Kun lapsesta asti kasvaa siihen, että lupa uskomiseen on hankittava tiettyjen toimenpiteiden kautta, (esimerkiksi vanhempien kaulalla suritettujen), niin kauan menee sen ymmärtämiseen että ihminen tulee autuaaksi armosta uskon kautta ilman tekoja. Ja että Kristuksen vanhurskaus puetaan syntisen ylle Kasteessa.
Onhan se ihan toisenlaista proserssoida lapsenkin syyllisyyttään, kun hän tietää olevansa rakkaassa Jeesuksessaan USKON KAUTTA vanhurskas, siis Jumalalla kelpaava sellaisena kun on, vääriksi kokemistaan teoistakin huolimatta. Hallelujaa kiitos Jeesus!
Mutta kun pieni arka lapsi kituu, kuinka lie pitkäänkin helvetin tulisilla hiilillä, peloissaan ja häpeissään, jonkun synnintunnustuksen takana, - niin voi voi mikä ahdistus jää silloin pieneen sydämeen jo lapsena.
Tällaista lapsen rikkomista ja lain alle pusertamista sitten teukin kiittelee. Ei hyvää päivää!!!
Jo lapsesta asti on tärkeätä ymmärtää Jeesuksen rakkaus, että Jumalan anteeksintamus pitää syyllisyydestä huolimatta, se on armoa, eikä sitä voi teoillaan ansaita. Moni herkkä lapsi on on särjetty Raamatun vastaisella syöksemisellä lain vaatimusten alle. Onko se sitten ihme, että samat rikki revityt heput julistavat aikuisina saarnaajiksi päästyään lainvanhurskautta muka pelastavana voimana, itse lainkaan tiedostamatta.
Tästä aiheesta voitte kirjoittaa kokemuksianne, millaista on ollut elää lain alla tuntematta Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana ja syntien sovittajana.
Vikoja ja virheitä tietenkin kohdataan tunnustetaan ja korjataan, HUTTA VANHURSKAUTETTUINA VAPAINA jUMALAN LAPSINA, - !!! EI SIKSI ETTÄ TULTAISIIN SELLAISIKSI. !!!
Onhan se ihan toisenlaista proserssoida lapsenkin syyllisyyttään, kun hän tietää olevansa rakkaassa Jeesuksessaan USKON KAUTTA vanhurskas, siis Jumalalla kelpaava sellaisena kun on, vääriksi kokemistaan teoistakin huolimatta. Hallelujaa kiitos Jeesus!
Mutta kun pieni arka lapsi kituu, kuinka lie pitkäänkin helvetin tulisilla hiilillä, peloissaan ja häpeissään, jonkun synnintunnustuksen takana, - niin voi voi mikä ahdistus jää silloin pieneen sydämeen jo lapsena.
Tällaista lapsen rikkomista ja lain alle pusertamista sitten teukin kiittelee. Ei hyvää päivää!!!
Jo lapsesta asti on tärkeätä ymmärtää Jeesuksen rakkaus, että Jumalan anteeksintamus pitää syyllisyydestä huolimatta, se on armoa, eikä sitä voi teoillaan ansaita. Moni herkkä lapsi on on särjetty Raamatun vastaisella syöksemisellä lain vaatimusten alle. Onko se sitten ihme, että samat rikki revityt heput julistavat aikuisina saarnaajiksi päästyään lainvanhurskautta muka pelastavana voimana, itse lainkaan tiedostamatta.
Tästä aiheesta voitte kirjoittaa kokemuksianne, millaista on ollut elää lain alla tuntematta Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana ja syntien sovittajana.
Vikoja ja virheitä tietenkin kohdataan tunnustetaan ja korjataan, HUTTA VANHURSKAUTETTUINA VAPAINA jUMALAN LAPSINA, - !!! EI SIKSI ETTÄ TULTAISIIN SELLAISIKSI. !!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
Room. 4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
Room. 4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
Room. 4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Room. 4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
========================================================================================
Room. 4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
Room. 4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
Room. 4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
*) Room. 5: Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Room. 5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
Room. 5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
Room. 5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
Room. 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room. 5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
Room. 5:7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
Room. 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
========================================================================================
*) Room. 5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Heräsin tänäkin aamuna ja kiitin Jumalaa, että heräsin ja toivoin edelleenkin olla hänen suosiossaan.
Olen tavallinen tallaaja. Kirkosssa en käy kun vihkiäisissä ja hautajaisissa. Minä ole saanut elämältäni kaiken mitä olen toivonut. Ja nyt näihin tyytynyt. Raamattua en lue. Paitsi silloin vilkaisen jos joku täällä alkaa selostaa oiken sekoilemaan raamattunsa kanssa. Minulla ei ole paineita, ei lähipiirien ja Jumalan suhteen. Olen vapaa. Voin vapaasti ottaa naukunkin, katsella televisioa Moittia siitä tulevasta turhasta ohjelmasta.
