Hei!
Minulla on sellainen pakko-oire, et mun täytyy tarkistaa monta kertaa, et hellan levyt on kiinni ja johtojen pistokkeet pois seinistä.
tätä on jatkunut nyt noin puoli vuotta ja onko tämmösen ongelman taustalla stressi?
Mulla alkoi tää , kun mun perhe kiusasi mua ja sen jälkeen hylkäsi minut ja minulla on ollut vaikea lapsuus, alkoholismia, hylkäämistä ja jatkuvaa pelkoa.
olen nyt jo aikuinen nainen
Minulla on sellainen pakko-oire, et mun täytyy tarkistaa monta kertaa, et hellan levyt on kiinni ja johtojen pistokkeet pois seinistä.
tätä on jatkunut nyt noin puoli vuotta ja onko tämmösen ongelman taustalla stressi?
Mulla alkoi tää , kun mun perhe kiusasi mua ja sen jälkeen hylkäsi minut ja minulla on ollut vaikea lapsuus, alkoholismia, hylkäämistä ja jatkuvaa pelkoa.
olen nyt jo aikuinen nainen
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on ihana, kunhan muistaa säästää luontoa ja sähköä. Oletko kokeillut vaihtoehtoenergioita pakko-oireidesi hoitoon? Mulla pakko-oireen laukaisi fyysinen ponnistus ja jatkuvat ongelmat fysiikassa. Mun mielestä myös erilaiset maanläheiset ajatukset voisivat olla ovi tulevaisuuden upeaan sähköttömään maailmaan. Omalla kohdallani kuitenkin yleensä muistan olevani luonnonvaraisesti riippuvainen vedestä ja puhtaudesta ennenkaikkea... Miksi tuomita omia pakko-oireitaan? Ehkä eläimellisyyden takia, entä muiden?
Sairaalassa on monia kummallisia asioita, jotka saattavat peilautua elämään sairaalloisella tavalla. Harvoin niistä tehdään pääomaa, kuten vahingossa jotkut tarinapäissään ajattelevat tai toimivat tekojensa mukaan. Siksi tämä on täällä henkinen mielenterveys ja lapsenkasvatuspalstalla, siis kuinka menetellään? On tahallaan aiheutettuja pakko-oireita, kuten alitajuntainen ja piilotajuntainen mainonta, tai tahattomia kuten migreeni. Tämä on hyvin avarakatseinen ajattelutapa oikeasti olemassa olevasta ongelmasta. Suojautuminen ei auta
On ekologinen teko, Entä tämä, jos sun kasvoillasi juoksee muurahaisia, mitä sitten? Nämä ovat pakko-oireisen häiriön hoitoon tarkoitettuja kommentteja. Mun kasvoillani ei enää juokse muurahaisia, ne ovat tällaisen paskan saastuttamat ja vain Fairy Tale voi minut pelastaa. Se ei ole huuma, vaan humaani ihmisseura. Kuin seerumi!! Ei niinkään balsami, vaikka sekin tuoksuvaa on ja siksi ihanan viileää ja kiihottavaa.
Aivan turha siitä on muita syyttää, jos on eläinfleksio reidessä, niin sitten on. Sitä pitää vain hoitaa, eikä tehdä muille pahaa. Siksi pitää päivittää myös pakko-oireensa. Esim. lapsettomuus ja avioliitto, se on kuitenkin sosiaaliturva. Pakko-oire on myös väärä piiri ja nallekarhu, terveisin ja toivoo liittyvät läheisesti uskontoon. Autismiin taas liittyy realismin puute ja sairaalloinen puolustusvoimien etsiminen.
Why can't I, Why could I, Why should I... Pedofilia vai nalle, miksei nekku ja puhekieli?
Potilas ei saa koskaan olla nekku ja puhekieliympäristössä, yötä päivää koko elämäänsä. Se ei ole realismisairaus!! Urpo, Lempi ja äänirauta ovat ratkaisuina, joka ikiseen sairauteen, erityisesti pakko-oireisiin. Miksi pakottaa osallistumaan kristillisyyteen? Fairy Tale-lelusi ovat päivänselviä laittomuuksia diakonian takia. Sairaudenhoito ei ole sellaista. Yhtään ainutta sanaa ei katsos saa sanoa kolminaisuudesta, siihen ovat huumeet... Ei, pedofilianallena ei saa enää nykyään esiintyä, ettei potilaan tarvitse puuttua puolustusvoimien ja realismin sairauteen ja yhteenliittymään, katselemalla ja koskettelemalla, piirissä elämän ajatuksena voimakkaan ylemmän ja johtavan energiapolitiikan. Feminismi ja runoko, tämä aihepiiri on?
