Ei vaan voi käsittää, että meikä täyttää pian 20v. Jotenkin tuntuu vaan niin oudolta olla kakskymppinen, kun kattoo vielä piirrettyjä, nukkuu muumilakanoissa ja on muutenkin ihan pihalla kaikesta :-D
Muisti ja ajantajukin alkavat pätkimään kun tota ikää on jo näin massiivisesti. Kerran yks kaveri kertoi sen bileistä, jonne oli kutsumatta rynninyt jotain ysivitosia. Mä olin hetken ihan ihmeissään: "Siis 95 -syntyneitä, eikö ne ole tyyliin 10 vuotiaita?" -Meni hetki kun tajusin, että ysivitoset on jo 15v teinejä eikä mitään lapsukaisia.
Jotenkin on vaan niin tottunut ajatukseen siitä, että 80-luvun lopussa 90-luvun alussa syntyneet on niitä teinejä ja siitä nuoremmat ovat ihan pentuja. No eihän se mee enää niin. Täytyy antaa tilaa jo niille ysivitosille ja siirtyä ite pois kauppakeskuksista lorvimasta :D
Pitäis varmaan mennä töihin... ostaa hieno auto ja pukeutua tylsiin jakkuihin?
Muisti ja ajantajukin alkavat pätkimään kun tota ikää on jo näin massiivisesti. Kerran yks kaveri kertoi sen bileistä, jonne oli kutsumatta rynninyt jotain ysivitosia. Mä olin hetken ihan ihmeissään: "Siis 95 -syntyneitä, eikö ne ole tyyliin 10 vuotiaita?" -Meni hetki kun tajusin, että ysivitoset on jo 15v teinejä eikä mitään lapsukaisia.
Jotenkin on vaan niin tottunut ajatukseen siitä, että 80-luvun lopussa 90-luvun alussa syntyneet on niitä teinejä ja siitä nuoremmat ovat ihan pentuja. No eihän se mee enää niin. Täytyy antaa tilaa jo niille ysivitosille ja siirtyä ite pois kauppakeskuksista lorvimasta :D
Pitäis varmaan mennä töihin... ostaa hieno auto ja pukeutua tylsiin jakkuihin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
heipähei kohtalontoveri!! ihan sama homma :(
taidan mennä kattoon leijonakuningasta...
Hah. Hurja kulttuuriero.
Minä olen jo kaksikymmentä. Eikä mieleenikään tulisi muumilakanoissa nukkua, vaikka ei kyllä haittaisikaan se. Ehkä ainoa ongelma on ettei ole muumilakanoita ja se brändi on aika saakelin kallis ellen halua jotain säästömarketin nuumi (tm) -lakanaa vihreistä virtahevoista.
No jakkuun en sentään pukeudu eikä töitäkään ole, vakituisia. Sellaisia missä jakkuun pukeudutaan.
Kauppakeskuksessa en koskaan lorvinut ole, paitsi silloin kymmenenvuotiaana. Joskus vuonna -99.
On vaan jännä tietää, että tänne nuortenpalstallekin voisin vielä kuulua. Mä kun taisin lennähtää muumilakanat pöllyten olosuhteiden pakosta ulos lapsuudesta vähän turhankin aikaisin.
Eipä tässä mitään hienoa ole. Muuta kuin että kouluun ei tarvitse enää mennä mutta sen korvaa työ vaikken mene sinnekään. Valtio vaan pukkaa lääkkeitä ja leikkikouluja ja käskee miten eletään. Eikös aikuisena saannutkaan päättää miten elää?
Ja senkus pidät muumilakanat vaikka kuolemaan asti. Ihmisille on iskostettu tämä juttu että aikuisena pitäisi heittää kaikki pois ja vain olla työssä ja perheen kanssa.
