miten tulla toimeen

Kasvahan vähän ja mieti sitten.

sanon, että ajatusmaailma on melkoisen omituinen.. Ymmärrän kyllä, että haluat ryhtyä lasta yrittämään miehesi kanssa, mutta kuvitteletko todella että se tulee onnistumaan noin prikulleen kun olet suunnitellut? Sanonpa vaan, kertoakseni hieman reaaliteetteja, minä ja avomieheni yritimme lasta puolisen vuotta ennen kuin vihdoin ja viimein sain testiini kaksi viivaa.. Joten tuo, että lasket tarkat kuukaudet lapsen tulolle on melko typerää ja tulet pettymään aika pahasti jos oikeasti nostat itsesi noihin pilvilinnoihin.

Tarjoilija ja vaatemyyjä aloille sinulla on mahdollisuus päästä oppisopimuksella, mutta lähihoitajaksi tuskin onnistuu, on kuitenkin kyse sen verran erityyppisestä työstä, johon opiskelussakin vaaditaan soveltuvuuskokeet jne.

Itse olen 20 v, odotan esikoistani. En ole vakituisessa työssä, mutta ennen raskauttani olin sen verran hyväpalkkaisessa työssä, että saan äitiyspv rahaa sen verran hyvin että pärjään mainiosti. Äitiysloman jälkeen olen ajatellut mennä aikuiskoulutuslinjalle, kunhan lapsi on tarpeeksi vanha hoitoon. Tai sitten etsin töitä alalta, jolta minulla on kokemusta. Tätä ennen olen niin kauan liiton rahoilla kuin on tarvis. Olen hoitanut asiani niin, että tiedän pärjääväni lapsen kanssa omineni, suosittelen teille samaa.. Asioita kannattaa miettiä etukäteen, jottei sitten tule kinkkisiä tilanteita.. Sellaisia voi tulla muutenkin, vaikka asioista olisi kunnolla selvää ottanutkin.. Mutta tuo kirjoituksesi sai minut vaan jotenkin ajattelemaan, ettet ihan täysin sisäistä mihin olet ryhtymässä.. En minäkään voi sanoa, että tiedän mitä tämä tulee olemaan lapsen synnyttyä, mutta kuitenkin.. Harkitse asiaa vielä ihan kunnolla, koska myöhemmin on turha katua.

olen alkanut odottaa lasta yhdestä kerrasta 17 vuotiaana ja ehdin juuri täyttää 18, kun poika syntyi. Sain tutkintoni just valmiiksi. Erosin miehestä kun poika oli vuoden ja työnteko, opiskelu ja yksinhuoltajuus EI ole herkkua alle kakskymppisenä, silloin on itsekin vielä kakara! Se on ollut minulle niin kova koulu että kestän mitä vain nykyään.....
Sittemmin olen tavannut uuden miehen, kouluttautunut kunnolla, saanut hyvä palkkaisen vakituisen viran, menimme naimisiin ja toista sarjaa (lapsia) yrittettiin alulle kolme vuotta.

Tee hyvä tyttö itsellesi palvelus, kouluta itsesi valmiiksi ja hanki vakituinen työ. Mikään ei tuhoa parisuhdetta varmemmin kuin ainainen huoli rahasta ja huollettava lapsi. Se että olet hankkinut oman uran, kasvattaa myös itsetuntoasi koska lapsellisella äidillä on yllättävän paljon omaakin elämää, etkä heti ole tossun alla kun vaikeat ajat koittaa. Ja minä puhun kokemuksesta!

Hassua ja söpöä, että mietit asioita noin tosissasi vasta tuossa iässä.. mutta voisin nyt ihan asiallisesti vastata kysymyksiisi ja kertoa mielipiteeni :)

Vanhemmillasi ei ole mitään sananvaltaa lapseesi, vaikka olisitkin ala-ikäinen, he voivat vaikuttaa vain sinun eläämääsi. He eivät ole millään tapaa lapseesi velvollisia tai juridisesti heillä ei ole oikeutta sanella yhtään mitään. Ja järkevät aikuiset ihmiset eivät mitään sen kummempaa lähde yrittämäänkään, ellei sinulla ole antaa heille syytä omalla vastuuttomalla käyttäytymisellä puuttua vauvasi elämään. Kannattaisi sinun vain luottaa omiin vanhempiisi eikä miettiä tuollaista. Vanhemmat ajattelevat aina lastensa parasta. Ainut mitä he voivat tehdä on vaikuttaa sinun asioihisi esim. antavatko sinulle rahaa tms. mutta sehän on sitten se ja sama jos saat muualta itse hankittua rahasi.

Lähihoitajaksi opiskellaan yleensä ammattikoulussa, samoin noihin muihin mainitsemiisi ammatteihin. Noin nuoria ei yleensä edes oteta oppisopimuksella mihinkään. Miksi näet oppisopimuksen hyvänä vaihtoehtona? Itse koen että nopeammin ja vaivattomammin saat tutkinnon suoritettua ammattikoulussa. Kun olet 17, olet kerennyt käymään jo melkein koko ammatillisen tutkinnon, sieltä saa tarvittaessa olla äitiyslomalla tai odota sen verran, että saat tutkinnon loppuun raskausaikana. Mitä tuumit tästä?

Varmasti tulisitte toimeen. Jos teillä on toisella töitä niin hyvä ja äitinä saisit tietysti jonkin verran äitiyspäivärahaa (n. 480e/kk minimissään, alkaa tulla kuukauden ennen laskettua-aikaa ja tätä ennen voit nostaa opintotukea jos olet esim ammattikoulussa). Raha-asiat ovat pienin huoli mitä siinä kannattaa miettiä. Ehdotan että muuttaisit omillesi jo hyvissä ajoin, että kerkeät nähdä mitä se on elättää itseänsä, ennen kuin hankitte lapsia. Minä muutin kotoa juuri ennen kuin täytin 18, mutta jo 17-vuotiaana olet oikeutettu opintotukeen jolla voi jonkin verran rahoittaa asumistaan ja olemistaan :) on tarpeeksi iso elämän muutos itsenäistyä, joten en suosittele sitä samaan syssyyn pienen vauvan kanssa. Ota ainakin vuosi tai vähintään puolivuotta aikaa itsellesi ja poikaystävällesi itsenäisyyden opetteluun. Voithan vaikka samalla kerätä vauvalle tarpeita jos niin kovin olet tosissasi vauvaa hankkimassa :)

Mitä poikaystäväsi on mieltä ajatuksistasi? Sinun kannattaa viettää nuoruuttasi ihan rauhassa ja panostaa nyt teidän kahden väliseen suhteeseen, että olisi sitten myöhemmin terveellä pohjalla, kun alatte hankkia lapsia. Älä ihmettele jos nuori miehesi on kummissaan ajatuksistasi, moni mies ei osaa ajatella vauva-asioita samalla tavalla kuin naiset.. Seksielämänkään ei periaatteessa pitäisi vielä alkaa sinun ikäiselläsi.. mutta se on vain minun mielipiteeni.. Kaikki menee parhaiten omalla painollaan ja kyllä ne lapset kerkeää hankkia sitten kun niiden aika on :) itse olen 20-vuotias odottaja.

Asiallista palutetta olet saanut ja mieti asiaa toki enemmän vasta sitten kun olet edes sen 17. Siihenhän on vielä 3 vuotta. Mitä jos eroattekin jo ennen sitä?