liitty yhteen kuten äsken saatoimme todeta. Tilata tahallaan potilas tapettavaksi, että saa työpaikan, sellaista on hoitajan arki. Vai onko se huuma & huume. Samalla selität että tämä on Fairy Tale-huume, miksi? Olet etsijä, et löytäjä, et saa siis omaa perhelahkoasi. Se on Steiner-järjestelmän virhe. Miehet eivät hakeudu hoitoalalle, kehitysvammaisten takai, ei myöskään vartiointityöhön. Miksei hakeuduttu seksuaaliterapiaan, että saatiin stepata lahkoilla "sitä" omaa perhettä, jota ei olekaan... Ollenkaan...
sun pakko-oireesi ja perhetausta aivan päivän selvä asia. se laukaisi sulle tuon vaivan. se ei katso ikää eikä sukupuolta tämä sairaus. stressi aiheutti mullekin tämän. sun pitää hakea apua ja jutellla jonkun kanssa asiasta. puhuminen on yksi parhaimmista avuista.
Pakko-oireisesta häiriöstä puhuttaisiin jos käyttäisit niiden nappien tarkisteluun useita tunteja päivässä ja se haittaisi normaalia elämääsi merkittävästi. Lievempi versio on pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, joka sekin vaatii arkielämälle aiheutuvan haitan ja paljon tarkisteluja. Muussa tapauksessa kyse on vain tietynlaisesta perfektionismistä.
Tärkeintä tässä on tietenkin oma kokemus eikä ennalta määritellyt rajat. Apua kannattaa hakea mikäli oireet tuntuvat haittaavan.
kysyjä sanoi aivan selvästi että tarkistaa usein asioita. ei sillä mitään tekemistä ole ajan kanssa. vai väitätkö että 3-5min tarkastelu ei olisi pakko-oire vaikka sen tekisi monta kertaa päivässä ja vaan se että jos se kestääkin 15min niin sitten on. hölynpölyä. hänellä on aivan selvä pakko-oire eikä tartte snobbailla jollain mitättömällä tiedolla. kannattais hakea apua nopeasti.
Kyseisistä sairauksista ei puhuta mikäli tietyt kriteerit eivät täyty. Sillä ei ole merkitystä kauanko käyttää aikaansa yksittäiseen pakko-oireiseen (riittää siis vaikka vain vilkaisisi niitä uunin nappeja, jos sen tekee kuitenkin vastentahtoisesti). Jos oireisiin kuitenkin menee aikaa koko päivän aikana vain muutamia minuutteja (tarkoitan siis ettei niistä aiheudu arkielämälle haittaa) niin mistään sairaudesta ei voi tällöin puhua. Kulunut aika ei tietenkään ole ainoa mahdollinen kriteeri, vaan myös oireiden (subjektiivinen) häiritsevyys (jonkun voisi esimerkiksi olla pakko riisuutua kaupungilla) ja/tai aiheuttama ahdistus ym.
Mutta kuten aiemmin mainitsin, niin apua kannattaa hakea mikäli kokee oireensa häiritseviksi tai haittaaviksi.
onko sulla jokin pakkomielle sanoa oma näkemys. ihan kuin sä olisit lääkäri. taidat olla joku hoitsu. ja luulevasi että tiedät paremmin asiat kuin me jotka sairastamme tätä.lapsellista puhetta
minä kärsin pakkoneuroosista myös, mutta minä olen kyllä samaa mieltä ku tuo "hoitsu",
eihän siihen tarvitse apua hakea jos se ei millään häiritse,
minullakin on nuo hellannupit, ovet ja kaikki vaivannut, esim saatan vieläkin nousta sängystä illalla ja käydä katsomassa että onko hella päällä, varmuuden vuoksi, ja ei tuo minua häiritse, sitten on paljon pahempia pakkoneuroosi ongelmia jotka häiritsevät ja joihinka tarvitsen apua.
minulla oli tyttökaveri, joka aina otti kahvinkeittimen johdon seinästä, mikään muu johto ei haitannut mutta se, se joskus muistaakseni nousi sängystäkin ylös illalla ja meni kattomaan onko johto irti, se ei kumminkaan elämää sen suuremmin haitannut, niin ei hän siihen mitään apua tietenkään hae.
tässä ei ole mitään niin jyrkkää rajaa, joko olet pakkoneurootikko tai et sitä ole, vaan raja on häilyvä, sitten on tietenkän ääripää joka tarkistelee tunnin hellanuppeja, tottakait sellainen tarvitsee apua,,