Conserta 54 mg

Olisi kiva jos kertoisit jotain sinun elämästäsi ennen comsertaa, ja minkä ikäinen jne..
Minun pojallani on siis ADD, eli sellanen ylivilkautta ei ole,...mutta koulussa alaasteella sellaista jonkunlaista vaeltelemisista luokassa, läksyn luku ei onnistunut, ja siksi arvosanatkin huonot.
On käynyt vain peruskoulun, ja sen jälkeen muutamia työapaikkoja, joista on itse lähtenyt pois n.1½ kk kuluttua. Työnhakeminen ja työvoimatoistoon meneminen ei onnistu, kun ei jaksa, eikä kiinnosta vaikka puhuu koko ajan että hakee töitä jne... elikkä auttaako tuo conserta motivoimaan, kun tuntuu vaan että ei kiinnosta muu kuin tietokone, pelaaminen ja valvominen.
Itselläni alkaa olla jo voimat vähissä, kun koitan auttaa, mutta tuntuu kun apu ei mene perille.

paljon kysymykiä kirjoitti:

Olisi kiva jos kertoisit jotain sinun elämästäsi ennen comsertaa, ja minkä ikäinen jne..
Minun pojallani on siis ADD, eli sellanen ylivilkautta ei ole,...mutta koulussa alaasteella sellaista jonkunlaista vaeltelemisista luokassa, läksyn luku ei onnistunut, ja siksi arvosanatkin huonot.
On käynyt vain peruskoulun, ja sen jälkeen muutamia työapaikkoja, joista on itse lähtenyt pois n.1½ kk kuluttua. Työnhakeminen ja työvoimatoistoon meneminen ei onnistu, kun ei jaksa, eikä kiinnosta vaikka puhuu koko ajan että hakee töitä jne... elikkä auttaako tuo conserta motivoimaan, kun tuntuu vaan että ei kiinnosta muu kuin tietokone, pelaaminen ja valvominen.
Itselläni alkaa olla jo voimat vähissä, kun koitan auttaa, mutta tuntuu kun apu ei mene perille.

Lue lisää

Olen kohta 4-kymppinen ja elämä on mennyt opiskellessa sitä sun tätä ikinä valmistumatta. Töissä olen kyllä pärjännyt löydettyäni oman alani. Itsellänikään ei pahemmin ylivilkkautta, mutta juuri tuo keskittymisen puute ja lyhytpinnaisuus on vaivanneet eniten. Lyhyt pinna, eli räpsähdän helposti ihmisille enkä meinaa jaksaa jos joku ei pysy vauhdissani esim töissä. Tunnistan kyllä puutteeni ja pyydän anteeksi käytöstäni, mutta tiedän olevani rasittava ihminen välillä etenkin läheisille.

Mutta itselläni Concerta on auttanut paljon, pinna piteni ja mikroräjähdykset turhautumisien vuoksi jäivät historiaan. Paljon helpompi hoidella erilaiset hommat loppuun, oli se sitten siivoaminen tai laskujen maksu. Concerta ei "motivoi", mutta poistamalla sen "hajautumisen ja taustakohinan" mikä hajottaa itselläni toimintakykyäni. Concerta vapauttaa minut tekemään sitä mitä haluan, eli hoitamaan asiani asiallisesti jne. Ennen en vain kyennyt siihen.

Mutta ihmeitä ei Concertakaan tee, eli ei se muuta persoonaa. Sen halun täytyy löytyä siitä ihmisestä itsestään ponnistella ne rempalle jääneet asiat kohdilleen, jos lääkitys on sopiva niin se tukee valtavasti siinä prosessissa. Sun poika on nuori, jos Concerta auttaa niin mun mielestä kannattaisi jutella oppisopimuksesta vaihtoehtona ammattiin. Ja tuosta pelaamisesta ja valvomisesta, monilla AD(H)Dlla on vaikeuksia unirytmin kanssa, kuuluu ns taudin kuvaan. Mun mielestä siitä pitää puhua hoitavan lääkärin kanssa. Ensinnäkin pojan täytyy ymmärtää ja sisäistää, että se on oire ja oma käytös voi pahentaa sitä. Toiseksi unirytmin muutos voi tarvia sen, että saa nukahtamislääkkeen, esim kuuriksi, vaikka kahdeksi viikkoa, jotta rytmi saadaan pakotettua normaaliksi. Poikasi pitäisi sisäistää se, että itsellään on vastuu itsestään, omasta hyvinvoinnistaan. Unihäiriön ruokkiminen lisää keskittymiskyvyttömyyttä ja vaikeuttaa esim työkkäriasioiden hoitoa, jo silläkin että päivärytmi on väärä eikä jää aikaa hoitaa asioita virka-aikana. Melatoniini voisi olla iltaisin hyvä apu nukahtamiseen, mutta mikään ei auta, ellei itse halua rauhoittua ja pistää pelikonetta kiinni ajoissa.

