kääpiösnautsereista

Käppänä. Joitakin muita kyseisen rodun edustajia tunnen ja luonteet on aika erilaisia. Jotkut käppänät on pippurisia pikkupetoja ja toiset (kuten omani) oikein lällyjä kotikoiria. Omani on kaikille koirille ystävällinen. Se ei räksytä, ei murise eikä vierasta ihmisiä. Se rakastaa yli kaiken rapsutusta ja vaatiikin sitä koko ajan. Meille ei tule kukaan kylään ilman että koiraani rapsuttaa :)
Itsepäisyyttä löytyy, rodulla on kova oma tahtonsa. Omalla koirallani on tapa haukkua ovikelloa ja kaikkea mikä sitä vähän muistuttaakin. Olen pennusta asti yrittänyt sitä kieltää mutten ole vieläkään onnistunut. Se kyllä lopettaa haukkumisen kiellosta mutta äänen toistuessa haukkuu taas.
Käppänäni on myös väsymätön durasel. Sen kanssa voi touhuta koko päivän ja nukkumaan se menee vasta kuin minäkin. Ja silloin käpertyy kainalooni ja kuorsaa tyytyväisenä.
Oma koirani on uros ja se merkkaili sisälle. Leikkautin sen ja näin sain ongelman ratkaistuksi. Koirani ei ole koskaan tuhonnut mitään, ei edes lelujaan. Se on maailman huumorintajuisin koira. Ystävällinen ja ihanan jääräpää. Pakko kuitenkin pienestä koosta sanoa, että usein ne isot koirat kuitenkin jää kakkoseksi, eli luonnetta löytyy.
Ja hullun rohkeakin tuo on. Vaikka miten vihainen iso koira tulee vastaan, käppänäni heiluttaa häntää ja haluaa tutustumaan. Pitää siis olla vähän tarkkana. Koirani rakastaa myös yli kaiken autoilusta ja kaikesta muustakin matkustelusta kunhan saa vain olla mukana. Sitä onkin helppo kiikuttaa kainalossa minne ikinä menenkin.
Ihana rotu vaikka kyllä niitä "ääripää" luonteitakin joistakin edustajista löytyy. Kannattaa valita pentu huolella. Käppänä voi olla todella vaikea jos sen luonne on liian pippurinen.

http://www.saunalahti.fi/~sspk/snautseri/rotu_maaritelma.shtml

Tokossa ainakin jotkut pärjänneet hyvin. Kivan näköinen ja kokoinen.

Tämä saattaa tuntua mainokselta mutta rotuna tosi mukava.
Meillä on ollut jo kohta 20 vuotta käppänöitä ja aina tulee olemaan.
Nytkin on tuossa vielä pari pentua (3 viikkoisia pippurisuola pentuja vailla kotia)
Jos kiinnostaa niin kerromme toki mielellämme lisää.
Katso koirat com ja sieltä Sini-Minin kennel

rodusta mitään varmaa, mutta kaikki, mihin olen törmännyt ovat armottomia räkyttäjiä. Liekö sitten rotuominaisuus, vai olenko juuri sattunut moisia näkemään.

Suuri koira pienessä paketissa...ja sitä se todella on.Itselläni on 4v.narttu,jolta löytyy luonnetta ja tempperamenttia.Tämä yksilö on ollut tosi helposti oppiva ja virtaa riittää,niinpä harrastuksemme onkin agility...eli käppänää ei välttämättä kannata hankkia ihan vaan "sohvakoiraksi".
Olen etsinyt ns.omaarotuani jonkin aikaa ja perheessämme on nytkin 3 muuta koiraa,mutta nyt näyttäis siltä,että snautserit lyö itsensä vahvasti kärkeen,ei sillä etteikö perheemme muutkin koirat ole kivoja,mutta snakussa kiehtoo sen haasteellisuus...näitä meillä tulee olemaan varmasti aina ja toivon mukaan käppänän lisäksi myös keskikokoa ja suurta...
Käppänä on hieman ehkä jääräpää ja vaatii määrätietoista kasvatusta pienestäpitäen,kunten muutkin koirat,mutta meillä ainakin kun on lapukka,collie ja seropi,niin kyllä käppänä kohdalla on sannut olla tiukempi jotta on saanut siitä kasvatettua yhteiskuntakelpoisen...se on aivan ihana perhekoirana joskin hieman varauksellinen vieraita kohtaan...ja yrittää kyllä päteä haukkumalla,mutta se on syytä karsia pois heti alkuvaiheessa...muuten siitä tulee todellinen "räksytin".
Ja turkinhoidoltaan se on mielestäni tosi helppo,trimmaus parikertaa vuodessa,jonka teen itse,muuten pidetään parta ja jalkakarvat siistinä kampaamalla.Karvaahan käppänästä ei irtoa samallalailla kun muista roduista,vaan se lähtee trimmatessa.
Itse olen aivan myyty tälle rodulle.