Hei, kertokaahan millaisia lääkityksiä olette saaneet "lievään masennukseen"?
Itselläni on paha tapa maata vapaa-aika sängyssä ja tuijottaa kattoon. Elän puolet päivästä siis haavemaailmassa. Tämä alkoi jo teini-iässä ja se sama on jatkunut tänne 26-v. ikään asti. Välillä on aktiivisempia aikoja, välillä todella passiivisia. Kaveritkin ihmettelivät ammattikorkeassa, kun puolen vuoden hiljaiselon jälkeen yhtäkkiä aloin taas käymään ulkona ja olin ulospäinsuuntautunut.
Toivoisin siis saavani vähän tasoitusta olotilaan. Ja tosiaan opiskelu ja työssäkäynti on sujunut ihan hyvin, mutta kun ei ole mitään pakotteita, jään jumiin pääni sisään. Turha sanoa, että "nouse ylös ja ala harrastamaan liikuntaa". En vain pääse liikkeelle. Olen miettinyt, että parisuhde voisi toimia auttajana, kun olisi pakko tsempata (esittää normaalia?), mutta kun mikään ei ole lähtenyt siinäkään suunnassa edistymään.
Haetaanko tällaiseen apua suoraan lääkäriltä? En pidä ajatuksesta, että söisin säännöllisesti lääkkeitä, mutta tämä vetelyys alkaa jo perin juurin tympäisemään. Jos olisi jotain mietoja droppeja?!
Itselläni on paha tapa maata vapaa-aika sängyssä ja tuijottaa kattoon. Elän puolet päivästä siis haavemaailmassa. Tämä alkoi jo teini-iässä ja se sama on jatkunut tänne 26-v. ikään asti. Välillä on aktiivisempia aikoja, välillä todella passiivisia. Kaveritkin ihmettelivät ammattikorkeassa, kun puolen vuoden hiljaiselon jälkeen yhtäkkiä aloin taas käymään ulkona ja olin ulospäinsuuntautunut.
Toivoisin siis saavani vähän tasoitusta olotilaan. Ja tosiaan opiskelu ja työssäkäynti on sujunut ihan hyvin, mutta kun ei ole mitään pakotteita, jään jumiin pääni sisään. Turha sanoa, että "nouse ylös ja ala harrastamaan liikuntaa". En vain pääse liikkeelle. Olen miettinyt, että parisuhde voisi toimia auttajana, kun olisi pakko tsempata (esittää normaalia?), mutta kun mikään ei ole lähtenyt siinäkään suunnassa edistymään.
Haetaanko tällaiseen apua suoraan lääkäriltä? En pidä ajatuksesta, että söisin säännöllisesti lääkkeitä, mutta tämä vetelyys alkaa jo perin juurin tympäisemään. Jos olisi jotain mietoja droppeja?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on myös samanlaisia olotiloja kuin sinun kertomasi. Masennukseni on välillä vaikea, sitten taas piristyn. Voin huoletta maata sängyn pohjalla ja elämä tapahtuu pääni sisällä. Tiedän, että asioita pitäisi tehdä, mutta olen täysin lamaantunut, enkä tee mitään paitsi istun tai makaan. Jotain aivan pakollisia kuitenkin, kuten esimerkiksi lapsen hoito saan tehtyä. Tällaista voi jatkua useita viikkoja. Sitten tulee aktiivisempi aikakausi ja tuntuu, että kaikki sujuu todella hienosti, jaksan vaikka mitä ja olen energinen.
Toivoisin myös saavani tasaisemmat olotilat, sillä masennuksen ollessa pahimmillaan alkavat myös itsetuhoiset ajatukset, yms. Lääkkeillä nuo ajatukset ovat pysyneet aisoissa, mutta muuten ei vielä apua ole löytynyt. Viimeksi söin Sertralin Orionia 150 mg päivässä, mutta se lihotti minua hirveästi. Istuin kotona lamaannuksessa, mutta ruokahalu oli tolkuton ja ahmin kaiken löytämäni ruuan.
Nyt lääke vaihdettiin Venlafaxin Orion 75mg:aan ja odottelen mitä vaikutuksia alkaa tulla.
ei kannattaisi lähteä lääkkeitä ihan tuommoiseen vaivaan syömään, vaan koittaisin vielä teristäytyä itse, no kitkit harrastamisen/liikunnan pois eli en sano siitä.
jos välttämättä haluat lääkkeitä niin itse söin aikoinaan moclobemid nimisiä tabletteja, ja jos vielä tarvitsen niitä palaan niihin kyllä, en tiedä sitten kuinka hyvin se auttaa masennukseen, sos.tilanteiden pelkoon se auttoi tosi hyvin, se miksi tämä tuli nyt mieleeni myös on jotta se auttoi todella keskittymään, eli ajatukseni eivät harhailleet yhtään vaan todella keskityin siihen mitä teen, tuli mieleen kuin puhuit tuossa haavemaailmassa elämisestä.
kaikissa lääkkeissä meinaa olla sivuvaikutuksia, se on melkein vakio! se kannattaa muistaa jos haluat alkaa lääkkeitä syömään.
moclobemid lääkkeen hyväksi puoleksi voidaan sanoa se jotta se ei lihota! en ole kenenkään kuullut valittavan että se lihottaisi, minua se jopa saattoi laihduttaa, tuntuu vähentävän ruokahalua.
