Siivoaminen on ikuinen ongelma :(

Niin, miksi sitä näkisi vaivaa kun ei kukaan muu ole kärsimässä epäjärjestyksestä ja sotkusta. Tietää kuitenkin ettei kukaan muukaan tule tekemään näitä pakollisia kotitöitä. Kotihommat tulee usein vaan laiminlyötyä ihan viimeiseen pakkoon asti. Ei minua ainakaan haittaa itseäni jos vaikka peti on sijaamatta jatkuvasti eikä imuroituakaan tule kuin kerran tai pari kuukaudessa.

Olisin hyvin voinut kirjoittaa tuon itse... Eli laske minut joukkoon

Sait juuri minulta yhden äänen, painoin tuota peukku ylös -kohtaa :).

Minulla sama ongelma. Olin aihemmin hyvin siisti eläjä, mutta nyt depression kourissa tavarat on jääneet levälleen. Olisi paljon vielä tavaroita, joita pitää viedä alas kellariin.

Aion korjata tilanteen ja pitää asunnon siistimpänä. On sitten mukavempi jos joku on tulossa kylään ja lisäähän se omaakin viihtyvyyttä. Ei tänne nytkään oikein viitsisi ketään neitosta ottaa kylään... :/.

Tässäpä ensimmäinen askel kohti itsensä rakastamista - pidä kotisi viihtyisänä!

Tässä olen taas pari tuntia jahkaillut, että koska sitä menisi pesemään pyykit (käsin). Oli jo eilen tarkoitus, mutta päätin jättää tälle päivälle. Pyykit ja tiskit kyllä tulee säännöllisesti hoidettua, koska ne ovat täysin pakollisia: en voi elää ilman vaatteita ja astioita. Muuten tulee siivottua hyvin harvakseltaan. Ei sitä vain saa itsestään sen vertaa irti, että ryhtyisi hommaan. Aloittaminen on se kaikkein vaikein osa.

itselleni, että pölyinen koti on hyvää siedätyshoitoa tällaiselle pölyallergikolle. Luultavasti parhaiten pöly pysyy loitolla kosketinsoittimen koskettimilta. Niistä on pakko edes vähän pölyhuiskalla huitoa pölyä pois koska sormien ote lipsuu pölyisiltä koskettimilta. Muistelen haikeana kun joskus parikymppisenä siivosin jämptisti aina kerran viikossa, olipa siivous aiheellista tai ei. Vein jopa matotkin ulos kopisteltaviksi. Nykyisessä asunnossani en ole vienyt kertaakaan mattoja ulos vaan olen tyytynyt pelkkään imurointiin. Kaikkein vastenmielisin siivoushomma ainakin minulla on tuo kylppärin lattiakaivon puhdistus ja hyvänä kakkosena uunin putsaus.

Tiskit tietenkin (varsinaisesti ja kokonaisuutena, koko arsenaali) tiskataan noin kolme kertaa vuodessa ja imuria käytetään vain ennen kaikkein suurimpia juhlapyhiä, jos ihan pakko. Mattopiiska? Mikä mattopiiska? Ei täällä silti mikään löyhkää, tai elukat juokse nurkissa. Ei voisikaan löyhkätä, koska olen aika pahasti herkistynyt löyhkille. Mutta tyhmähän olisin, jos en huomaisi, miten suorassa kytköksessä kaikki tämä nyrjähtäminen on mielialaan, että ylimääräisiä voimia ei juuri ole. Vierailijoita ei ole monta vuodessa, sepä se.

Ajattele silleen, että siinä on sulle edes vähän muutakin tekemistä kuin seinien ja näyttöpäätteen tuijottelu.

