Eli olen ns. hyväkuntoinen mieleterveyskuntoutuja. Sairastuin -03 ja se maksoi minulle hyvän avioliiton ja perhe-elämän. Siitä lähtien olen ollut yksin. Tuohon yksin oloon vaan en totu...jatkuvasti tekee kipeää ja se on ajatuksissani lähes jokapäivä. Kavereitakaan ei ole kuin yksi ja hänkin muuttaa viikonpäästä pois. Olen jo pitkään pohtinut, että kumpi parempi? Yrittää hyväksyä se, että tänä yksinäisyys jatkuu koko loppuelon ajan, vai se että yrittää saada uusia ihmissuhteita ja törmätä jatkuvasti ennakkoluuloihin ja saada näin henkisesti turpiinsa. Kumpikin vaihtoehto tekee niin pirun kipeää... Tuo mielenterveysongelma on vaan naisille liian kovapala hyväksyä ja he pakittavat sen edessä. Muuten olen kyllä niin hyvässä kunnossa että tuskin kukaan ulkopuolinen voi arvata että sairastan jotain...myöskään itsetunnossani ei ole mitään vikaa..muuten kuin tämän asian suhteen. En häpeä sairauttani, se on vaan asia joka on minussa. Vieläkun olen sen verran rehellinen että en pysty elämään valheessa ja jättää kertomatta näinkin isoasia.
Tämän pakkien saaminen pelottaa kuitenkin niin paljon että näinä vuosina en ole rohjennut edes yrittää saada uutta suhdetta......liekkö tähän kysymykseen vastausta olemassakaan?
Tämän pakkien saaminen pelottaa kuitenkin niin paljon että näinä vuosina en ole rohjennut edes yrittää saada uutta suhdetta......liekkö tähän kysymykseen vastausta olemassakaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän se on että mielenterveyskuntoutuja on monille normi-kansalaiselle paha pala,
eivätkä he oikein osaa suhtautua asiaan. Itsekin olen mielenterveyskuntoutuja ja mies
Paikallisessa Mielenterveysyhdistyksessä löysin kohtalotovereita eikä siellä
sairauksista edes puhuta. Monenlaista toimintaa on tajolla ja aktiivinen porukka
on hyväkuntoisia tyyppejä, niin miehiä kuin naisia. Tämä vain ehdotuksena
jos kiinnostaa yhdistystoiminta. Kyllä sieltä kavereita löytää.
Mulla on käynyt samoin naisten kanssa, jotka kaihtavat mielenterveyskuntoutujaa :(
Voit löytää naiskaverinkin kohtalotovereista.
Tsemppiä
Joo yhdistystoiminta rules! Olen löytänyt paikkani toteuttaa villeimpiänkin unelmiani. Naiset karttavat sairasta kuin ruttoa se on aina kenkkua se. Ei kai siinä auta kuin kuntoutua ja alkaa ahneeksi paskapääksi niin johan elämä maistuu kun on henkivakuutus( eli vaimo) ostettu.