Voisitko kuvitella tilanteen, jossa joutuisit punnitsemaan,
miten lausuisit todistuksen veljeäsi, sisartasi tahi muuta läheistäsi koskien.
Jos tuo ko.henkilö olisi toiminut lakia
tahi muutoin yleistä oikeuskäsitystämme vastaan
Tahi entä sitten jos hän toimisi
itsellensä hyötyä saadakseen,
muita ihmisiä loukkaavalla tavalla.
- Jossa varsinaista lain kirjainta ei olisi rikottu,
mutta kokisit tilanteessa toimittu ns.moraalisesti väärin
Olisiko “helppoa” puuttua tilanteeseen....
miten lausuisit todistuksen veljeäsi, sisartasi tahi muuta läheistäsi koskien.
Jos tuo ko.henkilö olisi toiminut lakia
tahi muutoin yleistä oikeuskäsitystämme vastaan
Tahi entä sitten jos hän toimisi
itsellensä hyötyä saadakseen,
muita ihmisiä loukkaavalla tavalla.
- Jossa varsinaista lain kirjainta ei olisi rikottu,
mutta kokisit tilanteessa toimittu ns.moraalisesti väärin
Olisiko “helppoa” puuttua tilanteeseen....
Vastaukset 41
Vanhimmat
puuttua asiaan eikä yleensäkään sanoa mitään.
Kokemuksesta tiedän, välit menivät pariksi vuodeksi ja kysymys oli lähisukulaisesta.
Itse asiassa olen jo päätökseni tehnyt
Päätös ei vain ollut mitenkään helppo tehdä
Siksipä ajattelin sen ottaa täällä esiin, että miten ihmiset kokisivat ko.tilanteen
Mutta ehkäpä tämä asia kuuluu kategoriaan jota ei osaa mielessänsä pohtia
ennen kuin osuisi omalle kohdalle
Toivon tietysti ettei tällaista tilannetta tulisikaan kellekään pohdittavaksi
Ps.Sanoit välien menneen pariksi vuodeksi -syntyikö kuitenkin sopu myöhemmin
sopu syntyi minun aloitteestani ja on nyt kestänyt viitisen vuotta ilman,
että kyseiseen asiaan olisi palattu millään tavalla.
Hienoa kuulla, että saitte sovun aikaiseksi
Fiksua olla aloitteentekijänä :)
Jos ei lakia ole rikottu, mitä siihen puuttumaan.
Tuttu kauppias sanoi, kun olin nuori, opiksi ja ojennukseksi. Jota pystyy jymäyttämään, sitä pitää jymäyttää, koska niin tekee kaikki mutkin.
No näissä hommissa ei ole tarvinnut tuota oppia soveltaa.
Tuo eka-kohta on vaikeempi, riippuu rikkeen mittakaavasta. Jos kovin paha on, niin eihän sitä läpi sormien voi katsoa.
Kysymyksessä on ns."kahden henkilön sopimus"
jossa henkilöt eivät ole toisiinsa nähden tasapuoliset sopimusta solmimaan.
Toisen henkilön tietämättömyyttä tai voisiko sanoa aletunutta ymmärtämistä
on käytetty hyväksi sopimusta laadittaessa
Huom! Selvennykseksi sanon, että en hyödy/hyötyisi rahallisesti
enkä muullakaan tavoin asiasta / puuttuisin tai jättäisin puuttumatta siihen
Kysymys onkin (minulle itselleni) voiko hyväksyä sen, että ns."heikompaa"
kohdallaan näin, oman hyvinvoinnin lisäämiseksi
totuus, koska eihän nyt väärää valaa kannata tehdä.
Väärästä valasta saisi lain mukaan rangaistuksen
Samoin jos saa haasteen oikeuteen ja jättää menemättä
Vaan
- jos omisikin asiaan liittyvää tietoa,
ilman että kukaan tietäisi ??
Pitäisi siis keskustella oman omantuntonsa kanssa,
mitä tekisi, miten päättäisi ??
Useimmilla se jää kuitenkin kaivelemaan, jos on kieruudella saatu jotain. Onko se oman mielenrauhan kannalta hyvä.
Jos pienestä asiasta saa loppuiäkseen lisäkiven reppuunsa, kukaties niin pienestä, että toinen osapuoli on sen unohtanut, jos on älynnyt, niin kannattaako se.
Missä on se raja, jossa hyöty puuteroi moraalin, en tiedä, eikä kohdalleni sitä rajaa tule.
Me samasta pensaastakin kasvavat oksat,
kasvamme erilailla.
