Olen jo pitkään ollut masentunut.. pakenen todellisuutta kaikilla päihteillä mitä saan käsiini.. olen vasta 17 vuotias , mutta elämäni varrelle on sattunut monta mutkaa.. jotka ovat luultavasti ajan kuluessa muuttuneet "traumoiksi" sun muiksi paskajutuiksi , jotka haittaavat jokapäiväistä elämääni.. haluaisin lopettaa päihteitteni käytön koska se on joka päiväistä ja olen riippuvainen siitä että pääsen sekaisin ja pakoon ajatuksiani. olen jutellut psykiatrin kanssa pari istuntoa mutta ei ei oikeen kiinnostanut.. olen koittanut jättää taakseni kaiken menneen mutta arvet ovat liian syvät ja joka päivä tulee uutta stressiä vastaan.. mikä avuksi jaksamiseen? masennuslääkkeetkö?
Jep
elämänsotilas
3252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
1. Mene lääkäriin
2. kestä kokeiluvaiheet kunnes oikea lääkitys löytyy ja pidä yheteys lääkäriisi (Rivatril?)
3. älä jää yksin, pidä yhteys ystäviin, perheeseen jne
4. harrasta asioita mistä ennen pidit
5. ja tosi tärkeä: LIIKU: hiihdä, hölkkää, tanssi, aerobiccaa tms
Jos käytät kofeiinia, lopeta se täydellisesti. Ei kahvia, teetä, energiajuomia, kolajuomia, suklaata, ei mitään, missä on kofeiinia.
http://qmies.blogit.fi/
Surullista luettavaa. Olen tavannut 27-vuotiaan kohtalotoverisi, hänellä ei VIELÄ ole pää pehmennyt kokonaan päihteistä, mutta kaveripiiri, elämäntavat, harrastukset, rahattomuus, kaikki on samaa laitapuolen hortoilua, jota kymmenen vuotta harrastettuaan ei oikein meinaa päästä jaloilleen vaikka millaista helppiä lähisuku yrittää. Jotta vankilasta ei muodostuisi sinullekin ensimmäistä katkaisuhoitolaa, sinulta vaaditaan nyt juuri kovaa sisua vaatia itsellesi hoitoa. Juttele ensin vaikka A-klinikalla. Nuorille on olemassa monta hyvää hoitokotia, joihin varmaan on mahdollista saada kunnan maksusitoumus jos tarpeeksi surkeaksi heittäytyy (itsemurhalla uhkailu tehoaa yleensä jos ei muu). Sinun tulee jättää viina ja muutkin päänsekoittajat jos aiot parantua..viinan kanssa läträäminen masentaa lisää koko ajan.
Et voi jättää taakse menneisyyttäsi näin suitsait, kokeillut olet kemiallisin keinoin mutta huonoin tuloksin. Tarvitset turvallisen, vakaan ympäristön, jossa viisaiden aikuisten tuella pala palalta pystyt kohtaamaan trauma-asiat ja muuntamaan ne joksikin sellaiseksi, josta saat elämään rakennuspuita ja -palikoita. Mitä raivokkaammin pakenet huonoa oloa, sitä ankeammin nykymetodeillasi siihen mätkähdät. Onko sinut diagnosoitu kunnolla aikanaan? Ettet vaan olisi myös ADHD kuten kymmentä vuotta vanhempi kohtalotoverisi? Siihen ominaisuuteen on omat lääkkeensä, jotka ovat auttaneet monia päihteiden parista pois. Diagnoosin tekee neurologi, mutta pitäisi olla ensin päihteittä jonkin aikaa, jotta edes diagnoosi olisi mahdollinen. Jumalan siunausta sinulle nuori ystävämme.