Lueskelin näitä kirjoituksia ja rupesin miettimään, että te kaikki varmaan tulisitte toistenne kanssa hyvin juttuun, jos näkisitte toisenne ihan "livenä" Kukaan ei ole ihmistä kummempi...Kirjoitusten perusteella teillä kaikilla tuntuu olevan jotakin yhteistä. Miksi siis olla yksin ? Ei jutun aiheiden tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä, kaikesta voi vääntää juttua, vaikka pölypallojen koostumuksesta, jos niikseen tulee. Te olette hyviä tyyppejä :)
Kirjoitelkaa nyt ainakin toisillenne, mitä siinä häviää. On ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen ja ihmisiä joiden kanssa ei tule ja ne jotka ovat niitä hyviä tyyppejä, eivät välttämättä sitä mainosta esittelemällä hienoja vaatteita ja pinnallista tekohymyä vaan pysyttelevät omissa oloissaan, hiljaa taustalla, mutta ovat sitäkin viisaampia.

Tiskaamisesta keskustelu on hyvin ajankohtaista nykyään, siitä voidaankin siirtyä vedenkulutuksen lisääntymiseen ja...ja....

on myös hyvä veruke olla imuroimatta ja pesemättä pyykkiä koska kovilla pakkasilla sähkönkulutus on huipussaan muutenkin niin miksi enää kuormittaa enempää sähköverkkoa jos ei ole aivan pakko. Melkein pukkaa jo ekopyhimyksen sädekehää pään päälle kun perustelee itselleen tällä tavoin. :))

Itse olen laiska siivoamaan USEIN, joten sitten yleensä kun siivoan niin siivoan kerralla kaiken kunnolla. Ja yleensä sitten pidän aika pitkän tauon siivoamisesta, jos on tiedossa että vieraita olisi mahdollisesti tulossa tuomaan vaihtelua yksinäisyyteen, tulee pyyhittyä peilit, hanat, lattiat imuroitua ja matut heitettyä pihalle joksikin ajaksi. Mutta muuten saa olla mitä on, siivoan sitten kun viitsii. Vaatteita on pakko pyykätä joten kannattaa melkein ottaa tavaksi että aina kun on likapyykkiä niin pistää koneen päälle. Sama tiskien kanssa, kerran päivässä riittää tiskata, jos on yksin. Koska samaa kahvikuppia voi käyttää pesemättä hyvin koko päivän, ei siitä kukaan muu ole juomassa, joten turhaan ylimääräisiä astioita likastaa tiskattavaksi. Pölyt pyyhin itse yleensä samalla kun vaihdan kirjahyllyssä kirjoja, tulee siinä sitten otettua hyllyt tyhjiksi ja samalla siivottua kaappeja ja laatikoita ym. Yksinkertaisesti sitten kun alkaa tekemään jotain, ei saa keskeyttää sitä. Se on paras tapa jos on väsynyt ja masentunut. Ja mitä sitten jos ei esim. vaihda lakanoita kerran viikossa tai kahdessa? Jos käy säännöllisesti pesulla niin ei ne voi likastua niin kovin pahasti harvemmalla vaihtotahdilla, ainakin minun logiikalla. Yleensä pesen aina jotain tyynyliinaa/pyyhelinaa kun pyykkejäkin, ettei kone jää tyhjäksi. Samalla sitten hakee lakanan ja laittaa tilalle puhtaan, kunhan koneeseen vaan mahtuu. Kaikkea ei tarvitse kerralla laittaa ainakaan pyykkäyksen osalta. Itse teen näin pyykkäyksen kanssa.

Ennen olin hyvin siisti ihminen, mutta mitä pidempään olen asunut yksin, sitä välinpitämättömämmin suhtaudun siivoiluun. Yhä edelleen siisteys on itselleni tärkeää, paitsi että pöly ei juurikaan häiritse, vaikka olisi nurkkiin syntynyt isoja villakoiria..mutta kaikki se epäjärjestys; tavarat väärissä paikoissa, vaatekaappi sekaisin, järjestelemättömiä paperipinoja, jossa kaikki mahdollinen sekaisin.. aarg! Paperi- ym muuta tavaraa on niin joka lähtöön, ettei kaikkien järjestely ole niin helppoa, niin että tarvittaessa kaikki löytyisi. Pitäisi ostaa lisää säilytystilaa noille kaikenmaailman tilbehööreille ja arkistoida paperijutut mappirivistöön.. En oo vaan saanut aikaiseksi.

