti vaan tunki niihin tavarat pois silmistä.

Itse olen kamala possu, samoin on mies, siis puhdasta, mutta ei sitä näe sen kaiken tavaran alta. Esim. eilen imuroin ja pesin lattiat ja hinkkasin keittiön vessan ja jo illalla oli taas sohva täynnä tavaraa, keittiö näytti siltä kuin meitä asuisi kahden ihmisen sijaan kaksitoista mukia sun muuta oli jokapaikassa, meikki pöytä oli ihan hirveä. Joten siistiä meillä pysyy noin 30min.
Mutta sitten kun siivotaan, niin minulla ja miehellä on ihan erilainen tapa siivota. Hän vain lähtee imuroimaan, välittämättä tavara vuoresta lattialla. Ei siivoa maton alta, yms. Minusta, jos jotain tehdään, tehdään se kunnolla.

Neuvoksi puhuminen puolison kanssa ahdistuksesta. Sovitte vaikka sinulle "oman paikan" esim. sohva pöytä tai tietokonealue/-huone, minkä puolisokin lupaa pitää puhtaana omista jutuistaan. Varaa aika, jonka sinä ja puoliso molemmat käytätte päivässä siivoamiseen, esim. puoli tuntia. Kyllä siinä saa kämpän imuroitua, tiskit tiskattua ja pyykit pestyä kahden ihmisen voimin, vaikka sen tekisi edes joka toinen päivä. Älä stressaa siisteydestä niin paljon.

Liity kuntosalille ja pyydä siellä ohjaajaa tekemään sulle ohjelman. Käyt treenamassa kolme kertaa viikossa silloin kun sinulle sopii niin pannu pysyy kasassa kun saa purkaa paineet puntteihin. Salilla käyntiä on siitä mukavaa puuhaa ettei sen kanssa tule lisä stressiä että ehtiikö johonkin ohjattuun harrastukseen tiettyinä kellonlyöminä.

Sulla on rankkaa! Minä yksinhuoltajana teen myös normaali duunipäivän SEKÄ
hoidan ostokset,
laskut,
ruuanlaiton,
pyykin,
siivouksen,
yhteydet kouluun,
auton huollon,
kuskaukset harrastuksiin,
yhteydet sukulaisiin,
katson lapsen läksyjen perään,
ulkoilutan koiran,
käyn vanhempain illoissa,
osallistun taloyhtiön talkoisiin jne
ja kyllä minulla on "ihan omaakin aikaa".
Tapaan myös ystäviäni, ulkoilen, käyn leffassa, salilla, marjastan, katson televisiota ja luen.
Enkä vingu pienistä!!!!

Mikä pakko sinut ajaa siivoamaan. Jätä joskus jotain tekemättä ja relaa. Anna vaimosi siivota.
Itse olen kouluikäisen pojan yh-isä. Ei meillä aina hirmu siistiä ole mutta rojuihin ei sentään kompastu.
Usein töiden jälkeen kun läksyt on tehty ja syöty jotain niin jätämme vaan jonkun siivoushomman tms. tekemättä ja lähdemme ampumaradalle, ongelle tai korjaamaan mopoa. Laitellaan jotain yhdessä. Se on mukavaa ja hyvää stressinpoistajaa. Kyllä tiskari selviytyy vaikka siellä olisi muutaman päivän vanhoja astioita. Imuri imee samalla suuremmatkin pölyt kuin pienemmät ja samassa ajassa.
Ei ihmisen tarvitse pystyä kaikkeen.

Olin ohan samassa,tilaantessa tein 3 vuoro työtä.Ja kaiken kotityöt,lapsia oli 5kpl parhaampaan aikaan.sillä seuraumuksella,että pää ei enää kestänyt kun sairastuin, sain potkun persuksiin ja ero.Että sellaisia,nyky naiset on.Voimia sinulle,tiedän että se on,pelkkää h....tiä

Eikös sitä osata puhua asioista..tehtävistä? Meillä selkee jako .se jolla aikaa se tekee.Isommat hommat jaetaan.Jos taloustöissä nyt niin isoa onkaan.mistä ei nainen selviä.Toiset miehet kyllä mahdollistavat sen ettei vaimon tarvitse tehdä mitään..et turha valitella..

ite oon kasvattanut 3 muksua maailmalle ja kaikki vakituisissa töissä .Heitä se laiska akkas ulos . jos ei tee omaa osuutta koti töistä.

