Hei
Olen 43 vuotias ulkosuomalainen, yli puolet elämästäni eri maissa viettänyt. Olen viimeisen parin vuoden ajan yrittänyt tutustua parin nettisivuston kautta suomalaiseen, perinteiseen suomalaiseen tyttöön tosi tarkoituksella. Olen kokeillut sekä maksullista sivustoa, että myös maksutonta, mutta molemmissa on lopputulos ollut sama, ei paljon mitään tosissaan otettavaa.
Olenkohan minä muuttunut vai onko suomessa yleinen ilmapiiri muuttanut ihmisiä varsinkin tyttöjä/naisia , niitä joilta olen sitten yhteydenottoja saanut kovaksi ja usein valitettavasti myös oman edun tavoittelijaksi.
En tarkoita kirjoituksellani missään tapauksessa provosoida teitä, en millään tavalla, olen vaan niin yllättynyt ja pettynyt sekä itseeeni että tähän nykyiseen maailmaan, kumpikohan on muuttunut :(
Kun aikanaan suomen taakseni jätin, tietenkin täytyy huomioida se tosiasia että olin hyvin nuori ja suhteet ja suhteiden luominen jo senkin puolesta oli täysin erilaista ehkä helpompaa kuin tänä päivänä kun ikää ja kokemusta on kertynyt. Muistokseni mukaani tälle matkalleni jäi, miten rehellisiä, uskollisia ja avoimia tytöt olivat, nyt kun olen mailla ja mannuilla pyörinyt, ihmisiin ja kulttuureihin tutustunut on koko ajan mielessäni suomesta vielä ollut tämä sen aikainen hyvä kuva.
Onko olemassa, tai varmasti on, mutta mistä ne löytää, perinteiset elämänarvot omaavan, iloisen, rehellisen ja positiivisen ihmisen joka osaa varsinkin avoimesti keskustella, ymmärtää myös toisen mahdollisesti eriävät mielipiteet ja suhteen jatkuessa on valmis välillä vaikeuksien esiin tullessa puremaan huulta ja sanomaan "kyllä me tästä selvitään".
Hyvin monet tapaamistani ihmisistä on ehkä ulkonäöllisesti hyvin atraktiivisia, saattavat kuitenkin omata hyvin rikkinäisen, kuluneen elämän, osa on ollut jopa jo eläkkeellä, herranen aika, eikö ole mitään itsetuntoa ja pitkäjänteisyyttä. En usko tämän johtuvan missään tapauksessa olemassa olleesta profiilistani sivustolla. Lisäksi monet tuntuvat elävän jossakin TVn 20 sek. mainoselämässä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä kaukana oikeasta elämästä.
Onko niin, että turvallisuuden tunteen antaminen ja saaminen ei olekaan enää mikään arvo, toisen läsnäolon tuoma hyvä olo, yhteiset avoimet keskustelut ja realiteetteihin perustuva maailman katsomus?
En perusta mitään pelkkään ulkonäköön mutta se on kuitenkin valitettavan tärkeä koko alulle.
Vai voisiko olla, että suomessa tämänhetkiset miehet ovat huonolla laadullaan tämän kyseisen muutoksen aiheuttaneet, itse en missään tapauksesa lukeudu niihin, baareissa alkuillasta niin iloisesti huomiota ja kiinnostusta herättäen ja valomerkin jälkeen naisen hihaan oman elämänsä kurjuutta itkien. Tämäkö on se miesmalli suomessa?
En väitä itse olevani missään tapauksessa kaikessa tässä täydellinen mutta rehellinen olen niin itselleni kuin myös muille.
Nyt olis kiva kuulla teidän mielipiteitä, myös kritisointia jos siltä tuntuu, kaikki minkä katson rehelliseksi lupaan punnita asiaa mielessäni ja ehkäpä myös muuttaa itseäni, jos se enää on mahdollista :)
Toksia!
Olen 43 vuotias ulkosuomalainen, yli puolet elämästäni eri maissa viettänyt. Olen viimeisen parin vuoden ajan yrittänyt tutustua parin nettisivuston kautta suomalaiseen, perinteiseen suomalaiseen tyttöön tosi tarkoituksella. Olen kokeillut sekä maksullista sivustoa, että myös maksutonta, mutta molemmissa on lopputulos ollut sama, ei paljon mitään tosissaan otettavaa.
Olenkohan minä muuttunut vai onko suomessa yleinen ilmapiiri muuttanut ihmisiä varsinkin tyttöjä/naisia , niitä joilta olen sitten yhteydenottoja saanut kovaksi ja usein valitettavasti myös oman edun tavoittelijaksi.