Toiset oksat kurottavat kohti "sitä jotakin"
välittämättä siitä , jääkö sen takia toiset oksat
valoa tahi suojaa vaille
Eikä välttämättä koskaan kaivele, koska on ottanut vain sen
minkä omasta mielestään on ollut oikeutettu ottamaan
Moraalinen omatunto ei ole kaikilla samanlainen
sanoi kerran yks kunnanvaltuutettu mulle paikkakunnallamme. Täällä toimii kirkon lisäksi uskonnollisia lahkoja muutama ja harvalukuinen yritysrypäs. Ja kuluneet vuodet ovat todella osoittaneet että se ihmisen jymäyttäminen on todella maantapa ja -vaiva. Kun yhdestä pääsee eroon on yhdeksän muuta jo odottamassa kimppuunkäymistä ja raha ei todella ole pesää tehnyt mullekaan. Sotii vähän omaa oikeustajuani vastaan ja korkeampaa moraalia jää kaipaamaan, ei tunnu sitä löytyvän niin herroista kuin narreistakaan...
Laajemman sektorin kysymys
Minulla ei taida riittää näkemystä vastata tähän
Voi niitä perusteita ottamiselle kehittää, että paremmin saa mielenrauhan.
Ensimmäiseksi pitäisi ehkä ymmärtää se, että
on ylipäätänsä käsite "toiselta ottaminen"
Tahi että se kaikki mitä ei ole erikseen kielletty,
on näinollen täysin sallitua :)
joka puhuu moraalista.
Niin ne koulussa nyt opettaa, miten ihmisiltä saadaan rahat pois.
Valtiovalta etunenässä käyttää tätä oppia, ja myötävaikuttaa ettämuutkin saa tästä opista siivun (jätevesiasetus jamite hyvin suomalaiset on valjastettu torjumaan ilmastonmuutosta).
että moraali käsitteenä sellainen
että kukin leipoja tekee siitä
sellaisen taikinan kun itse halajaa....
Mutta
- onhan tietysti se yleisesti vallalla oleva moraali
jota nyt suurinpiirtein noudatetaan......
kai ??
Todistaja antaa vakuutuksen tai vannoo valan. Pakko puhua totta, muuten joutuu itse oikeuteen, jos käryää valehtelusta. Kaikkien ei ole pakko suostua todistamaan, jos ovat kovin läheistä sukua, en tiedä koskeeko se sisaruksia.
Totuudella on taipumus muuttua ajan kuluessa. Ihmiset alkavat väittämään mustaa valkoiseksi ja kai itsekin sitten uskovat asiaa. Tämä sotkee asioitten selvittelyä jälkikäteen. Mutta asia kuitenkin niin, että faktat ovat faktoja. Ei niitä puhumalla voi miksikään muuttaa. Sitäpaitsi kaikki pelaavat kotiinpäin. Yllättäen joku iso suku saattaa yhdestä suusta valehdella jostain asiasta, jos kokee sukuaan loukatuksi. Tämä on huvittavaa, koska jokatapauksessa käytännössä kaikki muut tietävät totuuden. Vaarana kuitenkin on, että valhe jää historiankirjoihin jos jokin syyte kaatuu oikeudessa todistajien valehdellessa.
Samaa, paljon härskimmin tapahtuu oikeussalien ulkopuolella.
Moraali, eettiset arvot jne ovat lakien kirjoittamisen perusteena. Jokin varastaminen on tuomittua kaikssa tiedetyissä lakikirjoissa, kulttuurista riippumatta. Ja uskonnolla ei ole kerrassaan mitään tekemistä asian kanssa. Varkaudesta tuomitaan aina, tuomiot vaihtelevat. Eli on se kumma, kun yleensä tarvitaan oikeuksia ja poliiseja. Asian pitäisi olla jokaiselle ihmiselle selvä. Vaan, jos lapsukaiselle ilmestyy jokin uusi videopeli, monikohan vanhemmista alkaa kyseleen tosissaan, mistä se on ilmestynyt. "Löysin kadulta" menee läpi. Eli se siitä moraalista.
Joop, on tullut todestettua oikeudessa ja tullut kerrottua tietonsa jostain asiasta oikeuden ulkopuolellakin, jos kysytään. Katos, ei ole sukurasitteita :DDD
Ei vain koske tätä kyseistä asiaa
Tuo lauseesi :"asian pitäisi olla jokaiselle ihmiselle selvä" -on fiksu ajatelma
Nämä tapaukset -lapsi on varastanut-ovat vanhemmille tosi haasteellisia.
Vanhmpien suhtautuminen siihen ensimmäiseen kertaan ratkaisee tosi paljon tulevaisuuteen
Tahi ylipäätään jokin sellainen teko tahi tapahtuma mikä rikkoo lakia tahi
sitä moraalista omaatuntoa -sepä vaan kun on kaikille ehkä erilainen
Totuus on vänkä juttu
Saman tapahtuman kulun voi eri ihmiset kertoa tapahtuneeksi eri tavalla
Eikä kukaan kuitenkaan valehtele
Me ihmiset koemme saman tapahtuman kukin omalla tavallamme
ja käsittelemme ja julkituomme sen kukin oman kokemustilamme kautta
ei voi todistaa sukulaisia vastaan.
Mutta voi kieltäytyä todistamasta
Vaan onko aina tilanne, että
haluaa tämän todistamatta jättämis-oikeutensa käyttää......??
