Hitsi... hiukan pelottaa...
Vaihdoin eilen verhoja ikkunaan.Jakkaran päältä alas tullessa astuin koiran lelun päälle ja hups... lensin sitten kyljelleen lattialle.Eipä muuta tullut kuin kyynärpäähän hankautumis"haava" , mutta silti mietin...ettei vain vaaville sattunut mitään :-(
Nooh... tunnen kyllä liikkeet eli pitäisi kai kaikki ok olla, varsinkin kun ei sen koommin kipujakaan ole, mitä nyt supistelee vähän väliä (mitä on jo muutamia viikkoja tehnyt)...
Meinasin et soitan neuvolaan ja juttelen...kerron...kyselen...MUTTA... kun ei viitsisi olla "turhan hössöttäjä" ....ääh...
Suunniteltu leikkaus viikon päästä...Eli viikko vielä ja sit...JIHUUUUU...pieni nyytti sylissä...toivottavasti *huoh*....
Vaihdoin eilen verhoja ikkunaan.Jakkaran päältä alas tullessa astuin koiran lelun päälle ja hups... lensin sitten kyljelleen lattialle.Eipä muuta tullut kuin kyynärpäähän hankautumis"haava" , mutta silti mietin...ettei vain vaaville sattunut mitään :-(
Nooh... tunnen kyllä liikkeet eli pitäisi kai kaikki ok olla, varsinkin kun ei sen koommin kipujakaan ole, mitä nyt supistelee vähän väliä (mitä on jo muutamia viikkoja tehnyt)...
Meinasin et soitan neuvolaan ja juttelen...kerron...kyselen...MUTTA... kun ei viitsisi olla "turhan hössöttäjä" ....ääh...
Suunniteltu leikkaus viikon päästä...Eli viikko vielä ja sit...JIHUUUUU...pieni nyytti sylissä...toivottavasti *huoh*....
Vastaukset 8
Vanhimmat
itselläni on mennyt muutamaan otteeseen polvilumpio sijoiltaan, nytkin kun olen viimeisilläni.. Siinä lentää pakostikin nurin, koska jalka lähtee alta kirjaimellisesti. Mutta vauva on kyllä iha ok, olen kyllä aina vaistonvaraisesti ottanut käsillä kiinni jostakin niin etten lennä mahalleni.. Mutta en usko että on mitään kauheaa käynyt, toivotaan ainakin! Mutta melko varmasti sinun olisi pitänyt kaatua suoraan mahallesi, että vauvalla olisi joku hätä :) Onhan sillä sielä pehmikkeenä lapsivettä ja sinun masusi..
Minulla nyt viikkoja 40 6 ja meinaan soitella tässä tänään / viim. huomenna äitiyspolille ja sanon näistä polvista.. En jaksa enää kun saan pelätä koko ajan! Ja toiseksi se kipu on melko hurja myös kun menee sijoiltaan.. Mutta tietystihän ne ovat normaaliakin suuremman rasituksen alla, koska elopainoni on nyt oleellisesti korkeampi kuin normaalisti.. Ja muutenkin ovat olleet siis useita vuosia jo ongelma, mutta leikkauksesta kieltäydyin kun toipumisaika niin pitkä ja jonot tietysti myös.
Mutta toivotaan että kaikki nyt sinullakin menisi loppu odotuksesi hyvin! :)
oli lukea tuo viestisi. :-) KIITOS! Mäkin kyllä ajattelin että kun ei suoraan masun päälle kaadu, niin eiköhän vauvalla kuitenkin ole " turvalliset olotilat " kohdussa...
Ikävää sulla tuo polven kanssa reistailu.Voin vain kuvitella miten varmasti pelottaa että milloin taas kaatuu :-( Miten sitä edes uskaltaa rennosti kävellä... Voi sua :-( *halaa* .....
Ja vielä " yliaikainen " jo sulla... Huh.. olo varmasti aika.. hmm.. keinuva...Hihiiii. Mä ainaski kuulemma keinun kun kävelen ( siskot sanoivat )..
Mä en normaalista alapään kautta synnyttämisestä pääse ikinä " nauttimaan " :-(
Ensimmäinen lapsi leikattiin hätäsectiolla ( laski vauvan sydänäänet ), toista lasta synnytin toista vuorokautta.Pysähdyin 3 cm.iin... Olen kuulemma nainen, joka ei vain aukea :-(
Kolmas olikin sitten suunniteltu leikkaus ja niin myös tämä 4.kin.
Enkä enempää saa kuulemma tehdä, kun kohtu ei enää kestä :-(
Noh... tämä kai mun elämäntarkoitus.... saada 4 lasta ja kasvattaa ne hyviksi aikuisiksi... :-)
Myönnän että mua jo jännittää tuleva leikkaus. Ensimmäistä kertaa jopa mietin..." mitä jos en herääkkään "...Niin... mut täysnukutetaan.Epiduraali selkään ei tehonnut muhun toisenkaan lapsen aikana.
Kai ne sullakin pian jo käynnistää, jollei ala vaavi itse tulemaan ?