Mutta... Tärkeintä olisi nyt aloittaa se Concerta lääkärin ohjeen mukaan ja hommata vaikka dosetti, jotta poika näkee heti aamulla onko ottanut vai ei. Nimittäin siihenkin voi kaatua homma, että ei vain muista sitä. Kontrollissa kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi tuo nukkuminen/unirytmi. Ja sitten vain peukut pystyyn että Concerta auttaa poikaasi. Itse olen surrut sitä, ettei noin aikaisin tai vaikka ala/yläasteella tätä tajuttu, luulen että elämä olisi mennyt paljon paremmin jos olisi löynyt diagnoosi jo silloin eikä vasta myöhään aikuisiällä. Joten poikasi on onnekas, elämä edessä, vaikka se ei ehkä juuri nyt siltä vaikuta. Voimia sulle ja hänelle, muista että poikasi on kuitenkin jo aikuinen ja vastuussa itsestään, älä liikaa huolehdi. Tukeminen on hyvä asia, mutta se ei saa uuvuttaa sinua. Eikä se saa olla sellaista, että poikasi kokee sun haluavan kontrolloida itseään liikaa... Vaikea tasapainoilutilanne. Koittakaa pärjäillä.

17 kirjoitti:

Olen kohta 4-kymppinen ja elämä on mennyt opiskellessa sitä sun tätä ikinä valmistumatta. Töissä olen kyllä pärjännyt löydettyäni oman alani. Itsellänikään ei pahemmin ylivilkkautta, mutta juuri tuo keskittymisen puute ja lyhytpinnaisuus on vaivanneet eniten. Lyhyt pinna, eli räpsähdän helposti ihmisille enkä meinaa jaksaa jos joku ei pysy vauhdissani esim töissä. Tunnistan kyllä puutteeni ja pyydän anteeksi käytöstäni, mutta tiedän olevani rasittava ihminen välillä etenkin läheisille.

Mutta itselläni Concerta on auttanut paljon, pinna piteni ja mikroräjähdykset turhautumisien vuoksi jäivät historiaan. Paljon helpompi hoidella erilaiset hommat loppuun, oli se sitten siivoaminen tai laskujen maksu. Concerta ei "motivoi", mutta poistamalla sen "hajautumisen ja taustakohinan" mikä hajottaa itselläni toimintakykyäni. Concerta vapauttaa minut tekemään sitä mitä haluan, eli hoitamaan asiani asiallisesti jne. Ennen en vain kyennyt siihen.

Mutta ihmeitä ei Concertakaan tee, eli ei se muuta persoonaa. Sen halun täytyy löytyä siitä ihmisestä itsestään ponnistella ne rempalle jääneet asiat kohdilleen, jos lääkitys on sopiva niin se tukee valtavasti siinä prosessissa. Sun poika on nuori, jos Concerta auttaa niin mun mielestä kannattaisi jutella oppisopimuksesta vaihtoehtona ammattiin. Ja tuosta pelaamisesta ja valvomisesta, monilla AD(H)Dlla on vaikeuksia unirytmin kanssa, kuuluu ns taudin kuvaan. Mun mielestä siitä pitää puhua hoitavan lääkärin kanssa. Ensinnäkin pojan täytyy ymmärtää ja sisäistää, että se on oire ja oma käytös voi pahentaa sitä. Toiseksi unirytmin muutos voi tarvia sen, että saa nukahtamislääkkeen, esim kuuriksi, vaikka kahdeksi viikkoa, jotta rytmi saadaan pakotettua normaaliksi. Poikasi pitäisi sisäistää se, että itsellään on vastuu itsestään, omasta hyvinvoinnistaan. Unihäiriön ruokkiminen lisää keskittymiskyvyttömyyttä ja vaikeuttaa esim työkkäriasioiden hoitoa, jo silläkin että päivärytmi on väärä eikä jää aikaa hoitaa asioita virka-aikana. Melatoniini voisi olla iltaisin hyvä apu nukahtamiseen, mutta mikään ei auta, ellei itse halua rauhoittua ja pistää pelikonetta kiinni ajoissa.

