mihin soitan

Entä jos jollakin on lapsentekokammo, kuten joillain korkeanpaikankammo tai lentopelko??
Tai jos oma terveys ei kestäisi lapsen odotusta ja synnytystä? Pitäiskö vain odottaa ja ehkä itse kuolla synnytyksenn jotta tämä lapsi pääsis adoptoitavaks??
Mikä ihmisiä vaivaa, pitäköön omista asioista huoli ja tehköön lapset tänne kurjuuteen.. Ja sossun luukulla käydään ruikuttamassa, kun ei ole rahaa ruokaan eikä lasten vaatteisiin, ja nekin sossurahat äiti käyttää merkkivaatteitten ostoon tai kuppilassa istumiseen ja lapsille sitten kirpparilta vanhoja kauhtuneita vaatteita..
Eikös se ole jokaisen oma asia mitä tekee..

Alottajalle, omalle lääkärille vain aika ja kyl se siitä etenee..

Yks vain kirjoitti:

Entä jos jollakin on lapsentekokammo, kuten joillain korkeanpaikankammo tai lentopelko??
Tai jos oma terveys ei kestäisi lapsen odotusta ja synnytystä? Pitäiskö vain odottaa ja ehkä itse kuolla synnytyksenn jotta tämä lapsi pääsis adoptoitavaks??
Mikä ihmisiä vaivaa, pitäköön omista asioista huoli ja tehköön lapset tänne kurjuuteen.. Ja sossun luukulla käydään ruikuttamassa, kun ei ole rahaa ruokaan eikä lasten vaatteisiin, ja nekin sossurahat äiti käyttää merkkivaatteitten ostoon tai kuppilassa istumiseen ja lapsille sitten kirpparilta vanhoja kauhtuneita vaatteita..
Eikös se ole jokaisen oma asia mitä tekee..

Alottajalle, omalle lääkärille vain aika ja kyl se siitä etenee..

syyt on asia erikseen, mutta niistä ei 97%ssa tapauksia ole kyse, vaan pelkästä mukavuudenhalusta.

terveydelliset kirjoitti:

syyt on asia erikseen, mutta niistä ei 97%ssa tapauksia ole kyse, vaan pelkästä mukavuudenhalusta.

mukavuudenhalussa on? Pöljähän sellainen on, joke tekee elämästään epämukavaa mikäli sen voi välttääkin.

Saara* kirjoitti:

mukavuudenhalussa on? Pöljähän sellainen on, joke tekee elämästään epämukavaa mikäli sen voi välttääkin.

eteen joku toinen menettää henkensä.

mitä ihmettä te sitten mukavuusaborteista hölisette??

Määhän luulin, että suunnilleen tiedän miten lapsen kasvatus tapahtuu, miten siis lapsesta tehdään tervepäinen yhteiskunnan jäsen kasvattamalla.

Nyt olen sitten raskaana ja odotellut sitä äidin rakkauden syttymistä. No mitään ei ole tapahtunut ja totuus on se, että meillä on parin kuukauden päästä vauva, jotain täytyy alkaa tekemään asian eteen. Ok, suurta tunnetta ei ole joka toimisi kompassinani tässä suuressa muutoksessa, joten pitää ottaa avuksi muiden tunteet, tiedemaailma ja kaikki muukin kirjoitettu materiaali mitä on tarjolla. Olen hankkinut yöpöydälleni seisomaan siis pari vuosikertaa maamme suurinta vauva aikakausi lehteä ja niitä nyt tavaillut aina nukkumaan ruvetessa.

En ole koskaan opiskellut varsinaista vauvan hoitoa/kasvatusta/psyykettä, tiesin vauva asioista perusjutut, tiesin perusluottamuskesta jne, silti odotin, että se varsinainen kasvatus kunnon yhteiskunnan jäseneksi tehdään myöhemmin kuin vauva aikana. Ja miten vähän sitä ihminen voi tietääkään?

Helvettiläinen: Vuorovaikutusta. Muuta vauva ei juuri tarvitsekaan. Vauvan pitää kokea koko ajan olevansa rakastettu, vauvan tarpeet pitää huomioida, naaman ilveily ja jatkuva kosketus, höpöttäminen jne. ovat aivan ehdottomia jos meinaa lapsestaan tehdä täysipäisen myöhemmän elävän olennon. Olen aiemminkin törmännyt työssä asiohin joita en vain ennen ole tajunnut. jostain vanhasta lääkärin lausunnosta voi lukea, että äitiä on kehoitettu neuvolassa viettämään aikaa lapsen kanssa, aina olen vain ihmetellyt, miksi tälläistä on pitänyt epiin kirjoittaa, täsyin tyhjänpäiväistä tietoa. Mutta nyt oivallaan: sieltä löytyy ne juuret miksi tämä nuori on asiakkaanani psykiatrisessa nuorisotyössä, äidille ei se ns. "normaali" äidin rooli ole ollut itsestään selvä. Ns. normaalina äidin roollina pitäisin sitä, että lapselle luetaan, lapselle jutellaan, lapselle hymyillään... Mutta että se tarvitsee sellaista huomattavasti enemmän kuin mitä olen normaaliksi kuvitellut?

