Haluan nousta tästä tunnetilasta pois ja rakentaa uuden elämän itselleni. En halua enään itkeä joka yö, muistellen, kuinka hyvä meidän oli olla. Ei! Elämäni kääntyy nyt! Muutan pois tästä pienestä läntisestä kaupungista. Muualle, kauas, isoon ja suurenmoiseen kaupunkiin, jossa on hyvä olla, eikä mikään muistuta minua entisestä elämästäni. Haen työpaikan, uudet ystävät jotka eivät tuomitse minua, vaan katsovat minua ylöspäin sellaisena kuin olen.
Ennen kaikkea etsin itselleni täydellisen kumppanin jonka kanssa voin asettua, rakastaa samoja asioita ja nauttia elämästä yhdessä. Elämme kahdestaan nuoruuden, kunnes kosin häntä jollain kauniilla rannalla kun ketään ei ole ympärillämme. Aloitamme yhteisen elämän juhlien, iloiten ja nauraen. Emme riitele juuri koskaan, sillä tiedämme että puhuminen auttaa paremmin. Hankimme kolme kaunista lasta. Teemme heistä viisaita ja musikaalisia. Hän ei ole samanlainen kuin entinen kumppanini. Tämä elämä on ehkä parempi, kuin se toinen josta on vain harmaa muistikuva. Ei tarvitse koskaan enään palata siihen samaan masennukseen. Olen niin onnellinen, että joskus hymyillen itken salaa ilosta, kun puolisoni nukkuu halaten minua takaapäin.
Vanhin lapsi täyttää 12, vaimoni on hakemassa häntä ja kahta muuta pienokaista päivähoidosta. Otan lempi bourbonin esiin, kaadan sitä lasin pohjalle pari senttilitraa, otan siemauksen ja haen kynän ja paperia. Asetan kirjoituspaperini keittiönpöydälle ja lyijykynän sen päälle. En kirjoita siihen mitään. Istun hiljaa tuolille, ottaen hyvän otteen isäni vanhasta metsästyskivääristä. Painan piipun tukevasti otsaani vasten ja puristan miettimättä liipasinta, piilottaen sinisen tapetin veren ja erilaisen epämääräisen kudoksen peittoon.
Vaimoni raoittaa ulko-ovea niin paljon, että kitkerä ruudin tuoksu osuu häntä terävästi sieraimiin aiheuttaen hetkellisen vapinan kantapäistä niskaan asti. Kauniit lapseni ovat jäykkänä shokista ja hämmennyksestä, kun vaimoni romahtaa huutaen lattialle pudottaen laukkunsa ja ison nipun avaimia maahan. Heidän elämänsä on raiskattu traumolla ja muistoilla pilalle. He eivät ikinä palaa entiselleen. Kärsikää viattomat. Itsekin olin viaton.
Ennen kaikkea etsin itselleni täydellisen kumppanin jonka kanssa voin asettua, rakastaa samoja asioita ja nauttia elämästä yhdessä. Elämme kahdestaan nuoruuden, kunnes kosin häntä jollain kauniilla rannalla kun ketään ei ole ympärillämme. Aloitamme yhteisen elämän juhlien, iloiten ja nauraen. Emme riitele juuri koskaan, sillä tiedämme että puhuminen auttaa paremmin. Hankimme kolme kaunista lasta. Teemme heistä viisaita ja musikaalisia. Hän ei ole samanlainen kuin entinen kumppanini. Tämä elämä on ehkä parempi, kuin se toinen josta on vain harmaa muistikuva. Ei tarvitse koskaan enään palata siihen samaan masennukseen. Olen niin onnellinen, että joskus hymyillen itken salaa ilosta, kun puolisoni nukkuu halaten minua takaapäin.
Vanhin lapsi täyttää 12, vaimoni on hakemassa häntä ja kahta muuta pienokaista päivähoidosta. Otan lempi bourbonin esiin, kaadan sitä lasin pohjalle pari senttilitraa, otan siemauksen ja haen kynän ja paperia. Asetan kirjoituspaperini keittiönpöydälle ja lyijykynän sen päälle. En kirjoita siihen mitään. Istun hiljaa tuolille, ottaen hyvän otteen isäni vanhasta metsästyskivääristä. Painan piipun tukevasti otsaani vasten ja puristan miettimättä liipasinta, piilottaen sinisen tapetin veren ja erilaisen epämääräisen kudoksen peittoon.