Mul o ollu tiskit nyt ainaki pari viikkoa ja imuroinu oon viimeks n. kuukausi sitten.Pölyjä en oo pyyhkiny moneen kuukauteen. Mulla on kaiken lisäksi karvaisia lemmikkejä, joten paskasta on.
Ei täällä kyllä koskaan kukaa käykään.
Niin ja oon nuori nainen..

Tiedän kyllä etteivät ne sikiä liasta mutta likaisessa kodissa ne ehtivät lisääntyä jos niiden munia jostain kulkeutuu mukana tai tulevat kerrostalossa naapurin puolelta. Onhan ludeongelma tosin nykyisin ongelma Helsingissä puhtaissakin paikoissa, sairaalan osastokin suljettiin niiden takia joskus ja hotelli ihan äskettäin. Ja torakat ovat lisääntyneet myös. Luteen näkeminen on äärimmäisen harvinaista, eräs myrkyttäjä kertoi ettei koskaan ole nähnyt sellaista elävänä.

Hiukan on aikaa aiheen alotuksesta mutta samat ongelmat riivaa
On tämä siivous niin tuttu aihe joka rassaakin jos ei jaksa sitä tehdä.

Nyt on Pääsiäispäivä mutta en anna sen häiritä kun viikkokausien jälkeen innostuin
pistämään pyykkiä koneeseen ja tiskaamaan kertynyttä tiskivuorta..
Kyllä se jotenkin tuntuu mukavalta kun sitten vihroin ja viimein saa vaikkapa tiskattua. Siivota en jaksa kylläkään kuin korkeintaan keittiön.

Tsemppiä vaan muillekin siivoushommien kanssa

Tohon siivoamis juttuun ei auta mikään muu kuin ottaa niskasta kiinni ja ei kun hommiin.

Onneksi tuli lämpimät ilmat niin voi taas tuulettaa surutta. Muuten täällä on niin kamala haju ettei itsekää kestä.

Hei!
Hyvä ketju, siis samaa ongelmaa on muillakin.

Jo lapsena siivosin ja järjestelin aina tuvan pöydän, joka oli 260 cm pirttikalustoa, sanomalehdet olivat kasassa pöydän toisessa päässä, mutta lukijat jättivät lehdet sikin soki ja auki…
Meillä oli tuvan nurkassa ulkovaate naulakko ja sen alla ulkojalkineet,. Naulakko oli aina riipin raapin vaatteita tippuneina lattialle ja kengät tunkivat keskilattialle asti, järjestin ne joka ilta pareittain seinävierelle jonoon..
Siskot ilkeilivät ja joskus järjestettyäni sotkivat heti. Lopulta kantelin äidille, kun eivät itse siivoa miksi pitää sotkea, jos minä siivoan.
En minä sitten enää siivoa olkoon miten vaan. Äiti kielsi siskoja jyrkästi sotkemasta siivouksiani tai sitten laitetaan siivousvuorot.
Olin äidin siivooja, hän siivoutti minulla vanhempien huoneen (siellä oli isä ja äidin pissaämpäri, joka minun tuli tyhjentää), Puuseen sekä keittiön likaviemärin, sekä saunan joka oli myös karjakeittiö.
Olin myös ainoa joka kelpasi uunilämmittäjäksi, koska lakaisin aina uunien edustat puhtaiksi, laiton puusilpun kuoriroskan uuniin palamaan. Saunan lämmitys ajautui minulle, koska pesin lämmittäessäni aina lauteet ja lattia. (siskot naureskelivat etteivät tee sitä, niin ei tarvitse saunaa lämmittää, samoin sisälämmitys eivät lakaisseet uunien edustaa niin ei tarvinnut lämmittää) Vaikka pidin siivoamisesta, sen ilo väheni siskojen ivailuun ja irvimiseen, eikä työtä muille komennettu.
Lapsuuteni oli ilkeilyn halventamisen ja tuska aikakautta..