Mutta... Tärkeintä olisi nyt aloittaa se Concerta lääkärin ohjeen mukaan ja hommata vaikka dosetti, jotta poika näkee heti aamulla onko ottanut vai ei. Nimittäin siihenkin voi kaatua homma, että ei vain muista sitä. Kontrollissa kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi tuo nukkuminen/unirytmi. Ja sitten vain peukut pystyyn että Concerta auttaa poikaasi. Itse olen surrut sitä, ettei noin aikaisin tai vaikka ala/yläasteella tätä tajuttu, luulen että elämä olisi mennyt paljon paremmin jos olisi löynyt diagnoosi jo silloin eikä vasta myöhään aikuisiällä. Joten poikasi on onnekas, elämä edessä, vaikka se ei ehkä juuri nyt siltä vaikuta. Voimia sulle ja hänelle, muista että poikasi on kuitenkin jo aikuinen ja vastuussa itsestään, älä liikaa huolehdi. Tukeminen on hyvä asia, mutta se ei saa uuvuttaa sinua. Eikä se saa olla sellaista, että poikasi kokee sun haluavan kontrolloida itseään liikaa... Vaikea tasapainoilutilanne. Koittakaa pärjäillä.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta...tässä on vain yksi ISO ongelma...poikani ei suostu syömään mitään lääkkeitä, pelkää
sivuoireita ja lukee aina heti pakkausselosteesta kaikki haittavaikutukset. Onkohan muilla tätä samaa pelkotilaa ja mikä siihen olisi avuksi? Nyt söi consertaa 2 pvä, mutta sanoi että tuli outo olo, eikä ota enää. Eräässä käytöshäiriölääkkeessa lukee esim. äkillinen sydämmenpysäytys, niin lääkkeet jäi syömättä...ei auta vaikka lääkärit ovat kertoneen että ne on pakko laittaa koska ovat jenkkilääkkeitä.
Hänellä on pieni perhe, joka kärsii myös tästä hänen sairaudesta. Ehkä minun ei kannata enää yrittää aauttaa häntä/heitä kun ei kerta apu ja neuvot kelpaa. Jos he ajautuvat eroon, niin on pojan oma vika, en voi alkaa stressamaan itseäni enempää. Ehkä hän joku päivä suostuu syömään lääkkeensä ja saisi ns.ryhtiä elämäänsä.Lääkäri sanoi myös että jos hän suostuisi syömään jos hän menee opiskelemaan tai töihin, jolloin hän tarvitsisi enemmän keskittymistä. Poika on muuten ihan ok, että ei ole ongelmia alkoholin tai huumeitten kanssa, ainoastaan ongelmia työssä pysyminen, siivous ja omien asioitten hoitaminen jne...

paljon kysymyksiä kirjoitti:

Kiitos vastauksesta...tässä on vain yksi ISO ongelma...poikani ei suostu syömään mitään lääkkeitä, pelkää
sivuoireita ja lukee aina heti pakkausselosteesta kaikki haittavaikutukset. Onkohan muilla tätä samaa pelkotilaa ja mikä siihen olisi avuksi? Nyt söi consertaa 2 pvä, mutta sanoi että tuli outo olo, eikä ota enää. Eräässä käytöshäiriölääkkeessa lukee esim. äkillinen sydämmenpysäytys, niin lääkkeet jäi syömättä...ei auta vaikka lääkärit ovat kertoneen että ne on pakko laittaa koska ovat jenkkilääkkeitä.
Hänellä on pieni perhe, joka kärsii myös tästä hänen sairaudesta. Ehkä minun ei kannata enää yrittää aauttaa häntä/heitä kun ei kerta apu ja neuvot kelpaa. Jos he ajautuvat eroon, niin on pojan oma vika, en voi alkaa stressamaan itseäni enempää. Ehkä hän joku päivä suostuu syömään lääkkeensä ja saisi ns.ryhtiä elämäänsä.Lääkäri sanoi myös että jos hän suostuisi syömään jos hän menee opiskelemaan tai töihin, jolloin hän tarvitsisi enemmän keskittymistä. Poika on muuten ihan ok, että ei ole ongelmia alkoholin tai huumeitten kanssa, ainoastaan ongelmia työssä pysyminen, siivous ja omien asioitten hoitaminen jne...