Olen nuorena ollut kova tansseissa kävijä. Sieltä minä elämän kumppaninkin löysin. Sanoin ajattelevan kuin itsekkin. Meillä on kummallakin terveyttä ja rakkautta riittänyt , myöskin lapsillemme, joita emme ole koskaan piiskalla lyöneet. Suvun väli ovat mainiot. Kerran veljeni vaimo erehtyi hihhuliporukkaan ja askareet jäi, kun raamattua piti alin omaa selata. Onneksi hän järkiintyi ja nyt elää monnellista ja rauhaisaa elämäänsä. Nyt olen todella onnellinen ja kiitän kaikesta Jumalaamme joka on minua ja perhettävi ohjaillut. Toivon että lähtiessäni täältä, voisin sanoa kuten isäni ennen lähtöään, että minulla välit Jumalani kanssa kunnossa. Ei tarvitse olla synnintuskissa , eikä ainaisten helvetin pelottelujen alla.
Hyvää talvea kaikille. Onnekata elämää!
Onnelinen elämä sinulla.
Sanoit että välit Jumalasi kanssa ovat kunnossa, hyvä niin.
Pohdin vain tuota sinun Jumala-kuvaasi. Käsitätkö niin että Jumala on YKSI, joka on kaikkien luotujen Jumala, ei siis ainoastaan sinun Jumalasi jonka kanssa sinulla on hyvät välit?
Minulle välittyy jotenkin sellainen kuva Jumalastasi, että sinä olisit se osapuoli Jumala suhteessasi, joka määrittelet suhteen laadun. Toisin sanoin sanottuna, kun sinä olet suhteeseenne tyytyväinen, niin Jumalallasi ei ole mahdollisuuttakaan olla tyytymätön suhteeseenne? Raamattu puhuu tällaisista tapauksista seuraavasti: He ovat itse itselleen Jumala.
Kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Kun Kaikkivaltias Jumalakin on ihmisellä omassa hallinnassaan, niin hyvin tyytyväisenä sitä voipi elää, - kukaan ei ole silloin yläpuolella enää häiritsemässä mielenrauhaa mielipiteineen. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä kunhan - MINÄni - on tyytyväinen.
No joo, tämä vain tuli mieleeni kirjoituksestasi, näinhän ei tietenkään tarvitse olla.
Tulee mieleen isäni kertomus työkaveristaan. Hänellä oli tapana sanoa leikillisesti työtovereilleen; "en tarvitse toisten apua muussa kuin ison rahan rikkomisessa. :-) Ihminen on varma itsestään niin kauan kunnes jokin tekijä elämässä osoittaa mielikuvan kuplaksi.
Vertasit minua kissaan, joka hännän nostaa. Minä vertaan sinua koiraan, johon kalikka kalahtaa ja vielä näykkäsee.
Kuule, kyllä minun järkeni sanoo, että Jumalia on vain yksi meillä kaikilla, ja se on myös meidän sydämmessämme. Sen minkä teet noille pienimillekkin, niin sen teet myös minulle. Vai miten se meni. Ymmärrät kyllä jos tahdot.
Minun Jumalani ei ole varmaan aina tyytyväinen minun tekoihini, mutta hän on armelias. Jos ihminen on hyvästä tyytyväinen, niin kai silloin Jumalammekin on. Se mitä raamattu puhuu, se puhuu sen aikaisten sen "pitäjän" apostolien suulla, jotka olivat silloisia kivitettäviä ja ristiinlaulittuja saarnaajia.Jeesus oli vain ainoa joka vastasi oikein kun kysyttiin. Nää apostolit olivat vain häntyreitä. Ja näitähän nykyisinkin piisaa.
Tuo viimeinen viestisi lause pätee, myös hyvin, hyvin lestaadiolaisiin, varsinkin heidän ns. "vanhempiinsa" joiden syntisäkki joskus avataan, ja huomataan että se on kukkuroillaan samaa mitä meillä muillakin, eli itsekkyyttä, ahneutta, pirullisuutta, lähimmäisen arvostelemista, valhellisuutta,kaksinaamaisuutta ja ym.
Täytyypi sannoo kuin entinen savolaene, että voipi olla kupla hyvinnii, mutta voipi olla olemattakkii.
Muuten sulla on hyvä huumori . Mutta kun LLL:n syntisäkki avataan , kas kummaa siellä on vähempi
sitä joka tarttuu ja hitaaksi tekee , syykin on selvä , ainakun olemme panneet syntiä pois se on
joutunut sellaiseen järveen johon ei kalastus lupia ole , Tarkoitan sitä että kun kadumme ja anomme
niin saamme , mutta se joka ei kadu ei myös mitään saa. ::Rauhaa.