Joka päivä sitä vaan miettii ja yrittää elää päivän kerrallaan. Rakkaani asuu rajan toisella puolella ja mahdollisuus nähdä on kerran 3:ssa kuukaudessa, joskus on ollut tuuria, että nähnyt jo kuukauden odotuksen jälkeen uudelleen. Miten nauttia arjesta, kun ihminen jota rakastat ei ole rinnallasi? Kun tarvitset toista juuri nyt, et voi häntä siihen saada. Ainut miten voit pitää häneen yhteyttä on mese tai puhelin. 3kk näkemättä syö sisältä ja saa välillä ajattelemaan hirveitä asioita. Tai kun rakkaastasi ei kuulu kolmeen päivään, mitä sitä miettikään mielessään? Ensimmäisenä tulee mieleen onko jotain sattunut.. mutta miten sen tietää.
Sanotaanko, että elämässäni en pysty nauttimaan arjesta, ainoastaan odotan sitä että näen hänet uudelleen ja arki menee leijaillessa pilvilinnoissa ja toivoen että päivät vaan katoaisi nopeammin. Kunpa vaan voisin olla hänen kanssaan enemmän.
En jaksa ymmärtää kun kuulen miten ihmiset valittaa kun näkee rakastaan päivittäin ja toisilla ei ole sitä mahdollisuutta.. Se tekee todella surulliseksi, kun itse tekisin mitä vaan, että näkisin hänet taas. Sanotaanko, että kaukosuhde on kasvattanut minua ihmisenä todella paljon ja saanut ymmärtämään, että ihmistä rinnallasi ei voi pitää itsestään selvyytenä. Joka kerta kun sanot hyvästit lähtiessäsi taas rakkaasi luota tai toisinpäin tietämättä tulevasta tai seuraavasta mahdollisesta tapaamisesta saa miettimään monia asioita ja toisen menettämistä ja kuinka paljon sitä pelkää. Välimatka on rikkaus, se pitää ihmissuhteen kasassa. Oppii arvostamaan niitä hetkiä kun olet hänen kanssaan ja jokainen hetki on ainutkertainen ja se tuntuu kuin olisi juuri tavannut. Mutta sitä en ymmärrä, että miten eroaminen toisesta vain hetkeksi tulee vaan vaikeammaksi, joka kerta se on pahempi ja kovempi pala. Se on kai se tietämättömyys tulevasta, eikä oikein mistään voi olla varma, muutakuin rakkaudesta toiseen ja siitä että ei voisi koskaan elää ilman toista.
Jos jollain samanlaisia kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä. Helpottaisi omaa pahaa oloa ja ikävää kun olisi joku jonka kanssa jutella, joka käy läpi samaa.
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille :))
Sanotaanko, että elämässäni en pysty nauttimaan arjesta, ainoastaan odotan sitä että näen hänet uudelleen ja arki menee leijaillessa pilvilinnoissa ja toivoen että päivät vaan katoaisi nopeammin. Kunpa vaan voisin olla hänen kanssaan enemmän.
En jaksa ymmärtää kun kuulen miten ihmiset valittaa kun näkee rakastaan päivittäin ja toisilla ei ole sitä mahdollisuutta.. Se tekee todella surulliseksi, kun itse tekisin mitä vaan, että näkisin hänet taas. Sanotaanko, että kaukosuhde on kasvattanut minua ihmisenä todella paljon ja saanut ymmärtämään, että ihmistä rinnallasi ei voi pitää itsestään selvyytenä. Joka kerta kun sanot hyvästit lähtiessäsi taas rakkaasi luota tai toisinpäin tietämättä tulevasta tai seuraavasta mahdollisesta tapaamisesta saa miettimään monia asioita ja toisen menettämistä ja kuinka paljon sitä pelkää. Välimatka on rikkaus, se pitää ihmissuhteen kasassa. Oppii arvostamaan niitä hetkiä kun olet hänen kanssaan ja jokainen hetki on ainutkertainen ja se tuntuu kuin olisi juuri tavannut. Mutta sitä en ymmärrä, että miten eroaminen toisesta vain hetkeksi tulee vaan vaikeammaksi, joka kerta se on pahempi ja kovempi pala. Se on kai se tietämättömyys tulevasta, eikä oikein mistään voi olla varma, muutakuin rakkaudesta toiseen ja siitä että ei voisi koskaan elää ilman toista.
Jos jollain samanlaisia kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä. Helpottaisi omaa pahaa oloa ja ikävää kun olisi joku jonka kanssa jutella, joka käy läpi samaa.
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille :))
Vastaukset 3
Vanhimmat
No....kuka täällä viitsii keskustella tuntemattomien kanssa?:)
Mutta olet niin oikeassa:)
Siinäpä se juju onkin ;) Kukaan täällä tiedä kuka tarinoitaan kertoo. Kokemukset on kokemuksia ja meillä jokaisella niitä on. Luulin, että nämä sivut on keskustelua varten. Kokemuksien jakamista eri asioissa ja jos lähelläsi ei ole tuttavuuksia, jotka käyvät samoja asioita läpi kuin sinä, helpompihan se on keskustella ihmisen kanssa joka tietää. Eihän sitä koskaan tiedä minkälaisia ystävyyssuhteita netistäkin voi bongata. :)
ei vaan ole. Mies saa luvan miettiä nyt minkä menetti........... takaisin ei saa.........