eli terkkari punnitsi mut muutaman kuukauden tauon jälkeen taas ja olihan se paino pudonnu 46 -> 42, ja nyt pitäs alkaa taas käymään punnituksissa. en halua. enkä varmana halua lihoa. äitille ei saa kertoo. miten voi huijata punnituksessa? vedenjuonnin kuulemma terkkarit voi huomata aika helposti. mitä pientä ja painavaa vois laittaa taskuun?
muita vinkkejä?
muita vinkkejä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos pystyt, niin syö ennen tarkastusta esim. jotai suolasta nii kertyy nestettä mukavasti, arvioisin et paino vois nousta jonku kilon jollei enemmänki.. Eri juttu vaan, et onko tarpeeks selkärankaa vetää jotain sipsei naamariin, vaikkakin siitä juuri noita nesteitä vaan kertyy ja väliaikaisesti paino nousee. Mut sit jotku metallihässäkät taskuihin, en nyt kyllä keksi oikein mitään esimerkkiä. Mutta hädässä keinot tunnetaan ;) Jostain luin joskus että joku, joka oli punnittu alusvaatteisillaan, oli repiny kuukautissiteeseen jonku aukon, mihin oli laittanu hiekkaa :) Hiekkahan tuo kans mukavasti vähä lisäpainoa. Ja sukkiinki tai vaikka pitkiin hiuksiin saa mahtumaan kaikenlaista yllättävää. Mielikuvitusta. :)
Pakko kysyy samast aiheest viel..
Oon vähän alipainonen, bmi joku 17,5. Haluaisin kysyy et millasesta bmi:sta voi joutuu tarkkailuu? Jos terkkari EI sais tietää et joskus pulleimpina aikoina oon ollu melkei ylipainonen ja paino on siit tippunu reippaasti, ja jos oon muutenki tietty silleen et "juu, syön hyvi, joskus kiirees saattaa aamupala korkeintaan unohtuu, heh" jne.? Pelottaa tuleva terveystarkastus ku se täti ottaa siel ihan varmasti painon ja pituuden... mut ei tää mun bmi mikää niin alhanen kyl oo et pitäis nipottaa. No, mitä te muut sanotte, en kai joudu mikskään terkkarin silmätikuks?
luulen, et se riippuu ihan siitä, paljo oot pudottanu painoa. ja jos oot sitte sillee "no halusin vaan pari kiloo lauhtua ja en aijo enää laihuttaa.." nii ei se ehkä niin hirveesti ala epäilee ja sillee, mut riippuu varmaan ihan terkkaristaki. mun bmi oli kait jotai 16 sillon ku lopetettiin tarkkailu viimeks. en sillon ollu anorektikko, mut oon vaan aino ollu laiha ja äitiki on, nii se on geeneissa. ja sillon viimeks olin ihan, et joo nyt pitää lihoo ku terkka käskee, ja ei mua haitannu lihoo. nyt haittaa.
jos en nyt muuta keinoo keksi, nii lihotan varmaan sen verran, et pääsen pois tarkkailusta. viiskyt on se raja. jos se vielä 48 kg kohalla valittaa, nii käsken sen haistaa *itun ja en enää mee sinne ja haastan oikeuteen tai jotai, jos se soittaa äitille :D
en haluais kylläkään ees tohon 48. jos sille kelpais, et nousis ees 45 ja sit se antais olla ja uskois, et lihon vielä, nii oisin kyllä kiitollinen ja helpottunu ja laihuttaisin takas. mut kaikista paras ois, et ei tarvis lihoo ollenkaan.
Heippa hei, oon tämmöinen muutaman vuoden anoreksiaa sairastanut tyttönen, ja mulla on todella hyvä keino terkkarin huijaamiseen. Kukaan ei oo huomannut. =)
Täytä rintsikat "toppaustaskun" kolikoilla tai kivillä, ja johan paino näyttää korkeammalta. Housut terkkari voi käskeä ottamaan pois, mutta ei se kyllä rintsikoita käske. Myös hiuksiin on hyvä tunkea jotakin, jos on paksu tukka ja sen on nutturalla tai ponnarilla.
Kylläpäs olette vallan kekseliäitä tyttöjä. Voi yrittää juoda ja syödä suolaista. Voi tietysti tunkea liiveihin hiekkaa ja kiviä, muttä ketä te sillä huijaatte. Tämähän on itsestään selvä juttu ja tuttua kaikille terkkareille ja paljastuu kyllä ennenpitkää.
oisko kellään mitään ideaa, miten pääsis terkkarista kokonaan eroon? muutaku lihomalla.