-voi olla (tästä en oikeasti ole yhtään varma) niinkuin hiukset olisivat lähteneet lääkkeen aikana, ohentuneet, mutta kun muutenkin olen kaljuuntumassa, niin en voi sanoa varmaa tästä asiasta!
-eräs kaveri joka söi samaa lääkettä valitti myös että olisi hiukset vähän lähteneet,!
-en käyttänyt sitä masennukseen, eli en tiedä toimisiko se sinulla sitten toivotulla tavalla, voisi olla että joku ssri-lääke toimisi puhtaan masennuksen kanssa parhaiten, lääkäri on paras arvioimaan.
Sekä aloittaja että ensimmäisenä vastannut olette just kuin minä puhuisin. Olen tosi kauan miettinyt ratkaisua tähän tilaan. Tila on just tuo makaaminen, istuminen, aloitekyvyttömyys. Luulisi jonkinlaisen toiminnan olevan mukavampaa kuin yletön passiivisuus ja fyysinen paikallaan olo. Niin, se on minulla myös niin että 'elämä tapahtuu pääni sisällä'. Minä koen pääni olevan todella rikas! Eiks' olekin hullua. Jonkinlainen tasapaino sentäs tarvitsis olla. Kun esimerkiksi kotihommat ja asiainhoidot ulkona kasaantuvat, se vain lamauttaa lisää, yhä raskaampi on tarttua ja saada aloitekyky. Eihän yksi päivä riitä kaiken selvittämiseen kuitenkaan. Väsynkin liian nopeasti, sillä fyysinen kunto kärsii, ku makkuullaan ja istuvillaan vaa on.
Minulla on vuosia mennyt pieni mielialalääkitys, mutta mielestäni se ei ole just tähän ollut ratkaisu. Auttaa kyllä pahimpiin, oikeisiin masennuksen monttuihin joutumisessa, luulen, mutta ei tähän. Tämä heilunta on ihan samaa kuin esim tuo lapsen äiti kuvaa, että välillä ja välillä!
Olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on myös tavat tai tavattomuus. Kerran luin täältä ilmaisun 'elämäntapamasentunut'. Se kolahti minuun. Minun tapani voivat todella huonontua niin, että olemiseni ja elämiseni kääntyy itseäni vastaan. Pitäisi olla 'isompi' yliminä just omien asioidensa hoidon suhteen, että saisi tehtyä. Pohjimmiltaan kyseessä on ikävystyminen ja aina samaa -olo. Jotenkin on vaan rikkaampaa 'asua päässään'. Ruokin itseäni myös kaikenlaisella ns. tiedolla ja mietin ja analysoin asioita, ihmisiä, ilmiöitä, maailman menoa. Joskus olen myös kuullut, että 'fundeeraaminen' voisi olla myös harrastus! Niin, harrastetaanko me sitten - näin :-( ! ?
Hitsi tuo termi sopii kyllä minuun, eli aloittajaan, täydellisesti!
Jään helposti märehtimään asioita. Mietin erilaisia skenaarioita mihin suuntaan asiat voisivat muuttua. Miten eri tavalla jokin tilanne esim. töissä olisi voinut mennä ja kuinka jonkin tilanteen saisi korjattua. Pahinta on, että töissäkään en voi näihin asioihin mitenkään vaikuttaa, eli huolehdin aivan turhaan. Kuvittelen myös erilaisia höpöhöpö-tapahtumia helposti tuntikausia, haaveilen. Jään niin jumiin näihin asioihin, että en saa itseäni irti niistä. Jos lähden kävelylle, huomaan vain jatkavani kuvittelua. Otan niihin hahmoja vastaantulijoista :)
Kuten sanoin, en pidä ajatuksesta lääkkeiden syömisestä, mutta se on alkanut tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Asun yksin sisäänpäin lämpiävässä kaupungissa ilman ystäviä ja perhettä. Ilman valvontaa siis. En ole koskaan harrastanut mitään kerhotoimintaa. Edes lapsena. Enkä ole käynyt kuntosalilla tai elänyt muutenkaan vapaa-aikaani lukujärjestyksen mukaisesti. Eli ymmärrätte varmaan jos on hieman vaikea nyt lähteä muuttamaan elämäänsä. Kun ei yhtään huvita. Vaikka haluankin muuttaa elämääni :D Tämä on todella vaikea asia.
Ja kyllä, juon kahvia. 2 kuppia per päivä.
Kofeiini voi aiheuttaa yksilöllisten ominaisuuksien vuoksi tuollaista pakkomielteisyyden tapaista oireilua jo hyvinkin pieninä annoksina, koska se estää hippokampuksen spatiaalista oppimista muuttamalla solukuoleman ja uudistumisen normaalia sykliä siten, että solukuolema kiihtyy ja uudistuminen estyy. Spatiaalinen oppiminen on riippuvainen solukuoleman ja -uudistumisen normaalista rytmistä.