Lue lisää

Minun mielestä olisi aiheellista puhua lääkärin kanssa. Ensinnäkin 54mg ensiannoksena on iso. Minun mielestäni oikea tapa hakea annoskoko on juurikin tuo mitä omalääkärini käytti; aloitetaan 18mg, sitä syödään viikko ja jos ei tunnu missään annos nostetaan seuraavaksi viikoksi 18 18=36mg. Jollei tälläkään tule vastetta nostetaan taas 18 18 18=54mg ja tarvittaessa taas seuraavalla viikolla siihen lisää 18mg... Tällä on monta hyötyä, ensinnäkin ei tule syötyä liian vahvaa annosta, jos hyötyjä tulee jo alemmilla voidaan jäädä sille tasolle. Jos ensimmäinen resepti on 54mg niin se voi olla että sama hyöty olisi saavutettu jo vaikka 18mg tai sitten voikin vaatia vaikka 72mg, mutta tuolla systeemillä sitä ei voi tietää mikä olisi sopivin annos. Toisekseen 54mg sisäänajo aiheuttaa taatusti outoja tuntemuksia. Kun 18mg useimmilla aiheuttaa jotain tuntemuksia. Itselläni tuntemuksia (ahdistusta, hikoilua) aiheutui joka 18mg noston yhteydessä 2-3 ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen olo normalisoitui. Apua lääkkeestä ei selvästikään ollut ennen kuin kolmannella viikolla, kun saavutettiin tuo taso 54mg. Jollakin toisella pitää mennä vielä tuosta ylöspäin ennen kuin apu löytyy tai sitten Concerta ei olekaan hänelle sopiva.

Eli mun mielestä takaisin lääkäriin, juttelemaan ongelmasta mikä tulee noin rajulla aloitustasolla. Kyllä se elimistö sopeutuu tuohonkin, mutta oireet voi olla inhottavia ja on typerää jos sen vuoksi lääkkeen mahdolliset hyödyt elämään jää testaamatta. Eli lääkärin tulee selvittää pojallesi asiallisesti millaisia tuntemuksia voi olla odotettavissa lääkkeestä kun sen ottaa käyttöön ja mieluiten toimivan hoitotason etsiminen annosta suurentamalla, jottei turhaan syödä liian suurta annosta ja jotta elimistön sopeutuminen ei aiheuta turhan huonoja/outoja oloja. Lisäksi kyllä suosittelen tarkastamaan ainakin verenpaineen/pulssin jo ennen lääkkeen aloitusta, Concerta voi nimittäin nostaa sitä ihan oikeasti ja kontrollissa tulisi ottaa verenpaine/pulssi uusiksi, jotta nähdään tapahtuiko muutosta. Rauhoittaa poikaasikin kun tietää että hänen fyysistä hyvinvointiaan seurataan eikä vain ohiteta riskejä selittelyillä.

