Täällä on usein kirjoitettu, että 1800-luvulla luterilainen usko "oli mennyt huonoksi". Luen usein tämän väitteen erän innokkaan perinnelestadiolaisen teksteissä.
Olen usein ihmetellyt tuota ajatuskulkua, kun se ei millään käy yksiin tosiasioiden kanssa.
Niin sitkeästi eksytyksen henki pitää ihmisiä pihdeissään, että yhä vieläkin vuosien päästä tuo sama väite kuuluu joskus.
Siis Lutherin usko oli mennyt huonoksi. Sen vuoksi sitten tarvittiin Laestadius, (joka keksi ilmeisesti paremman uskon?).
1) Miten luterilainen usko oli mennyt huonoksi, kun luterilainen tunnustus 1844 ja 2010 on täysin sama!
Luterilainen usko ei ole mennyt miksikään. Ihminen sen sijaan on muuttunut ja hänen lihansa on entistä heikompi.
2) Laestadius ei omien sanojensa mukaan nähnyt vikaa luterilaisessa uskossa.
Ei hän nänyt kirkossakaan muuta vikaa kuin sen, että siellä oli pappeja, jotka uskoivat, että
ihmisellä on v a p a a t a h t o. He eivät siis hyväksyneet Lutherin "Sidottua ratkaisuvaltaa".
3) Tämä v a p a a n tahdon harhaluulo oli Laestadiuksen mielestä syy kaikkiin pienempiin ongelmiin Ruotsin kirkossa. Ihme kyllä, Lutheria vastustavat ja Laestadiusta kannattavat innokkaat perinnelestat
kannattavat kovasti vapaata tahtoa ja vastustavat peristyntiä. Suoraan sanoen, ristiriitaista, koska he ovat täysin samoilla linjoilla ns. rationalistien kanssa, niiden, jotka Laestadiuksen mukaan olivat syynä Kirkon rappioon.
Olen usein ihmetellyt tuota ajatuskulkua, kun se ei millään käy yksiin tosiasioiden kanssa.
Niin sitkeästi eksytyksen henki pitää ihmisiä pihdeissään, että yhä vieläkin vuosien päästä tuo sama väite kuuluu joskus.
Siis Lutherin usko oli mennyt huonoksi. Sen vuoksi sitten tarvittiin Laestadius, (joka keksi ilmeisesti paremman uskon?).
1) Miten luterilainen usko oli mennyt huonoksi, kun luterilainen tunnustus 1844 ja 2010 on täysin sama!
Luterilainen usko ei ole mennyt miksikään. Ihminen sen sijaan on muuttunut ja hänen lihansa on entistä heikompi.
2) Laestadius ei omien sanojensa mukaan nähnyt vikaa luterilaisessa uskossa.
Ei hän nänyt kirkossakaan muuta vikaa kuin sen, että siellä oli pappeja, jotka uskoivat, että
ihmisellä on v a p a a t a h t o. He eivät siis hyväksyneet Lutherin "Sidottua ratkaisuvaltaa".
3) Tämä v a p a a n tahdon harhaluulo oli Laestadiuksen mielestä syy kaikkiin pienempiin ongelmiin Ruotsin kirkossa. Ihme kyllä, Lutheria vastustavat ja Laestadiusta kannattavat innokkaat perinnelestat
kannattavat kovasti vapaata tahtoa ja vastustavat peristyntiä. Suoraan sanoen, ristiriitaista, koska he ovat täysin samoilla linjoilla ns. rationalistien kanssa, niiden, jotka Laestadiuksen mukaan olivat syynä Kirkon rappioon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteesi ei se mikään sohaisu ollut : tarkoituksella ja hyvin teit alustuksen .-
olen kanssasi samaa mieltä , sillä LLL:ei perustanut mitään uutta uskoa vaan
hänelle kelpasi loppuperästä, Lutherilaisuus hyvin ja oli loppuun asti pappi ,
paitsi että olikin Rovasti . Ja pisti välistä tyttöjäkin saarnaamaan.