Minä pääsin terkkarista kokonaan eroon, kun olin sitten niin laiha, että laitettiin sairaalaan letkuihin. En ole sen jälkeen terkalla käynyt. Ja se johtuu myös siitä, että pääsin sairaalasta vasta lukiossa, eikä sitten ollut enää kouluterkkaria. punnitukset hoidettiin nuorisopsykiatrian poliklinikalla.
tappamalla terkkari.
Kirjoituksestasi tulee mieleen muutaman vuoden kitumiseni, kun kävin punnituksissa siellä sun täällä. Yritin huijata juomalla etukäteen ja tankkaamalla vähän ennen punnitusta. Joskus taisi olla kivikin taskussa... Sairasta. Ajatteln nyt, kun olen osastohoidossa ja toipumaan päin. Miksi huojasin itseäni vuosien ajan, vaikka luulin huijaavani vain muita. Nyt saan onnistumisen tunteita kun painoni nousee edes muutaman sata grammaa viikossa, mutta painon nosto ei ole helppoa. Teen todella töitä! Voi kun olisin ymmärtänyt edes hieman aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Loppujen lopuksi olin niin poikki sekä fyysisesti että henkisesti. Tuntui etten nauti enää mistään ja ruoka sekö liikunta pyörivät vain mielessäni. Edelleenkin nämä asiat vievät turhan suuren osan ajattelusatani ja päivästäni, mutta se on tässä vaiheesssa luonnollista. Voi , elä huijaaa itseäsi. Jos laskeudut enää yhtään porrasta alaspäin, niin rappusten nousu tuntuu joka askeleelta vain rankemmalta. Itse selvisin vielä ilman letkuhoitoa, mutta osastolla olen jo neljättä tai viidettä kuukautta. Anoreksia on kavala ja hiipii pikkuhiljaa...
Kirjoituksistanne huomaa, että monilta teiltä löytyy selviä viitteitä syömishäiriöhin. Miten teidät saisi vakuuttuneiksi siitä, että kyseessä on erittäin vaarallinen sairaus? Kuten muistelija1:kin kirjoitti "anoreksia on kavala ja hiipii pikkuhiljaa", pitää täysin paikkaansa. Fyysisten ongelmien lisäksi syömishäiriö (alkaa) vaikuttaa korvien välissä. Koko elämä kärsii / menee pilalle. Terkkaria voi yrittää hetken huijata, mutta ennen pitkään totuus tulee selväksi. Kannattaa ottaa oma elämä haltuun. Alipainon ylläpito tuntuu syömishäiriöisestä siltä, että hallitsee omaa kehoaan, mutta se on tosi asiassa päinvastoin. Ennen pitkään syömishäiriöistä kohtaa vakavat sairaudet, jotka voivat johtaa kuolemaan, tai sitten voidaan saada sairaala- ja elämäntapahoitoa, josta tulee olla erittäin kiitollinen. Nämä ovat erittäin raskaita prosesseja sairastuneelle itselleen sekä läheisille. Terveyttä tulee haalia kaikilla elämän osa-alueilla, jotta elämä tuntuu mielekkäältä eikä jokapäiväinen murhe ole oma paino. Huomautan vielä kasvavan nuoren BMI voi olla luonnollisesti alhaisempi kuin aikuisen, mutta kannattaa ottaa vakavasti terkkarin puheet, neuvot ja ohjaus, jos hänellä on aihetta antaa sellaista. Jokainen ihminen on kuitenkin vastuussa omasta itsestään loppupeleissä. Nuoruuden ajattelemattomuus ja tietämättömyys voi ikävä kyllä olla vahingollista kehityksen ja kasvun kannalta. Toivon, ettei painonseuranta ja sen laskeminen kovin alhaisiin lukemiin ole kenenkään pääprioriteetti elämässä, vaan onnellisen elämän tavoitteleminen.
Terkkari sai mut kiiinni,voi että kun inhoan sitä akkaa!!!
JOS SAI, NIIN HYVÄ!
T i e d ä n että on turhaa puhua teille mitään. Tiedän sen niin karvaasta omasta kokemuksesta. "Sain" sen ihanan anoreksian!! Ihanaa!!! Paino 33 kg/168cm!!!
Ihanaa!!! Olen laiha, kaunis, seksikäs kadehdittava!!! ..vai olenko..???
JA V...TUT!!!!
Nyt pelkään kuolemaa, pelkään niin!!! Herrajumala miten pelkään! Ja miten olen tuhonnut itseni ja elimistöni?! Mulla on ollut murtumat molemmissa nilkoissa, oikean käden kämmenluut murskana, vasemman käden pikkusormi murtui muutama viikko sitten, eikä meinannut luutua enää... Luultavasti murtumia selkänikamissa koska kipuja siellä...