Tämä on sitten ihan mututietoa, mutta tuntuu, että joillakin Concerta pahentaa paniikkihäiriötä. Eli voisiko poikasi ollakin paniikkihäiriöinen jossain määrin, mikä taatusti vaikeuttaa myös asioiden hoitoa. ADHD ei sulje pois muitakin diagnooseja, niitä voi olla rinnalla jopa useitakin. Mutta jos kärsii ahdistuksesta ja fyysisesti siihen liittyy nopea pulssi niin Concerta voi aiheuttaa tosi inhottavan olon, mulla oli tää ongelma. Eli tilanne voi vaatia lisää selvityksiä siitä, mitä ne poikasi oudot tuntemukset sitten oli ja mistä ne loppujen lopuksi aiheutuivat. Vaatii pitkäjänteisyyttä, joka on tosi hankala juttu ADHDn kanssa jolla sitä ei oikein ole. Tärkeintä olisi että lääkäri olisi hyvä ja asiantunteva ja että poikasi luottaisi häneen ja pystyisi keskustelemaan oireista ja ongelmista hänen kanssaan. Jos nykyisen lääkärin kanssa ei onnistu ehkä joku toinen lääkäri olisi sopivampi? Ja sitten vielä sellainen seikka, että voisiko poikasi puoliso lähteä mukaan jollekin lääkärikäynnille? Hän ei nähtävästi ole ADHD, joten voisi olla hyvä, että mukana olisi joku joka tuntee poikasi ja ongelmat, voi nimittäin olla ettei poikasi ole oikein osannut selittää esim noita lääkepelkojaan tai unohtaa hetkessä lääkärin antamat rauhoittavat vastaukset. Silloin olisi hyvä jos mukana on läheinen jonka kanssa voi sitten jutella tuntemuksista mitä tulee lääkkeestä, joka voi kotona rauhoitella ja muistuttaa mieleen mitä lääkäri sanoi. Ei sen puolison tarvitse olla mukana koko aikaa eikä voikaan olla, pojallasi on oikeus yksityisyyteen, mutta esim noiden tuntemusten selvittelyn ajan...

17 kirjoitti:

Minun mielestä olisi aiheellista puhua lääkärin kanssa. Ensinnäkin 54mg ensiannoksena on iso. Minun mielestäni oikea tapa hakea annoskoko on juurikin tuo mitä omalääkärini käytti; aloitetaan 18mg, sitä syödään viikko ja jos ei tunnu missään annos nostetaan seuraavaksi viikoksi 18 18=36mg. Jollei tälläkään tule vastetta nostetaan taas 18 18 18=54mg ja tarvittaessa taas seuraavalla viikolla siihen lisää 18mg... Tällä on monta hyötyä, ensinnäkin ei tule syötyä liian vahvaa annosta, jos hyötyjä tulee jo alemmilla voidaan jäädä sille tasolle. Jos ensimmäinen resepti on 54mg niin se voi olla että sama hyöty olisi saavutettu jo vaikka 18mg tai sitten voikin vaatia vaikka 72mg, mutta tuolla systeemillä sitä ei voi tietää mikä olisi sopivin annos. Toisekseen 54mg sisäänajo aiheuttaa taatusti outoja tuntemuksia. Kun 18mg useimmilla aiheuttaa jotain tuntemuksia. Itselläni tuntemuksia (ahdistusta, hikoilua) aiheutui joka 18mg noston yhteydessä 2-3 ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen olo normalisoitui. Apua lääkkeestä ei selvästikään ollut ennen kuin kolmannella viikolla, kun saavutettiin tuo taso 54mg. Jollakin toisella pitää mennä vielä tuosta ylöspäin ennen kuin apu löytyy tai sitten Concerta ei olekaan hänelle sopiva.

Eli mun mielestä takaisin lääkäriin, juttelemaan ongelmasta mikä tulee noin rajulla aloitustasolla. Kyllä se elimistö sopeutuu tuohonkin, mutta oireet voi olla inhottavia ja on typerää jos sen vuoksi lääkkeen mahdolliset hyödyt elämään jää testaamatta. Eli lääkärin tulee selvittää pojallesi asiallisesti millaisia tuntemuksia voi olla odotettavissa lääkkeestä kun sen ottaa käyttöön ja mieluiten toimivan hoitotason etsiminen annosta suurentamalla, jottei turhaan syödä liian suurta annosta ja jotta elimistön sopeutuminen ei aiheuta turhan huonoja/outoja oloja. Lisäksi kyllä suosittelen tarkastamaan ainakin verenpaineen/pulssin jo ennen lääkkeen aloitusta, Concerta voi nimittäin nostaa sitä ihan oikeasti ja kontrollissa tulisi ottaa verenpaine/pulssi uusiksi, jotta nähdään tapahtuiko muutosta. Rauhoittaa poikaasikin kun tietää että hänen fyysistä hyvinvointiaan seurataan eikä vain ohiteta riskejä selittelyillä.