Vaimoni raoittaa ulko-ovea niin paljon, että kitkerä ruudin tuoksu osuu häntä terävästi sieraimiin aiheuttaen hetkellisen vapinan kantapäistä niskaan asti. Kauniit lapseni ovat jäykkänä shokista ja hämmennyksestä, kun vaimoni romahtaa huutaen lattialle pudottaen laukkunsa ja ison nipun avaimia maahan. Heidän elämänsä on raiskattu traumolla ja muistoilla pilalle. He eivät ikinä palaa entiselleen. Kärsikää viattomat. Itsekin olin viaton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
huh, tähän en koske
Oli jollain tavalla aika välinpitämätön olo, kun avasin nämä palstat. Ajattelin, että vaan nopeasti avaan ne, jotta nopeasti tajuan haluavani sulkea ne. Se oma tunnetila vähän muuttui, kun luin tämän. Mietin mitä sanoa, tai kannattaako sanoa mitään, olet kirjoittanut tuon kuitenkin jo eilen ja tuo tunnetilasi on saattanut jo muuttua erilaiseksi. Silloin saattaa tuntua typerältä lukea kommentteja eri oloon.
Ehkä ystävät tuntuvat tuomitsevan vain siksi, että muistavat saman kuin sinäkin, että olit viaton. Eivät pidä siitä, että muutut joksikin mitä et ole. Sehän vain todistaa, että ne pitävät SINUSTA. Siitä, mitä syvimmässä sisälläsi on. Eikö moni ihminen hae juuri sille epätoivoisesta hyväksyntää. Miksi hakisit hyväksyntää ulkokuorelle? Ei se ole sinä. Sinä olet se viaton poika sisälläsi. Sanoit ainakin epäsuorasti uskovasi puhumiseen, niin sinulle on taitanut tulla vaan kommunikaatiokatkoksia, jos et ole saanut tarpeeksi selvästi kerrottua, että sinä olet sisälläsi.
Tuntuu ymmärrettävältä, että tarina loppui noin. Tai itseasiassa ei. Siellähän oli ongelmista puhumista. Eivätkä ihmiset ole sokeita. Et voi peitellä tuollaista oloa. Katkeruutta ja ahdistusta. Sinusta tuntuu, että tarvitset saada koston. Se, että näkisit sielusi silmin täydellisen romahtamisen, tuskissaan kiljumista niin kuin palaisi sisältä, sen kuinka koko maailma romahtaisi, naapurit kuulisivat tajuten mitä on tapahtunut, yrittäisivät pitää kiinni ihmisestä joka ei enää tajua puhetta, ei kuule eikä näe maailmaa. Riuhtoisi itsensä irti ja juoksisi sisään, romahtaen taas eteiseen. Konttaisi itkien ja mieleltään hajonneena ruumiisi luokse. Kiljuisi tuskaa ja halaisi sitä yltä päältä veressä. Tuntisi syyllisyyttä, jota ei voi kestää. Lapsia pitelevät naapurit ovat soittaneet apua. Lääkintämiehet raahaavat ambulanssiin. Joutuvat sitomaan kiinni ja antavat rauhoittavaa. Hautajaisissasi pappi sanoo siunauksen, kuihtunut ja kalpea puolisosi alkaa kiljua ja joudutaan viemään ulos. Rakastaisi lopun elämänsä sinua ja vihaisi itseänsä. Ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi sitä, ettei auttanut sinua. Jäisi makaamaan haudallesi ja toivoisi kuolevansa. Sekö helpottaisi? Niin kai. Näkisit miten paljon syyllisyyttä ihmiset tuntevat. Sinun ei tarvitsisi. Koskaan kukaan ei näe mitä teki sinulle, vain sen mitä sinä teit muille. Niinkö. Luuletko todella niin.
Kiitos kun vastasit.
Kirjoitit mahtavan lopun. Saanhan lainata sitä myöhempiin tarkoituksiin?
Et saa. Älä kysele tyhmiä. Voisi kenties haluta olla joku seesteisempi ja sisäisemmän rauhan jumala.