Olen nyt jo 62v nainen, aikoinaan, kun menin vanhempieni luo, äiti luetteli jo ennen kuin sain takin pois päältäni, mitä haluaa minun siivoavan sillä keralla.. (Muutin pois kun uusi päärakennus oli valmistunut.) Isotalo, keittiön kaapit, vaatehuone, työhuone, yläkerran kylpyhuone- WC ja työvaatehuone, sekä alakerran WC sitten oli sauna pesuhuone.
Kiitos ei koskaan tullut ja muut sisaret naljailivat työstäni aika inhottavasti.. Neiti aikanani kun vierailin heillä tuli käsky siivota jotain tarjottavan korvikkeeksi.. Kaksi vanhinta sisartani olivat suorastaan ilkeitä, perustelu kun oli; sinä olet vanhapiika, joten pääset niin vähällä, meillä on perhe. (Hankin perheen 27 vuotiaana vasta.)
Lopulta, odottaessani kuopustani, sanouduin irti siivoojan roolista, syyksi sanoi; kun ensin muut sisaret ovat siivonneet edes jotain käydessään. Äiti ilmoitti, etten sitten ole enää tervetullut.

Minulla on kaksi poikaa nyt 36v. ja 32 v. jostain syystä? en koskaan saanut heitä osallistumaan edes yhteissiivoukseen.. Kun siivosin ja sidoin roskiksen suun kiinni ja laitoin eteiseen: se joka lähtee ulos vie roskiksen.. Ei, kumpikin vienyt hyppäsivät vain roskiksen yli..

Satutin selkäni kolme kertaa viime talvena, käsien liikuttelu sattuu selkään ja pieni kumara on yhtä tuskaa..
Tavarat ovat ajautuneet pois sälytyspaikoistaan.
Pölyt ovat pyyhkimättä.
Matot ovat samoilla sijoillaan olleet kaksi vuotta..
Ikkunat on pesemättä, ennen pesin 3-4 kertaa vuodessa..
Astianpesukone sanoi sopimuksensa irti, kaikki astiani ovat likaisina..

Eteistä keittiötä ja makuuhuonetta olen imuroinin vähän, mutta en ole kahteen vuoteen siivonnut olohuonetta tai kaappeja tai vaatehuonetta tai suihkuWC-huonetta..

Pyykki tulee pestyä, koska ovat saman väristä eli kaikki valkoista. Laitan likapyykin suoraan pesukoneeseen, käynnistä kun se on täynnä ja puhtaat loppu.. Ennen silitin pussilakanat ja lakanat sekä T-paidat sun muut, en ole silitellyt kahteen vuoteen puhdas pyykki lojuu olohuoneessa sohvilla…

Minä en osaa alkaa siivousta, enkä järjestämistä, en edes jaksa. Kun sotkut hyppii silmille rysähdän kuin kasaan ja toivon kuolemaa..
Ei kuolema varmaa kaukana ole, ulos menen vain käydäkseni kaupassa. Fyysinen kunto on laskenut niin että olen 2 km kauppareissun jälkeen kuoleman väsynyt.
Vain päämäärä saa minut ulos talvikauden harrastukset loppuvat ensi viikkoon..
Jos tietäisin ja osaisin nopean siistin, sekä varman, tavan poistuisin heti..

Ei siivous sentään kuolemanvakava juttu ole.
Siivoaa sitten kun jaksaa. Vapuksi ei tullut siivottua
saa nährä viittiikö ennen juhannusta siivota :)

Jos on kovin väsynyt ja voimaton ja vaikkapa sairastelee niin voi
palkata siivoojan ettei ihan sikolätissä asustele.

Tairan kumminkin siivota vaikka huomenna noi vapun jäljet ainakin veks.

Vanha mutta aina ajankohtainen aihe tämä siivous.
Nyt kun on hellekausi menossa niin eipä tahdo jaksaa oikein mitään.
Kuumuus vie voimat, mutta silti pitäisi siivota tai ainakin tiskata että
olisi ruokailuvälineitä.
Jotenkin on itseensä ihan tympääntynyt, kun "mehut" on poissa eikä jaksa.
No vieraita ei ainakaan ole tulossa, niin eipä ole kiirettä siivoilla...