Tämä on sitten ihan mututietoa, mutta tuntuu, että joillakin Concerta pahentaa paniikkihäiriötä. Eli voisiko poikasi ollakin paniikkihäiriöinen jossain määrin, mikä taatusti vaikeuttaa myös asioiden hoitoa. ADHD ei sulje pois muitakin diagnooseja, niitä voi olla rinnalla jopa useitakin. Mutta jos kärsii ahdistuksesta ja fyysisesti siihen liittyy nopea pulssi niin Concerta voi aiheuttaa tosi inhottavan olon, mulla oli tää ongelma. Eli tilanne voi vaatia lisää selvityksiä siitä, mitä ne poikasi oudot tuntemukset sitten oli ja mistä ne loppujen lopuksi aiheutuivat. Vaatii pitkäjänteisyyttä, joka on tosi hankala juttu ADHDn kanssa jolla sitä ei oikein ole. Tärkeintä olisi että lääkäri olisi hyvä ja asiantunteva ja että poikasi luottaisi häneen ja pystyisi keskustelemaan oireista ja ongelmista hänen kanssaan. Jos nykyisen lääkärin kanssa ei onnistu ehkä joku toinen lääkäri olisi sopivampi? Ja sitten vielä sellainen seikka, että voisiko poikasi puoliso lähteä mukaan jollekin lääkärikäynnille? Hän ei nähtävästi ole ADHD, joten voisi olla hyvä, että mukana olisi joku joka tuntee poikasi ja ongelmat, voi nimittäin olla ettei poikasi ole oikein osannut selittää esim noita lääkepelkojaan tai unohtaa hetkessä lääkärin antamat rauhoittavat vastaukset. Silloin olisi hyvä jos mukana on läheinen jonka kanssa voi sitten jutella tuntemuksista mitä tulee lääkkeestä, joka voi kotona rauhoitella ja muistuttaa mieleen mitä lääkäri sanoi. Ei sen puolison tarvitse olla mukana koko aikaa eikä voikaan olla, pojallasi on oikeus yksityisyyteen, mutta esim noiden tuntemusten selvittelyn ajan...

Lue lisää

Ollaan käyty täällä pk- seudulla arvostetulla yksityisellä neurologi-lääkärillä, ja hän on tietoinen näistä peloista, koska he ovat monet kerrat keskustellut poikani kanssa ja kertoneet että ne lääkkeet ovat turvallisia, ja haittavaikutukset vaan täytyy merkata. Lääkäri käynneillä on ollut myös hänen avovaimo, joten se puolen kaikki on näistä asioista tietoisia. Täytynee ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja keskustella lääkekoon pienentämistä ja että hän taas kertoisi pojalle ne lääkkeen hyvät asiat jne..
Oletko huomannut että miten voiko kyseisen lääkkeen kanssa ottaa alkoholia, tai ainakin sen vaikutus ajan jälkeen, mutta onko se turvallista senkään jälkeen., koska kyllähän 20 v kuitenkin joskus muutaman drinksun ottaa.

paljon kysymykiä kirjoitti:

Olisi kiva jos kertoisit jotain sinun elämästäsi ennen comsertaa, ja minkä ikäinen jne..
Minun pojallani on siis ADD, eli sellanen ylivilkautta ei ole,...mutta koulussa alaasteella sellaista jonkunlaista vaeltelemisista luokassa, läksyn luku ei onnistunut, ja siksi arvosanatkin huonot.
On käynyt vain peruskoulun, ja sen jälkeen muutamia työapaikkoja, joista on itse lähtenyt pois n.1½ kk kuluttua. Työnhakeminen ja työvoimatoistoon meneminen ei onnistu, kun ei jaksa, eikä kiinnosta vaikka puhuu koko ajan että hakee töitä jne... elikkä auttaako tuo conserta motivoimaan, kun tuntuu vaan että ei kiinnosta muu kuin tietokone, pelaaminen ja valvominen.
Itselläni alkaa olla jo voimat vähissä, kun koitan auttaa, mutta tuntuu kun apu ei mene perille.