...lukea kirja: Miehet ovat marsista ja naiset venuksesta.
Se kirja avaa paljon omaa ymmärrystä miehistä ja naisista.

on mielestäni tässä se, että kahden liian erilaisen ihmisen on ihan turha jatkaa yhdessä eloa. Tosiaan kannattais miettiä olisko helpompaa erota ja ottaa sellainen puoliso jonka kanssa arki on helpompaa. Tuolla tyylillä ei todella kannata hankkia lapsia, täydellinen perhehelvetti ois edessä. Kunpa pariskunnat tajuais pohtia asioita vähän pidemmälle jo seurusteluaikana ennen kihlautumista ym että onko heistä pariskunnaksi ollenkaan jos vielä hankitaan lapsiakin. Parhaimmillaan puolisot täydentävät toisiaan ja jakavat saman arvomaailman. Jos jokapäiväinen arki on liian raskasta toisen kanssa, miksi hukata elämäänsä sellaiseen..

Mulla oli sama kohtalo ... Akka vaihtoon. Tämä mun avokko ei ees koskaan oppinu ymmärtämään miksi kärttyilin ja mussutin sille, että vois tehä jotain kotona. Hän vaan selitteli, että hänellä on rankka työ ja nyt on vapaa-aikaa (illat ja viikonloput). Missä on mun vapaa-aika.. niipä.

No vaihtoo meni. Itseasiassa täällä Suomes on niin vaikea saada hyvää muijaa enää nykysin, että mä muutan täältä pikkasen lämpimämpään maahan töihin :) Sen verran monta tapausta on tullut käytyä läpi ja aina jotain, jos ei laiskuutta ni sitte ollaan mustasukkasia tai läheisriippuvaisia, ettei omasta elämästä tuu mittää.

että oletteko muuten vain yhdessä vai onko tunteita enää toisianne kohtaan?jos kotona olo tressaa ni et voi laittaa sitä vain sen syyksi että olet uupunut töistä,kotitöistä ja siitä ettei sinulle jää aikaa muuhun!!tuo että kotona olo tressaa ni kertoo kyllä paljon muutaki...oletko miettinyt mitä oikeasti haluat elämältäsi?nyt kantsis sitä alkaan miettiin....yksinkertaista eikö totta?kun ei ole lapsiakaan siinä "vielä" jaloissa vonkumassa perääsi...muuta omaan asuntoon ja jätä avosi huolehtimaan omasta huushollistaan!näin voit ottaa itsellesi aikaa,siivoat koska haluat,harrastat mitä haluat ja kukaan ei ole sinua huutelemassa nukkumaan,mikäli et sitten vahingossa ottanutkin avoasi mukaan asumaan.alkoholia en sotkisi tähän missään muodossa.

Oikeesti. Mitä sä sitten hinkkaat siellä kämpillä kun teitä on vaan kaksi? Tiedän, että nainenkin saa sotkun aikaiseksi. Omaan kavereissani oikeita sottapytty naisia, mutta he eivät sitten pese edes hampaitaan että se lähtee sieltä asti. MUTTA asiaan. Olen 2pienen lapsen yh. Teen täyttä työpäivää ja hoidan kaiken yksin 24/7. Ja silti mulle jää vapaa-aikaa. Koti on aina siivottuna, pyykit pestynä, kaupassa käyty, kaapit järjestyksessä jne. Mitä kummaa sinä siivoat? En pysty ymmärtämään. Mitä jos jätät naisystäväsi ja tuut meille? Oispas luksusta. ;)

Tosi asia on se että sillä siivoomisella sinä väistelet nyt jotakin. Sillä siivoomisella sinä koitat päteä vielä kotonakin ja siirtää ajatuksia pois siitä mikä on syy sille kaikelle. Eikö työsi olekkaan mielekästä, parisuhde todellakin hiertää tassussa, tai sitten sinä olet vaan saamassa kunnon burnoutin! Mene ihmeessä työterveyslekurille ja hae lepo saikkua ainaki kuukauden verran. Vaikka kuvitteletkin olevasi korvaamaton työpaikallasi, ei sitä ole..aina on joku joka tekee sinunkin työsi.(paitsi jos olet yrittäjä) Anna itsellesi lupa vain olla. Muista mitä on ottaa rennosti. Älä kanna syyllisyyttä pyykkivuoresta, likasista astioista. Mene kotiin, anna suudelma naisellesi ja rojahtakaa sänkyyn kummatkin oman kirjan kanssa. Ne kaikki muut kerkee sitten vaikka lauantaina ja sunnuntai jää vielä vapaaksi nauttia parisuhteesta ja tekemättömyydestä. et ole huonompi ihminen vaikka koti ei aina olisikaan ok. Ja muista, ei kukaan sinua vaadikkaan pitämään ohjia käsissäsi. sinä itse olet ominut itsellesi sen roolin. Siitäkin pääsee irti. Askel kerrallaan!

kuulostaa ihan naisen arjleta tuo sinun arki.Mulla ainakin on ensin työpäivä ja sitten toinen työpäivä kotona....tai ensin työpäivä kotona ja sitten työpäivä töissä.
Johtuu siitä että puoliso ei osaa,ei ymmärrä tai jaksa tehdä kotitöitä.

