Mä oon haaveillu jo pitkään omasta lapsesta. Ja teiniäitiydessä näen jotain tosi kiehtovaa, en tiedä miksi, mutta mä suorastaan ihailen teiniäitejä. Ollaan sitte poikaystävän kanssa suunniteltu, että kun saan lukion loppuun (eka vuosi nytte) "hommataan" sit oma pienokainen. Me molemmat haaveillaan kovastiki...yhteisestä lapsesta. Reilun vuoden päästä (kun täytän 18) ollaan menossa naimisiin, ja oisin sitte 19 kun lapsi syntyis.
Välillä tuntuu, että miten sitä jaksaa oottaakaan! Vauvakuume ku väliin painaa niin kovasti päälle että ihan itkettää.. Mutta järki sanoo, että sitten vasta on parempi..
Välillä tuntuu, että miten sitä jaksaa oottaakaan! Vauvakuume ku väliin painaa niin kovasti päälle että ihan itkettää.. Mutta järki sanoo, että sitten vasta on parempi..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipäs hätäillä nuorena, vaikka kova vauvakuume olisikin! Kannattaa odottaa useampi vuosi, varttua ja miettiä, miten elämässä tulee pärjäämään lapsen kanssa. Naimiisiinmenoakaan en ehkä heti kahdeksantoistavuotiaana suosittele, koska se varmasti päättyy eroon. Tai ei varmasti, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä, sillä kyllä sitä sitten viimeistään muutaman vuoden päästä haluaisi kokeilla jotain uuttakin kuin sitä vanhaa poikaystävää! Ja sitten on lapsikin. Malttakaa vielä jokin vuosi, että suhteenne on varmasti hyvä ja kestävä. Erotapauksissa lapsi on vain riesana sitten. Puhun nimimerkillä kokemusta on!
OIKEASTI, MINUSTA ON HIENOA JOS JOLLAKIN ON VAUVAKUUME JA ON MIELESTÄÄN VALMIS ÄIDIKSI NUORENAKIN, MUTTA KANNATTAA ODOTTAA ETTEI SITTEN VANHEMPANA ALA KATUA!!!
Kyllä niitä on hyviä äitejä iästä riippumatta.
Mä tiedän, että liian monet eroaa jos nuorena naimisiin menee, mutta poikkeuksiakin on. Mä pidän avioeroa ERITTÄIN huonon ja ehottomasti vihonviimeisenä asiana. Liian paljon erotaan ihan sen takia, ettei viitsitä keskustella asioista.
Oon jo vajaa 1½ vuotta seurustellu tän mun poikaystävän kans (5 vuotta mua vanhempi), joten tyyppiäki tunnen...suhde vakaalla pohjalla.
Joskus voi haluta muutoksia, mutta voihan se olla jotain muutakin ku ero.
PIDÄTKÖ SÄ SUN LAPSIA RIESANA!!!! Sä nyt et ainakaan ole kypsä äiti!
Moikka!
Lapset on ihania,mutta niiden kasvattamiseen- ja hoitamiseen tarvitaan paljon. olet oikeilla jäljillä,kun sanoit että ensin lukio.On myös kunnioitettavaa että olette poikaystävänne kanssa puhuneet naimisiinmenosta,jne. Itsellänikin on ollut kova vauvakuume jo kauan,mutta..odottaminen palkitaan!Kannattaa ensin olla töissä muutama vuosi,laittaa asunto nätiksi ja kasvaa rauhassa sekä katsoa miten suhde kestää kun asutaankin yhdessä. kun kaikki jaetaan toisen kanssa.. mutta voimia sinulle!
Heips!
Muutin kotoa pois heti kun täytin 18 vuotta, syynä jatkuva hakkaaminen ja väkivalta. Asuin poikaystäväni kanssa pienessä loukossa (30m2) pari kuukautta kunnes pääsimme opiskelija-asuntoon. Menimme naimisiin ollessamme noin 18½-vuotta. Olimme jo kauan puhuneet naimisiinmenosta "sitten joskus" mutta emme suunnitelleet sen tapahtuvan näin pian. Meidän oli pakko, sillä hyvin tienaavien vanhempiemme takia emme saaneet lainkaan opintotukia, eikä vanhemmilta herunut rahaa.
KELAlla on nimittäin sellainen systeemi opintotuissa, että vanhempien tulot eivät vaikuta tukien määrään jos on naimisissa. Nyt saamme molemmat täydet tuet, ja olemme siirtyneet kahden lämpimän aterian päivärytmiin.
Halusimme lapsen jo aiemmin, mutta odotimme siihen asti että molemmilta on lukio ohi. Vauva syntyy loppuvuodesta, jolloin olen jo täyttänyt 19. Ammatillisesta koulutuksesta on hankala pitää välivuotta, joten on meistä fiksumpaa pitää välivuosi tai pari nyt lukion jälkeen ja sitten mennä kouluun.
saa mailata, juttuseura ei ole koskaan pahasta.
[email protected]