No,tämä nyt menee ehkä jo vähän ohitse sen mistä aloitin
Lähinnä mietin juuri tuota "miten ja milloin puuttua tilanteeseen"
Vaan mielenkiintoistahan tästä kaikesta on keskustella
todistajana, mutta jonkun näkemyksen voi käydä esittämässä.
ahaa...
Mielenkiintoista...
Oikeuden puheenjohtaja kysyy onko todistaja asianosaisen sukulainen.
Sen, joka on läheistä sukua ei nimittäin tarvitse todistaa vasten tahtoaan.
Jos todistajalla on oikeus kieltäytyä todistamasta lähisukulaisuuden perusteella,
oikeuden puheenjohtaja ilmoittaa siitä hänelle.
.......jos hän suostuu todistamaan,
hän on velvollinen puhumaan totta samoin kuin muutkin todistajat.
Anteeksi, mutta asia jäi vaivaamaan
voi sitten mitätöidä todistajan vetoamalla sukulaissuhteisiin.
Ahaa... :))
Mitäpä niistä pään vaivaa, mutse luonto..pitää sekaantua kaikkeen ja soppaa sekoittaa :)
Että olen luonut itselleni moraalisen velvoitteen
ikäänkuin tekosyyksi
voidakseni puuttua asiaan, mikä ei ollenkaan minulle kuulu ?? ;)
Vain halu olla osallinen, ok !
:)))
En tiiä ymmärsinkö :D))))
Jos velimieheni huijaisi verottajaa niin vannoisin silmää räpäyttämättä väärän valan jos todistajaksi joutuisin. Meidän suvussa ei toimita "muita loukkaavalla tavalla". Ihmishenkilä ei saakään saa olla liian lapsellinen yhteiskuntaa kohtaan. Poikkeuksena tietysti "Seppä Pohojanmaalta" joka ei koskaan huijaa verottajaa (omien sanojensa mukaan). Olen kuullut että "Seppä Pohojanmaalta" on takonut itselleen kultaisen
Viesti lähti kesken korjauksen
näppis ei nyt toimi eli unohtakaa koko juttu. "Moraalisesti väärin" on eri asia kuin "taloudellisesti väärin". Moraali yleensä kohdistuu ihmiseen; Taloudellisuus taas yhteiskuntaan. "Ahneus". oli se sitten moraalista tai taloudellista, on aina väärin.
Nimittäin verotus-asiat :))
Sanotaan, että ahneus on ihmiselle aika ominaista ;)
kuvitteellinen teoria poikkeaa varmasti monesti käytännöstä.
Jo ylipäätään keskustelu jostakin asiasta teoreettisella tasolla
poikkeaa varmasti paljonkin siitä, miten me todellisuudessa
-kun jonkin asian elämässämme kohtaamme- toimimme
Ja täällä "anonyymina" keskustelu voi poiketa muutenkin siitä,
miten me kulloisestakin ko.asiasta "livenä" puhuisimme
filosofia.
Anonyymi täällä ja lifessä, jokainenhan määrää itse mitä olet ja miten itsesi tuot esille, ehkä yksi syy siihen on varmaankin kun kyseessä on hyvät asiat ja huonot asiat toisten asiat, ni ei luonto riitä siihen et kuka minä olen.
Osalliset tapaukseesi, lukevatko he aloitustasi, elätkö itesi kans tai oletko pallo ?
Enpä osaa muuta kuin kysymysmerkit laittaa...
Olet heittänyt todella vaikean kysymyksen ilmaan, ja olen tätäkin pohdiskellut tänään.
Moraali kysymys on sellainen että olen huomannut itse olevani hyvinkin kaksinaismoralisti ja se ei ole kiva huomio itsestään.
Siihen olen vain kasvanut kokemusteni myötä, moni asia ennen oli paljon selkeämpää ja oli helpompi se kivi heittää toista kohti mutta tänä päivänä on niin että kun osoitan sormella toista niin ne kolme sormea osoittaa itseeni.
Tässä kirjoittelun myötä olen miettinyt itsekin enemmän tätä omaa tilannettani
Ja tullut siihen tulokseen, että jos en puuttuisi tilanteeseen, se olisi kuin
itse olisin syyllinen
Kaksinaimoralismiin syyllinen olen -sen joudun tunnustamaan tässä ja heti
Ja olen sortunut siihen elossani monasti, senkin tunnustan
Tietysti joka asia pitääkin pohtia kohdallaan ja mikään asia ei ole yksinkertainen.
Omatunto on kuitenkin aika hyvä mittari, ainakin minulla. Sitä vastaan jos taistelen siitä kärsin vain itse.
Ei ne läheiset ihmiset loppujen lopuksi ole sen kummempia kuin ihmiset yleensä, kaikki me taistellaan saman auringon alla kuka milläkin periaatteella.
Läheisiään kohtaan on usein ankarampi kuin muita
- olen huomannut