Turotukset vaivaa, siis elektrolyytit p..seellään. Sydämen rytmihäiriöt, välillä jopa kivuliaita. Muisti mennyt, keskittymiskyky pyöreä 0. Vatsavaivat, ummetus.
Tukka lähtee, mennyt kovin ohueksi. Kynnet hajoaa. Iho on keltaisen harmaa, kuiva. Mikään rasvaus ei auta. Fyysiset voimat mennyttä, lihasheikkous todella huomattava. Huimaus. Kaatuilu > johtaa murtumiin. Mitä vielä haluat tietää!?!!?? Mutta turha puhua. Jatkat valitsemallasi tiellä kunnes olet kuin minä, tai kuolet ennen sitä. Se on sinun valintasi.
Haluan vain sanoa, että mitään glamouria tässä ei ole. Tämä on helvetti maan päällä. Tai pahempaa.
Nyt otan avun vastaan. Itken ja pelkään. Kukaan ei voi taata että selviän, mutta yritän kaikkeni! HALUAN ELÄÄ!!! Paino on nyt 38 kg. Näen peilistä valtavan sinivalaan, läskisen kasan. Silti minun on taisteltava jospa vielä saisin edes jonkinlaisen elämän! Voi anna mun saada edes jonkinlainen elämä!!!
6 vuotta ollut tuo paino 33-38kg. Mahdanko saada sen enää korjattua!!??
Todella hyvä puhe edelliseltä tyypiltä!
Hei vaan kaikille !
Itsellä on sama ongelma. Vielä n.puol vuotta sitte painoni oli suunnilleen 54kg , ja nykyään se on 47-48.5gkg päivästä riippuen. Pituutta minulta löytyy 168cm. Onko minulla pelkoa joutua "tarkkailuun" ? Oon miettinyt tätä kauan ja pelkään tulevaa tarkastusta yli kaiken :-----((
Itse jouduin "tarkkailuun" kun painoin 50. Lähtöpaino oli 63, mutta niin "isona" tämä terkka ei ollut minua nähnyt, oli uusi koulu ja hän näki minut käytävällä ja ehdotti punnitusta. Siitä se sitten lähti. Ja se pituus on 168. En tiedä miksi, mutta on aina sanottu laihaksi vaikka painoin tuon 63. Sain kuulla päivittelyjä olemuksestani! Ehkä se johtuu jotenkin ruumiinrakenteesta sitten?
No, sitten alkoi punnitukset, terkka sanoi että just ja just voidaan se 50 kg hyväksyä mutta ei tippaakaan alle sen. Se oli mulle signaali: olet läski!
Siis laihduttamaan; 46 kg > terkka ja koululääkäri lähettivät syömishäiriö polille (en asu Suomessa joten täällä on eri systeemi kun siellä). Oli just kesälomat alussa ja siellä polilla sanottiin että hoito alkaa 2 kk päästä. Minä kotiin laihduttamaan ja syksyllä painoa 38. Passitus sisätautiosastolle, sieltä suoraan osastolle sh-yksikköön.
Oli mielestäni virhe siinä, että h e t i tuossa 50 kg painossa ei otettu tiukkaa otetta vaan jäätiin odottamaan! Jos olisin siinä vaiheessa tullut pysäytetyksi, olisi ehkä tältä kauhealta tuskalta säästytty? Miksi ylipäätään odotetaan, ei tyttö/poika joka on jo sairastunut/sairastumassa kuuntele, ota todesta! Ainoa asia mikä päässä pyörii on laihtua laihtua!! Ei saisi jäädä odottavalle kannalle ja vain "tarkkailla", Ja olisihan se suuri säästö, niin rahallisesti kuin mikä tärkeintä inhimillisisltä tuskilta!!
Ja se paino nyt? Tänä aamuna 38,6. Hoito jatkuu, anoreksialla rautaote...
Miten käy? Kuka voittaa, mene tiedä... Kuolemaa pelkään nyt kuin hullu! Kauhea kuolemanangsti päällä!
Tuonenkello//kuinka pitkä olet?Minkä ikänen. Ihan uteliaisuuttani...
Ikää 19 syyskuussa. Pituus 168cm.
Vedä vihtu päähäs ja leiki lentäjää (=
Miks kaikki tytöt haluaa olla laihoja? Pidän itseäni läskinä mut en haluu on mikää hauras luukasa :O mä haluun olla vahva.. niin vahva ettei mun ikinä tarvi pelätä yhtä ainutta jätkää! Laihuus tuottaa loppuviimeks avuttomuutta, joutuu hoitoon jne. Mut lihaksikkuus ei ikinä oo pahasta ,(no ei liian lihaksikas nainenkaan kyllä hirveän kaunista katseltavaa ole..) sopivissa määrin se on täydellisyys 😱