Kun saavuttaa varhaisen keski-iän (yli 30-vee), ei jaksa enää juhlia ja viihtyä yöelämässä niin railakkaasti kuin silloin nuorena tyttönä. Eilen kuitenkin vietimme työporukan pikkujouluja, vähän myöhässä, totta, mutta joulu tuli ja meni niin nopeasti, ettei oikeana ajankohtana ehditty. Nytkin osanotto oli kovin vajavaista, kaksin jouduimme liikkeelle lähtemään, kolmas toveri liittyi myöhemmin seuraan. Mutta pidettiin ne pikkujoulut kuitenkin, perhana. Jossakin vaiheessa iltaa siirryimme Seurahuoneelle, kun siellähän oli ihan viihdetaiteilija esiintymässä ja ilmainen sisäänpääsy! Loistavaa. Mutta todellisuus olikin karumpaa. Esiintyjä oli huono, siis suorastaan surkea, eikä omannut minkäänlaista lavakarismaa, vaikka kokenut ja suosittu esiintyjä olikin kyseessä. Yritimme toverin kanssa pitää tunnelmaa yllä tanssimalla ja iloista ilmettä yllä pitämällä, mutta kesken esityksen päätimme luovuttaa ja lähteä pois, eihän semmoista paskaa kukaan jaksa ja vielä lähes selvinpäin. Siis lähes selvinpäin ja Seurahuoneella, aivan. Narikassa takkejamme odottaessa, paikan portieerit päättivät poistaa ravintolasta yhden liian ilomielisen ja hauskanpidon syvimmän olemuksen ymmärtäneen nuoren miehen. Kaksi portsaria talutti poikaa ulko-ovelle kävelyttäen ensin tämän onnettoman nuoren miehen päin kiinni olevaa ovea, kops ja oho, ja sitten siitä avoimesta ovesta pihalle. Onko tämä jokin paikallinen tapa toivottaa ravintolasta poistuvalle asiakkaalle mukavaa loppuiltaa vai oliko kyseessä hetkellisen näköharhan aiheuttama vahinko? Pihalla odottaessamme toisen toverin taksikyytiä, yritin kuluttaa aikaa keskustelemalla yhden portsarin kanssa niitä näitä, siis yritin, hän ei ilmeisesti minua huomannut tai kuullut, koska ei vastannut mihinkään kommenttiini ja katsekin oli koko ajan suunnattu tiukasti yläviistoon pääni yläpuolelle, yläviistoon, koska kyseinen henkilö oli minua korkkareiden verran lyhyempi. Tilanne tuntui jotenkin koomiselta, en tiedä näyttikö se siltä.
Joka tapauksessa työpaikan yksi velvollisuus on nyt hoidettu eli pikkujoulut pidetty, tänäkin vuonna. Tai siis viime vuonna.
Mutta oliko tämän tarinan opetus se, että Seurahuoneelle ei kannata mennä selvinpäin vai, että pikkujouluja ei kannata pitää tammikuussa, kun ei ketään kuitenkaan kiinnosta. Vaiko se, että varhaisessa keski-iässä olevien täti-ihmisten ei kannata lähteä yleensäkään yhtään mihinkään, vaan pysyä kotona vaikkapa kutomassa sukkaa. Tarinan kirjoittajalta ei tuommoiset käsityöt tai muutkaan itsensä viihdyttämiskeinot oikein luonnistu, joten saatan joskus heikkona hetkenä lähteä uudelleen kokeilemaan onneani, en kylläkään Seurahuoneelle. Onneksi sentään linja-autoaseman baarissa on tunnelmaa.
Ensi tai tämän vuoden pikkujouluja odotellessa. :)
Joka tapauksessa työpaikan yksi velvollisuus on nyt hoidettu eli pikkujoulut pidetty, tänäkin vuonna. Tai siis viime vuonna.
Mutta oliko tämän tarinan opetus se, että Seurahuoneelle ei kannata mennä selvinpäin vai, että pikkujouluja ei kannata pitää tammikuussa, kun ei ketään kuitenkaan kiinnosta. Vaiko se, että varhaisessa keski-iässä olevien täti-ihmisten ei kannata lähteä yleensäkään yhtään mihinkään, vaan pysyä kotona vaikkapa kutomassa sukkaa. Tarinan kirjoittajalta ei tuommoiset käsityöt tai muutkaan itsensä viihdyttämiskeinot oikein luonnistu, joten saatan joskus heikkona hetkenä lähteä uudelleen kokeilemaan onneani, en kylläkään Seurahuoneelle. Onneksi sentään linja-autoaseman baarissa on tunnelmaa.
Ensi tai tämän vuoden pikkujouluja odotellessa. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu mulla ja aivan kauhea kokemus tuolta Seurahuoneelta noin 10-vuotta sitten.
Niin siiloin kun oli vielä vanha Seurahuone missä ei ainakaan lippistä tai saati sitten pipoa pidetty päässä sisällä.
Ilta oli ihan mukavan tuntuinen ja porukalla tuntui menevän ihan kovaa, kuten myös minulla.
