En ole kahteen päivään puhunut kenenkään kanssa. Minulla ei ole opiskelu- eikä työpaikkaa ja mikä pahinta: ei yhtäkään ystävää. Ei ketään kenelle soittaa. Ainoastaan vanhemmat, mutta ei heidän luona viitsi enää olla koko aikaa tai soittamassa koko ajan kun ikää pitkälti yli 20. Itku tulee erityisesti lauantai-iltana, kun on käsitys siitä mitä muut tekevät kavereidensa kanssa.
huhhuh:(
appu
7539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
täysin yksin, en omista montaakaan sosiaalista kontaktia.
Ulkona ollaan myös työ ja opiskeluelämästä, koita jaksaa!
Tuossa tilanteessa olisi tärkeää yrittää hankkia kontakteja, ja monet harrastukset tarjoaa siihen luontevan mahdollisuuden. Ihmisiin tutustuminen vie aikansa, joten kovin nopeaa apua harrastuksista ei yleensä saa, mutta parempi silti saada kavereita hitaasti kuin ei lainkaan. Monilla paikkakunnilla järjestetään myös enemmän tai vähemmän säännöllisesti jotain työttömille suunnattua päivätoimintaa, jossa tapaa ehkä todennäköisemmin sellaisia ihmisiä, joilla on paljon aikaa uusille ystäville ja ymmärrystä tilanteellesi. Voit myös ottaa yhteyttä vaikka seurakunnan diakoniatyöntekijään, jonka kanssa voit jutella tilanteestasi.
Tilanteesi on varmasti vaikea, mutta yritä jaksaa.
mullaki, lähinnä viikonloppuisin tulee tarve ja tunne käyttäytyä väkivaltaisesti muita kohtaan, johtuen siitä katkeruudesta. Ennen oli ystäviä, todella hyvia. Monta kertaa kustiin silmään, siksipä monta vuotta on yksin oltu. Luonteen piirteenä ujous, ei helpota asiaa. Harrastan kuntosalia, siellä pystyy jollainlailla keskustelemaan, mutta ei se suurta helpotusta tuo.
jättää tuo väkivalta pois? jos turhauttaa niin lyö itseäsi.
Tuossa on vain se ongelma, että monet harrastukset ovat melko kalliita. Työttömällä tuskin on varaa esim. maksaa 60-100€ kuussa jostain liikuntaharrastuksesta. Itselleni ei ainakaan tule mieleen yhtään ilmaista harrastusta, jossa voisi tavata uusia ihmisiä.
Joka paikkakunnalta varmasti löytyy jtn seurakunnan kerhoja yms. jotka ovat ilmaisia mutta niitä on turha tarjota "ei-uskovaisille" ja ateisteille.
Saat asua aika korvessa, jos et löydä paikkakunnaltasi seurakunnan kerhojen lisäksi mitään halpaa harrastusta jossa tapaa muita.
Niinhän se on ettei köyhä voi harrastaa mitä tahansa, mutta varmasti köyhällekin löytyy jotain tekemistä. Järjestetty toiminta vaihtelee paikkakunnittain, ja jos sieltä ei löydy mitään mieluisaa niin aina voi yrittää järjestää jotain itse tai harrastaa yksin. Esim. käytetyt luistimet ei paljoa maksa, ja ilmaisilla luistelukentillä käy usein samoja kasvoja joiden kanssa voi jutella. Sekin on hyvä muistaa, että vapaaehtoistyölle tarvitaan aina tekijöitä ja tehtäviä on tarjolla laidasta laitaan.
Ne seurakunnan kerhot ei kyllä välttämättä sovi kaikille (vaikka moni seurakunta järjestää myös uskontoon liittymätöntä toimitaa), mutta diakonissaan voi ainakin ottaa hyvin yhteyttä, vaikka olisi ateisti tai vakaumuksellinen muslimi. Joku yksittäinen diakonissa saattaa ehkä yrittääkin tyrkyttää seurakunnan toimintaa kaikille, mutta useimmat niistä ei ota uskontoa lainkaan puheeksi ainakaan sen jälkeen kun niille kertoo ettei sellaiset asiat kiinnosta. Jos sitten on sellainen kiihkoateisti, ettei voi ottaa vastaan minkäänlaista apua joka tulee kirkon työntekijältä, kannattaa miettiä onko oma asenne ihan kohdallaan... Saahan sitä tietysti olla niinkin tiukka, ei siinä mitään, mutta on silti parempi olla vakaumuksessaan varma jos kieltäytyy avusta pelkästään siksi että auttajalla on väärä uskonto.