Ihania loppuodotuspäiviä!!!
Juu no olo on kyllä sen mukainen, että viikon melkein yli on mennyt.. Nukkumisesta ei ole tullut viimeiseen pariin viikkoon oikein mitään, nyt vielä vähemmän :D Mietinkin juuri että miten selviydyn synnytyksestä ns. kunnialla läpi jos olo on näin väsynyt jatkuvasti..
Ja kyllähän ne minulle sanoivat jo aiemmin, että viikoilla 39 käynnistettäisiin sokereiden takia, mutta mitäs vielä.. Insuliinithan ne käyttöön ottivat, todella viisasta juu.. Tiedän kyllä että lapsen parastahan siinä vain ajatellaan, että sokerit olisivat mahdollisimman normaalit kun syntyy.. Mutta eipä nämä muutama hassu viikko kovinkaan suuria ihmeitä voi millään järjellä aikaa saada, mutta pistellään nyt sitten.. 4 x päivä.
Mutta rupean kyllä jo hieman kypsymään tähän ainaiseen odotteluun.. Olen vielä sellainen ihmistyyppi, että on se tällee netissä helppo valittaa ja läheisille valittaa huonoa oloa, mutta sitten kun pitäisi äitiyspolilla valittaa kun ihan oikeasti syytäkin olisi, en pysty siihen.. Tulee koko ajan sellainen olo että no toi vaan on luulosairas! Mutta en kyllä oo.. Kauhea huono olo jatkuvasti ja joka paikkaa kirjaimellisesti koskee.. :( Mutta pakkohan se on sisulla mennä eteenpäin, kyllä tämä pikkuinen on sen arvoinen varmasti! Itse odotan esikoistani.
Voi juku... Uskotko..ihan kuin oisin omaa kirjoitusta lukenu :-) Tollanen mäkin olen. Jos jotain uskallan suustani sanoa neuvolassa tai polilla niin silloinkin mulla vain tunne että ne hoitajat ajattelevat " mitä toi ruikuttaa, mitään hätää ole " tms. Siksi monesti oon täysin hiljaa.Korkeintaan sanon että kaikki ok. Jotenkin ei sitten edes kehtaa " valittaa " tai yleensäkkään puhua niistä tunteista ja olotilasta mitä oikeasti tuntee ja kokee...
Sä sitten pistelet itteäsi 4 x päivässä... HUI KAUHEETA... mulla katsos on piikkikammo KÄÄÄÄÄK!
Mä mietin tota samaa...Miten ihmeessä jaksat tulevat supistukset ja voimat ponnistamiseen kun jo entuudestaan olet niin väsynyt :-(
Toisaalta naiset on kyllä ihmeellisiä otuksia... kestävät niin paljon enempi kuin miehet ;-D
Niin... ja kun se oma pikkuinen on siinä sun sylissä niin... kummasti kaikki väsymys ja kipu sun muut tuskaiset koettelemukset unohtuvat... Eli.. Joo-o.. On se vaavi sen arvoinen. :-)
tuo lauseesi sai minut hymyilemään jossa mainitsit että naiset ovat vain ihmeellisiä olentoja ja jaksavat kyllä.. Minullekin tuttu sanoi kun hänelle sanoin, että miten minä jaksan sen synnytyksen (koska kokemusta ei ole, mutta voin vain kuvitella että ei se mitään ihanuutta tule olemaan!), hän vain tokaisi että no sinä olet sisukas ja jaksat kyllä :) Toivotaan!
Joo, 4 x päivässä.. Ihme ettei minulla ole tullut piikkikammoa vaikka INHOAN verikokeiden ottamista :/ Varsinkin sen jälkeen kun kävin sokerirasitustestissä ja joka kerta kun hän pisti, ei verta meinannut tulla ei sitten millään.. Koko testissä olisi kuulut 3 kertaa pistää, mutta hän joutui pistämään ainakin tuplat joka kerta.. Minulla verisuonet niin piilossa että :D Heh.. Onhan se vähän inhaa kun joutuu omaan mahaan pistelemään neulalla, mutta ei se oikeastaan miltään onneksi tunnu :) Ja kyllä siihenkin tottuu.. Pitää vaan toivoa ettei tämä sitten uusiudu raskauden jälkeen 2. tyypin diabeteksena, tai että vauva ainakin säästyisi nyt suuremmilta ongelmilta :)
Mutta toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnellista loppuajan odotusta :) Ja oikein ihania pakkaspäiviä!
tarkistuttamassa ultralla että kaikki on ok. Ei se sikiön liikkeiden tuntu suinkaan kerro kaikkea. Jos jollain on samantyyppisiä juttuja ja kaikki ok sikiöllä, ei se kerro sinun tilanteestasi mitään.
Esim. istukalle on voinut käydä jtkn.
jotakin, se luultavasti myös oireilisi jotenkin.. Vaikkapa verisenä vuotona tms.
luultavasti tätä, luulo ei ole tiedon jne. Minäkin olisin mennyt ultraan.