Ja mielestäni, jotta pystyt osoittamaan jollekulle, että häntä rakastetaan, niin ainut vaihtoehto on rakastaaa sitä. Ja jos se rakkaus ei ole itsetään selvää, sen eteen pitää tehdä työtä, pitää olla valmis tekemään paljon työtä sen eteen, että sitä alkaa rakastamaan. Välittäminen syntyy aina yhteisten kokemusten, yhdessä vietetyn ajan ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta. Jos niitä ei ole luonnostaan, niin niitä pitää järjestää.

Miten helkutissa voi joku edes kuvitella, että nainen joka ei koe olevansa valmis rakastamaan lasta tai ole valmis tekemään työtä rakastaakseen sitä, voitaisiin laittaa kasvattamaan sellaista? Kenen etua siinä haetaan? Ei ainakaan lapsen...

1977 kirjoitti:

Määhän luulin, että suunnilleen tiedän miten lapsen kasvatus tapahtuu, miten siis lapsesta tehdään tervepäinen yhteiskunnan jäsen kasvattamalla.

Nyt olen sitten raskaana ja odotellut sitä äidin rakkauden syttymistä. No mitään ei ole tapahtunut ja totuus on se, että meillä on parin kuukauden päästä vauva, jotain täytyy alkaa tekemään asian eteen. Ok, suurta tunnetta ei ole joka toimisi kompassinani tässä suuressa muutoksessa, joten pitää ottaa avuksi muiden tunteet, tiedemaailma ja kaikki muukin kirjoitettu materiaali mitä on tarjolla. Olen hankkinut yöpöydälleni seisomaan siis pari vuosikertaa maamme suurinta vauva aikakausi lehteä ja niitä nyt tavaillut aina nukkumaan ruvetessa.

En ole koskaan opiskellut varsinaista vauvan hoitoa/kasvatusta/psyykettä, tiesin vauva asioista perusjutut, tiesin perusluottamuskesta jne, silti odotin, että se varsinainen kasvatus kunnon yhteiskunnan jäseneksi tehdään myöhemmin kuin vauva aikana. Ja miten vähän sitä ihminen voi tietääkään?

Helvettiläinen: Vuorovaikutusta. Muuta vauva ei juuri tarvitsekaan. Vauvan pitää kokea koko ajan olevansa rakastettu, vauvan tarpeet pitää huomioida, naaman ilveily ja jatkuva kosketus, höpöttäminen jne. ovat aivan ehdottomia jos meinaa lapsestaan tehdä täysipäisen myöhemmän elävän olennon. Olen aiemminkin törmännyt työssä asiohin joita en vain ennen ole tajunnut. jostain vanhasta lääkärin lausunnosta voi lukea, että äitiä on kehoitettu neuvolassa viettämään aikaa lapsen kanssa, aina olen vain ihmetellyt, miksi tälläistä on pitänyt epiin kirjoittaa, täsyin tyhjänpäiväistä tietoa. Mutta nyt oivallaan: sieltä löytyy ne juuret miksi tämä nuori on asiakkaanani psykiatrisessa nuorisotyössä, äidille ei se ns. "normaali" äidin rooli ole ollut itsestään selvä. Ns. normaalina äidin roollina pitäisin sitä, että lapselle luetaan, lapselle jutellaan, lapselle hymyillään... Mutta että se tarvitsee sellaista huomattavasti enemmän kuin mitä olen normaaliksi kuvitellut?

Ja mielestäni, jotta pystyt osoittamaan jollekulle, että häntä rakastetaan, niin ainut vaihtoehto on rakastaaa sitä. Ja jos se rakkaus ei ole itsetään selvää, sen eteen pitää tehdä työtä, pitää olla valmis tekemään paljon työtä sen eteen, että sitä alkaa rakastamaan. Välittäminen syntyy aina yhteisten kokemusten, yhdessä vietetyn ajan ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta. Jos niitä ei ole luonnostaan, niin niitä pitää järjestää.

Miten helkutissa voi joku edes kuvitella, että nainen joka ei koe olevansa valmis rakastamaan lasta tai ole valmis tekemään työtä rakastaakseen sitä, voitaisiin laittaa kasvattamaan sellaista? Kenen etua siinä haetaan? Ei ainakaan lapsen...

tehdä joku muu kuin synnyttäjä.