Lue lisää

Suosittelen,että. Meette mielenterveystoimistolle. Ja koitatte saada testit siellä tehtyä. Mulla ainakin ton tyyppisiin auttanu lääkitys .
En pelaile. Mut saanu arkiaskareet tehtyä paljon helpommin. Itellä jo ikää!!

aikuinen, täysi-ikäinen, hän itse päättää ottaako käyttöönsä lääkkeen vai ei ym. asiat. Ja hänellä on kirjoituksesi mukaan oma perhekin, joten....

aikuinen addi kirjoitti:

aikuinen, täysi-ikäinen, hän itse päättää ottaako käyttöönsä lääkkeen vai ei ym. asiat. Ja hänellä on kirjoituksesi mukaan oma perhekin, joten....

Niin, ikä on vain numero, eikä se tee ihmisestä vielä ns. aikuista muuta kuin että laki sanoo että 18 v on aikuinen, mutta oman elämän vastuunottaminen on jotain 16 v ikätasoa , ei huolta huomisesta...vaikka raha-asiat jne... on aivan retuperällä.
Äitinä sitä vaan haluaa että nuoriperhe pysyisi yhdessä ja jos poika ei halua apua ja lääkitystä, niin voi olla kohta että on asunnoton, perheetön, työtön ja ajautuu väärille poluille.

Jos sinulla kerta on adhd, niin varman tiedät jotain näistä adhd tai add-ihmisistä, jos olen oikein ymmärtänyt että heillä on huono itsetunto,(koulu, työ, ihmissuhteet) vaihtuneet tiheään tahtiin, joista saattaa kehittyä mustasukkaisuutta...ja mustasukkaisuus ei tietääkseni olen kovin harvinaista muutenkaan , ja esiintyy kaikenlaisilla ihmisillä. Kyllähän nuo saamattomuus asioitten hoitamiseen, siisteyteen ja raha-asioitten hoitamiseen on näillä hyvin yleistä, samoin riippuvuudet pelaamiseen jne...
Juu, ei seurustelu mulle kuulu, mutta pojan käytös kyllä vaikuttaa kauanko avovaimo kestää, ja ei kukaan varmaan halua että pienen lapsen perhe eroaa syystä jonka voisi hoitaa.

Paljon kysymyksiä kirjoitti:

Jos sinulla kerta on adhd, niin varman tiedät jotain näistä adhd tai add-ihmisistä, jos olen oikein ymmärtänyt että heillä on huono itsetunto,(koulu, työ, ihmissuhteet) vaihtuneet tiheään tahtiin, joista saattaa kehittyä mustasukkaisuutta...ja mustasukkaisuus ei tietääkseni olen kovin harvinaista muutenkaan , ja esiintyy kaikenlaisilla ihmisillä. Kyllähän nuo saamattomuus asioitten hoitamiseen, siisteyteen ja raha-asioitten hoitamiseen on näillä hyvin yleistä, samoin riippuvuudet pelaamiseen jne...
Juu, ei seurustelu mulle kuulu, mutta pojan käytös kyllä vaikuttaa kauanko avovaimo kestää, ja ei kukaan varmaan halua että pienen lapsen perhe eroaa syystä jonka voisi hoitaa.

Lue lisää

Nimim. 17:n ajatukset pienemmällä lääkevahvuudella aloituksesta, 18 mg jota käytetään lapsillekin, on hyvä ja pitäisi kelvata pojallesikin. Tuntuu että hän itse ottaa elämän paljon huolettomammin kuin olisi syytä, ei oikein ymmärrä omaa tilaansa ja tilannettaan. Et kai vain käytännössä rahoita hänen helppoa elämäänsä? Rahahanat kiinni heti, tai minkään avun antamisen ehdoksi puoleltasi, että ryhdistäytyy (päivällä työnhakua, ulkoilua, pienperheen asioissa auttamista ym. normaalia, illalla nukkumaan vaikka melatoniinin avulla, pelit tauolle) ja ottaa lääkkeitä ainakin muutaman viikon ajan päivittäin, mieluiten tosiaan alkaen 18 mg:sta.
En haluaisi pelästyttää, mutta käykää myös psykiatrilla (poika siis), varsinkin jos alettu lääke ei muutamassa kuukaudessa auta mitään. Persoonallisuushäiriö (esim. epävakaa tai epäsosiaalinen) voi esiintyä samanaikaisesti ADHD:n kanssa ja oireet ovat osittain samanlaisia. Tällöinkin ensiksi pojan pitäisi haluta saada elämänsä raiteilleen ja terapian avulla tulisi etsiä rakentavampia toimintatapoja.