Kunnes istuessani tanssiparketinsivulla sillä korkeammallapuolella siemailessa bacardi-colaani tuli nuori noin 20 likka tokaisemaan " setä hei vahditko meidän juomia kun käymme tanssimassa".
Hetkessä nupissa alkoi bacardinvaikutus kadota, fiilis katosi kuin salmaniskusta ja päässä ajatus muppet-show parvella olevilla papparaisista.
Tuolloin olin tuossa 30 ikävuoden kieppeillä ja hetkessä minulta vietiin yhdellä viattomallasanalla nuoruus.
Sanoin tälle tyttölapselle, että tuo kyllä sattui, mutta toki kerkiän siemaillessa omaa juomaani vahtia myös nuorenparin juomia. Jos olisin kuten suuriosa tämänpäivän väliinpitämättömistä ihmisistä olisin kyllä rykäissyt myös nuorenparin juomat kostoksi nuoruuteni ryöstöstä.
Silloin ei portsareille turhia yritetty puhua, sillä jos heittäydyit turhan tuttavalliseksi sait kerätä takkisi keskuskadulta ja etsiä ilmalennonaikan kadonneita kenkiäsi kadun toiseltapuolelta.
Tosin ovi vielä silloin aukaistiin reilusti ennen lähtökiihdytystä eli huomattavasti ystävällisempiä oli silloin tämän ammattikunnanedustajat.
Kun tuosta vielä peruutetaan 80 luvulle, niin silloin ihmiset käyttäytyi se mukaan että ei tarvinnut Kaivokadun sisäänkäynnin narikassa olleen Markkasen paljon muuta tehdä illanaikana kuin siirrellä takkeja ihmisiltä ja ihmisille. Silloin hissillä mentiin 2.kerrokseen tai 7.kerrokseen : )
Pikkujoulut on todellakin katoava kansanperinne, mutta jos niitä aletaan viettämään bussia-asemalla niin ne on sukupuuttoon kuolleet. Ei minulla itse kyseistä paikkaa vastaan mitään ole eli varmaan ihan mukava paikka viettää iltaa, mutta en sinne kinkkun ja tanssin juhlaa lähtisi viettämään.
Terveisin
Temari setä
osoittamastasi mielenkiinnosta pientä tarinaani kohtaa. Sitä melkein-krapulassa tylsistyneenä yrittää jollain tapaa itseään viihdyttää.
Nuoruuden menetyksen tapahduttua joutuu väkisin ajattelemaan mitä on menettänyt ja mitä mahtaa tulevaisuus enää tuoda. Nuoruuden menetyksen pystyy kyllä helposti sulkemaan omasta mielestään ja olla niin kuin sitä ei koskaan tapahtuisikaan, kunnes sen joku huonosti kasvatettu ylimielinen pissis tms. pamauttaa päin naamaa. Nykyajan nuoriso on kovin itsekeskeistä, kaiken tietävää ja olettavat, että maailma kuuluu heille. En usko, että meitä pidettiin sillon ennen tälläisinä. Vai onko tämäkin iän mukanaan tuoma muutos ajatella asioita eri tavalla.
Minua tosin nimiteltiin tädiksi jo parikymppisenä, kun olin lähes kaikkina viikonpäivinä kuskina rempseälle poikaporukalle. En ollut porukan vanhin, mutta täti mikä täti. Joten olen tottunut tämmöiseen nimittelyyn, eikä se minusta nykyisin tunnu lainkaan pahalta.
Koska olen uuskotkalainen, termit "Markkanen" ja "2. ja 7. kerros" ovat minulle täysin vieraita, tosin ajanviettopaikkojani 80-luvun lopulla olivatkin lähinnä limudiskot. Tämä aika ja 90-luvun alku on jääneet mieleenkin jotekin kovin neonkeltaisina, enkä halua sitä aikaa muistella. Aikaisemmat ravintolakulttuurin kokemukseni ovat siis naapurikaupungeista, opiskeluajalta muistan läheisestä pikkukaupungista silloin suositun juottopaikan ovelta Jampan. Jamppa tiesi miten homma hoidetaan ja varsinkin miten naisia kohdellaan. Kun ravintolassa rupesi kärsivällisyys loppumaan jonkun liian innokkaan ihailijan kanssa, ei tarvinnut kuin kauniisti hymyillen Jampalle vihjata, että tämä jätkä ottaa mua päähän. Eikä kyseistä tyyppiä sen jälkeen enää näkynyt.
Kun mainitsit tekstissäsi ilmalennon aikana kadonneista kengistä, tuli mieleeni vuoden takainen tapahtuma Seurahuoneelta, jolloin itse poistuin sieltä kesken illan aivan omasta tahdostani, mutta hemmetin kovalla vauhdilla. Muistan, että jatkaessani matkaa kohtuullisen kovalla vauhdilla myös katua pitkin silloinkin lenteli kenkiä. Ne eivät kyllä olleet omani, eikä niitä heitellyt portsari. Mutta ei tästä sen enempää.
