Olen miettinyt, voiko 3v poikani olla minun.. äidillään on muistaakseni ruskeat silmät, itselläni sinivihreät, pojalla kirkkaan/vaaleansiniset.
pojassa on minun näköä omasta mielestäni, mutta jotkut ei ole ihan samaa mieltä.
Voidaanko noiden antamieni tietojen perusteella sanoa jotain siihen, kuinka todennäköisesti poika on minun?
pojassa on minun näköä omasta mielestäni, mutta jotkut ei ole ihan samaa mieltä.
Voidaanko noiden antamieni tietojen perusteella sanoa jotain siihen, kuinka todennäköisesti poika on minun?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos epäilet isyyttäsi, niin teetä testi, mutta salaa muijaltasi.
Miksi salaa muijalta? Miksei voi sanoa suoraan miten asia on? "Pojan silmien väri on saanut minut epäilemään että hän ei mahdollisesti olekaan minun. Haluan isyystestin ja olen valmis maksamaan sen 700e minkä se kustantaa."
Tsemppiä vaan... heheh..
Ei voida noiden tietojen perusteella (siis silmien värin) perusteella sanoa mitään varmaa. Vaikka koulun biologiassa on usein opetettu että silmien värien periytyminen olisi jotenkin hyvin suoraviivaista niin se ei mene ihan niin. Lähes kaikki yhdistelmät ovat mahdollisia. Samoin ulkonäkö voi menneä hyvinkin vaihtelevasti. Tietyt sukupiirteet voivat "hyppiä sukupolvien yli" (siis samoja sukupiirteitä kuin vaikka isovanhemmissa/vanhempien sisaruksissa) ja välillä taas lapsi on hyvinkin paljon toisen vanhemman näköinen. Joten vain dna testi on varma keino selvittää isyys.
Ja sitten on vielä toinen seikka. Isyys on paljon muutakin kuin biologiaa. Minusta "oikea isä" on se jota lapsi pitää isänä ja joka rakastaa ja hoitaa lasta kuin isä. Biologinen isyys on enemmän juridiikkaa, sosiaalinen isyys todellista elämää. Joten mieti tarkaan haluatko ihan todella selvittää asian. On aina olemassa vaara että et ole isä. Ja se tieto tulee muuttamaan koko elämäsi ja suhteesi läheisiin. Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Punnitse siis haluatko ottaa sen riskin vai unohdatko vain koko jutun ja jatkat elämääsi ihan kuin ennekin.
silmien värin periytyminen on monimutkaisempaa kuin karkea yleistys että väri periytyisi joo äidiltä tai isältä.
Ulkonäöstäkään ei voi suoraan päätellä, piirteet sekoittuu ja "hyppää sukupolven yli".
on siis sinisilmäisyyden geenit ja ne ovat perityneet lapsellenne. Meilläkin mä olen ruskeasilmäinen ja -tukkainen. Isä on vaalea ja sinisilmäinen. Lapset ovat sinisilmäisiä ja eka tukka, joka kasvoi niin oli todella vaalea ja kummallakin lapsella noin 10v ikäisenä alkoi tukka tummumaan ja nyt molemmat lapset ovat sinisilmäisiä ja tummatukkaisia. Eikä isyydestä ole pieninkäkään epäselvyyttä :)
Ruskeasilmäisyyden geeni on hallitsevampi ja peitää allensa sinisilmäisyyden geenin. Sinisilmäisyyteen tarvitaan molemmat sinisilmäisyyden geenit. Hiusten väri taas on enemmänkin "sekoittuva" geeni eli tumman ja vaalean lapsesta voi tulla tukan väriksi lähes mitä tahansa joko vaalea tai tumma tai jotain siltä väliltä.
Mutta tuo kohta "äidillään on muistaakseni ruskeat silmät"... :) Yleensä tuolaiset asiat tiedetään ja jos äidillä olisikin ollut siniset silmät, niin sitä suuremmalla syyllä lapsella pitäisikin olla siniset silmät.
Sanoisin siis vastauksena, että noilla tiedoilla lapsesi on sinun.
"Ruskeasilmäisyyden geeni on hallitsevampi ja peitää allensa sinisilmäisyyden geenin. Sinisilmäisyyteen tarvitaan molemmat sinisilmäisyyden geenit"
Se että ruskeasilmäisyys on hallitseva geeni ei tarkoita kuitenkaan käytännössä sitä että ruskeasilmäinen äiti saisi aina vain ruskeasilmäisiä lapsia. Tiedän esim. tapauksen jossa ruskeasilmäisellä äidillä (äitiydestä ei liene yleensä epäselvyyttä) on vihreäsilmäinen ja siniharmaasilmäinen lapsi. Isällä siis tavalliset suomalaiset siniharmaat silmät.
tarkoita. Miten muuten mäkään olisin saanut sinisilmäisiä lapsia?! ja noinhan se just meilläkin meni, että mä (äiti) olen ruskeasilmäinen ja isä sinisilmäinen.
Ruskeasilmäisellä voi olla perimäsässään sinisilmäisyyden geeni tai sitten molemmat geenit ovat ruskeasilmäisyyden geenejä. Sinisilmäisyyteen tarvitaan aina, että molemmat geenit ovat sinisilmäisyyden geenejä.
Jos ruskeasilmäisellä on molemat geenit ruskeasilmäisyyden geenejä, niin lapset voivat olla vain ruskeasilmäisiä silloin riippumatta siitä, että toinen olisi sinisilmäinen.