"Ja jos se rakkaus ei ole itsetään selvää, sen eteen pitää tehdä työtä, pitää olla valmis tekemään paljon työtä sen eteen, että sitä alkaa rakastamaan. Välittäminen syntyy aina yhteisten kokemusten, yhdessä vietetyn ajan ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta. Jos niitä ei ole luonnostaan, niin niitä pitää järjestää."

Sinunkin olisi varmasti kannattanut tajuta tämä jo sen ensimmäisen lapsesi kohdalla, ettet kuulostaisi niin tekopyhältä.

sen voi kirjoitti:

tehdä joku muu kuin synnyttäjä.

"Ja jos se rakkaus ei ole itsetään selvää, sen eteen pitää tehdä työtä, pitää olla valmis tekemään paljon työtä sen eteen, että sitä alkaa rakastamaan. Välittäminen syntyy aina yhteisten kokemusten, yhdessä vietetyn ajan ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta. Jos niitä ei ole luonnostaan, niin niitä pitää järjestää."

Sinunkin olisi varmasti kannattanut tajuta tämä jo sen ensimmäisen lapsesi kohdalla, ettet kuulostaisi niin tekopyhältä.

...ajatele mikä psykiatrinen tapaus ensimmäiseni olisi ollut, sillä en ollut valmis alkamaan äidiksi.

Onneksi ajattelin jo silloin, että lapsi tarvitsee panostusta, sitä ei tehdä vain tuonne perähuoneeseen syömään, kasvamaan ja elämään meidän oheistuotteenamme. Huh, huomattavasti pahemmin kuin mitä edes osasin kuvitella olisi voinut käydä, jos olisin jostain syystä ollut aborttiani vastaan...

1977 kirjoitti:

...ajatele mikä psykiatrinen tapaus ensimmäiseni olisi ollut, sillä en ollut valmis alkamaan äidiksi.

Onneksi ajattelin jo silloin, että lapsi tarvitsee panostusta, sitä ei tehdä vain tuonne perähuoneeseen syömään, kasvamaan ja elämään meidän oheistuotteenamme. Huh, huomattavasti pahemmin kuin mitä edes osasin kuvitella olisi voinut käydä, jos olisin jostain syystä ollut aborttiani vastaan...

olisit vieläpä pitänyt lapsen kärsimässä jossain omassa perähuoneessasi?

itsekkyyttäsi kirjoitti:

olisit vieläpä pitänyt lapsen kärsimässä jossain omassa perähuoneessasi?

Siis mites muuten "siinä ne ohessa kasvaa" lapset kasvatetaan? Kai niille nyt oma huone edes hankitaan ja ruokaa annetaan, eihän ne muuten siinä ohessa kasva?

1977 kirjoitti:

Siis mites muuten "siinä ne ohessa kasvaa" lapset kasvatetaan? Kai niille nyt oma huone edes hankitaan ja ruokaa annetaan, eihän ne muuten siinä ohessa kasva?

Kuka sellasta nyt on väittäny että pitäis??

kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet kysymykseeni. tänään kävin lääkärillä ja keskiviikko aamuna kaavinta. en tee tätä kevein mielein, mtta elämän tilaneeni ei anna sijaa lapselle, en sitä täällä rupea selittämään kun olen päätökseni tehnyt ja ihan suoraan sanottuna se ei kenellekään kuulu miksi abortin teen.
Ja sitten sellainen asia että en ymmärrä miksi pitää alkaa ruveta laittaamaan sikiö kuvia ja tekstejä että älä tapa lastasi synnytä hänet myöhemmin elävänä jos toinen on jo päätöksensä tehnyt ja kysyy vain neuvoa! asia on taas erikseen jos joku joka vielä miettii että keskeyttääkö raskauden vai ei.

ap!!!! kirjoitti:

kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet kysymykseeni. tänään kävin lääkärillä ja keskiviikko aamuna kaavinta. en tee tätä kevein mielein, mtta elämän tilaneeni ei anna sijaa lapselle, en sitä täällä rupea selittämään kun olen päätökseni tehnyt ja ihan suoraan sanottuna se ei kenellekään kuulu miksi abortin teen.
Ja sitten sellainen asia että en ymmärrä miksi pitää alkaa ruveta laittaamaan sikiö kuvia ja tekstejä että älä tapa lastasi synnytä hänet myöhemmin elävänä jos toinen on jo päätöksensä tehnyt ja kysyy vain neuvoa! asia on taas erikseen jos joku joka vielä miettii että keskeyttääkö raskauden vai ei.

näytä vieläkään tajuavan mitä olet menossa tekemään ja kenelle..