En tarkoita kirjoituksellani missään tapauksessa provosoida teitä, en millään tavalla, olen vaan niin yllättynyt ja pettynyt sekä itseeeni että tähän nykyiseen maailmaan, kumpikohan on muuttunut :(
Kun aikanaan suomen taakseni jätin, tietenkin täytyy huomioida se tosiasia että olin hyvin nuori ja suhteet ja suhteiden luominen jo senkin puolesta oli täysin erilaista ehkä helpompaa kuin tänä päivänä kun ikää ja kokemusta on kertynyt. Muistokseni mukaani tälle matkalleni jäi, miten rehellisiä, uskollisia ja avoimia tytöt olivat, nyt kun olen mailla ja mannuilla pyörinyt, ihmisiin ja kulttuureihin tutustunut on koko ajan mielessäni suomesta vielä ollut tämä sen aikainen hyvä kuva.
Onko olemassa, tai varmasti on, mutta mistä ne löytää, perinteiset elämänarvot omaavan, iloisen, rehellisen ja positiivisen ihmisen joka osaa varsinkin avoimesti keskustella, ymmärtää myös toisen mahdollisesti eriävät mielipiteet ja suhteen jatkuessa on valmis välillä vaikeuksien esiin tullessa puremaan huulta ja sanomaan "kyllä me tästä selvitään".
Hyvin monet tapaamistani ihmisistä on ehkä ulkonäöllisesti hyvin atraktiivisia, saattavat kuitenkin omata hyvin rikkinäisen, kuluneen elämän, osa on ollut jopa jo eläkkeellä, herranen aika, eikö ole mitään itsetuntoa ja pitkäjänteisyyttä. En usko tämän johtuvan missään tapauksessa olemassa olleesta profiilistani sivustolla. Lisäksi monet tuntuvat elävän jossakin TVn 20 sek. mainoselämässä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä kaukana oikeasta elämästä.
Onko niin, että turvallisuuden tunteen antaminen ja saaminen ei olekaan enää mikään arvo, toisen läsnäolon tuoma hyvä olo, yhteiset avoimet keskustelut ja realiteetteihin perustuva maailman katsomus?
En perusta mitään pelkkään ulkonäköön mutta se on kuitenkin valitettavan tärkeä koko alulle.
Vai voisiko olla, että suomessa tämänhetkiset miehet ovat huonolla laadullaan tämän kyseisen muutoksen aiheuttaneet, itse en missään tapauksesa lukeudu niihin, baareissa alkuillasta niin iloisesti huomiota ja kiinnostusta herättäen ja valomerkin jälkeen naisen hihaan oman elämänsä kurjuutta itkien. Tämäkö on se miesmalli suomessa?
En väitä itse olevani missään tapauksessa kaikessa tässä täydellinen mutta rehellinen olen niin itselleni kuin myös muille.
Nyt olis kiva kuulla teidän mielipiteitä, myös kritisointia jos siltä tuntuu, kaikki minkä katson rehelliseksi lupaan punnita asiaa mielessäni ja ehkäpä myös muuttaa itseäni, jos se enää on mahdollista :)
Toksia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
viesti.
Hienoa että joku muukin huomaa suomen nykyisen "seurustelu" kulttuurin tilan.
Olen suomalainen ja nainen, tässä kirjoituksessa oli jotain tosi osuvaa.
Naiset tahtovat "kaikki" miehet, hinnalla millä hyvänsä. Kaunis ulkokuori vailla sisäisiä tunteita ja arvoja ja jollei ole ulkokuorta, puoliso hankitaan manipuloimalla.
Miehet ruokkivat naisten omanarvontuntoa söpöstelemällä aikansa ja vaihtamalla seuraavaan, varsinkin jos toinen osapuoli osoittautuu jotenkin rasittavaksi.
Itse olen henkilökohtaisesti ihmetellyt tätä mustasukkaisuuden esiintymistä, nyt varsinkin kun se näyttää esiintyvän yhä rajummin naisilla ja sellaisten miesten puolesta jotka juuri alistavat naista vaikka eivät itse ole juuri kummoisia ihmisinä.
Minne on kadonnut naisten omanarvontunto?
Ps. Hyviäkin ihmisiä on ja paljon, joten en missään nimessä yleistä, valitettavaa on vain kuinka nämä pahemmat tapaukset nousevat jollain lailla näkyvämmäksi.
tämä nettikulttuuri, josta en kirjoitukseeni ottanut mitään kohtaa.
