vielä kun otin sinuun ensimmäisen kerran yhteyttä? mitä ajattelit sillon? Mä ajattelen että oompas mä joskus ollut rohkea ja toiveikas. Toisin kuin tänäpäivänä.
Muistatko
grrr.
17924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
toiveikkuus on kadonnut.......?
Mulla se ei katoa mihinkään :)
hätkähdän itsekkin kun mietin itseäni silloin. Kuka se oli? enää en pystyisi. Liikaa pettymyksiä kaiketi.
keinot vain vaihtuvatx)
Höhlä...pettymyksiä tulee kaikille välillä niin, että jos joskus ei onnistu niin ei siitä liikaa saa lannistua..vaan pitää yrittää uudestaan. Se vaan on elämä sellaista, että aina ei voi onnistua vaan joskus pitää lannistua, mutta liika on kuitenkin liikaa lannistumisessakin eli sopivassa suhteessa kaikki onnistuu paremmin. Joskus kaikki asiat voi mennä ihan nurinkurisesti ja toisin kuin olisi itse toivonut eikä se siltikään tarkoita aina, että kaikki toivo olisi menetetty. Joskus vaan on sellaisia aikoja, että mikään tie ei vie minnekään ja tarpoo samaa polkua eteenpäin ennenkuin huomaa ettei ole päässyt ensimmäistäkään puuta pidemmälle vaan on kiertänyt pelkkää kehää yhden pölkyn ympärillä. Sen huomattua saattaa sitten jo seuraavalla askelmalla ottaa ison harppauksen eteenpäin sinne minne sitten olikin menossa. Tähän vedoten kysynkin oletko yrittänyt sen koommin?
huomautaN että puhut asiaa ,juuri noin se elämä menee,ei pitäs lannistua pienistä.
mutta tunne asioissa on myös hyväksýttävä pettymykset ,vaikka itse virheet korjaisi ,tulos voi olla sama.
pettymys,
Joskus tuntuu, että monesti elämä on kuin elokuvaa tai rakkausroomaania, joka etenee sivu sivulta tai kuva kuvalta eteenpäin, mutta tuntuu silti, että ei koskaan pääse ihan sille sivulle tai kuvalle saakka, jossa alkaa se todellinen rakkaus ja oikea romantiikka ja sitten sitä jo mukamas pettyneenä vaihtaakin jo seuraavaan filmiin tai romaaniin. Niin se elämä kai menee.
Kuten sanoin, pettymyksiä tulee, mutta tuohon mitä sanoit korjatuista virheistä niin voi on kuitenkin vain voi eikä se siis välttämättä tarkoita, että lopulta olisi kaikki yhtä huonolla tolalla, sillä voihan se olla niinkin, että jos virheet korjataan eikä käytetä voita niin lopputuloshan saattaa olla vaikka kuinka hyvä.
Mutta mikäli tilanne on kaikesta huolimatta ylitsepääsemättömän paha niin siinä tapauksessa ei varmaankaan voi sitten kuin lähteä baanalle ja laulaa eläköön elämä ja yö...ja toivoa että löytää tiensä varrelta sen oman tähtensä.
eikä edes taivas ole rajana.
Täällä toinen samanlainen optimistinen ihminen.. Vaikka välillä vastustaakin niin ei silti kannata heti lannistua. :)
siitä on nyt reilut 3v ja se oli ihanaa niin kauan kun sitä kesti
####? ja se on minun vikani miten? kyllä sen huomasikin että pettymyksiä on ollut...heti alussa sellainen asenne...joo,ei mulla ole resurssejä ruveta miksikään enkeliksi korjailemaan muiden aiheuttamia vaurioita.ei vaan ole.et sinäkään niin tehnyt ja ne pitää itse korjata,ei siirtää eteenpäin.
mitä ajattelin en kerro.liian henkilökohtaista enää.
Tottakai muistan...
..jotakin sellaista, mikä ei unohdu. Muista..! Sinä olet rohkea ja pysykin sellaisena :-) Elä elämääsi, ole rohkea ja toiveikas..se kantaa. Mitä ajattelin? Mitä väliä..sillä on mitä Sinä ajattelet! Ehkä joskus halataan..öitä! :-)
että mitähän tää nyt oikein on ja miks hän mulle mitään lähettää, mulle! Alussa en oikeestaan edes pitänyt hänestä paljoa, mutta jossain vaiheessa huomasin että ajattelen häntä ihan liikaa. Kyllä vieläkin joskus tulee sellanen fiilis että jotain omituista tässä jutussa on. Saa nyt nähdä. Meidän kahden välillä on kuitenkin paljon kaikkea spesiaalia hyvää josta olisi mahdollisuus kasvaa vaikka mitä ihanaa ja kaunista.
Luulen, aloittaja, että sulla on vieläkin se sama rohkeus kuin ennenkin, saatpa nähdä :)
olemme kulkeneet ympyrää, vastakkaisiin suuntiin, rohkeutta se kysyy ..kääntyä samaan suuntaan
Kyllä osaan olla rohkeakin, jos sitä vaaditaan. Mitä pitäisi tehdä?
Liikahtaa elämässä, siihen suuntaan..mikä tuntuu, mieltäsi kaihertavan..
Aivan, juuri näin...