Olen siis asunut Kotkassa vasta jokusen vuoden ja joitain asioita olen ihmetellyt. Esimerkiksi kaupungin väkivaltaisuus suorastaan pistää silmään. Muualla asuvat ystävät kauhistelevat miksi haluan asua Kotkassa, koska täällä jatkuvasti pääsee joku hengestään rikollisella tavalla. Kaupungin kokoon suhteutettuna varmastikin huomattavan usein. Johtuneeko kaupungin yleisestä ahdistuneesta ilmapiiristä ja jatkuvasta työläiskulttuurin päähän potkimisesta. Toinen mieltä askarruttava asia on se, että miksi minua jatkuvasti nimitellään kymiläiseksi, vaikka en edes ole alkuperäinen asukas. Olen ymmärtänyt, että asioilla "kivisilta" ja "sen väärällä puolella asuminen" liittyvät tähän jotenkin. Ehkä joku alkuperäisasukas voisi asiaa minulle selventää.
Pikkujouluihin palatakseni, on totta, että kyseistä riemujuhlaa yleensä vietellään järjettömän ahmimisen ja vapautuneen riehakkaan tanssahtelun merkeissä. Varsinkin ihmisillä, joilla tämä on ainoa kerta vuodessa, jolloin he poistuvat luolastaan, nämä asiat suorastaan ylikorostuvat. Ehkä hyvä niin, mutta itseäni tämmöinen riehakkuus antijouluihmisenä ahdistaa ja pysyn silloin mielummin jossain hämyisessä pimeässä nurkassa yksinäni mököttämässä tai en poistu luolastani ollenkaan. Myöskin se tosiasia, että tässä iässä on pakko kiinnittää huomiota siihen, kuinka monta grammaa voi suolaista ja rasvaista ravintoa nauttia, ei houkuttele lähtemään toisten mässäämistä seuraamaan. Eikä tanssimaankaan koskaan hae kukaan mukava, omin jaloin pystyssä pysyvä herrasmies, vaan tarjolla on ainoastaan öriseviä, horjahtelevia parkettien niittokoneita. Ja voin nyt tässä samalla kertoa, että 2.5 promillen kännisössötyksellä räkä poskella esitetty lause "mitä noin nätti kimuli tääl yksin istuu, lähe mun kaa" ei toimi, ei koskaan.
Mutta onneksi tähän sesonkiin on vielä aikaa, välissä tarvitsee selvitä vain vapusta ja juhannuksesta. Niin, ja Meripäivistä.
Niinpä Niin !
Ihan ensiksi tuohon 2,5 promillen lähestymiseen.
Ymmärrän toki sinun kantasi hurmurin ollessa sopivan rento joka paikasta ja sanojen muodostamiseen joutuu tekemään ennemmin töitä kuin normaalisti tai jos yleensä ei selvinpäin niitä sanoja edes saa suustaan ulos naisen tavatessaan.
Mutta kuitenkin tässäkin törmää kaksi eri näkemystä, sillä juuri tuossa tilassa tämä luolamies tuntee olevansa elämänsä voimissa ja nyt pitää kolkata joku nainen luolaan kannettavaksi.
Et voi siis väittää että se keltä sieltä suusta tuossa tilassa tulee edes jotain selvää saatavia sanoja, pystyisi arvioimaan oman charminsa ihan nappiin.
Suolan ja rasvan laskeminen on iän myötä todellakin välttämättömyys, mutta siihen löytyy myös toinen ratkaisu.
Hommaa oikein kunnon pitkäkestoisen stressin, niin täysin sama tulos tai jopa parempi.
Tosin epäilen jo että laihuttamisessa myös stressi syömättömyydestä ja vihanneksista tekee kuurista tehokkaan eli se oikea vaikuttaja laihtumiseen.
Kotkan hautausurakoitsian työllistymiseen tiheällä ajankasolla on vain ja ainoastaan yksi syy eli päihdyttävätaineet. Niitä on aina kylässämme ollut tarjolla kun olemme satamakaupunki ja perintönä tuosta meno jatkuu. Miellestäni pesityneestä perinteestä hyvä esimerkki on Hovinsaari.
Sielä on päihdyttävätaineet ollut aina ongelmana ja tullee olemaan.
Paikkahan olisi ilman tätä ongelmaa hyvä paikka asua lähellä keskustaa.
Kymiläisistä en näin aitona Kotkalaisena ota enempää kantaa, mutta kylien välillä on käyty ennen pesäpallomatseja paljon ilman palloa ; )
Terkuin
Setä Temari
Näitä ihan mielellään välillä lukee Kervisten lomassa. Näyttää sekin porukka onneksi rauhoittuneen.
Antaumuksella Itse itselle.Läpyy läpy läpyyy ....
Vähän rennommin elämäsi tai saat sydänkohtauksen ennen 6v synttäreitä.
Eihän tämä ole kuin höpötystä eli ei ihan niin vakavaa.
Terkuin
Temari
Asennetta vaan enempi. Nuorihan sinä vielä olet. Onkohan sull sitten
joku ikäkriisi? t. hieman vanhempi poika. Asennettaasennetta. elämäkin näyttää
heti toiselta.