Jos nyt vaikka tiskaisi että alkuun pääsee... vaikka väkisin ...
Viileämpiä päiviä odotellessa.......

Mullakin on sama ongelma. Niin mielellään tekisi vaan kaikkea, mikä on kivaa, kuten lapsi, mutta talouden hoitoon ei tunnu riittävän energiaa. Toki olen aika alhaalta noussut, mutta pitäisi nyt sentään pystyä petaamaan ja vaihtamaan lakanat ja ettei villakoirat pääse kasvamaan liian suuriksi. Hampaita olen sentään pystynyt jo aika säännöllisesti pesemään ja käymään suihkussa. Välillä parat oli pitkään ajamaton ja oikein vaatteet haisi, mutta onneksi pystyy jo vähän hygieniasta huolehtimaan.

Liikkumaan on vaikea saada itsensä pakotettua, mutta se on hyväksi mielenterveydelle. Minulla ei ole ollut muutokset hyvinkään nopeita ja vaikka välillä on tullut takapakkia, tuntuu että on kaukana siitä, kun oli sairaalakunnossa.

Mä ainakin tykkään siivota, pestä lattiat ja imuroida. En jaksalää pölyn keskellä joten imuroin usein.

Ajattele niin, että siinä on sulle yksinäiselle hetkeksi aikaa tekemistä. Sit kun kämppä on siivottu, niin omakin mielentilasi kohoaa.

Minulle toimii tehdä niin, että päättää keskittyä tekemiseen eikä tuntemiseen. Ensiksi pitää päättää siivouspäivä, vaikka perjantai. Sitten perjantaina siivotaan, ja keskitytään koko ajan käsillä olevaa tehtävää. Mitä selkeämpi rutiini, sen parempi. EI ajatella pään tunteita: itsesääliä kun kukaan ei näe siistiä kotia, jaksamista tai sen vähyyttä, masennuksen syvyyttä, ahdistusta, tai yhtään mitään tunteita. Kun tunteet tulevat mieleen, annetaan niiden olla ja keskitytään silti käsillä olevaan tehtävään. Iloista siivousinnostusta tai mitään muutakaan innostusta on aika turha masentuneena
odottaa, pitää päättää mitä aikoo tehdä ja sitten tehdä se mahdollisista huonoista tunteista huolimatta. Tekeminen ja tunteminen on kaksi eri asiaa ja tehdä voi huonommallakin mielellä.

Siivoaminen ja etenkin se aloittaminen on aina äärimmäisen vaikeaa. Sitä tulee aina vaan siirrettyä. Mitäpä sitä yksin ja aina vain itsensä vuoksi siivoamaan. Ketään ei koskaan käy joten ihan sama.

mä oon varmaa jo täs muutaman viikon taas miettiny et pitäs siivota.. aina vaan ajattelen et "tänään mä siivoan" mut on niiin vaikeaa aloittaa! varsinkin ku pyykit pitää viedä alas pyykkitupaan asti jne. :D ja sit tiskata monen viikon astiat ja järjestellä tavarat, imuroida, mopata, vaihtaa lakanat, siivota vessa.... hyh, ei jaksaaa! mut sit taas tulis hyvä mieli ku sais taas asua puhtaassa kämpässä.. yleensä siivoan vast sit ku tulee joku käymää ni pitää olla siistiä. :D mutmut.. saa nyt nähdä millon saan itteni patistettua mopin varteen... :)

Mä ainakin tykkään siivota. En jaksa elää pölyjen keskellä joten imuroin kaks kertaa viikossa ja lattian pesen kerran viikossa. Astiat pesen aina kheti kun olen syönyt ettei ne jää tiskipöydälle lojumaan. Keittiön pidän muutenkin siistinä aina.
Mun mielestä ei ole iso vaiva pitää kämppää siistinä.

