Obsidiaani

Kiitos tästä! Tämä suhde vain syö kaikki energiani koska mies tekee mitä huvittaa milloin huvittaa eikä paljon kysele mitä minä haluaisin/toivoisin. Monet itkut on itketty ja hammasta kiristetty, on huudettu, raivottu, kokeiltu puhua normaalisti, kerrottu toiveista ja haaveista ja odotettu että parempi aika vielä koittaa.... Ei ole vielä koittanut ja kolme ja puoli vuotta ollut jatkuvaa taistelua ja mielten mittelöä.

Mies juo päivittäin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ystäväpiiri on kaikki deekuja ja sieltä löytyy aina ymmärtäjä jos kotona ei huvita istua. Minä olen "hullu akka" joka ei ymmärrä miestä ja senkin takia voi mennä ja tulla miten tykkää. On tottunut siihen että aina on lämmin syli odottamassa kun pöly on laskeutunut. En jaksaisi sitäkään enää, elämäni pyörii täysin miehen tekemisten ympärillä ja jokainen päivä mietin mitä se tuo vastaan. Riippuu täysin miehestä millä päällä sattuu olemaan, tuleeko riita jostain mitättömästä, onko kuinka kännissä ja lähteekö kaverien luo jatkamaan. Minulla ja ajatuksillani ei ole mitään arvoa paitsi silloin kun tosiaan haluaa tulla lepäämään ryyppyreissun jälkeen. Sitten on taas hyvä nostaa kytkintä ja tehdä mitä tykkää.

Olen varmaan ollutkin ikuinen etsijä syystä tai toisesta, en ole kokenut saavani suhteista sitä mitä tarvitsen ja ne tarpeet ovat ihan tavallisia ja yksinkertaisiakin toteuttaa jos toisella riittäisi tahtoa. Pitääkö minun sitten vain tyytyä tähän? Eikö elämä tosiaan tarjoa muuta kuin toisen ovimattona olemista? :(
Minä en valitettavasti pidä tätä normaalina suhteena tai sitten olen käsittänyt jotain aivan väärin....

voisitko katsoa mitä minulle elämä tuo tullessaan.olen kokenut paljon vastoinkäymisiä ja haluaisin tietää onko jotain iloista muutosta tapahtumassa..kiitän jos pystyt katsomaan.