Olen 1 tyypin diabeetikko ja olen "harrastanut" tätä sairautta 30 vuotta, 6 vuotiaasta lähtien. Sairauden toteamisesta lähtien olen käyttänyt monipistos hoitoa. 7 vuotiaana minulla oli 1/2 vuoden jakso jolloin virtsaani ei erittynyt sokeria(tuolloin tasapainoa kontrolloitiin virtsakokein) ja pistoshoidosta voitiin luopua. Muistelen että asian tiimoilta ei muita testejä toteuttettu kuin säänöllinen virtsansokerin mittaus(olen tämän myös vanhemmiltani kysynyt) Yhtenä päivänä sokeria taas löytyi ja taas minua vietiin sairaalalle, sen jälkeen homma on mennyt busines as usual tyyliin...
Onko muilla samantapaisia kokemuksia ja jos on niin miten tuolloin toimittiin?
Onko muilla samantapaisia kokemuksia ja jos on niin miten tuolloin toimittiin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, ongelmahan tuossa on se, että niinsanottu munuaiskynnys on keskimäärin 10 mmol/l eli vasta kun verensokeri on yli 10mmol/l alkaa virtsaan erittyä sokeria. Eli vaikkei virtsaan sokeria erittyisikään, niin verensokeri olisi kuitenkin yli nykyisten diagnoosirajojen. Ennen vanhaan ei vain ollut samat rajat eikä toki tietämystäkään yhtä paljon kuin nykyisin. Paljon oli myös kiinni siitä millainen hoitotaho oli kyseessä.
Itse olen yli 40 vuotta tätä harrastusta pitänyt aktiivisena :)
Ei tosiaan ole tuollaista aikaa, että lääkärit olisivat pelkästään virtsaan erittyvää sokeria tsekanneet. Kyllä kontrolleissa otettiin aina sen hetken ns. paastoverensokeri. Kotikokeina toki oli vain nuo virtsatestit.
Oliko sulla tuo jakso kohtuu pian sairastumisen jälkeen? Nykyisinhän puhutaan ns. honeumoon-vaiheesta, jolloin saattaa jopa ylimääräisen inskan tarve joksikin aikaa (jopa vuodeksi) loppua kokonaan. Voisko kyse olla tuollaisesta jaksosta?