Netissä on helppo tutustua, viinilasi toisessa kädessä ja nettiradio soittaen taustalla musaa, katsellen kuvia ihastuksen kohteista, juuri niitä täydellisiä profiileja, onhan se helppoa anonyymisti kirjoittaa itsestään juuri sen haluamansa profiilin, synnyttää itsestään juuri se henkilö jota vastapuoli etsii. Voit innostuessasi tutustua yhden viinilasillisen aikana ympäri maailmaa jopa useisiin kymmeniin partnereihin :)
Valitettavasti, totuus on toinen, ihminen pystyy esittämään roolia 3-6 kuukautta, ei pidempään, siksi seurustelu tulisi kestää min. tämän ajan että pystyy tuntemaan partnerinsa oikea "minä". Todellisuudessa tämä kyseinen ihminen voikin olla vaikea, kykenemätön edes suhteeseen tai ehkä jopa tutustumisen tarkoitus on hyväksikäyttö tavalla tai toisella. Sitä on vain niin vaikea huomata, kun maailma ympärillä on kerrasta vaaleanpunainen ja sydän jyskyttää ettei rauhaa saa.
Tällainen netti "tapailu" on aika pinnallista, ensimmäinen viesti sisältää jo kysymyksen "olis kiva saada kuva". Täysin tuntemattomat ihmiset vaihtavat kuvaa toisistaan ilman että keskustellaan sanaakaan? Näitä viestejä sitten sinkoilee useille sarjassa. Yhtä nopeasti viestit myös loppuu eli seurustelu loppuu. Myös ihmisen elämä sosiaalisten suhteiden osalta saattaa olla täysin samanlaista.
Harmillista, itseasiassa surullista!
Toivotaan että "historia toistaa itseään" tässäkin asiassa, niinkuin hyvin monessa muussakin asiassa kuten muodissa jne. Eli vanhat arvot, perhe, perinteet, suhde, rakkaus, luotettavuus ja rehellisyys vaan muutama mainitakseni tulevat arvostetuksi ja siksi mitä ihminen arvostaa ja kaipaa.
Tällähetkellä näitä arvoja ei ainakaan mun mielestäni ole nykymaailmassa ainakaan kovin havaittavissa.
Muistan pikkupoikana koulu-aikanani kun joka juhlassa ja paikassa puhuttiin "perhe, isänmaa ja uskonto" se tuntui niin merkityksettömältä eikä sitä edes aina jaksanut kuulla.
Nykyään kun ajattelen, on ne mielestäni juuri niitä perusarvoja joista ainakin joku pitäisi "listalta" lyötyä, enkä jotenkin jaksa uskoa että monet ovat edes näitä sanoja juurikaan kuulleet.
No eihän tietenkään kaikki näin ole, vaan pieni, toivottavasti :)
juurikin tuota varmaan.
Itse en nettideittailua harrasta, koskaan harrastanutkaan.
En voisi kuvitella juurikaan antavani mitään tietojani vieraalle se perusteella että kirjoitus vaikuttaa kivalle.
Suojelen sillä myös itseäni kun ei ole siunaantunut taitoa puhua sontaa.
Ihan päivän asioita ja yleisjuttuja voin jonkun kanssa kirjoitellakkin, mutten muuta.
Tästä syystä en myöskään ihmettele nykynuorison lisääntynyttä mielialalääkityksen suosiota. Typeryyksissä nuoruudessa mennään liian pitkälle joka sitten leviää netin kautta laajoihin mittasuhteisiin ja omaa hävetystä ei enään hallita muutoin kuin kemiallisesti, varmaan osalla aikuisista sama meininki.
Tuohon "perhe, uskonto ja isänmaa" lisäisin vielä luottamus sanan, sitäpä vasta nykypäivänä onkin vaikea löytää. Sekin tuntuu olevan asioita joita saa vain sellaiselta joka siitä jotain hyötyy.
netissä voi olla ja esittää ihan mitä itsellä mieleen juolahtaa, mutta mitä enemmän siellä rooliaan esittää sitä kauemmaksi tosielämässä erakoituu sosiaalisesta kanssakäymisestä, epävarmuus itsensä kanssa saattaa lisääntyä.
Netti on mielestäni hyvä ja helppo yhteys saada yhteyttä ihmisiin, enkä voi kieltää ettenkö olisin tänä aikana kun profiilieni kautta ihmisiin tutustuin myös paria ihan normaalia ja kivaa ihmistä ole jäänyt myös myöhempiin yhteydenottoihin, jotka ovat myös kestäneet ihan tähän saakka, vaikkakaan eivät sitä toivottua tunnetta sitten tuottaneetkaan.
Pitäisi osata iste "annostella" netinkäyttöä, ettei se ota yliotetta suhteiden hoidossa, sekä tiedostaa tarkasti se mitä sieltä hakee.