Että näin...

Palkkaa siivooja. Pientä on siivoaminen jos avovaimon jälkiä pitää siivota. Eikö aikuiset ihmiset kykene itse huolehtimaan jäljistään. Pistä tietsikka pois ja lähde hiihtämään, kyllä siinä rentoutu, ei ne kotiaskareet mihinkää karkaa. Turha syyttää avovaimon sotkuja jos työasiat tökkii. Kannattaa mennä sänkyyn jos avovaimo huutelee, ei se kauaa huutele jos kotityöt on kiinnostavampia kuin hän.

Lähde lipettiin, ennenkuin palat loppuun, naiset eivät välitä kuin itsestään, kunhan heillä on hyvin, miehistä ei väliä. Uusia ukkoja norkoilevat jatkuvasti.

Kyllä sulla on rankkaa voi hellan lettas t. neljän alle 3 vuotiaiden iskä ps. vaipparoskiksen tyhjennys on päivän kohokohta, jos sen saa tehdä yksin!

on aikaa,ei sterssiä tosin rahhoo sais olla enemmän,mutta aikaa on harrastaa.

sinun ajankäytöstäsi? Kuka pakottaa tekemään joka päivä monta tuntia kotitöitä? Miksi?
Lähde reippaasti ulos ja liikkumaan. Saat luultavasti lisää energiaa. - Hyviä ohjeita olet saanut paljonkin, mutta vain sinä itse voit päättää ja vaikuttaa. Pistä piiskuri kuriin ja etsi iloa elämääsi!
Toivotan Sinulle voimia ja päättäväisyyttä muuttaa ne asiat, joihin muutosta kaipaat! Sinä olet tärkeä ja terve itsekkyys on hyvä asia.

Jos avokkisi tosiaan sotkee paikkoja eikä tee omaa osuuttaan kotitöistä, niin etkö nyt saa sen vertaa suutasi auki että keskustelisitte yhdessä asumisenne säännöistä ja ehdoista? Ellei muu auta niin sanot selvästi että siivotkoon jälkensä tai muuttakoon muualle. Eihän nyt aikuisen jälkiä tarvitse kenenkään jatkuvasti siivota ja siitä itselleen hermoromahdusta hankkia.

Mutta viisi tuntia joka ilta? Hammasharjallako sinä jynssäät lattialistat päivittäin ja käyt pölyhuiskun kanssa jokaisen kirjan ja taulun läpi? Vaihdatko lakanat päivittäin? Vai miten ihmeessä saat kotitöihin kulumaan noin tolkuttomasti aikaa?

Vaikka avokkisi olisi millainen porsas ja sinä siisteysfriikki, niin ei sitä sotkua oikeasti voi olla noin paljon. Kyllä vika on nyt ihan vain sinun omassa päässäsi. Sinä olet kehittänyt tuon siivoushysteriasi ihan itse. Ei se avokkisi kauan viitsi huudella sinua nukkumaan ja muutenkaan katsella riehumistasi. Sitten huomaat tulevasi tyhjään kotiin joka päivä ja suorittavasi sen saman viiden tunnin luuttuamisurakan. Mutta kyllä sinä sittenkin keksit jonkun muun jota voit syyttää omista valinnoistasi.

Hakeudu hoitoon. Tarvitset oikeasti ammattiapua.

Määritteleppä kannaltasi "siivo huusholli", nimittäin tuon määritelmän sisältö ei ole alkuunsakaan selvä. Itse olen kasvanut kodissa, missä pölyallergian vuoksi valittiin jopa tekstiilitkin sitä silmällä pitäen; esim. kangassohvia ei saanut olla vaan piti olla nahkaa, joka on helppo pyyhkäistä pyyhkeellä. Ei saanut olla lattiaan asti ulottuvia tekstiiverhoja, ei kukkivia kukkia, ei villamattoja. Kodissani siivottiin kerran viikossa, imurointi, luutuaminen, matot ulos jne. tehtiin tuolloin. Allergiakodin PITÄISI olla riittävä suositus PUHTAASTA kodista, koska se on määritelty LÄÄKÄREIDEN taholta.

Kumma kyllä, joissakin kodeissa pannaan vielä paremmaksi; ystäväni kodissa sairaseläkkeelle jääneellä äidillä ei näyttänyt muuta kuin aikaa olevankaan, joten rouva imuroi, pyyhki, pyykkäsi, leipoi, sumutteli huonekasvit ja ties mitä JOKA IKINEN PÄIVÄ. Kysymys kuuluukin nyt, oletko kenties neuroottinen sen oletetun puhtauden kanssa? Näitä ihmisiä nimittäin löytyy. Liika puhtaus ja kuuraaminen on tasan yhtä tympäisevää kuin sekaisuus, kuten olet varmasti vapaa-ajanpuutteen muodossa nähnytkin, joten relaappa vähäisen tai hanki siivouspalveusta apua.

