kuinka paljon joku mitättömän pieni juttuu voikin toisesta tuntuukin sit yllättävän ikävältä, niinku vaikka Nää iki-ihanat Facebook kaverikyselyt.. Enpä ollut tuota itsekkään ajatellut, ennenkuin omalle kohdalle osui.. Laitoin hyvää hyvyyttäni eräälle vanhalle koulukaverille kyselyn menemään, koska onhan muutkin luokkalaiset mun kavereihin änkenyt, niin ajattelin, että pyydänpä hänetkin mukaan remmiin.. Ja oishan se ollu kiva vaikka kysäistä, että mitä hänelle nykyisin kuuluu..
.. No hänen kuulumisensa ei näköjään minulle sitten tippaakaan kuuluneet. Toisaalta ihan sama vaikka näin kävikin, so what.. ei kaikki tahdo kaikkia sinne kaverikseen jne.. mut kyl kuitenkin jotenkin pahamieli jäi, kun pitkään mietin et kehtaanko edes kysyä jne.. Näköjään vielä kouluaikaiset paremmat tyypit vs. pohjasakka tms. asettelu on vieläkin hengissä..
.. No hänen kuulumisensa ei näköjään minulle sitten tippaakaan kuuluneet. Toisaalta ihan sama vaikka näin kävikin, so what.. ei kaikki tahdo kaikkia sinne kaverikseen jne.. mut kyl kuitenkin jotenkin pahamieli jäi, kun pitkään mietin et kehtaanko edes kysyä jne.. Näköjään vielä kouluaikaiset paremmat tyypit vs. pohjasakka tms. asettelu on vieläkin hengissä..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Esim. omia sukulaisiasi.
Järjestät sukujuhlat (häät, syntymäpäivät jne.) Sinun on vedettävä kutsuissa johonkin raja ja rajan ulkopuolelle jää aina joku, jolle jää pahamieli.
Kutsuja on yhtä kinkkisessä asemassa ja hänestäkin tuntuu pahalta, mutta jos aikoo pitää rajoja, jossain rajan on mentävä.
Kaikki eivät ahnehdi "kavereita" naamakirjaan, sellaiset juttelevat kyllä mielellään tavatessa muualla.
jossain sen rajan pitää tietysti kulkea... Mutta kyl mun mielestä tuollainenkin paikka kuin Facebook, niin miksei voisi hyväksyä kaveriksi, jos toinen ei ärsytä sinua ihan vietävästi tms.. Ilmeisesti ärsytin. kun tuskin kuitenkaan kellään tuolla mitään super salaisuuksia ole.
Sinänsä tuo asia ei mun elämään vaikuta suuntaan tai toiseen.. ajattelin häntä vain pyytää mukaan kaveriksi, kun kokolailla muu porukka sieltä listalta löytyy. Tuota kavereiden tolkutonta keräämistä en mäkään ymmärrä, ei se listan pituus tee sen paremmaks ihmiseks.. kait. Mut kieltämättä tässä tapauksessa tuli taas itselle sellainen riittämättömyyden tunne.. aika julmaa jos häneltä kadulla kysyisin, et "Ollaaks kavereita" ja vastaus olis et "Ei todellakaa olla".. noin niinkuin aika rankasti kärjistettynä.
itse voisin jättää kutsun hyväksymättä siksi, että se tois 50 sellaista kaveria mukanaan, joihin en välittäis pitää yhteyttä. .......
Kun olet jonkun kaveri, sen kaverit saattaa pyytää sua kaverikseen jne. Loputon suo.
en tosin usko, että siitä oli tällä kertaa kyse. No mistäs minä tiedän..
Itselle ainakin tulee tosi kiva fiilis, kun joku vielä muistaa ja pyytää kaverikseen.. vaikka kyseessä on niinkin pieni juttu. No, nytpähän hän ainakin tietää, että häntä vielä näiden vuosienkin jälkeen joskus mietin :)
voiko ällöttävämpää paikkaa olla ,ollaan muka niin kaveria ,.niiin kaveria ,voi itku pyhh.
Saman havainnon, ainakin jos on jo muutenkin allapäin. Pienestä se on kiinni. Mutta eihän niitä syitä syviä aina tiedä. Parempaa huomista toivoen.
itselläkin yksi syy olla miksi tuo tuntui niin ikävältä.. Muutenkin liian moni asia on nyt sekaisin ja ei oikein tiedä että mitä ajattelisi, niin sit tollainen pikku juttu saa ajatukset menemään entistä enemmän sekaisin..
Mut kukapa sitä muutoinkaan haluaisi kokea olevansa riittämätön.
Mikäli itse olisin Facebookissa niin pyytäisin/hyväksyisin sinne kaverikseni pelkästään ystäväni ja sukulaiseni. Onko mahdotonta että hänellä sama periaate?
Ei tainnut olla, kun kerran paljon muita vanhoja koulukavereita oli jo listalla. Näin aina ymmärsin alkuperäisen viestin.
Ap:lle: kyllähän tuollainen aina satuttaa, vaikka ei oikeastaan pitäisi välittää... varsinkaan, jos kyse on jostain sellaisesta ihmisestä, jota ei ole pitkään aikaan edes ajatellut. Mutta ei paha mieli ole aina rationaalista. Itselleni jäi jotenkin kurja olo, kun huomasin, että näen entisestä parhaasta ystävästäni vain rajoitetun profiilin. Me olimme lapsina läheisimpiä ystävyksiä monen monituista vuotta, sittemmin kasvettiin erilleen, mutta koskaan ei olla riidelty tai muutenkaan oltu muuta kuin hyvissä väleissä. Ja silti minulla ei siis ole mitään asiaa hänen kuviaan tai kuulumisiaan katselemaan. Vau.
Facebook muutenkin ahdistaa, ja kaduttaa, että koskaan tuli siihen liityttyä. Toisaalta nykyään ahdistaa kaikki sosiaaliset suhteet... kulunut vuosi on ollut monin tavoin vaikea, ja on tullut huomattua, ketkä ovat todellisia ystäviä ja ketkä eivät. Ja se todellisten ystävien lukumäärä on masentavan pieni.
on puhe, niin en katsokaas ole ollenkaan näppärä tietokoneenkäyttäjä.
Tarviiko sinne ensin itse kirjautua? vai voiko käydä samoin kuin täällä?
Naamakirjaa on aika paha selata, ellei ole itse kirjautunut... harvoilla ihmisillä on niin löysät yksityisyysasetukset, että heidät löytää Googlen kautta, mutta suurinta osaa porukasta et näe ollenkaan kirjautumatta. Niin ja tietysti mitään kuulumisia, kuvia yms. harvemmin näkee ellei tosiaan ole kyseisen henkilön "kaveri".
Monilla on tietty ihan feikkiprofiili pelkästään nuuskimistarkoituksessa, kun ei viitsi omana itsenään liittyä. Periaatteessa feikkiprofiilit ovat kiellettyjä, mutta kyllä niitä taitaa melkein kaikilla olla...
Kiitos kun valistit. Kerran ajattelin käydä katsomassa onko siellä minkälaista, kun kaikki
vanhat tätinikin kuulemma on siellä, mut en oikein onnistunut.
Enpä innostu nyt siitä. Pidän ihan vanhanaikaisesti yhteyttä ja sittenhän on tämä
hassutus täällä:)