Mistä itse ajattelette rintasyövän johtuvan?
Luin, että pitkäkestoinen stressi voisi olla syynä?
Perinnöllisyys on yksi selitys, mutta voiko sen takana olla esim. omittuja käyttäytymismalleja?
Voiko vihalla ja syövillä olla teidän mielestänne yhteyttä?
Kaikki asialliset vastaukset kiinnostavat.
Luin, että pitkäkestoinen stressi voisi olla syynä?
Perinnöllisyys on yksi selitys, mutta voiko sen takana olla esim. omittuja käyttäytymismalleja?
Voiko vihalla ja syövillä olla teidän mielestänne yhteyttä?
Kaikki asialliset vastaukset kiinnostavat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä ajattelen, että jokaisella meillä on ns. "heikompia lenkkejä" kokonaisuudessamme, eli mahdollisuus sairastua. Jos muut osatekijät ovat vahvoja, sairaus ei välttämättä puhkea.
Pitkäaikaista stressiä pidän melko varmana sairastuttajana, olipa kyseessä mikä tahansa sairaus.
Tunteet liittyvät tähän sikäli, että esim. patoutunut viha kuormittaa todella paljon. Ilmaisematon viha piiloutuu ja ilmenee vääristyminä, mm. jatkuvana stressinä. Vihan purkamisenhan ei tarvitse olla toisia loukkaavaa, vaan että tunnistaa tunteen ja pyrkii muuttamaan olosuhteita nimenomaan omalta kantiltaan. Mutta joskus tämä on helpommin sanottu kuin tehty!
Entä perinnöllisyys; fyysisen perimän lisäksi se voi tarkoittaa myös tapoja kohdata tunteet. Kykyä kohdata ne tai painaa piiloon.
Pelkkä ulkoinen huolenpito (liikunta, ravinto jne.) ei mielestäni auta, jollei ihminen kunnioita itseään ja pysähdy aika ajoin eräänlaisiin tarkistuspisteisiin: Voi esittää itselleen kysymyksiä, kuten: miltä minusta oikeasti tuntuu? Onko tarvetta muuttaa jotain?...
No, tästä jo käy ilmi, että minä aika paljon painotan sisäisen merkitystä. Olen kuitenkin vain maallikko pohtija, joten en väitä mitään.
Voimia sulle odotella tulosta ja hyvin käyköön...!
vielä edelliseen, että on sekin osa-alue joka ei ole ihmisen hallinnassa. Vaikka kuinka elää, tekee ja ajattelee "oikein", voi sairastua. Eli elämää ei voi hallita.
Mutta kuitenkin jotain voi ja kannattaa tehdä hyvinvointinsa eteen, ja sikäli allekirjoitan edellisen tekstini.
Mä laitoin ton kysymyksen rintasyövän syistä tänne.
Olin tänään sitten ultrassa (mammografian jälkeen, kun kutsuttiin) ja rinnat olivatkin kunnossa.
Kiitos Linea sulle sun vastauksista! Ne tuntuivat hyvältä silloin, kun päässä pyöri kaikenlaista.
Stressiä yritän välttää, koska se tuo mulle nykään vain pelkkää huonoa oloa.
Olen 48-vuotias, lapseton sinkku.
Ehdin jo ajatella rintasyövästäkin kaikenlaista, esim. ettei se ole sairauksista pahimmasta päästä, 90 % paranee siitä, syöpä ei ole aivoissa eli pää toimii, se ei vie kävelykykyä (kun tutulla on MS-tauti), jne.
Iän myötä jokaiselle tulee jotakin ... Se vain on niin ... Kaikki vakavat sairaudet voivat olla omanlaistaan valmistumista poislähtöön ... Se, mikä ei tapa, 'vahvistaa' ... Jos pystyy suhtautumaan asiaan jotenkin ...?
Valkoista talvea ja vihreän kevään odotusta kaikille!
Olen iloinen puolestasi, että pelkosi osoittautui aiheettomaksi! Ja noinhan sen suhtautumisen kanssa on, kuten sanot. Harva täällä selviää ihan "puhtain paperein", varsinkin mitä vanhemmaksi elää.
Kaikkea hyvää elämääsi ja kaikille muillekin :)