Itse olen 18 vuotta ja vaikka ikäeroa onkin vaan pari vuotta, niin kaksikymppisten seurassa tunnen itseni ihan kakaraksi. Enkä edes ole mikään huima örveltäjäteini, vaan ihan rauhallinen normityttö :D Tuntuvat nuo kaksikymppiset vaan enemmänkin jo kolmikymppisiltä, tai ehkä minä vaan olen vielä liian teiniasteella... Mutta ei se mitään, mä nautin siitä vielä kun voin - ennen kuin kaksikymppisyys tulee ja vie multa nuoruuden :D
Kaksikymppisenähän se todellinen nuoruus vasta alkaakin, ainakin pojilla :)
mul on sama juttu
21v koulut ja intti käyty nyt vaa maleksitaan mutsin nurkissa, pelataan koneella päivät pitkät. ei oo vakituista duunia. tää näyttää olevan aika normaalia täälpäin.
Kyllä minä pitäisin 15v. vielä lapsukaisina :D
meitä ketään ei kiinnosta kuinka vanha olet
puhuit juuri itsesi pussiin. Kummasti se vaan tuntui sinuakin kiinnostavan kun olet avannut tämän viestiketjun ja jopa vastannut siihen...
Mutta mitä tuohon kysymykseen tulee, niin eiköhän se kaksikymppinenkin voi ihan suosiolla olla vielä "nuori". Ikähän on vain numeroita, joten tuskinpa siinä mitään sen radikaalimpaa tapahtuu - tietysti voi hetken aikaa olla sellainen tunne että muut ihmiset tai yhteiskunta ylipäätään pitää vanhempana ja aikuisempana kun sanoo olevansa jo kaksikymmentä. Mutta, kyllähän se toisaalta lienee tottakin, että parikymppiseen suhtaudutaan jo yleensä aika eri tavalla kuin 17-18-vuotiaaseen, koska yleensä siinä vaiheessa ihminen alkaa löytämään sen oman paikkansa yhteiskunnassa kun lukiot tai muut toisen asteen koulutukset on suoritettu, ja muutenkin se "identiteetti" (kulunut sana mutten nyt keksinyt parempaa) on jo vahvistunut siitä mitä se oli pari-kolme vuotta aiemmin.
Tietysti ikääntyminen ja vanheneminen aiheuttaa monissa ristiriitaisia tuntemuksia, mutta toisaalta taas saattaa lohduttaa kun vain hyväksyy sen, että vanheneminen on luonnollinen ja välttämättömästi tapahtuva asia, jonka torjumiseksi ei itse oikeastaan voi tehdä juurikaan mitään (ehkäpä terveet elämäntavat= ruokavalio&liikunta on yhdessä vaikuttaa jossain määrin).
Vuosia kertyy kyllä huomaamattoman nopeasti, mutta loppujen lopuksi ei se vanheneminen nyt niin kamalaa ole. Kyllä se kaksikymppinenkin kerkeää vielä siis nähdä yhtä sun toista, jos ei riittävästi niin ainakin jotakin, kunnes ympyrä sulkeutuu...
Eipä sitä itekää uskaltanu suhtautua ajatukseen, että on 20v. Tuntui jotenkin niin paljolta, kun on tottunut olemaan aiemmin lapsi..
No, kohta mittariki kallistuu kaksvitoseen päin, joten alkaa tosiaa tuntee ittensä vanhaks.
meikä on koht 19
en halu kasvaa aikuiseksi, koska aikuistuminen pelottaa hirveesti. asun vanhempieni kanss viel he tukevat kaikissa, mutta aikuisena pitää pärjätä yksin.
on kyll hienoo, että kun tulen himaan niin ruoka on valmis ja lämmin sen en saa jos asun yksen voi uskoa, että olen asunut maan päällä 20 vuotta, halusin elää 20 vuotta marsissa vaihtaa ympäristöä vähän.
aikuistuminen on tylsää, nuorena saa hengailla, hullutella ja ei tarvitse paiskata työtä kun han opiskelee.
mä inhoon kun olin ksätöissä niin nä aikuiset komentelee, muistuttaa ja sanoo tehä uudestaan kaikki työt uuwestaan kun ei oo tehnyt kunolla niitä