Olen tutustunet erään uskonnollisen ryhmän kautta tyttöön, joka alussa vaikutti mukavalta, mutta jotenkin varautuneelta, hiljaiselta mutta myös oli hauska jutella hänen kanssa. Näin häntä muutamia kertoja siinä ryhmän kokoontumisissa ja lähetimme sähköposteja, ja hän vaikutti ihan normaalilta. Vähän aikaa sitten kun olin siinä ryhmässä ja oli paikalla vain muutama henkilökunnasta, juttelin papin kanssa, niin tämä tyttö tuli sinne ja vaikutti jotenkin oudolta. Kun sanoin hänelle hei hän jotenkin vaikutti jopa vihamieliseltä, kun ei kunnolla vastannut ja oli välttelevä. Jutellessani itse muiden kanssa tämä tyttö alkoi yhtäkkiä notkottamaan päätään rinnalla ja muutama henkilö meni siihen, niin tämä vaan jatkoi ikäänkuin valumista tuolista alas, pää roikkuen rinnalla. Kaikki menivät siihen ympärille ja kun kysyin mikä hänellä on, niin kuulemma paniikkikohtaus. Hän oli kuulemma aikaisemminkin "tehnyt" saman ja he olivat vieneet hänet huolestuneina sairaalaankin, mutta kuulemma ei mitään vikaa, vain paniikkikohtaus joka menee ohi. Tämä alkoi jotenkin yhtäkkiä, joten olen aivan hämmentynyt, mitä hänelle on tapahtunut. Tuo ryhmä on ehdottomasti turvallinen eikä mikään kiihkouskonnollinen tms. Hän itse ei sano mitään. Silloin muut alkoivat viemään häntä kotiin, mutta hän ei ottanut jalkoja alle. minä yritin puhua hänelle ja rauhoittaa, mutta hermostuin siitä itse ja menin itse jonkin verran paniikkiin. Hän kuitenkin rauhoittui puheistani ja lähti muiden mukana kotiin aika nopeasti. Hän on vaihto-oppilas, ja haluaa saada tukea tästä ryhmästä. Kuitenkin tätä on tapahtunut jo useamman kerran, joten se alkaa hiukan pilaamaan tunnelmaa kun muutkin alkavat olla hermostuneita. Mitä tässä voisi tehdä? Hänen olisi saatava ammattiapua, mutta hän ei halua kai sitä hakea. Muut sanoivat että hän ei aina pidä huolta itsestään, ei syö tms. Mitä tässä kannattaisi tehdä? Ystävää haluan tukea, mutta hän on jotenkin arvaamaton ja tuo käyttäytyminen on pelottavaa.
Kaverin paniikkihäiriö
neuvoton..
5390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikäli ystäväsi ei itse halua hakea apua, niin tulee sinun kunnioittaa hänen päätöstään. Käytännössä se apu mitä paniikkihäiriöön on mahdollista saada lyhyellä aikavälillä ovat voimakkaat lääkkeet, joilla on monia (joskus pysyviksikin jääviä) haittavaikutuksia. Terapia on toinen vaihtoehto, mutta sinne pääseminen voi kestää (yli 18-vuotiaita voidaan jonotuttaa maksimissaan puoli vuotta kunnallisella puolella).
Itselläni oli vaikea paniikkihäiriö (yli 15 kohtausta kuukaudessa), mutta selvisin siitä lähes kokonaan ilman ulkopuolista apua (en käyttänyt lääkkeitä ja terapiaan pääsin vasta kun ko. sairaus alkoi olla reilun vuoden kuluttua hiipumassa).
Parasta apua hänelle on kun hän saa tukea läheisiltään ja pystyy puhumaan pahasta olostaan. Sitä siellä terapiassakin tehdään.
Mikäli ystävällesi ei muuten ole tehty kilpirauhastestejä niin kannattaa varata aika lääkärille. Kilpirauhasen vajaa (vai oliko liika) toiminta voi aiheuttaa samoja oireita kuin paniikkihäiriössä on. Kyseinen testi tehdään yleensä ennen kuin diagnoosia annetaan, mutta jos ystäväsi on käynyt vain sairaalassa kääntymässä niin sitä ei välttämättä ole tehty.
Paniikkihäiriötä sairastavilla on yleensä myös muita sairauksia, yleisimpänä lienee masennus. Muutokset ruokahalusta saattavat olla merkki siitä.
Minusta tuo kuulostaa jotenkin oudolta paniikkikohtaukseksi - siis tuo pään roikkuminen rinnalla ja valuminen tuolissa - jonkinlainen tajuttomuus- tai poissaolokohtaus.. Yleensä paniikissa oleva ihminen on kiihtynyt, hätääntynyt ja kykenee liikkumaan (esim. juoksemaan tilanteesta pois).
Ilmeisesti tyttö hakee turvaa tuosta uskonnollisesta yhteydestä, ja on ehkä hoitokielteinen, jos ajattelee "Jumalan parantavan" hänen ongelmansa. Minusta jonkun pitäisi varovasti ottaa asia puheeksi hänen kanssaan, eikä vain hymistellä. Ja voihan olla että vieras ympäristö ja vieras maa on laukaissut tai pahentanut hänen ongelmaansa. On hyvä, että hän kokee saavansa tukea tuosta uskonnollisesta piiristä, mutta kokoontumisenne eivät ole kuitenkaan kenenkään terapiaa varten, vaan sen pitäisi tapahtua muualla.
Kun sinulla on kerran hyvä yhteys tyttöön, voisit kokeilla mitä tapahtuu, jos otat varovasti asian puheeksi. Sanoa vaikka jotain, että pelästyit nähdessäsi sen kohtauksen, kun et tiennyt, mistä on kyse. Ehkä tätä kautta hän kertoisi, saako hän siihen jotain hoitoa, ja miltä tilanne vaikuttaa muuten.
Minustakin tuo kuulostaa kummalliselta paniikkikohtaukseksi.