Minun lapseni päätettiin sijoittaa kiireellisesti ja sen jälkeen ottaa huostaan pysyvästi. Tein hallintokantelun sosiaalitoimistosta, ja sen jälkeen lapsi palautettiin kotiin ja huostaanottohakemus peruttiin. Tarina siis sinällään päättyi onnellisesti mutta mikään ei ole silti samoin, meni luottamus koko suomalaiseen järjestelmään. Ahdistaa lukea näitä juttuja kun tietää niiden olevan tosia, ahdistaa ja pelottaa odottaa kostoa, ahdistaa ajatella, että sosiaalitoimistossa takuulla odotellaan nuoren tekemää virhettä ja napataan taas lapsi. Muuttaisin suomesta heti jos vaan voisin.
Pysykää kaukana "lastensuojelusta".
Pysykää kaukana "lastensuojelusta".
Vastaukset 2
Vanhimmat
kunnollisen aa:n nimen
että jos taas keksivät tässä huostamiisbuumissaan jonkin keinon tai reitin
että mitä kautta saavat taas uuden uhrin huosta-alttarilleen
nin on jo ainakin joku joka tietää mistä on kohdallanne kysymys.
Tiedän mistä puhut! Kotiutusvaihe oli yhtä helvettiä, kun piti estää nuorta olemasta normaali 15-vuotias murkku. Ja koulu suhtautui edelleen törkeän ennakkoluuloisesti. -Siis opettajat; onneksi lapsella on uskomattoman upeita ystäviä, jotka näkee mikä ja millainen mun lapsi on oikeasti. Nyt on vielä 4 kk edessä ja sitten hän onkin 18v.
Mutta siis: Se selustan turvaaminen asianajajalla (ja sen ilmottaminen lastensuojeluun) on hyvä turva.