Ihan perusbiologiaa lukiosta:
R = ruskeasilmäisyyden geeni (dominoiva ominaisuus)
s = sinisilmäisyyden geeni (resessiivinen ominaisuus)
Ja kun ihmisellä on aina ikäänkuin pari näitä, ovat ruskeasilmäisiä siis kaikki ne joilla on joko R R tai R s (jälkimmäisessä tapauksessa siis ruskeasilmäisyyden geeni dominoi sinisilmäisyyden geenin niin ettei se näy ulospäin.)
Sinisilmäisellä on aina yhdistelmä s s.
Näin ollen voi olla jopa niin kuin meillä, eli kahdella ruskeasilmäisellä vanhemmalla onkin sinisilmäisiä lapsia ;)
Minun geenini ovat R s, miehelläni samoin. Lapsi peri meiltä molemmilta ne sinisilmäisyysgeenit, joten hänestä tulikin sitten sinisilmäinen. Toinen lapsistamme on ruskeasilmäinen ja hänestä emme tiedä, onko hän perinyt molemmilta ruskeasilmäisyyden geenin vaiko vain toiselta...
Voi jessus... Juu, ei varmana oo sun poikas eikä muuten ole sen muijankaan. Mistä lie tullu.
Aika turhaan tuollaista mietit, sillä pikkuvauvoilla on yleensä syntyessään siniset silmät jotka muuttuvat sitten lapsen kasvaessa. :D Minullakin oli syntyessäni kirkkaansiniset silmät, ja nyt ollessani 21-vuotias silmiäni ovat keltavirheät.
yhdellä lapsistani oli tummanharmaat silmät syntyessään, nyt 15-vuotiaana tummanruskeat. Isällään on hailakat vähän vihertävät, minulla ruskeat.
ainakaan silmien värin perusteella voi isyysasiaa päätellä.mulla on itellä tumman(vihreen)ruskeet silmät ja miehellä vaaleenkellanvihreet ja pojalla (reilu puoltoista vuotias) siniset,eikä isyydestä ole epäilystäkään,plus poika on kuin kopio isästään pienenä.eli mun näköö ei paljookaan ole,mikä on toisaalta hyvä kun pojasta kuitenkin kyse:) mutta jo asiakovin häiritsee,eikun issyystestiä harkitsemaan.
edullinen dna testi www.mammaksi.fi vain parisataa ekee,kannattaa tehdä niin tein minäkin ja kohta on oikea testi niin katsotaan miten kupit pannaan...
testi niin saat varmuuden. Se tiedetään, että 10% lapsista biologinen on isä ulkopuolinen. Aika suuri joukko. Lähipiirissä sai veljen ex-vaimo tietää vasta äitinsä kuolinvuoteella, että isä ei ollut se isä jota piti isänään. Olikin isän veli. Se oli liian myöhään ja toi paljon surua ym...On myös lapsen etu tietää kuka on oikea isä. Eli jos/kun selviää ettet ole isä tee selväksi vaimollesi, että etsii käsiinsä oikean isän ja hän saa vastata isyydestä.
"On myös lapsen etu tietää kuka on oikea isä. Eli jos/kun selviää ettet ole isä tee selväksi vaimollesi, että etsii käsiinsä oikean isän ja hän saa vastata isyydestä. "
Aika kylmä ja mustavalkoinen tapa ajatella asiasta. Alkuperäisen kysyjän lapsi oli jo kolme vuotias. Jos siis nyt selviäisi että kysyjä ei olekaan lapsen biologinen isä, ainoa vaihtoehto olisi siis vain kylmästi kävellä pois tuon pienen ihmisen elämästä ja sysätä vastuu isyydestä jollekin joka ei ole edes tiennyt lapsen olemassaolosta aikaisemmin?! Toki asia on järkytys kaikille mutta isyys on paljon muutakin kuin biologiaa. Kysyjällä on jo muodostunut henkinen side lapseen puhumattakaan siitä siteestä joka lapsella on muodostunut isänä pitämäänsä mieheen. Sen muodostumiseen eivät ole geenit vaikuttaneet mitenkään. Biologinen isyys on juridiikkaa ja taloudellisia asioita, oikea isyys henkisiä asioita.
En tarkoita että asia pitäisi painaa villaisella ja vain unohtaa koko asia. Vaan sitä että oikea mies kantaa vastuun myös muulloin kun on lain mukaan pakko. Vaimo on voinut olla petollinen mutta sen ei pitäisi olla syy satuttaa lasta tarpeettomasti. Jos tuo biologinen isä ei ole pätkääkään kiinnostunut lapsesta, hän voi pahimmillaan olla lapselle koko loppu elämän vain nimi paperissa. Lapsi on varmasti joskus kiinnostunut tapaamaan hänet mutta pettymys voi myös olla suri jos tämä ihminen ei ole ollenkaan kiinnostunut isyydestään. Lapsi tarvitsee isän joka on lähellä ja läsnä, oli se sitten biologinen isä tai ei.
Siksi minä miettisin aika kauan ennenkuin lähtisin penkomaan asioita jotka ovat kuitenkin vain arvailuja. Ja jos lähtisin niin miettisin hyvin tarkaan etukäteen miten oikein toimin jos pahin vaihtoehto paljastuu. Ja nimenomaan sen kannalta että kukaan ei joudu tarpeettomasti kärsimään.