Aina ajankohtainen aihe tämä siivous jonka ajattelin nostaa esiin :)

Pitäisi taas jostain repäistä innostusta siivoamiseen
No jospa edes keittiön siivoaisi tänään eli tiskit sun muut
On se yksinäisen niin vaikeata aloittaa siivoaminen kun
ei ole niin väliä järjestyksestä kun kukaan ei käy kylässä

Itselleni siivouksen aloittaminen ei ole niin ongelmallista, mutta sen loppuun vieminen on täyttä tuskaa. Turhauttavaa huomata tunnin siivoamisen jälkeen, että on vasta siivouksen alussa. Monesti siinä vaiheessa päätän jättää "huomiselle" loput, sitten huomenna päätän, että siivosin jo tarpeeksi, ja jatkan ehkä ensi viikolla. Sitten huomaan muutaman kuukauden päästä, että mistä aloitin siivoamaan on taas täysin palannut "luonnolliseen" tilaansa, eli täyteen kaaokseen. Sitten taas jonain päivänä aloitan...

Miks pitäis ees siivota kun ei mikään muukaan kiinnosta, jos itsestäänkään hädin tuskin pystyy pitämään huolen niin miten sitten ympäristöstään? Ei tähän kämppään ketään viitsisi todellakaan kutsua, ja kun vieraita ei muutenkaan käy kuin ehkä kerran 6kk. Jotain kodinhoitoapua tänne tarttis ja pian.

Minkä voit jättää huomiseen, älä tee sitä tänään. Siivoaminen ja moni muukin
asia, nuinhan tuo mennyt on jo pitemmän aikaa. Mutta yks vinkki siihen
tiskijuttuun, jos hommaa kunnon satsin kertakäyttöastioita ja -aterimia, pääsee
siitä tiskauksesta paljon vähemmällä, eikä jää lojumaan pesemättömät astiat
altaaseen ja pöydille. Joka kerta vaan roskapussiin ja täytyttyä roudaa ulos.
Vähä kerrallaan juu.

Jostain kummasta sain intoa siiivota eilen ja tänään.
Eilen keittiössä oikein kunnolla ja tänään operaatio
"kissankarva" sitä kun on niin himpskatisti

Ei ole mikään ongelma. Eilen imuroin ja moppasin lattiat. Tykkään kun ei ole pölyä sängyn alla.

Torstaina on taloyhtiön tupatarkastus, olsi pakko siivota! Kämppä on kuin ydinpommin jäljiltä. -Ei vain jaksais muutenkin elämä ihan retuperällä....... Oltuani 20v. osakkkaana hiostusfirmassa sairastuin työuupumukseen, ja siitä toipuminen on ollut hankalaa. Uuusi tyhöpaikkakaan ei ole paras mahdollinen -pahimmista hartiavaivoista olen silti päässyt. Uuuden alussa olen mutta väsynyt! 10v sitten juoksin vielä marathooneja ja olin sosiaalinen. Nyt ei jaksais oikein mitään ei ainakaan siivota............ kunto romahtanut ja lihonut! Vappuakin vietän nyt yksin....

Kuuluu näköjään "taudinkuvaan" minunkin siivottomuuteni. Olen joskus itseäni lohduttanut, että olisin kyllä ihan siisti nainen, mikäli en olisi näin erakoitunut. Kuulostaa pahemmalta kuin onkaan, mutta totta se on! Kämppä on kaameassa kunnossa. En viitsi juuri imuroida, matot ja ikkunat ovat silminnähden likaisia. Vessa ja lavuaarit on sentään pakko siivota, kun haju käy sietämättömäksi. Ilman tiskikonetta en kai tiskaisi ollenkaan. Kone hoitaa myös vaatteet, joten tilanne ei näy olemuksestani. Rappio ei paljastu, koska minulla ei käy vieraita. Joskus ajattelen ryhdistäytyä ja laitan kämpän kuntoon, mutta niin tapahtuu enää pari kertaa vuodessa. Kotiin ei jaksa panostaa, kun aina on yksin. Toisaalta ei tällaiseen mörskään voisi ketään sisälle päästääkään, mikäli joku ovikelloa soittaisi.