Käytätkö kofeiinia, se voi saada aikaan tuollaista flegmaattisuutta pitkäaikaiskäytössä.
http://qmies.blogit.fi/
täältä, ketään ei kiinnnosta noi sun kofeiinipaskat.
Noh, mitään "mietoja troppeja" ei kai sen kummemmin ole; on vain eri tavalla vaikuttavia lääketyyppejä. Tavallaan kertomuksesi oli kuin minun elämästäni ikäisenäsi, tosin minulla on ollut välillä vaikeita, akuutteja vaiheita, jotka pysyvät poissa niin kauan kuin käytän lääkitystä.
Mutta tuollainen "tekemättömyys", "saamattomuushan" on aloitekyvyttömyyttä, osa psykomotoriseksi hidastumiseksi kutsuttua masennuksen ongelmakimppua. Lääkkeen pitäisi siis olla psykomotorisesti aktivoiva. Joskus muinoin 80-luvulla kokeilin aloitekyvyttömyyteen Suprium (sulpiridi) nimistä epätyypillistä neuroleptiä, jota käytetään lievään masennukseen pienempinä annoksina. Taisin saada siitä vähän virtaa. (Tosin myös trisykliset masennuslääkkeet aktivoivat tuolloin ensimmäisten viikkojen aikana.) Mutta sen lääkkeen kanssa ei voi lainkaan käyttää alkoholia, eikä neuroleptejä ihan vähäisestä syytä oikein suositella syötäväksi.
niin sitten kokeilette Efexoria ja/tai (mieluummin ja, riippuu henkilöstä miten toimii) Edronaxia.
Mun on lähdettävä raketin lailla joten lääkitys erinomainen mulle. Efexorista tuskaisuus-masis pahenee-aloitusoireita, hikoilua kesti reilun viikonko, Edronaxista elämä loppu-kohtauksia n. 2h/pvä hmm n. 2 viikon ajan kai, jos nämä nyt ovat loppuneet kun ei niitä enää tule.
Jos lääke/lääkkeet sopivat, tapahtuu herääminen aamulla, aamukahvin juonti ja aamiaisen syönti lääkkeiden otto ja n. 1,5h ja suhahdus kun uudenvuoden raketilla menoksi. Maniaa ei ole, lekuri vartioi hyvin mua, vaan lääkitys loistava, sanoo.
Näitä ei kannata ottaa illalla jos aiokomus nukkua. Korostan, että mielialalääkkeiden viidakko on uskomaton ja jotkut joutuvat kokeilemaan monia erilaisia lääkkeitä ennenkun natsaa oikea, olemme jokainen yksilöitä.
Sitten varoitus. Lääkkeisiin tulee riippuvuus, joka puretaan ydessä lekurin kanssa. Edronax luetaan mietoihin masislääkkeisiin, Efexoria ei.
Kerrot hoitaneesi hyvin opinnot ja työssäkäynnin. En usko että lääkärit lähtevät sinulle lääkitystä antamaan ennen kuin työkykysi alkaa kärsiä. Lääkkeiden määräminen on kuitenkin ison kynnyksen takana, silloin kun yhteiskunta on vaarassa menettää yhden kannattavista yksilöistä. Menetys voi tapahtua työkyvyttömyyden tai menehtymisen kautta. Varmaan he kehottavat keksimään jotakin uusia harrastuksia tms.
En usko että olisi jotakin epäsäännöllisesti nautittavaa lääkettä vetelyyden hoitoon. Rauhoittavat voisivat vaan rauhoittaa lisää. Ehkä kannattaisi kokeilla kofeiinia, energiajuomia ja alkoholia. Tulisiko näistä apua.
Säännöllisesti nautituista mielialalääkkeistä esim. jo mainittu venlafaksiini saattaisi tuoda hurjasti lisäpotkua, mutta kynnys sen käytölle on hyvin korkea, vasta sitten kun mikään muu ei ole auttanut. Ehkä sen jälkeen vielä psykoosin hoitoon käytettävät masennuslääkkeet ennen sähköhoitoa. Mutta tuskin lääkitykselle on kohdallasi ainakaan vielä tarvetta.
08.01.2010
Lääke puree kunnolla vain vaikeimpaan masennukseen
Masennusoireita hoidetaan usein lääkkeillä, mutta tuoreen meta-analyysin mukaan ne hyödyttävät merkittävästi vain kaikkein masentuneimpia.
Jay Fournier Pennsylvanian yliopistosta kollegoineen ruoti masennus- ja lumelääkkeiden tehoa kuudesta satunnaistetusta kaksoissokkokokeesta, joihin osallistui yhteensä yli 700 potilasta.
Analyysi osoitti, että masennuslääkkeen teho vaihteli oireiden vakavuuden mukaan. "Lääkevaikutus – eli lumelääkettä parempi teho – oli lievissä, keskivaikeissa ja jopa vaikeissa masennusoireissa mitätön. Sen sijaan hyvin vaikeisiin oireisiin lääkkeet purivat erittäin hyvin", tutkijat kiteyttävät.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=4026