Tiedän toki, että joissain edustus-tip-top-perheissä, missä lapset ovat kuin näyttelyesineitä, ihmisten arvostusta mitataan kodin kunnon perusteella. Kämppä sekaisin ja siivoton (= yhdet housut lattialla ja pöydällä pari kirjaa) on selvä merkki alemmasta sosiaaliluokasta. Tiedän nämä ihmiset, joten jos vaimosi on sellaisen erehtynyt naimaan, voin varmasti sanoa, että liittonne päättyy ennen pitkää täysin ulkokultaisiin seikkoihin, mutta minkäs voit kotikasvatukselle. Siivousrutiinit ja sosiaalinen kasvatus on näissä perheissä kyllä hoidettu tappiinsa, mutta tunnetason kylmyys hyytää luita myöten.

itse olen jo kaksi kertaa asunut sellaisten kanssa ja sit jouduin tekee päätöksen jota en täysin suosittele mut mulle koti ja siisteys on kaikki kaikessa niin kerran ei akka sitäkään hoitanut kun olin töissä niin lopetin työt että oisin onnellinen ja siistissä kodissa---no akkahan sit lähti ku ei ollu rahaa enää merkki vaatteisiin mut tyytyväinen olen vieläkin päätökseeni koska siinä mitattiin rakkaus-sellaista ei näköjään siinä ollut nii mulle kävi siis hyvin---jaksamisia vaan sulle ja yritä puhuu tuosta ja varovasti!!itse yritin mut sain vaan haukut

Minulle kävi samoin kuin sinulle. Tajusin erään aamuna että en jaksa tätä enään. Olen ollut koko päivä työssä koko ajan, kasvatin lapset hoidin kodin. Ajattelin että kun lapset kasvaa isoksi niin saan omaa aikaa, mutta näin ei käynyt. Olin upeassa liitossa mutta toinen ospuoli ei vaan huomannut että kotona olisi hommiakin eikä nalkuttaminen kuulu tapoihin. Väsyin niin että en jaksanut enään kiinnostua mistään, aloin ahdistua toisen läsnäolostakin. Päätin että jos tämä on tätä loppu elämä niin kiitos ei. Otin avioeron muutin asumaan yksin, Löytyi omaa aikaa ja tavarat ovat siinä mihin ne laitan.Olen niin onnellinen nyt jaksan hoitaa työni ja tehdä vapaalla kaikenlaista. Vaikka vain välillä nukkua kun on ollut raskas päivä, olen onnellinen vaikka ratkaisu ei ollut helppo. Jaksamista

Olen tullut siihen tulokseen, että me ihmiset itse luomme elämisen standardit, jotka voivat pitää meitä kuristavassa otteessa. Olen työssäkäyvä (lukion opettaja) ja päiväni ovat melko vauhdikkaita ja toisinaan stressaaviakin. Vaimo myös melko vaativassa suunnittelutyössä sekä luottamustehtävissä useina iltoina. Lisäksi meillä on kolme erittäin voimakastahtoista pientä lasta, joita viedään päivittäin hoitoon ja kouluun ja joista kahta pitää opastaa ja auttaa aivan kaikessa (wc-käynti, syöminen, vaatteiden vaihto, riitojen selvittely yms.) Tämän lisäksi teemme päivittäiset rutiinit (ruoat, kaupassakäynnit, siivoamiset ja pyykinpesut sekä remontti.yms).

Itselläni oli joskus aika, jolloin koin, että tämä kuuluisa ja paljon haluttu oma aika oli kokonaan poissa. Ajattelin, että minua oli huijattu/elin itsepetoksen vallassa kun olin tällaisen elämäntyylin mennyt valitsemaan. Lopulta oivalsin, että olin yrittänyt elää elämääni omien hyvän elämän kuvitelmieni varassa, joihin kuuluivat ihanat lapset, kevyet työt ja kotityöt, harrasteita ja ystäviä. Onnellisuus tulikin, kun suostuin katsomaan todellisuutta silmiin sellaisena kuin se oli ja päätin elää päivän kerrallaan kaikkine tehtävineen. Minun omaa aikaani (ts.elämääni)on arki kaikkine tehtävineen. Lapset tarvitsevat minua joka päivä. Miten niin se ei ole minun aikaani? Käytännön elämä ei ole muuttunut nykyisin miksikään. Sen sijaan mieltä painava oman ajan haaveilu on poistunut ja tilalle on tullut tyytyväisyyttä. Kummallisinta kaikessa on se, että nyt minulla on omiakin harrastehetkiä viikoittain. Saat sen, mistä luovut.