Olen ollut kiinnostunut eräästä miehestä jo reilun puoli vuotta.
Kun aluksi näin häntä työpaikallamme, hän käänsi katsettaan pois. Ajattelin, että hän on varattu tai sitten vain haluaa pitää etäisyyttä. Sitten näimme muutaman kerran "ulkomaailmassa" ja hän hymyili jo kaukaa minulle. Olin hämilläni. Väistelin hänen katsettaan sitten työpaikallakin, vaikka muutaman kerran hän yritti hymyillä sielläkin tai hakea katsekontaksia. Älysin tämän vain myöhään.
En tiedä mitä tehdä. Ajattelen miestä monta kertaa päivässä, ja sitten kun odotukseni palkitaan ja hänet kohtaan, esitän näkymätöntä. Tunnen itseinhoa aloitekyvyttömyyteni johdosta. Toisaalta, rohkeammalla hetkellä, kun olen viittä vaille menossa juttelemaan hänen luokseen, pikkupiru huutaa olallani hänen olevan varattu.
Olen yrittänyt unohtaa, en pysty. Olen yrittänyt olla rohkeampi, en onnistu. Kohtalonsisaria, -veljiä?
Kun aluksi näin häntä työpaikallamme, hän käänsi katsettaan pois. Ajattelin, että hän on varattu tai sitten vain haluaa pitää etäisyyttä. Sitten näimme muutaman kerran "ulkomaailmassa" ja hän hymyili jo kaukaa minulle. Olin hämilläni. Väistelin hänen katsettaan sitten työpaikallakin, vaikka muutaman kerran hän yritti hymyillä sielläkin tai hakea katsekontaksia. Älysin tämän vain myöhään.
En tiedä mitä tehdä. Ajattelen miestä monta kertaa päivässä, ja sitten kun odotukseni palkitaan ja hänet kohtaan, esitän näkymätöntä. Tunnen itseinhoa aloitekyvyttömyyteni johdosta. Toisaalta, rohkeammalla hetkellä, kun olen viittä vaille menossa juttelemaan hänen luokseen, pikkupiru huutaa olallani hänen olevan varattu.
Olen yrittänyt unohtaa, en pysty. Olen yrittänyt olla rohkeampi, en onnistu. Kohtalonsisaria, -veljiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä on !!! Toi viesti sopis todella hyvin meikäläiselle, mutta ei ne viestit täällä tule perille :/
OLEN AIVAN LOPPU !!!
Tuttua, niin tuttua! Monta kertaa päättänyt moikata häntä ja kun sitten hänet näen, en saa sanaa suustani. En vain kykene edes tervehtimään. Ja olen sentään jo kolmekymppinen!
että kun tulee ikää niin nämä asiat helpottuisivat. Itsekin ole jo 38 ja viimekesänä tunsin olevani teini-iässä kun näin ihastukseni :) Ajattelin että ei hemmetti vieläkö se on yhtä vaikeaa kuin teininä. Ainakin tunsi elävänsä kun syke nousi ja olin varmaan yhtä punainen kuin paloauto :D En sen puoleen haluaisikaan näitä tunteita pois, on se niin elävä kokemus.
sama vika rahikaisella, täällä myös 38v kähmy. Minä en ehkä punaiseksi muutu nykyään, mutta kävely vaikeutuu ja kädet tärisee, ei helvetti aikuinen tässä pitäisi olla, mutta nuoret naiset saa joskus ihmeitä aikaan :) Harmi vaan,en vaivautunut tilaisuutta hyväkseni käyttämään, oltiin sentään niin samantapaisia keskenämme, no hänelle "jäljistä" päätellen on löytynyt korvaaja.
Eli vanha totuus, jos et sinä käytä itse tilaisuutta, niin joku muu varmasti sen käyttää ;)
Onko teissä ketään joka olisi ihastuksensa hukkateilta selviytynyt? Jos rupeaa menemään näin vaikeaksi, onko parempi vain PÄÄTTÄÄ unohtaa ja yrittää muistaa seuraavalla kerralla olla avoimempi?
Inhottaa koko juttu samalla kun en mistään hinnasta luopuisi poskien punehtumisesta ja sen toisen ihmisen kohtaamisen toivomisesta. Näköjään kolmikymppinen nainen on se sama haaveilija kuin 15 vuotta sittenkin.
Kyselen itseltäni olenko ujo vai aloitekyvytön, kuinka vahvoja signaaleja odotan mieheltä luottaakseni hänen kiinnostukseensa tai edes avoimuuteensa.
Surullista, että tätä menoa en tule koskaan pääsemään tai päästämään ketään miestä lähelleni. Ehkä pitäisi sulkea silmänsä ja hiihtää ypöyksin kohti vanhuutta.